Aqua-Web

Ihana pieni kultsi-neiti Sissi muutti meille kaks viikkoo sitten. Oli Sofiella vähän sulattelemista, mutta olivat jo seuraavana maanantaina parhaita kaveruksia kuvaa tulee heti kun puhelin suostuu toimimaan, nyt ilmoitteli jostain ihme virheestä

Täältä löytyy 1,5-vuotias belgianpaimenkoira groenendael-uros. Kovasti on harrastussuunnitelmia, mutta käytännössä elämä on enemmänkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Täällä on 8-vuotias suomenpystykorva uros.

Täältä löytyypi kaksi jämtlanninpystykorvaa, 4v Kamu ja 1v Edi. Kummatkin omistavat luonnetta ja ERITTÄIN outoja mieltymyksiä(siis ihan oikeesti) Syksyisin nämä käyvät metsällä, mutta muuten harrastelen näiden kanssa mm. Kotipiha-agilityä, koirahiihtoa, canicrossia, koirapulkkailua ja näyttelyitä. Ai miten nii metsästyskoirien kanssa ei voi harrastaa mitään? Välillä tuntuu, ettei nuilla ole kaikki muumit laaksossa mutta mitäpä tuosta xD

Tässä Kamu eli Heinisuon Kamilla:

Kamun emo on silloin, kun Kamu on ollut ihan penska, astunut sen hännän päälle ja lopputulos on tällainen mikrofoni-häntä. Röntegeissä häntä oli kuin jalka, mutta eipä tuo menoa hidasta


Ja tässä Edi, eli Vainion Edi

Odotellaan pk.mäyräkoiran pentua pääsiäisenä kotiutuvaksi

Täältä löytyy 4½-vuotias Geln of imaalinterrieri tyttönen Helmi.
Toiveissa on seuraavaksi ottaa koira, jolla olisi edes vähän miellyttämisen halua ja tahtoa tehdä. Glenni kun on aika laiska koira ja joskus pelkkä lenkkeily on sille ylitsepääsemätön este

Meillä oli kotihoidossa syksyllä saksanpaimenkoira mix ja sen kanssa oli niin ilo työskennellä ja lenkkeillä. Siitä näki, miten se nauttii kun aivot saa töitä ja kroppa joutuu koville. Mutta en ehkä kuitenkaan mitään niin isoa koiraa ota. Haaveissa on Labradoodelin medium koko, ne vaan on niin kalliita, että saa alkaa jo nyt säästää

Minulla on seropiukko Jaro, pikkase reilu 3-vuotias.

[/quote]Haaveissa on Labradoodelin medium koko, ne vaan on niin kalliita, että saa alkaa jo nyt säästää [/quote]

Entäs lagotto romagnolo? Suht saman näköisiä, säkä n 45cm. Tietää myös rekisteröidystä koirasta 100% varmuudella mikä on. Itse halusin collie-sakemannin (jonka olisin rotikka-dobberilla astuttanut), mutta sainkin jonkun pystykorvan. Kannattaa googlettaa, löytyy todella helposti rodun omat sivut ja tietoa rodusta.

^^ Nyt mä olenkin taas vakaasti sitä mieltä, että otan sekarotuisen seuraavaksi. En halua kannattaa enää jalostustoimintaa milläänlailla. Kaikista roduista tunnutaan tekevän sairaita, kun suurin osa kasvattajista ei vaan välitä

Itsellä koira ollut nyt kipeä n. 5 viikkoa. Alkoi ripulilla ja oksentelulla. Antibioottia on tänä aikana syöty yli kolme viikkoa yhteensä ja vielä viikko olisi jäljellä. Siltikin vieläkin maha välillä sekasin ja koira huonovointinen, onneksi ei sentään ole oksentanut pitkään aikaan (koputtaa puuta), mutta eipä tuo huonovointisuuskaan mikään kiva ole!
Joinakin päivinä ei ruoka oikein maistu. Onneksi lääkkeet saa kinkulla menemään jopa liian helposti
Nyt on kyllä epäilys, että tytölle olisikin epilepsia, mutta saapi nähdä, mitä lääkäri sanoo, kun huomenna soitetaan tämä epäily. Saa nimittäin poissaolokohtauksia ja jähmettyy välillä.
Helmi ei myöskään ole ollut tämän melkein viiden vuoden aikana terve varmaankaan edes puolta vuotta putkeen.
Iho huono, etutassu käyrä (krokokoo), märkäkohtu, epämuodostuneet anaalit, mahaongelmat...

Tiedän kyllä, että sekarotuisesta ei koskaan tiedä, mitä oikeasti saa, eikä tiedä onko sekään koskaan terve. Mutta pointti on se, etten tahdo kannattaa jalostustoimintaa enää ollenkaan! Ikävä sinänsä, että tunnolliset kasvattajat kärsivät näiden ääliö-kasvattajien takia!
Toki mietin sekarotuisen kannalla hyvin tarkkaan ja katson, mistä otan. Olisihan se kiva, että pääsisi vielä pennun molemmat vanhemmatkin tapaamaan. Hakusessa jokatapauksessa on sellainen ehkä vähän saksanpaimenkoiraa pienempi tai maksimissaan sen kokoinen sitten, kun asia on ajankohtainen

Maantantaina tulee pentu taloon. Sitten onkin pienen pieni suomenpystykorva. On tässä sitten projektia pitäis puuhailla norjanharmaanhirvikoiran kanssa ja pennun kanssa samaanaikaan. Olihan se toki hieman vaikeaa keksiä nimikin pennulle kun S alkuinen piti olla. No Stug:ihan siitä tuli Saksalainen panssaritorjuntatykki, mikä sen parempi pientä pippurista luonnetta ja minua kuvaamaan.

Koiria on ollut vuodesta -90 asti. Tällä hetkellä akvaariokaloille (lähinnä tiikerinuoliaisille) uintiharjoituksia pitää kaksi rhodesiankoiraa. Erityisesti nuorempaa kiinnostaa kovastikin akvaarion sisäinen elämä. Ja jotta vedessä lutraamista varmasti päivässä riittää, työnäni kuntoutan koiria paljolti vesiterapialla.

Meillä on amerikanakitanarttu Cessa, täyttää kesällä 4 v. Cessaa ennen oli amerikanakitauros (jouduttiin lopettamaan mm. vaikean eroahdistuksen ja muiden terveydellisten ongelmien vuoksi alle 2 vuotiaana) ja sekarotuinen uros (kuoli pari vuotta sitten miltei 14 vuotiaana).
Jos vaan on mahdollista, niin mulla tulee kyllä olemaan koira/koiria. Eihän sitä osaa olla ilmankaan

Tässä Hani! Suloinen neiti 11kk. Osaa jo istua, ja mennä maata sohvalle

Raasu; en mä ny kelleen mitään halua saarnata, mut ite en kyllä ihan äkkiä ottais sekarotuisia. Tietysti vahinkopentueita aina syntyy, mut taidetaan sitä rahankeruuta kuitenkin kovasti tehdä noilla sekarotuisilla ja ehkees kuitenkin vielä enempi paperittomilla. Niille kun ei tarvii tehdä mitään maksullisia juttuja kuten ei pennutuksen estäviä terveystarkistuksiakaan. Mut, kaippa niitä rekisteröityjäkin tehdään ihan rahasta, sentään kuitenkin koirien pitää täyttää PEVISA-ehdot.

Raasu kirjoitti: ... En halua kannattaa enää jalostustoimintaa milläänlailla. Kaikista roduista tunnutaan tekevän sairaita, kun suurin osa kasvattajista ei vaan välitä ..


Tiedän kyllä, että sekarotuisesta ei koskaan tiedä, mitä oikeasti saa, eikä tiedä onko sekään koskaan terve. Mutta pointti on se, etten tahdo kannattaa jalostustoimintaa enää ollenkaan! Ikävä sinänsä, että tunnolliset kasvattajat kärsivät näiden ääliö-kasvattajien takia!
Toki mietin sekarotuisen kannalla hyvin tarkkaan ja katson, mistä otan. Olisihan se kiva, että pääsisi vielä pennun molemmat vanhemmatkin tapaamaan. Hakusessa jokatapauksessa on sellainen ehkä vähän saksanpaimenkoiraa pienempi tai maksimissaan sen kokoinen sitten, kun asia on ajankohtainen

Tätä minä en vain ymmärrä. Se on hyvä, ettei niiden huonojen kasvattajien toimintaa "kannata", mutta eikö silloin kannattaisikin valita hyvä kasvattaja? Ihan ostajan valinnoistahan se on kiinni kuka jatkaa toimintaansa. Minä ainakin tenttaan kasvattajaa aina sen verran, että tiedän onko hän samoilla linjoilla sen suhteen mikä siinä kasvatustoiminnassa on tärkeää. Jos tärkein on pelkkä ulkonäkö eikä kasvattajaa kiinnosta terveys ja luonne, saati se mihin koiransa myy (tai eläimensä ylipäänsä, sama pätee muidenkin eläinten kasvatuksessa), en edes harkitsisi ottavani sellaiselta eläintä vaikka kuinka olisi minua kiinnostava rotu/yksilö. Toki jos haluaa nimenomaan sekarotuisen eikä rotukoiraa, niin mikäs siinä sitten.

Olen kyllä vallan tyytyväinen siihen, että löysin kissojeni ja koirani osalta ihan parhaat kasvattajat.

Jos otan seuraavaksi sekaroituisen, otan sen eläinsuojelusta tms. En missään nimessä mistään keltasesta pörssistä!

Niin se mieli muuttuu mulla jatkuvasti. Nyt olenkin rotukoiran kannalla, kun tietää mitä saa ja koiralle saa kunnon vakuutuksen. Berninpaimenkoiraa olen katsellut kovasti, luonne kiehtoo siinä niin paljon. Tiedän, että ne on sairaita usein, mutta olen löytänyt nyt kaksi kasvattajaa tästä suhteellisen läheltä, alle 200km, jotka ainakin sanovat panostavansa terveyteen.
Mutta haluan kyllä käydä kasvattajan kotona tutustumassa rotuun ja kasvattajaan tarkemmin ennen päätöksen tekoa

Hyvä juttu . berneillä on joo, riskinsä niin kuin monella muullakin rodulla. Mutta jos kasvattaja on rehellinen ja puhuu koirien sairauksistakin, ehkäpä vaikka että mahdollisesti koira voi sairastua... mut jos väittää kivenkovaan et hänen koiransa on kaikki terveitä verrattuina kaikkien muiden eikä koskaan ole mitään, ni ehkä tämmöisen jättäisin väliin, ellei ihan ensimmäistä pentuettaan vasta ole tekemässä . Tietysti niitä luustokuvauksia esim voi itsekin tonkia jalostustietonetistä.

Mä olen tutkinut älyttömän tarkkaan eri kasvattajia, niiden kasvateiden kuolinsyitä ja jalostustietojärjestelmästä paljon tietoa. Neljä hyvää kasvattajaa suhteellisen läheltä löysin, mutta yksi on tällä hetkellä ylitse muiden. Täytyy laittaa sille s.postia, kuhan tuo olemassa olevan koiran tilanne vähän selviää. En meinaa voi ottaa sen kanssa samaan aikaan toista koiraa, mutta tiedän myös, ettei tyttö elä kovinkaan vanhaksi huonon jalan takia.
Aloitin siis ajoissa tutkimisen

Haluan kyllä käydä kasvattajan kotona tutustumassa kasvattajaan ja rotuun tarkemmin ennen mitään päätöksen tekoa edes rodun suhteen

Ehdottomasti kannattaa käydä kasvattajan kotona tutustumassa ja jutskailemassa ja samalla tutustumassa rotuun. Siinä saa jo tosi hyvän käsityksen minkälainen ihminen on kyseessä. Ja toki myös näkee rodun ihan kotioloissa. Ja jos tietää ketään rotua paremmin tuntevaa ihmistä joka osaisi suositella kasvattajia niin ehdottomasti kannattaa kysäistä!

Sitten myös kannattaa muistaa että hyvä kasvattaja "luopuu" koirasta eli ehdot asettaa kasvattaja et sinä vaikka koirasta maksatkin, toinen asia on sitten ovatko ehdot siedettävät mielestäsi. Kasvattajan tarkoituksena on löytää paras mahdollinen koti pennuille ja riippuen tilanteesta/halukkaista hän joutuu suorittamaan joskus hyvinkin raakaa karsintaa. On hyvä valita kasvattaja jonka kanssa itsellä synkkaa, eikä valita sitä jolta ensimmäisenä saisi pennun. Hyvä kasvattaja puhuu suoraan ja välillä kipeästi, tällä hän estää ongelmat tulevaisuudessa kun asiat tehdään selväksi alusta alkaen. Hänellä on täysi oikeus kysellä ja arvostella sinua ja ympäristöäsi, se ei ole henkilökohtaista vaan kaiken takana on välttää tilanteita jossa pentu joutuu vaihtamaan kotia nuorena tai muut ongelmat (vaikka se ei ostajan mielestä kuulu myyjälle pätkääkään). Esim jos kyseessä on koira jota haluttaisiin käyttää näyttelyssä kasvattajan mielestä > niin yhteistyön täytyy sujua. Helpointa on olla rehellinen ja avoin, jopa ongelmistakin. Jos et sillä saa hyvää pentua hyvältä kasvattajalta niin tiedät mistä vikaa etsiä. Hyvä kasvattaja ottaa kasvattinsa luokseen asumaan esim lomamatkan tms. ajaksi jos tarve. Muita rodun omistajia voi haastatella ja kysellä kasvattajista yleisesti, kaikkea ei aina kannata uskoa mitä kuulee. Koiraharrastus rodusta riippumatta on välillä hyvinkin raakaa, kateellista, kyräilevää, narsistista ja aivan lapsellista kuppikuntien välillä, tee siis päätökset omalla järjelläsi.

Juu, tiedossa on, onhan mulla rotukoira nytkin
Mutta ei se kasvattaja nyt ihan kaikesta päätä, onhan koira kuitenkin mun siinä vaiheessa, kun paperit allekirjoitetaan. Ei kasvattaja voi olettaa, että kaikki tykkää käydä esim. näyttelyissä. Itse nimittäin vihaan niitä ja voisin kuvitella vievänä koiran korkeintaan pari kertaa johonkin ulkonäyttelyyn. Sisänäyttelyitä en voi sietää (ainoana poikkeuksena pentunäyttelyt, jossa ei ole niin järkyttävä meteli)! En usko, että kukaan kasvattaja hylkää kotiehdokasta vain esim. noiden näyttelyiden takia, kun bernin kanssa voi harrastaa niin paljon muutakin.
Omasta mielestä kasvattaja ei voi vaatia käyttämään koiraan kohtuuttomasti rahaa muuhun kuin välttämättömiin ja terveydellisiin asioihin. Toki olen sitä mieltä myös, että jos kasvattajaa oikeasti kiinnostaa kaikkien pentujensa vaikka lonkkakuvaukset, maksaa hän osan kuluista, jos koiran tiettyyn ikään mennessä kuvauttaa.

Mulla on nyt neljä kasvattajaa ylhäällä, joista yhdelle laitan s.postia, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Jos ei hänen kanssa synkkaa, vaihdan toiseen.

Toki voihan se olla, että kun oikeasti alkaa sitä pnetua hankkia, niin rotukin vaihtuu

Akvaarioita vaihtelevasti. Tällä hetkellä vain yksi käytössä (180l).
Koiria kaksi. Labradori 11v. ja mopsi 7v. Harrastettu lapukan kanssa kaikia mahdollista,
nyt herra on jo eläkkeellä. Mopsi pitää muuten vaan seuraa.

Ilmestyipä tuossa meillekin toinen koira pyöreästi kuukausi sitten. Nimittäin musta whippet tyttönen. Siinä on sitä vastakohta tuohon meidän lapinkoiraan. Neitokainen kerkesi olla meillä vain muutaman päivän kun päätti kiivetä patterin väliin ja murtaa takajalkansa seinän ja patterin väliin jäädessään (onneksi oli muuten vakuutus otettu edellisenä päivänä). Saa nähd milainen vilistäjä siitäkin sitten isona tulee, kun pääsee kunnolla juoksentelemaan pitkin maita ja halmeita.

^ Oih, onnea ja paranemisia pikku potilaalle!
Päivitellääs meidänkin laumaa, eli yksi whippet tassutteli taloon alku keväästä, näin ollen nuita nyt neljä pyörii nurkissa

Kaverilla on reilu vuoden vanha whippet narttu ja omistajan kuvaus "se on ihan täys BITCH" on täysin paikkaansa pitävä. Ainoa jolle on ikinä alistunut on mun pystykorva mix, muille kettuilee ja juoksee karkuun kun vauhtia riittää. Kaverilla on ollut myös ennen joku alustasta päätellen 600L, mutta hajoamisen (sekä omakotitalon kuivauksen) takia akvaario harrastus vähän lopahti. On kyllä kovasti miettinyt uutta kun on katsellut mun akvaarioita ("vasta 6kpl" ).

Loistava rotu mutta mulle liikaa terrieriä. Paranemisia pennille.