600l akvaariossani on 3 monnislajia:
C. trilineatus/julii 5kpl (eihän näistä voi ikinä olla aivan varma)
C. davidsandsi 6kpl
C. leucomelas 10kpl
Tässä akvaariossa monniset tulevat etualalle vain ruokailun yhteydessä, muuten makoilevat päivät pitkät piilossa. Kun akvan edessä liikkuu, kaikki pölähtävät välittömästi piiloon. Yllättävintä on kaiketi se, että arin laji on C. leucomelas, vaikka niitä on lukumäärältään eniten. C. trilineatus/juliit liikkuvat ehdottomasti kaikkein uskaliaimmin. Nämä kaikki kalat ovat syyskuun 2001 alusta asustelleet minulla, tankkikavereina aitotäpläpleko, isopurjepleko, pantterivampyyripleko, harmovampyyripleko, partis x 3, purjesampimonni x 3, sinineontetroja.
Ilmiö ihmetyttää minua sikäli, että 190l akvaariossani kaksistaan elelevät albiinomonniset (ilmeisesti C. paleatus) ovat aina etualalla ulkoisista tai sisäistä häiriöistä huolimatta, eivät pelkää lappoa jne.
Pidän monnisista kovasti, ne ovat mielestäni oikein mielenkiintoisia pikkukaloja, mutta nyt vähän nyppii kun ei niitä näy koskaan! Tarkoituksena on lisätä myös C. trilineatus/juliita ja
C. davidsandseja niin että kutakin lajia on 10kpl yhteensä. Se voi ehkä helpottaa tilannetta, mutta onhan noita C.leucomelaseitakin 10kpl, ja ne on tosiaankin ne arimmat...
Muita speksejä:
pH ~7-7.2
kh ~2-3
lämpö 25C
nitraatti ~12
Vedenvaihto ~30% viikossa
Monnisten arkuus
Valvoja: Moderaattorit
Minäkin kokeilin kymmenen vuotta sitten monnisia ripsimonnien joukossa 600-litraisessa. Ei siitä tullut mitään. Ne olivat arkoja ja kuolivat ilmeisesti nälkään.
Saattaa olla, että suuri syvä akvaario, jossa on isoja kaloja, vaatii monnisilta totuttelua tavallista pitempään. Olet kyllä aloittanut hommasi aivan oikein kunnon parvilla. Niiden pitäisi luoda monnisiin turvallisuuden tunnetta. Ehkäpä niitä pitää vain "pelotella" useammin liikkumalla akvaarion vieressä ruoka-aikoina.
Jos ne vuodessa eivät ole muuttuneet pelottomammiksi, ei sinulla liene muuta vaihtoehtoa kuin siirtää ne siihen 200-litraiseen.
Monnien arkuusjutut tuntuvat välistä henkimaailman asioilta. Siirsin vastikään yhden minulla pari vuotta tilan puutteen vuoksi 70-litraisessa (jossa tosin pohjapinta-ala on hyvin suuri) olleen Pimelodellan eli pimelon 200-litraiseen. Mitäpä tuo hyväkäs, josta ole vuosien varrella nähnyt vain viiksiä purkin aukosta ja silloin tällöin harmaan salaman, teki? Se rupesi silloin tällöin uiskentelemaan aivan avoimesti ruokaa etsimässä!
Saattaa olla, että suuri syvä akvaario, jossa on isoja kaloja, vaatii monnisilta totuttelua tavallista pitempään. Olet kyllä aloittanut hommasi aivan oikein kunnon parvilla. Niiden pitäisi luoda monnisiin turvallisuuden tunnetta. Ehkäpä niitä pitää vain "pelotella" useammin liikkumalla akvaarion vieressä ruoka-aikoina.
Jos ne vuodessa eivät ole muuttuneet pelottomammiksi, ei sinulla liene muuta vaihtoehtoa kuin siirtää ne siihen 200-litraiseen.
Monnien arkuusjutut tuntuvat välistä henkimaailman asioilta. Siirsin vastikään yhden minulla pari vuotta tilan puutteen vuoksi 70-litraisessa (jossa tosin pohjapinta-ala on hyvin suuri) olleen Pimelodellan eli pimelon 200-litraiseen. Mitäpä tuo hyväkäs, josta ole vuosien varrella nähnyt vain viiksiä purkin aukosta ja silloin tällöin harmaan salaman, teki? Se rupesi silloin tällöin uiskentelemaan aivan avoimesti ruokaa etsimässä!
Corydoras suvun monniset ovat luonteeltaan juuri tuollaisia että rohkenevat liikkua ja etsiä ruokaa päivälläkin mutta säikkyvät ihmisen liikettä akvaarion lähellä rynnäten pakoon. Se on aivan normaalia corydorasten käytöstä, samoin kuin piilottelu suojapailoissa. Corydoraksilla on aika vähän pieninä kaloina puollustautumiskeinoja vihollisia vastaan, melkeimpä ainoaksi jää luupiikit ylä ja sivuevissä jotka kala voi lukita ns paikoilleen jäykiksi joilla voi ankkuroitua johonkin sopivaan koloon esimerkiksi. Tiedän kaverilleni käyneen mokan poikavuosilta jolloin ei vielä "aivan kaikki" akvaario salat olleet selvillä eikä eri kalojen yhteensopivuudesta tietoa. Kaverilla oli kultakala noin 15 cm sekä joitakin kuparimonnisia + muita kaloja 60-70 litraisessa ruukussa...
Kultakala oli tapansa mukaan "möyhennellyt pohjasoraa suullaan" kun taas kuparimonninen oli loikoillut kasvinlehden alla aivan rauhassa, kultakala siirtyi möyhentämään soraa lähemmäs monnista jolloin monninen ryntää karkuun mutta suuntavaisto vielä hukassa kun kesken unien häiritään, "flops" suoraan kultin avonaiseen suuhun, Mitä nyt missä ollaan apua, ylä ja sivuevät juntturiin. Kultsi saa kauhean hepulin yrittää sylkeä corya suustaan pois, eihän se onnistu, uidaan allasta raivoisasti ympäri yrittäen sylkeä kuparia suusta, ei lähde, taitouintia ympyrää yrittäen sylkeä kuparia pihalle, ei onnistu. Panikkikohtauksia ja raivoisia uintipyrähdyksiä vaikka minkälaisilla volteilla yrittäen corya sylkeä pihalle, ei onnistu, viuuh havi vilahtaa, kuivilla ollaan. Valitettavasti tässätapauksessa corydoras kuoli, kaverini joutui leikkamaan corydoras monnilta kynsisaksilla ylä ja sivuevät poikki kultsin suussa ennenkuin sai sen sieltä pois. Tarinan opetus. Laittakaa vain sellaisia kaloja altaisiinne jotka sopivat yhteen sekä käytökseltään että vesiarvoiltaan.
P.S. Minulla yksi eniten esillä ollut ja vähiten säikkynyt laji on corydoras gossei.
-------------------------
Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.
Muokattu - Timppa on 13/01/2002 11:24:23
Kultakala oli tapansa mukaan "möyhennellyt pohjasoraa suullaan" kun taas kuparimonninen oli loikoillut kasvinlehden alla aivan rauhassa, kultakala siirtyi möyhentämään soraa lähemmäs monnista jolloin monninen ryntää karkuun mutta suuntavaisto vielä hukassa kun kesken unien häiritään, "flops" suoraan kultin avonaiseen suuhun, Mitä nyt missä ollaan apua, ylä ja sivuevät juntturiin. Kultsi saa kauhean hepulin yrittää sylkeä corya suustaan pois, eihän se onnistu, uidaan allasta raivoisasti ympäri yrittäen sylkeä kuparia suusta, ei lähde, taitouintia ympyrää yrittäen sylkeä kuparia pihalle, ei onnistu. Panikkikohtauksia ja raivoisia uintipyrähdyksiä vaikka minkälaisilla volteilla yrittäen corya sylkeä pihalle, ei onnistu, viuuh havi vilahtaa, kuivilla ollaan. Valitettavasti tässätapauksessa corydoras kuoli, kaverini joutui leikkamaan corydoras monnilta kynsisaksilla ylä ja sivuevät poikki kultsin suussa ennenkuin sai sen sieltä pois. Tarinan opetus. Laittakaa vain sellaisia kaloja altaisiinne jotka sopivat yhteen sekä käytökseltään että vesiarvoiltaan.
P.S. Minulla yksi eniten esillä ollut ja vähiten säikkynyt laji on corydoras gossei.
-------------------------
Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.
Muokattu - Timppa on 13/01/2002 11:24:23
Itselläni on vähän sama juttu tuon arkuuden kanssa. Tosin tässä tapauksessa leopardimonniset ovat niitä säikkyjä. Kuparimonniset taas viis veisaavat, vaikka mitä tapahtuisi.
Ei auttanut edes parven kasvattaminen vaan tulos oli se, että neljä alkuperäistä leopardimonnista jotka ovat olleet minulla jo puolitoista vuotta ovat edelleen arkoja, mutta uudet tulokkaat eivät ole yhtä säikkyjä. Kaipa nekin ajan kanssa oppii ettei ne akvaariossa asustele katsomista varten
Tosin tuo lajinmääritys on vähän ongelmallinen. En ole varma oikein, että onko nuo neljä alkuperäistä leopardimonnista C. trilineatuksia vai C. leoparduksia.
Koko ero esimerkiksi kuparimonnisiin on iso, vaikka kuparimonnisten pitäisi kasvaa isommiksi.
Ei auttanut edes parven kasvattaminen vaan tulos oli se, että neljä alkuperäistä leopardimonnista jotka ovat olleet minulla jo puolitoista vuotta ovat edelleen arkoja, mutta uudet tulokkaat eivät ole yhtä säikkyjä. Kaipa nekin ajan kanssa oppii ettei ne akvaariossa asustele katsomista varten
Tosin tuo lajinmääritys on vähän ongelmallinen. En ole varma oikein, että onko nuo neljä alkuperäistä leopardimonnista C. trilineatuksia vai C. leoparduksia.
Koko ero esimerkiksi kuparimonnisiin on iso, vaikka kuparimonnisten pitäisi kasvaa isommiksi.
-
Lisa
- Katalysaattori
- Viestit: 7365
- Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Meillä jaguaari- ja täplämonniset ovat molemmat arkoja, täplät hiukan vähemmän, mutta kuitenkin ovat. Tyyniä ja rauhallisia ovat taasen naponkorumonniset, joilla on tapana viisveisata kaikesta akvaarion ulkopuolisesta hälinästä ja altaassakin ne kunnioittavat vain partisherraa. Kaupoissa katsellessani albinomonninen on kyllä aina ollut rohkein. Mistähän tämä nyt sitten johtuu?
"Henkilökohtaisesti olen aina valmis oppimaan, vaikka en välittäisikään tulla opetetuksi."
"Henkilökohtaisesti olen aina valmis oppimaan, vaikka en välittäisikään tulla opetetuksi."
quote:
Tosin tuo lajinmääritys on vähän ongelmallinen. En ole varma oikein, että onko nuo neljä alkuperäistä leopardimonnista C. trilineatuksia vai C. leoparduksia.
Koko ero esimerkiksi kuparimonnisiin on iso, vaikka kuparimonnisten pitäisi kasvaa isommiksi.
Eihän leopardusta ja trilineatusta periaatteessa voi sekottaa keskenään. Trilineatuksella on kuonon päällä matoja, leoparduksella puolestaan on pisteitä. Kaiken lisäksi kuonojen muoto on aivan erilainen. Leopardus kuuluu pitkäkuonoisiin ja trilineatus puolestaan on tavallinen pyöreäkuono.
Trilineatus on vaikea erottaa juliista ja leopardus gomezista. Näissä pareissa erot ovat nimenomaan kuonojen värityksessä siten kuten edellä kerroin. Eli pitkä- ja pyöreäkuonoiset samannäköiset parit ovat julii-leopardus ja trilineatus-gomezi.
Koko on kelvoton määritysperuste sellaisenaan. Pitäisi tietää, onko kala saavuttanut jo likipitäen maksimimittansa. Toisinaan luonnosta tuodaan aivan jättiläiskokoisia yksilöitä. Katsokaa rakennetta ja ruumiinosien muotoja. Ne ovat keskimäärin ottaen riippumattomia yksilön koosta lukuunottamtta tietenkin poikasia.
Tosin tuo lajinmääritys on vähän ongelmallinen. En ole varma oikein, että onko nuo neljä alkuperäistä leopardimonnista C. trilineatuksia vai C. leoparduksia.
Koko ero esimerkiksi kuparimonnisiin on iso, vaikka kuparimonnisten pitäisi kasvaa isommiksi.
Eihän leopardusta ja trilineatusta periaatteessa voi sekottaa keskenään. Trilineatuksella on kuonon päällä matoja, leoparduksella puolestaan on pisteitä. Kaiken lisäksi kuonojen muoto on aivan erilainen. Leopardus kuuluu pitkäkuonoisiin ja trilineatus puolestaan on tavallinen pyöreäkuono.
Trilineatus on vaikea erottaa juliista ja leopardus gomezista. Näissä pareissa erot ovat nimenomaan kuonojen värityksessä siten kuten edellä kerroin. Eli pitkä- ja pyöreäkuonoiset samannäköiset parit ovat julii-leopardus ja trilineatus-gomezi.
Koko on kelvoton määritysperuste sellaisenaan. Pitäisi tietää, onko kala saavuttanut jo likipitäen maksimimittansa. Toisinaan luonnosta tuodaan aivan jättiläiskokoisia yksilöitä. Katsokaa rakennetta ja ruumiinosien muotoja. Ne ovat keskimäärin ottaen riippumattomia yksilön koosta lukuunottamtta tietenkin poikasia.
quote:
Eihän leopardusta ja trilineatusta periaatteessa voi sekottaa keskenään.
Ei pitäisi, ei. Menin vaan aivan sekaisin oman akvaario lajeista, kun katselin eräässä liikkeessä C.leoparduksia ja vertasin niitä omiin monnisiin. Niissä ollut pikaisella vilkauksella mitään eroa. Tosin liikekkin olo stockmann jossa nuo lajit eivät varmaan aina pidä paikkansa.
Noh, ilmeisesti omani ovat trilineatuksia, kun ovat pyöreäkuonoisia. Jumbo kokoa kylläkin...
Eihän leopardusta ja trilineatusta periaatteessa voi sekottaa keskenään.
Ei pitäisi, ei. Menin vaan aivan sekaisin oman akvaario lajeista, kun katselin eräässä liikkeessä C.leoparduksia ja vertasin niitä omiin monnisiin. Niissä ollut pikaisella vilkauksella mitään eroa. Tosin liikekkin olo stockmann jossa nuo lajit eivät varmaan aina pidä paikkansa.
Noh, ilmeisesti omani ovat trilineatuksia, kun ovat pyöreäkuonoisia. Jumbo kokoa kylläkin...