Aqua-Web

Bany kirjoitti:Millä tollasen pikkukissan rääkymisen sais loppumaan?

Mikäli kyse on meidän Emmistä... antaa ruokaa.

Voi, että tekisi mieli kissaa ja tehnyt vuosia, mutta ei voi kun lapsilla on kissa allergiaa. Kiitos iomeronille tuosta linkistä, jos vaikka kummikissan ottaisi. Meillä oli aikoinaan Jellona, eläinlääkäri jo ensimmäisellä käynnillä tiesi, että se on enne nimi. No olihan se murisi ja sähisi eläinlääkärille, eikä vierailla ollut meille asiaa, kissa vahti jo portailla, sitten kun joku meni kättään ojentaa rapsuttaakseen, niin neiti räppäsi. Koiria sieti tasan omaansa, ei muita, eräs koira tuli käväseen vaan, niin tämä otti ja käveli koiran luo, räppäsi poskelle ja lähti jatkaan torkkuja.

Onneks ei o oma kissa XD.. menee vaa käpy ku se alkaa huutaan just sillon kun pitäs nukkua..

Bany: Tuota, meilläkin on vietetty unettomia öitä, kun kissat ovat olleet nuorempia, kun niillä riitti energiaa meuhkata koko yö... Paras tapa on juu se, että tulpat korviin yöksi ja kissaa ei huomioida silloin, kun se huutelee. Silloin se oppii, että huomiota saa vain käyttäytymällä nätisti Ei minkäänlaista väkivaltaa, sillä saa vain aggressiivisen kissan, joka karkailee päälle (nimim. eräs tuttujen kissa, jota lapset olivat kiusanneet)!!!

Onko kissa leikattu? Sekin säästää tärykalvoja, kun kissa ei valittele naisen/miehenkaipuutaan.

Meillä valitettavasti kissat oppineet, että huutelemalla saa huomiota, mutta enhän mä pysty olemaan vihainen, kun toinen töpöttelee häntä pystyssä jalkoihin puskemaan ja kerjäämään rapsuja Öisin kyllä nukkuvat tosi hyvin, heräilevät sitten, kun ihmisväki alkaa kevyemmässä unessa liikehtimään enemmän. Tällöin kissat tietävät, että aamiaisaika on kohta käsillä

No tuo on ihan pieni kissa vielä ja on vasta ensimmäistä viikkoaan ystävälläni. Kyllä se tästä vielä rauhottuu ja sit kun on ikää tarpeeksi niin se leikkautetaan. Mut voi juma kun voi olla kova ääni noin pienellä elukalla..

No Bany, se on vielä ihan vauva, meillä Jellona rääkyi jos huomasi olevansa yksi portaikon välitasanteella, kun ei osannut pois. Ensimmäinen kiima on myös melko koettelemus, kun piti odotella sekin ennen leikkausta (tyttö oli). Kyllä niistä pikkuisistakin ääntä lähtee, mutta on niin suloisia. Meidän Jellona ei yöaikaan huutanut koskaan, mutta aamuyöllä aloitti hyppimään pitkin seiniä, kun ensimmäiset lähtivät töihin, itse se sille opetettiin, kun huomasin että tykkäs jahdata käsipeilistä heijastavaa valoa, siitä se sitten lähti.

XD.. onneks en ite voi pitää kissoja, koiria vaan

Bany kirjoitti:No tuo on ihan pieni kissa vielä ja on vasta ensimmäistä viikkoaan ystävälläni. Kyllä se tästä vielä rauhottuu ja sit kun on ikää tarpeeksi niin se leikkautetaan. Mut voi juma kun voi olla kova ääni noin pienellä elukalla..

Hitsi, kun en lukenut tätä... Eli kyseessä on ilmeisesti ihan pikkuinen, juuri emonsa luota haettu pentu. Tässä tapauksessa pieni huutelee emonsa ja sisarustensa perään, yrittää kutsua niitä. Eli pennulle vain paljon huomiota ja leikityttää, niin perhe unohtuu mielestä. Kyllä se huutelu ajan kanssa loppuu

En minä oikeastaan itseäni kissaharrastajaksi luokittele, mutta kyllä meidän perheeseen kuuluu exotic kissa Olavi. Tykkään vain omasta kissastani, muut ovat mielestäni kammottavia ja arvaamattomia.. Tässä kuva meidän ylikiltistä kullannupusta.
http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img2492556.jpg

sardiini_85 kirjoitti:En minä oikeastaan itseäni kissaharrastajaksi luokittele, mutta kyllä meidän perheeseen kuuluu exotic kissa Olavi. Tykkään vain omasta kissastani, muut ovat mielestäni kammottavia ja arvaamattomia.. Tässä kuva meidän ylikiltistä kullannupusta.
http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img2492556.jpg

Olavi näyttää lutuiselta lyhytkuonolta.
Meiltä löytyy kaksi exoa, 8kk Klaara ja 4kk Lyyli. Ikään ei pitänyt kissoja tulla, mutta nyt on perhe ja koko sukukin ihan pyörryksissä tovereista. Ottavat koiruuksista kaiken mallin, ei noita tapojen puolesta kissoiksi tietäisikään. Aivan huippuja otuksia, hirmu kilttejä ja ystävällisiä. Jokaiselle.

^^ Juu, tosiaan nämä on aika koiramaisia. Exoticit ja persialaiset ovat ainoita kissoja jotka eivät ole minusta pelottavia. Todella kilttejä ja seurallisia ovat. Olavikin tulee aina ovelle vastaan kun tullaan kotiin ja juttelee kovasti. Olavi tulee myös kutsusta luokse ja huudellessa vastaa, että tiedän missä se on. Muutenkin Olavi on kova "juttelemaan".

Se on siitäkin kiva, että tykkää myös pienistä lapsista. Kun neljä vuotias esikoisemme herää aamulla ja tulee alakertaan Olavi aina juoksee jostain naukuen poikamme luokse joka sitten nappaa sen aamupiirrettyjen ajaksi syliin rapsutettavaksi, siinä se sitten napottaa kehräten tunnin verran.

Meillekään ei muuten pitänyt koskaan tulla kissaa. Mieheni on aina inhonnut kissoja ja minä kammoan niitä, mutta sitten me ihastuimme exoticeihin ja hommasimme meille Olavin. Olavi täyttää huhtikuussa vuoden. Yhtään hetkeä ei ole kaduttanut, että hommasin tuon kehrääjän meille.

Laitahan kuvat teidän tytöistä. Olisi kiva nähdä.

Sardiini85: Kyl sää kissaharrastaja olet, elä väitä vastaan Mä ainakin luokittelen, kun sulta oma kissa löytyy, vaikka muut katit olisivat sun mielestä hirveitä ja kamalia

Olavi on kyllä luttanan näköinen, kuvassa näyttää vähän brittiläiseltä - mää olen lyhytkarvaisissa hurahtanut britteihin

Rauhallisempia nuo exoticit ovat verrattuna kakkoskategorian uteliaisiin ja vilkkaisiin puolipitkäkarvaisiin metsäkissoihin tai neloskategorian rajuihin itämaisiin

^^On juu mukavan rauhallisia kissoja nämä exoticit. Meidän Olavikin on alle vuoden eikä ole vähään aikaan oikein leikkinyt enää. Ehkä kerran päivässä innostuu leikkimään puoleksi minuutiksi ja silloinkin yleensä vain jos bokserimme heiluttaa häntää sen edessä, sitä on sitten pakko vähän sohia tassuilla. Hyvä hiirenpyytäjä Olavi kyllä on ja joka yö se odottelee keittiössä jos sattuisi hiiri tulemaan sisälle. Pari kertaa talven aikana hiiri oli tulossa roskista kaivamaan ja jäi Olavin hampaisiin.

Kai minut sitten hyväksytään kissaharrastajaksi. Eikä muutkaan kissat niin kamalia ole, kammottavia vain. Kissakammoinen olen ollut aika nuoresta asti johtuen kaverini arvaamattomasta kissasta joka saattoi yht'äkkiä hyökätä kimppuun...

Meiltä löytyy tämmöinen karvainen akvaristi:



Esmeralda todella tykkää kaloista, mutta vain akvaariossa. Joskus se saattaa seurailla melkein parikin tuntia kalojen tekemisiä ilman aikeita pyydystää niitä. Hän vain istuu kiltisti tuolilla ja seuraa mitä akvaariossa tapahtuu. Kalojen ruoka-aika on kaikista hauskinta seurattavaa. Myös kalojen kutemista on erittäin hauska katsella. Vedenvaihdoista Esmeralda innostuu myös, koska silloin menee koko asunnon läpi pitkä letku lattialla, jonka sisällä menee kovaa vauhtia kaikkia mielenkiintoisia jahdattavia asioita. Esmeraldan lempikala on 20 senttinen paranpleko. Helmikirjoahven Robin on taas erityisen kiinnostunut katselemaan Esmeraldaa.

Tuon kisulin perimä ei ole täysin selvillä, mutta ilmeisesti persialaista siinä ainakin on. Karva on angorainen ja sillä on kaunis kauluri, karva on vatsasta pidempää, häntä on pitkäkarvainen kuin pölyhuiska ja kauniit pussihousut löytyy.

Esmeralda on kaikista kiltein kissa, jota olen koskaan tavannut. Se ei riko eikä sotke mitään, ei kiipeile paikoissa jotka ovat kiellettyjä. Hän lähestyy kaikkia kovin ystävällisesti ja on todella puhelias. Esmeraldan kanssa saa halutessaan pitkiäkin keskusteluja aikaan. Aina jos siltä kysyy jotain, se vastaa. Arvonsa se kyllä tuntee, eikä katsele ihmisiltä tai toisilta eläimiltä minkälaista käytöstä tahansa. Jos häntä ei lähesty tarpeeksi ystävällisesti ja kunnioittavasti, hieno neiti kyllä pamauttaa avarilla aika nopeasti. Hän on kovin diivamainen ja hienostunut otus.

Täällä yksi kissa harrastaja, jonka kotia terrorisoi kotikissa kaksikko. Ninnillä ikää 3vuotta ja 9kk sekä Lilli jolla ikää on 3vuotta ja 9kk. Neitokaisilla on tasan kaksi viikkoa ikäeroa, joten eivät ole sisäruksia. Lillissä virtaa Manx veri.

Lilli on perheen arkajalka joka ei ole ihan varma siitä että onko maailma turvallinen pikkukissalle. Ninni taas on Lillin täysi vastakohta joka ei pelkää mitään ja luulee olevansa hyvinkin pelottava karvavarvas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten Ninniä kutsutaan useasti myös Nipsuksi, Pöntöksi, kahjoksi sekä pikku ahmatti. Lilli taas on Lispetti, Lirpetti. Haaveissä olisi jossain vaiheessa lähteä kokeilemaan onnea näyttelyiden puolelle, mutta saas nyt nähdä että riittääkö omistajalla uskallusta. Tässä neideistä viellä kuvatukset.
Ninni ilveilee
Lilli neitinen

Voi kun nätit tytöt!

Täällä on 6 kissaa, kiharaa porukkaa kaikki (5x cornish rex ja 1x devon rex). Vauhtia siis piisaa, paljon sosiaalisempaa ja osallistuvampia rotuja saa etsiä Tällä hetkellä lisäksi kolme ihanaa poikapentua kasvamassa. Kalojen kanssa seurustelu on aika vähäistä, kaksi nuorinta cornaria tosin innostuvat pohjakaloista (joita meillä melkein pelkästään on) ja yksi tapaturma on sattunut kun nuori tyttö nappasi avoimesta altaasta haarniskamonnin Löytyi aamulla kuivana kynnykseltä... Arvaan siis tekijän, sillä hän oli parina päivänä tähystellyt kaloja altaan reunakta, mutta en minä todellakaan olettanut että tuo OIKEASTI saa kalaa kiinni. Mutta en ajatellut kuinka luottavaisia haarniskat ovat...

Mein kissoihin, devontulokasta lukuunottamatta, voipi tutustua osoitteessa www.fourpawdrive.fi (ja altaisiin osoitteessa akvaario.fourpawdrive.fi ).

-Alix- kirjoitti:Voi kun nätit tytöt!

yksi tapaturma on sattunut kun nuori tyttö nappasi avoimesta altaasta haarniskamonnin Löytyi aamulla kuivana kynnykseltä... Arvaan siis tekijän, sillä hän oli parina päivänä tähystellyt kaloja altaan reunakta, mutta en minä todellakaan olettanut että tuo OIKEASTI saa kalaa kiinni. Mutta en ajatellut kuinka luottavaisia haarniskat ovat...

Olenkin aiemminkin laittanut johonkin ketjuun, että meillä haarniska ja Luihu-kissa on parhaat kaverukset ja leikkivät lähes joka päivä. Välissä on onneksi kansilasit. Haarniska käy aina pulauttaa ilmaa ja kissa mielissään jahtaa sitä, sitten haarniska ui kissan selän puolelle ja taas pulauttaa ilmaa ja kissa säntäilee

Meiltä löytyy Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kautta tulleet maatiaistytöt Rilla ja Riina, jotka ovat rikastuttaneet elämäämme vuodesta 2006


Perheen koirat suhtautuvat kissoihin lähinnä näin:

Meikäläiseltä löytyy akvaarioitten lisäksi neljä burmankissaa Nelli, Poote, Paavo ja vanhempi rouva Tintti. Sen lisäksi toukokuun puolenvälin paikkeilla taloa tulee asuttamaan vielä viides katti: ihana maine coon -poikani Riku.

Laitetaas päivityskuva meidän Olavista kun se on alkanut aikuistumaan ja komistuu kokoajan.
http://www.aijaa.com/v.php?i=6164308.jpg

Moikka vaan! Minustakin taitaa tulla kissaharrastaja Kesäkuun lopulla. Käytiin eilen katsomassa ragdolleja kangasalla ja voin sanoa että oon ihan myyty. Meille tulee sijoitukseen tyttökissa. Vaihtoehtoja on kolme. Sitten kun dna testien tulokset selviää niin tiedetään että kuka niistä tulee meidän kissaksi.

Hassu juttu sinänsä, että me lähdettiin miehen kanssa katsomaan kahta tyttöä, jotka oli jo äitienpäivänä luovutusikäisiä, mutta meidät omi pieni Naomi tyttö, joka istui meidän välissä sohvalla ja pyrki syliin. Jos se olisi ollut luovutus ikäinen niin se olisi lähtenyt heti mukaan. Nyt täytyy vain toivoa että se ei ole väriltään suklaa eikä lila, sillä jos on niin se ei tule meille. Toiset vaihtoehdot ovat sitten LollyPop ja Lady Love. Tätä Lady Lovea me lähdimme katsomaan mutta pieni Naomi vei sydämeni. Nyt siis vain odotellaan Australiasta tietoa että minkä värinen kukin on.

Laitetaas nyt tänne kun sattui löytymään tämmöinen akvaarioaiheinen räpsy.



Meikäläisen maatuskat leikkimässä varastointia odottavissa altaissa. Kollilla (ylh.) ikää kuusi vuotta, mustavalkealla neljä ja keskimmäisellä neljä ja puoli.

Hih, mikäköhä siin on kissojen mielestä kivaa ko akvat on tyhjät, niin on pakko mennä testaan et millasta sie on olla ?

Mulla on kans yks allas tyhjillään, niin Luihu on ottanut sen kämpäkseen. Tapaa nukkua siinä ja kun annan kaloille ruokaa muihin altaisiin, se menee omaan akvaansa istumaan ja pummaamaan, että puotappa emäntä tännekkin akvaan sapuskaa. Kyllä se aina välillä saa katkapelletin.

Tänään pystytin karanteeniakvan ja kun kansi oli pois ja silmä vältti niin Leo-Taateli oli jo sie heti testailemassa et miltä tuntuu olla lasiboxissa