Hankin keväällä 72l akvaarion ja sinne 12 kardinaalia, 4 sukarapua, 3 kypäräkotiloa ja taistelu jaskan. Oikein symppis herra ja ei lainkaan taistelunhaluinen, myöhemmin sitten 8 piikkisilmää ja vielä heinäkuussa 10 kääpiötapparaa. Ne ovat nyt olleet itselleni hieman harmaita hiuksia aiheuttavia kavereita, kun rauhallinen parvikala ei nyt oikein sovi näihin minun yksilöihini.
Jatkuvaa taistelua, että naureskelin pojalle, että mennyt nyt vähän luonteenpiirteet taistelukalalla ja tapparakaloilla sekasin. Kaksi on jo kuollutkin jatkuvan myllyttämisen takia. Kahdeksan jäljellä olevaa ovat nyt jonkinmoisessa sovussa, mutta edelleen sellaista härkkimistä, että suomuja pöllyää vieläkin toisinaan. Yhdellä on ns appelsiinit kainaloissa, haavaumia vissiin jotka ei ehdi koskaan edes parantua. Se koittaa pitää matalaa profiilia olemalla alempana, melkein pohjalla asti. Kaikista isoin hengaa pinnan tuntumassa ja pomottaa muita, jotka erehtyvät liian lähelle tai välillä näyttää siltä, että ihan huvikseen, koska voi. Kolme koittaa pysytellä vedensuosikkien seassa poissa silmistä yleensä aina ja loput kolme on siellä jossain mahdollisimman huomaamattomina silti mutta aina joku triggeröityy jostain ja ping pong alkaa. Välillä kansi vaan paukahtaa, kun sinne kopsahtaa joku.
Ruoka maistuu eikä sairauksiakaan muuten näy, että tätäkö se nyt niiden kanssa vain on? Kaikissa videoissa/kuvissa, mitä olen googletellut, ne vain liihottavat yhtenä isona kivana parevena, eikä kyttää koko aikaa toisiaan, että uskallappas tulla lähemmäs niin näykkään prkl. Tai varmaan ajatuskin tuntuu joskus riittävän... Ne ovat sellaisena parvena vain, kun tulee ruokaa tai jos joku vähän jännittää, esim minä kun vaihdan vettä tms.
Eli siis, ovatko ne tällaisia? Vai onko ne vain sekopäitä? Vai missä vika? Päteekö kaloihin sama sanonta kuin koiriinkin, että muistuttaa omistajaansa
Minulle siis jokseenkin uusi tuttavuus lajina, niin ei ole aikaisempaa kokemusta ja näkemystä pahemmin.