Hullunkurisin tapahtuma akvaarion kanssa!

[aukustiina]

Keijo koki valaistuksen!

[Mimosa X]

No tällaista elävää kotiteatteria harrastetaan toisinaan meillä :
Minä ja tyttöni Julia joskus akvaariota katsellessa ollaan alettu "puhua kalojen suilla". Hauskoja tapahtumia on ollut mm. piikkisilmien jumppahetket, joita on pitänyt partamonni. Piikkisilmät vaan ovat olleet hieman vastahakoisia jumppaamaan ja partiksella ollut kova työ saada jumppakurssilaisia kokoon. Omenakotiloilla on ollut muunmuassa akrobatiaesityksiä; ovat tehneet erilaisia huimia muodostelmia kuten kolmen tornin (meillä oli yhteen aikaan paljon omenakotiloita yhdestä munaryppäästä). Muut kalat ovat siinä sitten katsojina ihailleet ihmetyksissään.
Piikkisilmillä oli myös joskus joka yö äänekkäät bileet, jotka häiritsivät rauhallisempia kaloja. Taistelukala taisi olla eniten kyllästynyt ja alkoi kokoamaan piikkisilmiä vastaan kansanliikettä.
Tarinat ovat edenneet kalojen käytöksen mukaan. Vinkki siis lapsiperheille ja kaikille lapsenmielisille . Kyllä on tyttöä meillä naurattanut kovin, ja samassa mukavaa yhdessäoloa.

No, ihan oikeaa elämää on ollut albiinopartamonnitytön nukahtamiset selälleen. Partis on ollut selkä hiekkaan päin matalassa kannossa ja nukahtaessaan ote irronnut. Hauskempaa näkyä saa etsiä, kun partamonni nukkuu selällään hiekalla. Pieni liikahdus lähellä ja partis säpsähtäen kokoaa taas itsensä livahtaen piiloon tai takaisin kantoon kiinni.

[iomeron]

Haluan linkittää tämän tänne, koska kampaokan tarina on minua ainakin huvittanut suuresti.

http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?t=151040

[Anastasia]

Haluan linkittää tämän tänne, koska kampaokan tarina on minua ainakin huvittanut suuresti.

http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?t=151040

Heh... Olen itsekin salaa käynyt hihittelemässä tuolle tapahtumien kululle

[iomeron]

Tänään kävin akvakaupassa ja mies joutui taas luuhaamaan ympäriinsä, ku minä shoppailin. Mies totes kiekkoaltaan kohdalla, että ostetaan tollanen kiekko kissoille iltapalaksi, ei maksa ku 120e. (Vitsaillaan aina siitä kun meidän kissat on ihan pilalle passattuja ja saavat kallista ruokaa ja kissanhiekkakin on sitä kalleinta laatua, kun ei enää muu kelpaa. Sopi jotenkin niin hyvin tähän kuvioon)

[mopsukka]

Muistui mieleen yksi juttu vuosia sitten. MInulla oli n. 40-litraisessa akvaariossa kaksi taskurapuja, olivat tulleet liikkeeseen jotenkin vahingossa. Ensin olimme kesälomareissulla kun siskoni soitti että yksi kolmesta ravusta oli kuollut( niitä oli siis vaan kaksi). Toinen oli luonut kuorensa ja sisko luuli sitä raadoksi. Kerran taas siivosin akvaarion ja istuin ilalla tv:n ääressä. Ihmettelin kun toinen kissoistani osoitti suurta kiinnostusta kirjahyllyni takaosaa kohtaan. Se kerkisi istua pitemmän aikaa nurkassa ennenkuin minulla sytytti. Pikainen laskenta osoitti toisen ravuista ottaneen hatkat. Tieisin kyllä karkulaisen olinpaikan mutta poissaanti olikin toinen juttu, kirjahyllyssä kökötti 140-litraa vettä. Ongelmaa pohtiessani kirjahyllyn takaa taapersi pölypallo, eikun pesulle ja kaverin seuraan.Kynsisammakkojen kanssa saa myös makeat naurut kun antaa niille surviaisia.Niiden syöntitavoissa on kyllä parantamisen varaa, molemmin käsin tungetaan matoja suuhun ettei vaan kaveri saa.

[-matokani-]

Yksi mieleenpainuvimpia juttuja oli kyllä mun ihan eka akva ja ihan eka kala. Sain maljan jossa asui taistelukalapoika seuraavat 2 vuotta. Olin 12-vuotias ja luulin todella että sillä oli hyvä koti (luotin siihen että kun eläinkauppa myy paketin jossa on kaikki, mm. kala ja malja, niin se on sitten ok). Myöhemmin olen surkutellut kalan oloja todella paljon, vaikka puhtaana maljan pidinkin. Kaksi vuotta tämä kaveri tosiaan eli ja olin erittäin kiintynyt siihen (nytkin tulee tippa linssiin kun muistelee). Luin sille mm. iltasatuja jne. Opetin sen uimaan pienen muovisen vanteen läpi ja palkinnoksi se sai hiutaleen, ei mikään tyhmä kala. Mulla on vuosien saatossa ollut useampi taistelukala, mutta tuo oli kyllä eniten symppis. Tietysti se oli myös vaatimattomin, sillä mun piti pelastaa se kun ajattelin että muuten kukaan ei sitä huoli (minäkö yliempaattinen). Ei siinä kaverissä sinänsä mitään vikaa ollut. Sitten kun oli 14-vuotias, se sairastui ja lopetin sen. Itkin hillittömästi ja samalla kuuntelin Marilyn Mansonia. Voi v munkin nuoruusvuosia...

[miljoonakala84]

Matokani muistatko minkävärinen toi siun taisto oli, toi tarina oli kyllä kiva.

[-matokani-]

Miljoonakala84: taistelukala oli suht pienieväinen ja muutenkin pienikokoinen. Se oli hyvin tummansininen ja "rihmaevissä" sillä oli todella kirkasta punaista. Hämärässä se näytti lähes mustalta. Upea oli! Kun me se isän kanssa käytiin hakemassa ja tehtiin valintaa niin isäkin (kaloista mitään tietämättömänä) sanoi että: "Se kaikkein vaatimattomimman näköinenkö pitää ottaa?" Mutta juuri se ja parashan se oli!

[-matokani-]

Lisäänpä tänne vielä että hassua on se kun meidän tällä hetkellä isoin kala (kun tuo nuoriso kasvaa niin tilanne muuttuu), eli rakas raitanuoliainen "läskipossu" Satan, vie tabletin kun annan illalla pohjaruoat. Se ei pelkästään omi sitä vaan se nappaa sen suuhun ja ui pitkin allasta sen näköisenä että: "Jee, mä sainkin oman tabletin, läl läl läl läl lää!". Se on usein todella huvittavaa! Voi olla että juuri tästä syystä se on "läskipossu"

[miljoonakala84]

Omasta paratiisikalasta vois kertoo semmosen hauskan jutun, että aina kun akvaariosta sammuu valo niin tää meidän paratiisikala jää "nukkumaan" aivan syöttöaukon alle
jotta varmasti kerkee aamulla saada ensimmäisenä aamupalaa.

[omamaailma]

Vajaat kaksi viikkoa on tiikeribarbialtaassani biologisena leväntorjuntana toiminut pieni (noin 4cm) partamonni Herpertti. En ole mitenkään erikseen ruokkinut Herperttiä, koska levää on riittänyt (nyt alkaa kyllä olla lopussa, koska Herpertti on ollut todella tehokas), mutta eilen iltamyöhäsellä, kun tikrut oli nukkumassa, päätin kokeeksi antaa Herpertille Hikarin levävohvelin. Herpertti siitä heti innostuikin suuresti, mutta niinhän se on, ettei akvaan saa ruokaa laitettua, niin ettei tiikerit sitä huomaisi. Oli hauska seurata kun 14 tiikeriä änkesi samalle levävohvelille. Herpertti perääntyi kauemmas ja minun kävi vähän sääliksi, että raukkaparka jäi sittenkin ilman herkkupalaansa. Mutta eipä huolta. Herpertti ei suinkaan aikonut jäädä osattomaksi. Se seurasi hetken tiikerien touhua ja sitten se hyökkäsi tiikeriparveen, ajoi koko sakin pois ja alkoi tyytyväisenä jyystää vohveliaan. Rohkeimmat tiikerit yrittivät muutaman kerran paluuta apajille, mutta Herpertti ajoi ne taas pakosalle. Pikku partiksessa on asennetta - mun vohvelille ette tule!

[Alsshon]

Vajaat kaksi viikkoa on tiikeribarbialtaassani biologisena leväntorjuntana toiminut pieni (noin 4cm) partamonni Herpertti. En ole mitenkään erikseen ruokkinut Herperttiä, koska levää on riittänyt (nyt alkaa kyllä olla lopussa, koska Herpertti on ollut todella tehokas), mutta eilen iltamyöhäsellä, kun tikrut oli nukkumassa, päätin kokeeksi antaa Herpertille Hikarin levävohvelin. Herpertti siitä heti innostuikin suuresti, mutta niinhän se on, ettei akvaan saa ruokaa laitettua, niin ettei tiikerit sitä huomaisi. Oli hauska seurata kun 14 tiikeriä änkesi samalle levävohvelille. Herpertti perääntyi kauemmas ja minun kävi vähän sääliksi, että raukkaparka jäi sittenkin ilman herkkupalaansa. Mutta eipä huolta. Herpertti ei suinkaan aikonut jäädä osattomaksi. Se seurasi hetken tiikerien touhua ja sitten se hyökkäsi tiikeriparveen, ajoi koko sakin pois ja alkoi tyytyväisenä jyystää vohveliaan. Rohkeimmat tiikerit yrittivät muutaman kerran paluuta apajille, mutta Herpertti ajoi ne taas pakosalle. Pikku partiksessa on asennetta - mun vohvelille ette tule!

Haha, partikset on kyllä aika kovia kavereita jos ruuasta on kyse Täälläkin yhtä itsepäinen yksilö kylvää kauhua palettikalojen keskuudessa kun tabletti pohjassa

[Lemmy]

Meillä Partis anto selekään siniravulle 100-0 aina. Ei rapu ressu ei voinu mitään(ryökäle kyl söi muita kaloja). Partikset on iteppäisiä kovakallosia pohjan valtiaita (nykysin se kurmoottaa noita meidän plekoja)