Milloin akvarismistä on tullut rakettitiedettä?

[akiholm]

Myönnetään , tahallisen provokatiivinen otsikko. Totta kuitenkin on että pelottelemme aloittajia liian usein hakoteille rakkaassa harrastuksessamme. En uskalla väittää, etteikö vesiarvot/vedenlaatu olisi tärkeää kalojemme/kasviemme hyvinvoinnille itsestään selvyyksinä; kuitenkaan tämän päivän aw perusteella en tohtisi koskea mihinkään vettä sisältävään lasilootaan(saattaa vuotaa),saati hankkivani siihen mitään elävää..,Myönnän olevani sorapohjaneanderdali/vesitestitön kalankudettaja

[Koomikko]

Mielestäni akvaarioharrastuksesta ei ole tullut rakettitiedettä. Nykyään netin ansiosta tietoa on helpommin saatavilla ja näin useammalla on mahdollisuus onnistua harrastuksessaan. Itse aloitin harrastuksen silloin kun tietoa haettiin kirjoista. Kirjoissa on se huonopuoli ettei kirjoilta voi kysyä mitä mikäkin tarkoittaa. Kirjan kanssa ei voi keskustella. Sitten tuli internet ja tuli Aqua-Web ja minäkin onnistuin saamaan akvaarion tasapainoon ja toimimaan. Asiat eivät ole muuttuneet mihinkään ei rakettitieteeksi eikä muuksikaan mutta nyt tieto ja perusasiat on helpommin kaikkien saatavilla. Nyt jokaisen on helpompi aloittaa akvaarioharrastus alusta lähtien oikein. Minun mielestä aloittelijaa ei pelotella hakoteille vaan yritetään antaa mahdollisuus onnistua ettei tule pahoja vastoinkäymisiä että mielenkiinto harrastukseen säilyisi mahdollisimman pitkään.

[akiholm]

Hyvät pointit Koomikolta, totta joka sana. Täällä(kin) kun on vaan välillä niin uskomatonta tekstiä vasta-alkajille (pysykööt pois palstoilta kun kuitenkaan sähkönjohtavuudesta mitään ymmärrä, ettäs kehtaavat!)

[valkyria]

Itsekin olen harrastuksen aloittanut metodilla.. "kerran vuodessa allas tyhjäks ja pestiin hiekat ja kaikki kuumalla vedellä" .. Näin siis joskus kahdeksankymmentäluvulla..
Ihme kyllä, kalat pysyivät jotenkuten hengissä silti (ainakin suurin osa..).

Nykyään on tosiaan tietoa saatavilla helposti, ja myös niin ymmärrettävässä muodossa, että vaikka kemia ei olisi koulussa ollut se vahvin aine, voit silti ymmärtää mitä tehdään ja miksi.

Ymmärrän toki sen, että montaa aloittelijaa varmasti pelottaa nämä kaikki termitkin jo, on jos jonkinlaista vesitestiä, hiilaria, kypsytysampullia ja hiekkaakin miljoonaa erilaista suurinpiirtein. Vähemmästäkin voi mennä sormi suuhun ja tuntua siltä, että uusi harrastus taitaa olla parempi jättää aloittamatta.
Mutta onneksi nykyään on, kuten edelleä kirjoittaneet mainitsivat, helpompi saada tietoa ja myös tämä aw olemassa

[juhlamokka]

Ihan aiheellinen keskustelun aloitus varmasti. On kai tästä aiemminkin keskusteltu.
Jos jokainen meistä jo altaan tovin omistaneista muistaisi auttaa aloittelijaa alkuun mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi olisi se varmasti hieno juttu; aloittelijan into ja motivaatio harrastukseen säilyy ja hän haluaa kehittyä, parhaassa tapauksessa kehittää harrastustaan ja nauttia entistä upeammasta altaasta.

Luulisin että ongelmia tulee kolmesta seikasta:
1) materialistisuus; tolkuttomasti erilaisia tuotteita / tarvikkeita "joita ilman ei pärjää".
2) intohimo; hieno asia mutta joskus saa aikaiseksi melko kärkästä neuvomista ja jopa ivaamista.
3) harrastamisen tason hyväksyminen; joku on tyytyväinen kun saa yhden kasvilajin kasvamaan hienosti ja kalat uivat terveen näköisinä, kaikki eivät ole kiinnostuneita tämän jälkeen muusta kuin kokemusten jakamisesta ja tämä olisi myös hyvä hyväksyä.

Mielestäni on hyvä että tietoa on olemassa ja itse lukisin mielelläni enemmänkin yksityiskohtaisesti tietoa antavia artikkeleita tms. aina kun sille aikaa on, mutta tietysti jos asiaa ajattelee sellaisen henkilön näkökulmasta, joka on vasta hieman kiinnostunut akvaarion hankinnasta ja jos hän sattuu lukemaan viesteistä esiin pulpahtelevia "vaatimuksia" altaan menestykselläälle hoidolle, saattaa into lopahtaa alkuunsa kun kaikki tuntuu niin kovin hankalalta.

Mutta palatakseni aloittajan alkuperäiseen kysymykseen niin meinasikohan homma lipsahtaa "rakettitieteen puolelle"
2000 -luvun alkupuolella, silloin ainakin alkoi enempi tulla markkinoille jos ja vaikka mitä ja foorumilla oli selkeästi havaittavissa hyvin intohimoista keskustelua ja iloinen kokemusten ja kuulumisten vahto jäi vähemmälle.
Alettiin keskittymään enempi siihen että saisi narautettua jonkun jostain virheestä, kuten vaikkapa että kuvasta paljastuisi altaan pohjalla olevan vääränlaista hiekkaa tms.

Nyt kun tätä syväluotaavasti innostuin kirjoittamaan niin mainittakoon vielä, että tietysti sekin on ymmärrettävää että saattaahan sitä joku kokenut joskus kyllä turhautua aina samoista virheistä vinkatessaan ja tällöin voi tulla kirjoitettua hieman nasakammin. Ymmärrän heitäkin kyllä ja kaiken lisäksi kaikkien olisi hyvä muistaa että asiat riitelevät, ihmisten ei tarvitse.

Onneksi täällä kuitenkin on perehtyneempiäkin harrastajia, heistä on suuri apu varmasti monille -myös minulle!
Ja aika ajoin innostun jostain tiedon jyväsestä enempikin.
Joidenkin silmiin asiallisesti kirjoitettu asiapitoinen teksti voi vaikuttaa loukkaavalta, mutta tällöin olisi hyvä pohtia ehkä myös sitä miksi itse ottaa tekstin niin tunteella.

Lyhyestä virsi kaunis, muuta ei kai olisi minun tarvinut edes kirjoittaa; opastakaamme aloittelijoita mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti.
Vähemmän on enemmän -aloittelija pärjää sillä tiedolla jolla kalat voi hyvin.

[Riippasaarni]

Lyhyehkö vastaus olisi : Siinä 2000 luvun alkupuolella. Kuka muistaa 80-luvun, jolloin vesiarvoja oli vain kolmenlaisia, joista yksi oli eri erityisiä vaatimuksia? Eipä silti, ei tämän nykyäänkään tarvitse olla niin kamalan vaikeaa, jos erikoistuu vain yhteen peruslajiin, joka menee ilman suurempia kuvioita siihen oman alueen veteen. Harrastuksen kannalta tietomäärän kasvaminen on kuitenkin loistavaa. Se antaa mahdollisuuden hoitaa kaloja paremmin ja jopa mahdollisesti kasvattaa poikueen jostakin harvinaisemmasta ja vaativammasta lajista.

[miljoonakala84]

Saahan sitä akvaarioharrastuksesta tehtyä rakettitiedettä niin halutessaan, ite pärjään perus kasvistolla ja helppohoitosilla perus kaloilla jotka viihtyy tasan siinä vedessä mitä hanasta sattuu tulemaan.

[akiholm]

Juurikin näin Millis, ei tämä meidän harrastus niin vaikeaa ole, jollemme sitä itse hankaloida.

[jassmd]

Minäkin aloitin harrastuksen kolmisen kuukautta sitten hetken mielijohteesta. Luin vähän perustietoa netistä ja mentiin äidin kanssa kalakauppaan ajatuksella "eihän se nyt niin vaikeaa voi olla, kun kuitenkin melko yleinen harrastus". Lisäksi ajateltiin, että kyllähän ne siellä kaupassa meitä neuvoo. No joo, neuvoihan ne, nimittäin kypsyttäminen tehtiin kalojen kanssa niillä kaupallisilla valmisteilla, ruoasta puuttui kuitu ja ensimmäiseksi kalaksi valittiin miljoonakala. Tämä kaikki johti koko lajin sukupuuttoon meidän altaassa + kamalaan leväongelmaan. Lopulta sitten tajusin alkaa ottamaan asioista selvää ihan itse, ja nykyään meillä on vihdoin vakaat vesiarvot ja kalat menestyy.

Netti on täynnä enemmän ja vähemmän tarpeellista tietoa, jopa väärää, pitää vain osata suodattaa. Alan liikkeistäkin saa ihan hyvät perustiedot, kunhan muistaa, että he yrittävät aina vain myydä. Itse suosin eettisen eläinkaupan sertifikaatin saaneita liikkeitä nykyään (taustalla huono kokemus ei-niin-eettisestä eläinkaupasta). Kun vain alun tietotulvasta selviää ja oppii tuntemaan oman altaansa ja sen asukkaiden tarpeet, on tämä harrastus melko helppo. Ainakin tällä kokemuksella väittäisin...

[rantajaranta]

Mieki olen alottanu jo muinoin neljällä kultakalalla kuudenkympin pytyssä. Vaan ei mikään oo niiku enne. Ja tiedemiehet/-naiset ehtii tutkia jo kalojen ja kasvienki hyvinvointia. Tietoa on helppo levittää, vaikkei kaikki asiallista ja oikeaa oliskaa. Ja KUKA lähtee nykysi lenkille ilma Polaria tai metsää ilma goretexiä . . .

[akiholm]

Nahkarannekkeinen Leijona ranteessa,sarkapuku päällä ja katseessa tappamisen meininiki, hyvä tulee

[monniomistaja]

Kyse on elävistä olennoista ja siksi on tärkeä että kaikki, myös aloittelijat saavat niin paljon tietoa kuin mahdollista heti alusta alkaen. Näin kalat saavat paremmat olosuhteet ja säästyvät turhilta aloittelijan virheiltä jotka voi pahimmissa tapauksessa maksaa kalan hengen.

[miljoonakala84]

Monninomistajan tekstiin vois sen verran lisätä että alottelijan kannattas muistaa muutama juttu ennen akvaarion hankkimista.
Ensinnäkin lukea hyvä akvaariota käsittelevä kirja tai pari, käydä netistä lukemassa tietoa ja miettiä ihan rauhassa minkälaista akvaariota/
kalastoa haluaa. Ja kun akvaario on hankittu akvaario tulisi kypsyttää ilman turhia kiireitä, jutun vois tiivistää silleen että jätä alottelija
kaikki kiire pois kun alotat tämän upean harrastuksen.

[Koomikko]

Mikä teidän mielestä tekee tai mikä on akvaarioharrastuksessa nykyään rakettitiedettä?

[Fisutar10]

Maailma mennee eteen päin joka sektorilla, joten ei liene tämä akvarismi sen kummallisempaa.

Harvapa kirjoittelee enää 30 vuotta vanhoilla menetelmillä viestejä kavereille tai töihin, soittelee lankapuhelimella. Urheilun tiimoilta välineitä piisaa ja pääasia, että näyttää sportille ja tietää sykkeen 24/7 ja hörppii palautusjuomaa 100 m kävelylenkin jälkeen. Käpylelutkin muuttuneet hieman elektronisempiin härveleihin, puhumattakaan pienten ja isojen poikien päristinleluista.

[hannu]

Minäkin aloitin harrastuksen kolmisen kuukautta sitten hetken mielijohteesta. Luin vähän perustietoa netistä ja mentiin äidin kanssa kalakauppaan ajatuksella "eihän se nyt niin vaikeaa voi olla, kun kuitenkin melko yleinen harrastus". Lisäksi ajateltiin, että kyllähän ne siellä kaupassa meitä neuvoo. No joo, neuvoihan ne, nimittäin kypsyttäminen tehtiin kalojen kanssa niillä kaupallisilla valmisteilla, ruoasta puuttui kuitu ja ensimmäiseksi kalaksi valittiin miljoonakala. Tämä kaikki johti koko lajin sukupuuttoon meidän altaassa + kamalaan leväongelmaan. Lopulta sitten tajusin alkaa ottamaan asioista selvää ihan itse, ja nykyään meillä on vihdoin vakaat vesiarvot ja kalat menestyy.

Miljoonakala on yksi hyvä esimerkki siitä, mikä on muuttunut. 30 vuotta sitten miljoonakaloja pidettiin lasipurkeissa ilman mitään suodatusta ja ne elivät ja lisääntyivät niissä. Nykyisiä kantoja ei taas saa pysymään hengissä ilman veden kovettamista. Kalat viljellään kaukoidässä mahdollisesti murtovedessä antibioottien kanssa ja kaloja kaupasta ostaessa pitäisi tietää mistä oloista kyseinen erä tulee. Joidenkin lajien kohdalla vaatimustaso on siis todellakin noussut. Toisaalta nykyään akvaaroissa myös pidetään menestyksellä ja jopa viljellään lajeja, joita pidettiin vielä 20 vuotta sitten mahdottomina tai vähintään hyvin vaikeina.

[miljoonakala84]

Mutta miljoonakalastahan on akvaristeilla sitä villimuotoa olemassa edelleen, joka kait edelleen menee vedessä kun vedessä ja liekkö purkinkaan koolla kovin paljoo väliä, tosin ainakii toivon että ei kovin moni noita hillopurkkeihin pistä.

[Dessan]

Pakko vastata tähän.

Kävin eilen akvaarioliikkeessä ostamassa "startti-paketin" uuteen akvaarioon. Myyjä neuvoi tippatestien käytössa (en viitsinyt kertoa että olen koulutukseltani kemisti...) ja antoi vielä 4 kpl A4 jossa kaikki tarvittava info ihan kypsytyksestä, kalojen valinnasta jne.
Mahtavaa palvelua verrattuna siihen kun vajaa 20 vuotta sitten ostin myyjän suosituksesta tiikerinuoliaisen 100 litran pönttöön...

Tämän perusteella luulen (ja toivon) että myös jälleenmyjillä on nykyään jonkinlainen vastuu eläimistä. Ja nykyään kalat pidetään oikeasti eläiminä, ennen ne oli monin silmin vaan jotain koristeesineitä.

[7330]

Mielenkiintoinen aloitus.

Itse lähestyisin asiaa pikemminkin siltä kantilta, että jos on haluton tai kykenemätön omaksumaan tarpeeksi tietoa osatakseen hoitaa lemmikkejään, ei tarvitse niitä hankkia. Ei akvaarionpito ole mikään ihmisoikeus, johon jokaisella pitäisi olla pääsy. Jos se on vaikeaa, sitten se on.

Mutta onhan totta sekin, että akvaarioita voi harrastaa monella eri vaikeusasteella tinkimättä elävien hyvinvoinnista. Harmi, jos aloittelija eksyy heti johonkin hifistelijäharrastajien vesikemiaketjuun ja kauhistuu, mutta mitä sille voisi tehdä? Kieltää edistyneitä harrastajia keskustelemasta? Ehkei sentään. Mutta tottahan se on, ettei aloittelevaa harrastajaa pidä varta vasten lannistaa kaatamalla niskaan kaikkia teknisiä termejä kertaheitolla.

[miljoonakala84]

Ja nykyään kalat pidetään oikeasti eläiminä, ennen ne oli monin silmin vaan jotain koristeesineitä.

Tästäpä muistu mieleen joskus akvaariolehdestä lukemani juttu, missä joku tyyppi olisi hlunnut oransseja kultakaloja semmoseen maljaan,
koska olisi maljan alle asentanu lamput jotta kalojen oranssi väri olisi heijastunu seiniä koristamaan.

[akiholm]

7330 korostin aloittaessani aiheen provokatiivisuuden, me jotka tiedämme/luulemme tietävämme usein vastaamme liian kärkevästi aloittajan vilpittömiin kysymyksiin (jotka usein löytyisivät jo sivuilta) .Satun vain koulutustaustasi tietämään, joten ammattilaisena tiedät/ymmärtänet ettei vesikemian liika teknillistäminen hörpäkkeitä kalliilla ostamalla tee autuaaksi, typen kiertokulku ei ole "rakettitiedettä", aiheesta hyviä sivuja täällä AW`ssakin.

[Taju]

Minustakin ihan aiheellinen pohdinta.

Itse olen saanut luvan ekaan akvaarioon 13-vuotiaana (1993). Allas oli 123-litrainen, ja siellä oli iloisesti sekaisin kaikki, mistä liikkeen täti jaksoi sanoa, että "sopii, sopii, mahtuu, mahtuu". Lainasin ennen akvaarion tuloa kaikki kirjat kirjastosta joissa mahdollisesti mainittiin akvaarionhoidosta sanaakaan. Hoito-ohjeet olivat "jotain aivan muuta", kuten aikaisemmissa vastauksissa jo on kerrottukin. Tämän seurauksena kalojakin sai ostella vähän väliä lisää, kun tasaisin väliajoin joku heitti lusikan nurkkaan. Se jos mikä alkaa viedä mielenkiintoa harrastuksesta.

Kun sitten aikanaan pääsy nettiin ja erityisesti tälle foorumille auttoi tiedon lisääntymisessä, olen kokenut tämän "rakettitieteilyn" pidemmän päälle aika palkitsevaksi. Siis kyllähän se typenkierto oikeasti voi alkuun tuntua rakettitieteeltä - kuten mikä tahansa asia, johon ei koskaan aikaisemmin ole tullut tutustuneeksi. Ja kieltämättä tuntuikin. Alkuun. Vaikka biologiasta olen ollut kiinnostunut aina. Kun se lopulta aukeaa, se tuntuu maailman yksinkertaisimmalta asialta - kuten mikä tahansa informaatio, minkä on kunnolla sisäistänyt.

Nyt kun perusasiat ovat (muka) hallussa, ja vähän erikoistuneempiakin ratkaisujakin on tullut kokeiltua, on sellainen olo, että tässäkin harrastuksessa voi aika loputtomiin kehittyä ja edetä, eikä sen aina tarvitse merkitä vain uusia lajeja ja uusia altaita. Että voi niinkö kikkailla, jos haluaa. Kaikki ei halua, ja tapoja on monenlaisia. Mikä on sekin hienoa.

Siinä olen kyllä tismalleen samaa mieltä, että oli kyseessä sitten kissa, koira, kani tai kala, on joka tapauksessa syytä ottaa selvää. Aina. Ei minkään eläimen hoito ole niin yksinkertaista, kuin asiaan perehtymätön saattaisi alkuun luulla.

Kieltämättä akvaarioharrastuksesta(kin) on ehkä tullut vähän rakettitedettä, mutta näkisin sen enemmän A) valinnaisena ja B) rikastuttavana.
Siis meinaa tuli vaan miäleen.

[Karim]

Mielestäni akvaarioharrastus ei ole rakettitiedettä. Tarvitsee vain ymmärrystä. Eli lukee vaikka Varjon kirjat ja ymmärtää lukemansa niin pääsee tosi pitkälle. Nyt siis käsittelen vain makeaa vettä. Olen ihmetellyt vesitestien "nousemista" lähes jumalan tasolle. Nämä testit eivät voi olla kovin luotettavia vaan suuntaa antavia...valitettavasti. Entäs ne kaupalliset bakteeriympit. Ovatko ne oikeasti tarpeellisia. Jos kypsyttää akvaarion "tosi wanhan koulukunnan" mukaan niin joutuu paneutumaan vedessä tapahtuviin asioihin ja varsinkin ymmärtämään niitä. Toki joudun tunnustamaan sen, että minultakin löytyy salkullinen vesitestejä. Mielestäni aivan turhaan. En luota niihin. Miksi näin johtuu siitä, että olen työkseni määrittänyt vedestä erilaisia aineita. Sillä kokemuksella olen skeptinen näiden testien suhteen. Toki voin olla väärässä ja myös hyväksyn sen. En myöskään ole koskaan käyttänyt kaupallisia bakteeriymppejä vaan kypsyttänyt akvaariot "hiljalleen". Levää ei ole. Tosin kasvitkaan eivät kasva hyvin mutta siitä pohdin jossain muussa topikissa. Kuitenkin tiedän syyn

Tuntuu siltä, että tukeudutaan testeihin eikä omiin silmiin. Omat silmät ovat ne arvokkaimmat analysaattorit. Luota niihin. Olen kaiketi harrastanut noin 40 vuotta ja kirjoitan sillä kokemuksellä. Toki pitää muistaa, että asun päijännetunelin päässä. Se helpottaa asioita. Ei tarvitse muuttaa vettä.

Ja nyt ehkä tärkein. Harrastamme ITSELLEMME emmekä Aquawebbiläisille. Emme tarvitse muiden hyväksyntää jos olemme tyytyväisiä. Emmekä me täällä olevat ole mitään kaikkitietäviä. Esitämme vain omia mielipiteitä. Nehän ovat vain yhden harrastajan havaintoja. Pitää osata suodattaa se oleellinen. Tämäkin on vain yhden vanhan jäärän jorinoita. Arvaan, että tämä "hieman" provokatiivinen kirjoitus herättää arvostelua mutta sitä varten nämä palstat ovat. Mutta seison kuitenkin kirjoitukseni takana.

[GTX]

Olen ihmetellyt vesitestien "nousemista" lähes jumalan tasolle. Nämä testit eivät voi olla kovin luotettavia vaan suuntaa antavia...valitettavasti.

minultakin löytyy salkullinen vesitestejä. Mielestäni aivan turhaan. En luota niihin. Miksi näin johtuu siitä, että olen työkseni määrittänyt vedestä erilaisia aineita. Sillä kokemuksella olen skeptinen näiden testien suhteen.

Muutaman euron vesitestit tuskin voivatkaan olla yhtä tarkkoja kuin ammattikäyttöön tarkoitetut. Millaista tarkkuutta akvaristi edes tarvitsee? Onko sillä oikeasti merkitystä, jos vesitestin tulos heittäisi vaikkapa 30% todelliseen verrattuna. Nitraattitesti näyttäisi 10 (todellinen 13), KH-testi näyttäisi 4 (todellinen 3) tai pH-testi näyttäisi 6,9 (todellinen 7,2).

Oman kokemuksen mukaan kaikki käyttämäni tippatestit ovat kuitenkin olleet johdonmukaisia, jolloin näen onko jokin arvo nousussa, laskussa tai stabiili. Testien perusteella kasviakvan nitraattipitoisuus nousee ajan myötä, kun kasveja on vähän tai ne eivät kasva kunnolla. Vastaavasti nitraattipitoisuus laskee, kun kasvit kasvavat rehottaen. pH-tippatesti näytti yhtenäisiä arvoja jatkuvasti mittaavan pH-elektrodin kanssa, kun aloitin CO2-syötön. Malawilan testitulokset (pH ja KH) puolestaan kulkevat käsi kädessä lisätyn suolan määrän kanssa. Eri valmistajien testien tulosten poikkeama on ollut enimmillään noin 10%.

Tämä tarkkuus riittää minulle suunnan antajaksi kalavalinnoille, vedenvaihdon tiheydelle/määrälle, lannoitukselle ja malawilan vedenmuokkaukselle. Minä tunnen saavani hyötyä vesitesteistä.

[Aqualung]

Omasta mielestäni akvarismia ei oikein voi verrata edes Pohjois Korean rakettitieteeseen. Siinä määrin perusasioiden äärellä tässä kuitenkin pelataan. Toki harrastus on edennyt siitä omankin lapsuuden messinkikehyksisestä 40 litraisesta sekametelisopasta ja varsin summittaisista hoito-ohjeista, mutta eihän tämä nyt mikään uskonto olekaan; kyllä harrastuksen tuleekin muuttua mukana kun tietämys ja tekniikka ottaa edistysaskeleita.
Toki alkuun sisäistäminen voi tuntua jopa vaikealle, mutta jos asia hiukankaan kiinnostaa ei se loppupeleissä ole mitenkään ihmeellistä vaan ihan sitä peruskoulusta tuttua kemiaa ja biologiaa. Jokaiselle sen 9 vuotta istuneelle on annettu pohja ymmärtää typen kiertokulut sun muut.

Ja mitä noihin testeihin tulee, niin lyhyesti voisi sanoa että kannattaa testata toiseen ja kolmanteen kertaan jos ei muuten usko. Ehkä jopa lukea ohjeet välissä ja varmistaa että on tullut tehneeksi testin oikein. Tarvittaessa ehkäjopa käyttää toista testiä verrokkina. Ja tuo suuntaa-antavuus, kyllä on testejä joilla tarkkuus on jo oikeasti todella hyvä. Eikä noissa "perus tetroissakaan" se skaala nyt heitä niin paljoa etteikö normiharrastaja niillä ihan valideja tietoja altaastaan saisi ulos kaivettua. Ja ainahan voi hommata esim. Milwaukeen tai Hannan fotometrit kaappiin, jos ei tarkkuudet riitä omalle vedelle.