Paljon olen lukenut juttuja "käsikesyistä" plekoista. Tuli mieleen, että mitenkäs niiden kesyyntymiseen vaikuttaa plekojen määrä altaassa?
Itselläni kun on useampia, niin näyttää, kuin ne käyttäytyisivät enemmänkin siten mitä luonnossa (piileskelevät ja ovat hieman arkoja), johtuen tietysti siitä, että joutuvat kiistelemään alueista aina silloin tällöin.
Voiko tällaisessa akvaariossa elävä pleko kesyyntyä ihmiselle, vai tulevatko ne aina olemaan arkoja?
Plekon kesyyntymisestä
Valvoja: Moderaattorit
-
NesteHukka
- Advanced Member
- Viestit: 1892
- Liittynyt: 17:48, 20.11.2001
- Akvaarioseurat: TAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Lempäälä
Plekojen, niinkuin muidenkin kalojen kesyyntyminen riippuu monista tekijöistä.
Ensinnäkin monneilla siihen tarvitaan yleensä huomattavasti aikaa. Helposti kuluu vuosikin ennen kuin pleko on sinut uuden ympäristönsä kanssa ja uskaltautuu liikkumaan vapaasti ympäristössään.
Arkuus/kesyys on etenkin monneilla kiinni myös tilasta. Pienessä tilassa, jossa kalat joutuvat vielä kiistelemään elinpaikoista, ne pysyvät helposti koko ikänsä pelkoina.
Jotta kalat kesyyntyisivät, niiden kanssa on puuhasteltava. Ilmiöhän on tuttu kaikista lemmikeistä. Ruokkiminen kerran pari päivässä ja akvan siivoaminen kerran viikossa saa tuskin yhtäkään monnia kesyyntymään. Eli kalojen pitää tottua hoitajaansa. Olen ennenkin kertonut työhuoneeni täpläripsimonnivonkaleesta, johon minulla on jatkuva katseyhteys. Kotona en ehtinyt pitkään aikaan kuin ruokkimaan kerran päivässä sivussa uima-allashuoneessa olevan suuren ripsimonniakvan kaloja. Aiemmin tutut kesyt kalat muuttuivat aivan vauhkoiksi. Nyt runsaamman ajan myötä vanhat tavat ovat palanneet.
Antamiesi tietojen perusteella en uskalla otta kantaa kalojesi kesyyntymiseen. Siinähän on toki vielä niin laji- kuin yksilökohtaisiakin eroja. Vietä kuitenkin mahdollisimman paljon aikaa niiden kera. Sitä vartenhan sinä ne olet varmaan hankkinutkin!
Ensinnäkin monneilla siihen tarvitaan yleensä huomattavasti aikaa. Helposti kuluu vuosikin ennen kuin pleko on sinut uuden ympäristönsä kanssa ja uskaltautuu liikkumaan vapaasti ympäristössään.
Arkuus/kesyys on etenkin monneilla kiinni myös tilasta. Pienessä tilassa, jossa kalat joutuvat vielä kiistelemään elinpaikoista, ne pysyvät helposti koko ikänsä pelkoina.
Jotta kalat kesyyntyisivät, niiden kanssa on puuhasteltava. Ilmiöhän on tuttu kaikista lemmikeistä. Ruokkiminen kerran pari päivässä ja akvan siivoaminen kerran viikossa saa tuskin yhtäkään monnia kesyyntymään. Eli kalojen pitää tottua hoitajaansa. Olen ennenkin kertonut työhuoneeni täpläripsimonnivonkaleesta, johon minulla on jatkuva katseyhteys. Kotona en ehtinyt pitkään aikaan kuin ruokkimaan kerran päivässä sivussa uima-allashuoneessa olevan suuren ripsimonniakvan kaloja. Aiemmin tutut kesyt kalat muuttuivat aivan vauhkoiksi. Nyt runsaamman ajan myötä vanhat tavat ovat palanneet.
Antamiesi tietojen perusteella en uskalla otta kantaa kalojesi kesyyntymiseen. Siinähän on toki vielä niin laji- kuin yksilökohtaisiakin eroja. Vietä kuitenkin mahdollisimman paljon aikaa niiden kera. Sitä vartenhan sinä ne olet varmaan hankkinutkin!
-
NesteHukka
- Advanced Member
- Viestit: 1892
- Liittynyt: 17:48, 20.11.2001
- Akvaarioseurat: TAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Lempäälä
quote:
Antamiesi tietojen perusteella en uskalla otta kantaa kalojesi kesyyntymiseen. Siinähän on toki vielä niin laji- kuin yksilökohtaisiakin eroja. Vietä kuitenkin mahdollisimman paljon aikaa niiden kera. Sitä vartenhan sinä ne olet varmaan hankkinutkin!
Jep, aika suuren osan vapaa-ajasta istun tietokoneen ääressä, ja kun akvaario on puolentoista metrin päässä, niin aika lähellä kaloja sitä tulee oltua päivittäin. Sitten tulee tietysti kurkittua siitä ihan lasin vierestä aika monta kertaa päivässä.
Mangopleko on usein siinä etulasin tuntumassa. Kun siinä laittaa nenänsä lasiin kiinni, niin pleko liikahtelee vähän edes takaisin, ja joskus vilauttaa vähän piikkejä. Se ei oikein vielä tiedä miten ihmispärstään suhtautuisi.
Tummaleväpleko tulee joskus akvaarion valojen sammuttua etulasin tuntumaan uteliaan näköisenä katselemaan, jos huomaa että lasin toisella puolella on joku lähellä. Ihan positiivista kehitystä.
Antamiesi tietojen perusteella en uskalla otta kantaa kalojesi kesyyntymiseen. Siinähän on toki vielä niin laji- kuin yksilökohtaisiakin eroja. Vietä kuitenkin mahdollisimman paljon aikaa niiden kera. Sitä vartenhan sinä ne olet varmaan hankkinutkin!
Jep, aika suuren osan vapaa-ajasta istun tietokoneen ääressä, ja kun akvaario on puolentoista metrin päässä, niin aika lähellä kaloja sitä tulee oltua päivittäin. Sitten tulee tietysti kurkittua siitä ihan lasin vierestä aika monta kertaa päivässä.
Mangopleko on usein siinä etulasin tuntumassa. Kun siinä laittaa nenänsä lasiin kiinni, niin pleko liikahtelee vähän edes takaisin, ja joskus vilauttaa vähän piikkejä. Se ei oikein vielä tiedä miten ihmispärstään suhtautuisi.
Tummaleväpleko tulee joskus akvaarion valojen sammuttua etulasin tuntumaan uteliaan näköisenä katselemaan, jos huomaa että lasin toisella puolella on joku lähellä. Ihan positiivista kehitystä.