Miten akvaariota jaksaa harrastaa vuosi tolkulla?

[Inneremont]

Täällä harrastus menee aalloissa. Talvella kädet jatkuvasti märkänä akvaariovedestä, kesällä into riittää perushoitoon (ruoka + vesi). Ikinä en kuitenkaan harrastuksesta luopuisi!

[satuuk]

Kyllä en voisi kuvitella ettei meillä olisi akvaariota, välillä innostuu enemmän ja välillä laantuu. Koskaan en ole ajatellut että lopettaisin kokonaan akvaarion pitämisen. Ainahan siellä on joku pitkäikäinen lemppari josta ei millään raaski luopua. Ennemmin tuntuu että koko ajan tulee jotain uutta mielenkiintoista ja pitäisi laittaa useampi akvaario. Mutta meille ei mahdu.
Yksi syy miksi meillä on akvaario on lasten allergia karvaisille eläimille, eihän akvaario kyllä karvalemmikkiä täysin korvaa. Mutta se on varmaa jos meillä olis vaikka koira niin nyt akvaarion kanssa pääsen itse paljon helpommalla. Kun hoitaa huoltohommat, voi taas seurata vedenalaista maailmaa. Tärkeintähän on että akvaariossa on rauha ja kalat viihtyvät keskenään.

[ohna82]

Kymmenen vuotta (Hui, kymmenen vuotta jo, yllätin itsenikin) akvaarioita takana. Alkoi jostain 40 litaisesta kaikki päin mäntyä purkista, jonka laitoin kuntoon opiskeltuani asiaa tarpeeksi. Sitten tuli toinen, vaihtui suurempaan, kolmas... Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) oli seitsemän allasta edellisessä kämpässä. Mutta sitten alettiin etsiä omakotitaloa ja ostettiin vuosikausia tyhjänä seissyt autiotalo, jonka lattiat taipui ihmisen painon alla, en uskaltanut ajatellakaan akvaarion tänne tuomista. Sähkötkin oli vähän niin jä näin, jos oli valot päällä ja imuroi saattoi jääkaapin jäähdytys polttaa sen ainoan sulakkeen joka sulaketaulusta löytyi. Vähensin akvaariot kolmeen ja jätin ne siskolle vanhaan kämppään ja olen niitä käynyt siivoamassa puolitoista vuotta. Tällä välillä on muutaman kerran käynyt mielessä että jos vain myis kaikki pois kun niistä ei tällä tavalla oikein nauti. Sisko näkee kaikki päivän kivat sattumukset ja ruokkii kalat, eivät tunnekkaan minua enää. Ja samalla on täällä tehty remonttia, rakennettu pihaa/puutarhaa, hankittu vuohia ym. Olin jo varma, että kesän aikana alkaa tyhjennysmyynti ja pistän purkit pussiin. Mutta jossain se elää, olen ollut kuukauden äitiyslomalla kotona ja on jotenkin niin tyhjän tuntuinen koti ilman akvaariota. Talossa tulee ja menee vesi, ja kaksi huonetta saatu käytyä läpi,kahden huoneen lattiat korjattu ja tuettu sähköt vaihdettu. Nyt mä saan akvaarion. Kuukausi sitten tilasin elämäni ensimmäisen kokonaaan uuden altaan paikallisesta eläinkaupasta ja puhissut intoa siitä saakka. Kalastot pyörii mielessä ja tää aw on ihan vihoviimeinen paikka kun näkee kaikkia ihania kaloja, rapuja ym. jotka ei sovi yhteen niin siten miettii taas toista ja kolmatta ja ja. Mutta kun olkkari ei ole valmis, niin nyt pitää tyytyä tähän ensimmäiseen ennen kuin on kunnolla tilaa uudelle isolle altaalle. Kun vain sais sen altaan... Jos ne ei tänään saa sitä toimitettua pitänee hakea jostain muualta. Laskettu aika lähenee ja haluaisin sen alkuun enne vauvan tuloa.

Eli mulla ainakin harrastus laimeni pahasti välillä, mutta kun en osannut tuttuja kaloja myydä niin roikkuivat mukana kunnes nyt kipinä syttyi.

[lapranlikka]

Meillä suurin apu kaikkein vaikeimpina aikoina on toinen akvaristi, joka jaksaa tsempata silloinkin, kun itse on jo laittamassa pillejä pussiin. Ihan vasta vähänaikaa sitten, tapellessani rihmalevää vastaan, ajattelin, että kohta lähtee akvaariot ja kalat uusille omistajille. Toinen puolisko rauhoitteli ja sanoi, että odotellaan nyt rauhassa ja tehdään voitavamme ja mietitään sitten. No nyt kaikki näyttää jo paremmalta, eikä enää tee mieli luopua rakkaista kaloista. Voi kauhistus, jos tuollainen mieliala sattuu tulemaan meille molemmille yhtäaikaa .

[Miss_Molton]

Pakko lisätä, että opiskellessani pikkukaupungissa akvaario oli henkireikä koulunkäynnin ulkopuolella. Ja mitenkähän isännöitsijä olisi suhtautunut johonkin kävelevän tai matelevan otuksen ottamiseen solukämppään... Itsellä kalat olivat ja ovat paras vaihtoehto allergiariskin takia, ja tällä hetkellä myös minun ja miehen tien päällä-piikkien takia.

Ja ainahan voi sisustaa

[Juupajuu]

Semmoinen juttu käynyt kyllä mielessä, että on se vaan kun noihin kiintyy.
Se joukkokuolema akvaariossa, josta tässä taas tänään kirjoitin toiseen threadiin, niin valehtelematta kyllä se tuntui melkein siltä kuin olisi kuollut vaikkapa vastaava määrä koiria.
En tiedä onko minussa jotakin vikana, mutta tuntuu vaan sellaiselta että kuolemat kasaantuvat mieleen, olivat ne sitten sukulaisia, ystäviä tai lemmikkejä. Heikolla hetkellä ne aina palaavat mieleen.
Välillä saa aikaan sellaisia ajatuksia että kannattaako sitä asiaa tahallaan vielä pahentaa hankkimalla lemmikkejä jotka kuitenkin kuolevat ennen omistajaansa, ellei sitten omistajalla tule kuolema ennenaikojaan.
Hullulta kuulostavaa puhetta, eikö...

No ei ainakaan minusta ole hullua puhetta. Kyllä sitä voi kiintyä kalaankin. Ainakin jos se on yksilönä tunnistettava ja mahdollisesti nimenkin saanut. Meikä on surrut kalaa, kania, kissaa, koiraa, lehmää.. Ei kiintymykseen ainakaan elätin koolla ole väliä.

[NesteHukka]

Jos olisi koira, niin mitä jos tulisi sellainen hetki että ei jaksa tuota koiraa...
Lemmikkejä ne on ja ainakin minun elämääni piristää päivittäin. Jos lemmikit alkaa kyllästyttää, niin ei siinä sitten kai mitään voi. Kasvava ihminen voi kasvaa eroon lemmikeistä.

Minusta on suorastaan hurmaavaa, kun lähestyn akvaariota, niin plekot ja lehtikalat ja kaikki tulevat heti asemiin, että "jaa, nyt tulee kohta ruokaa".
Yhtälailla olen kiintynyt jättiläistuhatjalkaiseen, joka majailee terraariossa ja syö mitä tahansa kasviruokaa mitä sinne laittaa.