Periaatteessa kun katsotaan asiaa oikein laajassa mittakaavassa on luettava samaan kuvioon kaikki mehiläisestä koiraan ja koirasta haisunäätään ja apinaan, sekä kaikki näiden väliin jäävä. Tästä syystä en tarttuisi yhteen lajiin tai eläinryhmään,jos jokin asia voidaan kieltää yhdestä, esim. lemmikkinä pitäminen voidaan se taatusti samaa ajatusta soveltaen lajityypillisesti kieltää myös toiselta.Sisso kirjoitti:Vastaan jotain 7330lle vaikken ole itse kasvattunut yhtäkään koirapentuetta, sen sijaan meillä on ollut kolme sijoitusnarttua ja jokunen jalostuksen käytetty uros, joten homma on tullut sitä kautta hiukan tutuksi. Pentueiden koot vaihtelevat roduittain parista pennusta kymmeneen. Yleensä pienet pentueet hinnoitellaan korkeammalle, mutta sanotaan nyt että rekisteröidyn rotukoiran hinta pyörinee siinä 1000-1200e/nokka (+-300e). Voi olla että pienellä pentueella ei vielä juhlita, mutta laskekaapa kun yksi omista sijoituskoirista tahkoi kasvattajelleen kolme pentuetta, joissa kaikissa, siis jokaisessa, oli 10-13 pentua, paljonko nettosi. Ilman veroja. Yhteensä 1200x34. En usko, että jäi tappiolle vaikka korvasi mulle tosta vielä nartun liisaamisen eli kahden pennun hinnan. Noin isot pentueet eivät ole tokikaan kovin yleisiä, yleisempää lienee 4-6 (8) pentua. Miltei kaikki kasvattajat, jotka tunnen, ovat kertoneet että tällaisilla normipentuemäärillä pääsee voitolle, etenkin kun pitäytyy ns keskivertokasvatuksessa eli keskittyy lähinnä lisäämään koiramääriä, ei jalostamaan.....
En ole oikein ikinä käsittänyt, miksi pentujen kasvattamisen tappiopuolelle merkittäisiin rokotukset, terveystutkimukset, ruokinta tai näyttely/koemaksut, koska niitä tulee kaikille eikä niitä kukaan (?) maksele (vain) pentujen takia, vaan ne tulee koiran kuluiksi aina, teetipä pentuja tai et. Taivahan tosi on, ettei "huippuvanhempien" pentu maksa juuri enempää tai vähempää kuin ei-huippuvanhempien, mutta tässä on hiukan rotukohtaisia eroja. Kukaan tuskin ottaa palkatonta lomaa pentujen takia, paitsi eräissä harvoissa tapauksissa. Pennuttamisen myötä voi tulla vaihteleva määrä erillaisia kuluja, joista VOI muodostua iso summa enimmillään (hormonitukimukset, sperman tuonti ulkomailta (tosin usein useampaan pentueeseen), siemennykset, ultrat jne), mutta varmaan isoin osa Suomessa syntyneistä pentueista ei mene tähän extra-kalliiseen-ryhmään.
Kalojen kasvattamisessa on se eettinen puoli, että jonnekin ne kasvatetut kalat pitäisi sitten saadakin. Jos et saa myytyä tai lahjoitettua eikä kauppa ota, mitä jää jäljelle? Vasara (liioitellen, sori). Ei kovin kestävällä pohjalla olevaa toimintaa! Eläinsuojeluihmisten, joka käsittää myös akvaristeja, keskuudessa viriää aina välillä keskustelua akvaariokalojen pitämisen mielekkyydestä ja eettisyydestä, mikä on ihan tervettä ja tarpeellista sekin. Keitä me ollaan vangitsemaan eläviä olentoja pieniin purkkeihin vain omaksi huviksemme? Älkääkä alkako puhumaan koiran pitämisen epäeettisestä puolesta, koska sellaista ei ole niin kauan kun koiran tarpeet tulee riittävissä määrin tyydytettyä. Tai puhukaan vaan, mutta perustelut saa olla pirun hyvät lajin synnyn ja alkuperän huomioon ottaen.
Entäpä äiti luonto. Olen monta kertaa miettinyt käsitettä luonnollisuus ja sitä yliarvostetaanko tätä käsitettä. Luonto tappaa surutta, eikä vierasta kärsimystä.. se on elämää. Oikeataan voisi sanoa, että lajista riippumatta syntymän jälkeen kasvavalla yrityksellä sekä äiti luonto, että isä aika yrittävät tehdä parhaansa tehdäkseen kerran syntyneestä taas maan tomua. Edellä mainittua ajatellen, uskon vilpittömästi että moni eläin voi elää paremman elämän lemmikkinä, kuin villissä luonnossa.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
Samoin särjen, hauen, kuhan ja kolmipiikin. Noin esimerkiksi. Ne kuuluvat kaikki elinvoimaisiin (Least Concern). Samoin isorotta, kotihiiri ja varpunen, kaikki arvioituja.
Tämän mielenkiintoise kahlasin pintapuolisesti läpi. Monet palstalla olleet ovat esittäneet hienoja näkemyksiä asiasta.
On aika vaikea arvioida täältä pohjolasta käsin mikä on satanopercojen tilanne eteläamerikassa. Mutta harrastajien viljely on mielestäni loistava tapa olla "ekologinen". Kantaa pitäisi höystää välillä luonnongeeneillä. Toisaalta meidän kirjolohet ovat peräisin 60-luvulla tuoduista kaloista ja hyvinhän ne vielä meitä ruokkii. Ota tästä nyt selvä.