Kiukkuinen helmirihmanaaras

[Verna]

Miten on, onko äkäinen kalayksilö yleensä järjestään vihainen kaikille, vai eikö vain kemiat kohtaa tietyn, yksittäisen kalan kanssa?

Minulle osui akvaani kaksi helmirihmanaarasta pariskunnan sijaan. Toinen noista otti elämäntehtäväkseen antaa kaverille pataan aina tilaisuuden koittaessa. Aamulla, kun sytytin valot, tuo pukari oli vielä ihan selvästi unenpöpperössä eikä olisi eväänsä jaksanut heilauttaa, mutta muutamassa sekunnissa se muisti "velvollisuutensa" ja lähti väsyneen hitaasti lipumaan akvan toiseen päätyyn, missä oli toisen naaraan vakiounipaikka. Eka vilaus toisesta helmeristä sai sen ampaisemaan perään kuin raketti, ja tuota jatkui sitten aamusta iltaan.

Katsoin parhaaksi myydä sen hissukamman naaraan pois, ennen kuin se vahingoittuisi. Pari päivää tuo äkäpussiyksilö kierteli allasta ja teki yllätyshyökkäyksiä niihin paikkoihin, missä toinen useimmin oli ollut siltä piilossa. Lipui hiljaa lähelle ja teki sitten nopean syöksyn, että "Hähää, nyt tulee köniin". Ja sitten ihmetys, kun ei mitään löytynytkään. Hetken se purki turhaumiaan altaan muihin asukkeihin, mutta nykyään se on tyyni kuin viilipytty, kun reviirillä ei ole muita helmereitä. 250l tuntuu juuri ja juuri riittävän tämän egolle, jos se saa olla siellä ainokaisena lajinsa edustajana.

Tylsää asiassa on se, että tämä harmaa Justiina on altaan ainoa pinta-asukki. Olisin halunnut pariskunnan, mutta mietityttää, että noinkohan syttyisi taas uusi sota, jos altaaseen lisäisi koiraan. Pieksäisikö tuo senkin, vai purkaisiko vimmansa sitten taas muihin, jos jäisikin herralle kakkoseksi... Ja entäs sitten, jos tuollainen kiukkupussi pääsisi lisääntymään... Hunajarihmahaaremikin olisi kiva, mutta niiden ainakin uskoisin päätyvän tuon helmerin naapurivihan kohteeksi. Tuskin se muitakaan rihmakaloja sen paremmin sietää?

Mokomakin... En raaski tuota kalaa listiäkään, kun ei siinä ole muuta ongelmaa kuin tuikea luonne. Se on terve kuin pukki ja nuorikin vielä. Mutta että tuollainen pikkuinen silli nyt sitten päättää altaan asukaskokoonpanosta..? Kaikkea sitä näkeekin. Näidenhän piti olla rauhallisia. Hommasin isomman akvan ja järkkäsin kasvit, vedenkierron ja suodatuksen näille sopivaksi, kun pitkään haaveilin helmereistä. No, Justiina on helmeri, sitä ei käy kiistäminen. Mutta: Uskaltaisinko kumminkin kokeilla koiraan/muunlajisten rihmojen lisäämistä akvaan? Kokemuksia?

[Riippasaarni]

Voisin veikata että kyseessä on kutuvireinen helmirihmakala naaras. Mitä tankissa on lämmöt? Rihmikset ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yleensä sävyisiä paitsi silloin kun haluavat kutea - tällöin ne ovat ikäviä sekä kilpailijoille, että vastakkaiselle sukupuolelle jos vastakaikua ei löydy.

[Verna]

Lämmöt ovat n. 26-27 astetta. Vesi on pehmeää ja pH noin 7,3.

[Riippasaarni]

Elikkäs ikuisuus sitten huomasin helmiksilläkin että kutuvalmis kala sukupuolesta riippumatta on noin 30 % hyökkäävämpi kuin ei kutuvalmis. Näin ollen voi hyvin olla kyse siitä, että ko kala tahtoisi kutea ja se pitää toista kalaa kilpasisarena. Mikäli näin, käytös voi olla ihan luonnon sanelemaa.

Labyrinttikaloissa kutuaikana vaahtopesän rakentajissa tuntuu pätevän seuraava: Älä laita kahta koirasta samaan, ne tappelevat. Älä laita kahta naarasta saamaan, kilpasiskoa ei siedetä. Älä laita kutuhaluntonta naarasta kutuhaluisen koiraan kanssa, sille käy huonosti. Äläkä laita kutuhaluntonta koirasta kutuhaluisen naaraan kanssa samaan, sille käy huonosti.

[Verna]

Hm. Kuulostaa kahdelta vaihtoehdolta. Joko helmistyttö saa elellä sinkkuna (ja ehkä kärsii, kun ei pääse kutupuuhiin?) tai sitten sille hankitaan sulhanen ja varaudutaan mahdollisiin riitoihin?

Kuinkahan nopsaan koiraat tulevat sukukypsiksi? Olisiko järkevintä hankkia aikuinen koiras, ettei kasvuikäinen saisi tuolta naaraalta pataan, sukukypsyyttä odotellessa?

[Verna]

No minäpä hankin kokeeksi Justiinalle sulhasen. Aika nuoren, kun ei vanhempiakaan tuntunut olevan tarjolla. Sulho pääsi vasta vähän aikaa sitten karanteenista pääaltaaseen. Naaras ampaisi saman tien tutkimaan tulokasta. Ensin sujui ihan hyvin, koskettelivat toisiaan kaikessa rauhassa rihmoillaan. Jonkin ajan päästä naaras alkoi pyrkiä uimaan koiraan yläpuolelle ja pakotti(?) koiraan kallistumaan aivan kyljelleen. Toistelivat tuota samaa kuviota sen illan ajan.

Seuraavana aamuna valot sytyttäessäni totesin, että Justiina lähti taas vanhaan malliin kuin raketti ajamaan uutta kaveriaan ja näykki vielä mennessään. Pidin lopulta altaan hämäränä suurimman osan päivää, niin rauha pysyi maassa. Kolmantena päivänä poitsua ei juuri näkynyt, se piilotteli jossain kasvillisuuden seassa. Naaras antoi sille heti kyytiä, jos sattuivat osumaan vastatusten.

Noiden vaiheiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa kaksikko on alkanut pitää yhtä. Uivat koko ajan tiiviisti yhdessä ja naaraskin on nyt paljon rohkeampi, eikä pötki piiloon, jos joku kävelee altaan ohitse. Ehkä tästä tuleekin jotakin. Katsellaan.

[Riippasaarni]

No minäpä hankin kokeeksi Justiinalle sulhasen. Aika nuoren, kun ei vanhempiakaan tuntunut olevan tarjolla. Sulho pääsi vasta vähän aikaa sitten karanteenista pääaltaaseen. Naaras ampaisi saman tien tutkimaan tulokasta. Ensin sujui ihan hyvin, koskettelivat toisiaan kaikessa rauhassa rihmoillaan. Jonkin ajan päästä naaras alkoi pyrkiä uimaan koiraan yläpuolelle ja pakotti(?) koiraan kallistumaan aivan kyljelleen. Toistelivat tuota samaa kuviota sen illan ajan.

Seuraavana aamuna valot sytyttäessäni totesin, että Justiina lähti taas vanhaan malliin kuin raketti ajamaan uutta kaveriaan ja näykki vielä mennessään. Pidin lopulta altaan hämäränä suurimman osan päivää, niin rauha pysyi maassa. Kolmantena päivänä poitsua ei juuri näkynyt, se piilotteli jossain kasvillisuuden seassa. Naaras antoi sille heti kyytiä, jos sattuivat osumaan vastatusten.

Noiden vaiheiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa kaksikko on alkanut pitää yhtä. Uivat koko ajan tiiviisti yhdessä ja naaraskin on nyt paljon rohkeampi, eikä pötki piiloon, jos joku kävelee altaan ohitse. Ehkä tästä tuleekin jotakin. Katsellaan.

Siitä voi hyvinkin tulla. Koskettelu vaiheessa Justiina lienee todennut että ''wau poika''..sitten se on niin sanotusti iskenyt kiinni ''kuin sika limppuun'' ja saanut nuoremman sulhas ehdokkaan pakenemaan liian innokasta daamia. Sittemmin poika on imeisesti kotiutunut ja saanut sitä kautta rohkeutta lähestyä yli-innokasta daamia. Toivotaan että sopu säilyy.
.

[Verna]

Reilut puoli vuotta on jo näköjään mennyt helmeriherran hankinnasta. Ilmanko se onkin ehtinyt niin vankistua!

On ollut oikein sopuisaa. Harvakseltaan toki kaveria jahdataan puoli altaanmittaa, milloin toinen ja milloin toinen etunenässä. Pääosin kumminkin lipuvat yhdessä pinnan tuntumassa ja käyttäytyvät tyynen rauhallisesti. Eiköhän tässä vaiheessa voida jo todeta, että saadut neuvot olivat oikein hyviä. Kiitos sekä omasta että helmereiden puolesta.

[nastamuumio]

Reilut puoli vuotta on jo näköjään mennyt helmeriherran hankinnasta. Ilmanko se onkin ehtinyt niin vankistua!

On ollut oikein sopuisaa. Harvakseltaan toki kaveria jahdataan puoli altaanmittaa, milloin toinen ja milloin toinen etunenässä. Pääosin kumminkin lipuvat yhdessä pinnan tuntumassa ja käyttäytyvät tyynen rauhallisesti. Eiköhän tässä vaiheessa voida jo todeta, että saadut neuvot olivat oikein hyviä. Kiitos sekä omasta että helmereiden puolesta.

Hieno kertomus. Se perinteinen "it´s complicated" sopii hyvin tähän.

[Verna]

Tähän tarinaan jatkoa. Helmeripoitsu on ollut talossa nyt puolitoista vuotta ja kasvanut koivunlehden kokoisesta kakarasta hyvinvoivaksi herraksi.

Tänään töiden jälkeen vilkaisin akvaan ja ihmettelin kuplia sen pinnalla. Muutama pikku vaahtolautta ajelehti sinne tänne. Mietin, voisiko tässä olla kosiskelu- ja pesänrakennusyrityksistä kysymys? Pariskunta viihtyy yllättävän sopuisasti yhdessä, mutta jossain vaiheessa päivää on ollut erimielisyyttäkin, kun naaraassa on muutama kolhu.

Poitsu ei ole mitenkäänn erityisen oranssi, ihan aavistus vain on oranssia väriä ja sekin näkyy vain tietyssä valossa. Mutta voisiko tässä silti olla ns. rakkautta ilmassa?

Minulla on satalitrainen allas odottamassa asukkaita. Vesi sisällä, ei vielä kaloja. Voin sinne pelastaa naaraan tai laittaa poitsun jäähylle, jos kolhuja ilmaantuu naaraaseen lisää.

[Riippasaarni]

Tähän tarinaan jatkoa. Helmeripoitsu on ollut talossa nyt puolitoista vuotta ja kasvanut koivunlehden kokoisesta kakarasta hyvinvoivaksi herraksi.

Tänään töiden jälkeen vilkaisin akvaan ja ihmettelin kuplia sen pinnalla. Muutama pikku vaahtolautta ajelehti sinne tänne. Mietin, voisiko tässä olla kosiskelu- ja pesänrakennusyrityksistä kysymys? Pariskunta viihtyy yllättävän sopuisasti yhdessä, mutta jossain vaiheessa päivää on ollut erimielisyyttäkin, kun naaraassa on muutama kolhu.

Poitsu ei ole mitenkäänn erityisen oranssi, ihan aavistus vain on oranssia väriä ja sekin näkyy vain tietyssä valossa. Mutta voisiko tässä silti olla ns. rakkautta ilmassa?

Minulla on satalitrainen allas odottamassa asukkaita. Vesi sisällä, ei vielä kaloja. Voin sinne pelastaa naaraan tai laittaa poitsun jäähylle, jos kolhuja ilmaantuu naaraaseen lisää.

Todennäköisesti ovat pesänrakennusyrityksiä, melkein kaikki labyrinttikoiraat alkavat ensin puhallella pintaan yksittäisiä kuplia, sitten jotakin hajanaista ja myöhemmin itse pesiä. Samalla ne alkavat jahdata naaraita hanakammin tai jos naaras on kypsempi se voi jahdata koirasta. Riidat joissa parin joutuu erottamaan ovat mahdollisia. Kirjoahvenet, labyrinttikalat jne. riitoja on enempi nuorila kaloilla, sensijaan vanhemmat parit tapaavat olla seesteisiä. (Aina välistä tuntuu etteivät nuo nuoret sukukypsiksi tulevat kalat oikein osaa lähestyä vastakkaista sukupuolta ja siitä seuraa sitten enemän vähemmän toilailua.)

[Verna]

Muutamasti olen nähnytkin poitsun puhaltavan yhden kuplan. Vahingoksi arvelin. En ole edes löytänyt mistään tietoa, koska näiden pitäisi olla sukukypsiä.

Naaraan pintakolhut paranivat parissa päivässä ilman toimenpiteitä. Tällä hetkellä ne löytyvät yleensä jostain lähekkäin. Rihmoilla kosketellaan kaveria, mutta katseet ovat eri suuntiin ja vähän kuin "muina miehinä" kosketellaan, silleen muka vahingossa. "Ai, enpäs yhtään huomannutkaan, että tuossa on toinenkin kala..."

[Riippasaarni]

Ilmeisesti sukukypsyys saavutetaan 6-12 kk iässä. Pidemmälle erikoistuneilla esim. parin muodostavilla lajeilla käytöksen eron ja sukukypsyyden saavuttamisen vaiheet huomaa yleensä eri vaiheina. Parvikaloissa meno on usein paljon yksinkertaisempaa, sitä vain pujahdetaan johonkin puskaan muutamaksi sekunniksi ja se siitä.