crisse_83 kirjoitti:Välillä vain tuntuu että ne harrastajat jotka ovat löytäneet jotkin harvinaisemmat, vaikeammat tai kalliimmat lajit jotenkin ns. luettaisiin paremmiksi akvaarioharrastajaksi/hurahtaneemmiksi kuin ne jotka tyytyvät harrastamaan miljoonakalojen, intiaanisulkien, partamonnien jne. leipäkalojen kanssa ja minusta tämä ei pidä paikkaansa, koska jokainen tavallaan.
Eihän tässä nyt todellakaan mitään kastijakoa ollut tarkoitus suorittaa. Oli siellä altaassa mitä tahansa, niin kalojen hyvinvointi ratkaisee mielestäni akvaristin "paremmuuden". Mutta kun puhutaan mopon käsistä karkaamisesta, niin silloin intiaanisulat ja partamonnit eivät oikein mielestäni istu käsitteeseen. Toki jokainen kokee överiksi menemisen omalla tavallaan.
Kuitenkin näiden kalliiden lajien harrastajat (oli se sitten rausku-, kiekko- tai meri-, tai jokin muu allas) ovat aloittaneet hyvin suurella todennäköisyydellä niistä samoista peruslajeista ja 100 litran kipoista. Itseni mukaanlukien. Joka ikisessä vaiheessa altaita päivittäessä on miettinyt sitä touhun järkevyyttä. Altaita ja lajeja on ollut lukuisia. Mutta kuitenkin vasta nyt tuota riutta-akvaariota laittaessa, on välillä tuntunut, että homma karkaa käsistä.
Eikä se kuitenkaan ole karannut. Hyvä harrastus maksaa, vie aikaa jne. Silloin kun siitä tulee pikemminkin pakkomielle voidaan mielestäni puhua mopon karkaamisesta käsistä. Toki jos joku tunkee pieneen yksiöön satoja pakasterasioita ja kasvattelee niissä taistoja, niin saatetaan mennä pakkomielteen puolelle. Tai kun työt jää tekemättä, kun pitää surffata läpi uusia lajitunnistuksia netistä. Tai kun harrastus vie velkakierteeseen jne. Jokaisella toki on oma määre mopon karkaamiselle, mutta henkilökohtaisesti pari makean veden pönttöä ei jotenkin täytä omaa käsitystäni siitä.
Ja kun otin puheeksi nuo erikoisemmat lajit, niin asian laita vaan tuntuu olevan niin, että sinne on edetty monesti pikkuhiljaa tavallisista lajeista ja heillä harrastus alkaa jo oikeasti vaikuttamaan laajemminkin siihen elämänlaatuun. Talot suunnitellaan, niin että saadaan suuret altaat sisään ja ilmastoinnit niin, että kosteus ei muodostu ongelmaksi. Muista menoista säästetään tietoisesti, jotta saadaan budjetti pysymään kasassa ja niin edelleen. Lomareissut suunnitellaan aina niin, että matkalta voi tuoda sen unelmien lajin, kun kotimaasta sitä on turhaa etsiä. Tuskin heistä yksikään sanoisi, että harrastus karkasi käsistä, kun lehtikaloille piti ostaa 400-litrainen koti. Toki opiskelija voi painiskella samojen ongelmien kanssa, mutta opiskelija nyt joutuu karsimaan menoista muutenkin oli allasta tai ei.
Tämä siis vain henkilökohtainen mielipide termistä mopon karkaaminen.