Parven minimikoko

[nötter]

Ripsimonneissa on myös joitain selkeästi parvessa viihtyviä lajeja, itselläni on kokemusta ainakin selkäuimareista ja aaltoripsimonneista. Kummankin lajin kohdalla huomasi selkeän muutoksen käytöksessä parvikoon kasvaessa.

Minkä kokoisen ryhmän koit hyväksi Aaltoripsimonneille? Harkitsen näitä omaan altaaseeni...

[Tapiotar]

Kyl kalat ainakin neljään asti osaa laskea: http://www.practicalfishkeeping.co.uk/c ... p?sid=3544

Mielestäni ryhmän minimikokoon pitäisi vaikuttaa myös akvaarion koko. Pikkuakvaariossani (30l) olevat 8 Boraras brigittae-yksilöä ovat hieman arkoja, mutta kuitenkin jatkuvasti esillä ja tutkimassa paikkoja. Isossa akvaariossa uskoisin, että noin pientä ryhmää ei edes näkyisi, vaan ne piilottelisivat koko ajan. Suureen akvaarioon tällaisia minikaloja pitäisi olla vähintään 20-yksilön parvi, jos ei enemmän.

Voiko tämän sit tulkita niinkin päin, että pieni parvi vain pieneen akvaarioon ja isoon isoja parvia? Sen varmaan voi jättää jokaisen harrastajan itsensä päätettäväksi. Voi riippua kalalajistakin.

[nannaska]

Heti aluksi kun rohkaistuin tänne pikkasen ajatuksiani laittamaan, pitkään aikaan foorumia seuraamattomana, parvikaloista erittäin kiinnostuneena ja innoissani tätä lukeneena. Tuli sellaisia ajatuksia mieleen, että jos raati nyttemmin päättäneenä on tullut siihen tulokseen, että parven minimi on 10 yksilöä, mikä on minusta erittäin asiallinen luku, ongelmaksi muodostuu se, kuinka tämä julkaistaan viralliseksi tiedoksi ja suositukseksi. Foorumilla julkaistu keskustelu sinänsä ei ole pätevä muutos moottori, joskin saattaa saada uuden linjan alun pyörimään.

(varoitus, sisältää paljon fiilistelyä, eikä yhtään tieteellistä faktaa)

Laiha peruste.... Joskin totta joka sana tuon sulkeisen alla mainitut...

..Joskin kirjoittaja on päätynyt sittenkin tieteelliseen faktaan kirjoituksensa päätöksessä.

Näillä tieteellisesti pätevillä ja lähes aukottomilla perusteilla päädyin siis siihen että 10 on loistava parven minimikoko

Tosin tieteelliseen faktaan ei kuulu mm. tällainen:

1. Nykyinen 6 yksilön suositus ei tunnu itsestäni riittävältä.

Joskin totta joka sana!

Kiinnitin huomiota tuohon parven kokoon 42, joka siis on meidän kaikkien tiedossa. Olisiko perusteita? Mielenkiintoinen yhtälö!

Akvaariokauppiaat tukevat tätä 10:n kalan parven ajatusta, myymällä 10kpl alennettuun hintaa, mikä useinkin on halvempi tai yhtä halpa hinta kuin 6-8:n kalan parvi. Miksipä ei samalla rahalla ostaisi sitten pari kalaa enemmän.

Edit. Lainaukset korjattu. -7330

[Mari Kurki]

Hmm.. en ole ihan varma eikö nannaska ymmärtänyt itseironiaa/ huumoria minun tekstissäni, vai jäikö minulta tajuamatta huumori hänen tekstissään.

[Niniel]

Kokemus on osoittanut että jopa se 4 yksilön lisääminen muuttaa merkittävästi kalojen käytöstä rohkeampaan suuntaan.

Kyllä tosiaan pienikin muutos voi olla ratkaiseva. Meillä nuolimonni "parvi" sai kaksi jäsentä lisää ja johan monnit alkoivat viihtymään enemmän näkösällä ja liikuskelemaan yhdessä, vaikkei mitään varsinaisia parvikaloja olekaan. Ja muutos oli siis kolmesta kalasta viiteen.

Toisaalta taas meillä on vain kuusi neontetraa... Näidenhän pitäisi olla parvikaloja. Ovat kuitenkin näinkin pienessä ryhmässä todella rohkeita ja liikuskelevat akvaariossa todella paljon myös yksinään tai pareittain. Onko niiden hyvinvointi nyt huono pienen parven takia? Omasta mielestäni kalat käytöksellään osoittavat pärjäävänsä tässä pienessä ryhmässä, vaikkakin olisihan se suurempi parvi esteettisesti komeampi ja kaipa kalatkin siinä viihtyisivät.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että parvien minimikoot on hyvä olla olemassa ja onhan tuo kuusi kalaa todella pieni määrä. Totta kai parvikalalla on hyvä olla paljon porukkaa seurana... Mutta kuten meidän akvan esimerkeistä käy ilmi, niin asiat ei ole aina niin yksiselitteisiä. Mutta tämäkin on aika mututunnustelua, että voihan olla ihan väärässäkin.

[nannaska]

Hmm.. en ole ihan varma eikö nannaska ymmärtänyt itseironiaa/ huumoria minun tekstissäni, vai jäikö minulta tajuamatta huumori hänen tekstissään.

Oikeastaan, pieni palanen tarkoitusta puuttuu tekstistäni...
Muutoksia aikaan saamiseksi ei yleensä minusta tuntuu arviot riitä vakuuttamaan suurta yleisöä.
Kun taas "on tieteellisesti todistettu asia, että..." vakuuttaa hyvinkin paatuneimmatkin linjan vedot.
Joten oli tekstissäsi itseironiaa tai huumoria se ei minua häiritse. Yritän neutraalisti lukea ja ehkä vielä kommentoidakin.

Huumorin puitteeseen pystyy usein piilottaa pienet sanakukkaset.

[Anniquu_]

OT/ Selvennys asiaan vihkiytymättömille, että miksi lopullinen vastaus on 42

[urppis]

OT/ Selvennys asiaan vihkiytymättömille, että miksi lopullinen vastaus on 42

LOL!
Hieno veto!
42 on todellakin ainoa oikea. (Hekottaen hyppää autoonsa ja käy hakemassa vielä 2kpl kulmatetraa parveensa)

Mutta mutta... itse olen aina jotenkin olettanut minimi parven olevan se 8kpl... Monista lähteistä olen toki lukenut suositusten minimiparven suhteen olevan 6kpl, mutta jotenkin vain se 6 on vääntynyt aina 8:ksi mielessäni...
10 yksilön porukka on ihan sopiva aloitus parvelle. Ja kun tuolla oli noita kauppiaan kaupanpäällisiä juteltu, niin tosiaan siihen useinkin törmää että esim. neontetra 2.50e/kpl 10kpl 20e tms...
Tuon 40 kpl kulmatetra parven olen itse hankkinut 2 tai 3:ssa erässä, juuri kustannus syistä... Halpa kala sinänsä, mutta kyllä hintaa tulee äkkiä, kun puhutaan monista yksilöistä.

[paul]

Itse olen aina pitänyt omina minimeinä 10kpl/parvi ja 6kpl/ryhmä.
Kuten joku jo aikaisemmin mainitsikin niin kannattaa muistaa, että vaikka kala viihtyisikin/tarvitsisi toisen lajikumppanin seuraa se ei silti ole välttämättä parvikala.

[BleepBloop]

Mielestäni ryhmän minimikokoon pitäisi vaikuttaa myös akvaarion koko. Pikkuakvaariossani (30l) olevat 8 Boraras brigittae-yksilöä ovat hieman arkoja, mutta kuitenkin jatkuvasti esillä ja tutkimassa paikkoja. Isossa akvaariossa uskoisin, että noin pientä ryhmää ei edes näkyisi, vaan ne piilottelisivat koko ajan. Suureen akvaarioon tällaisia minikaloja pitäisi olla vähintään 20-yksilön parvi, jos ei enemmän.

Voiko tämän sit tulkita niinkin päin, että pieni parvi vain pieneen akvaarioon ja isoon isoja parvia? Sen varmaan voi jättää jokaisen harrastajan itsensä päätettäväksi. Voi riippua kalalajistakin.

Minulla on 250 litraisessa n. 35 hehkurasboraa (Boraras brigittae), 32 minirasboraa (Boraras merah) ja 9 "Afrikan minitetraa" (Barboides gracilis). Nuo rasborat kyllä enimmän aikaa nököttävät paikallaan kasvien seassa niin ettei niitä meinaa edes huomata, joten varmaan pääsisivät paremmin oikeuksiinsa pienemmässä ammeessa. Sen sijaan "minitetrat" huitelevat jatkuvasti vilkkaasti ympäriinsä ja niille tuo allas ei tunnu yhtään liian isolta. Eli selvästi löytyy kalalajien persoonallisuuksista eroja.

Samassa em. altaassa on myös 23 piikkisilmää ja toisessa monnisten altaassa 2 piikkisilmää. Monnisten altaan piikkarit ovat paljon rohkeampia ja enemmän esillä, ilmeisesti reippaat monniset rohkaisevat niitä. Kun taas rasbora-altaassa piikkarit keskenään tuntuvat hysterisoivan toinen toisiaan ja syöksyvän pakoon pientäkin häiriötä siksi "kun-tuo-toinenkin-teki-niin".

[7330]

9 "Afrikan minitetraa" (Barboides gracilis).

Äkkiseltään kalanimiluettelosta vilkaistuna laji on suomeksi sirobarbi. Onko tuo "Afrikan minitetra" akvaarioliikkeen kauppanimi? Ikävän harhaanjohtava, kun kyseessä ei ole tetra - afrikkalainen se sentään on.

Aikoinaan minulla oli 40-litraisessa 15 hehkurasboraa, jotka tuntuivat pääsevän hyvin oikeuksiinsa ja olevan rohkeita tässä porukassa. Kovin tiiviissä parvessa ne eivät liikkuneet, mutta pitivät toisensa kuitenkin näköetäisyyden päässä.

[jenniliini82]

Mulla on n. 29 kardinaalitetraa 240 litraisessa (120x45x45) ja siltikin mietin että onkohan tuo liian pieni parvi. Eivät kuitenkaan ihan koko aikaa ui tiiviissä parvessa vaan tekevät parikin erillistä parvea akvan eri osiin...

Keskiveden muita asukkaita on 2 kääpiörihmaa, yksi taisto koiras ja sitten yksi perhoskirjoahven. monnisia ja pari plekoa pohjalla, jokunen nuolimonni..

olisiko parempi että niitä sitten olisi enemmän tai vähemmän, tiedä häntä, mutta rohkeita ihan ovat.

[BleepBloop]

9 "Afrikan minitetraa" (Barboides gracilis).

Äkkiseltään kalanimiluettelosta vilkaistuna laji on suomeksi sirobarbi. Onko tuo "Afrikan minitetra" akvaarioliikkeen kauppanimi? Ikävän harhaanjohtava, kun kyseessä ei ole tetra - afrikkalainen se sentään on.

Joo, tuolla "Afrikan minitetra" nimellä ostin ne viime kesän Helsingin retkellä Arvaario Kurjesta.
Onpas mukava yllätys saada tietää, että pikkuisillani on ihan oikea suomenkielinen nimikin. KIITOS!
Nuo ovat kyllä sen verran mainioita vipeltäjiä, että toivottavasti niitä löytyy lisää, ensi kesän reisulla pääkaupunkiseudun ihmeisiin.

[Juupajuu]

Jatkanpa tätä, kun ketju palasi mieleeni luettuani Markku Varjon akvaariokalat-kirjasta (2007) monnisista.
Suora lainaus sivulta 158. "tavallisimman parvissa on muutama kymmenen yksilöä, toisinaan kaloja voi olla satoja tai tuhansiakin. Vuodenaikojen ja vesistön koon mukaan voi tavata myös pieniä, 3-6 yksilön ryhmiä." Ja edelleen: " Akvaariossa monnisparven vähimmäiskoon tulisi olla 6-10 yksilöä. Tavallisempien monnislajien viljellyt yksilöt tosin näyttävät pärjäävän hyvin jopa kaksittain, kun muut kalaseuralaiset ovat pieniä ja rauhallisia, eikä akvaarion ympärillä ole liikaa vilskettä."

Voikohan tähän nyt sitten oikeastaan muuta todeta, kuin että ihan kalan kannalta sopiva tai riittävä parvikoko ei tosiaankaan ole mikään yksiselitteinen asia.

Olen tosin itsekin huomannut parvikoon kasvattamisen piristävän vaikutuksen kaloihin. Kardinaalikalaparveni oli huvennut ajan kanssa vain kolmeen yksilöön. Ei ne kylläkään mitään arkoja olleet silloinkaan, eivätkä mitenkään erityisesti toisissaan kiinni. Toisaalta tyypit ei ruokintojen välillä juuri muuta tehneet kuin lilluivat hiljaa paikallaan. Sitten hankin parveen 10 uutta kalaa ja touhu oli heti toisesta päivästä lähtien ihan toisenlaista, kalat ovat aktiivisia, liikkuvat ja kisailevat paljon. Eli ainakin ihmiselle katsomista on paljon enemmän. Toisaalta, kun siinä jämäparvessa oli 1 koiras ja 2 naarasta, niin mitähän mieltä se vanha koiras lienee todellisuudessa ollut, kun saman valaisinkaton alle tuli monta uutta koirasta lisää?

Sekä minua kiinnostaa myös se, että miten kalat kokevat toisenlajiset, mutta samankaltaiset kalat. Jos parvesta haetaan erityisesti ison pääluvun myötä tulevaa suojaa saalistajaa vastaan (oma todennäköisyyys tulla syödyksi on pienempi 100:n yksl.laumassa, kuin kolmen ryhmässä), niin onko silloin välttämättä väliä sillä onko omaa lajia 3 vai 5, jos yhdessä toiseen lajiin kuuluvien yksilöiden kanssa muodostuu turvallisuuden tunteen antava parvi? Ainakin linnuillla on yleistä lähisukulaisten lajien parveutuminen sekaisin. Esim. sorsat, tiaiset, rastaat, jne. Käsittäisin että esim. hömötiaiskoiras ei talvisessa tiaisparvessa ole lähemmin kiinnostunut muusta kuin yhdestä oman lajin naaraasta (potentiaalinen lisääntymiskumppani kevääksi) muut linnut ovat vain sitä suojaa antavaa parven täytettä. Vaikka tietysti on heti korostettava että kalojen ja lintujen vertaaminen ei ehkä monilta osin ole mielekästä. Linnut nyt otin esille, koska niistä luulen tietäväni enemmän kuin kaloista.

Kalamaailmaan sovellettuna mietin tässä omaa monnisjoukkoani. Sattuneista syistä (joka on monimutkainen juttu) kokoonpano on 5 täplämonnista ja 3 kuparimonnista. Nämä ei näytä miettivän sitä kuka mitäkin lajia on, vaan touhuavat tai lepäilevät ihan sekaisin. Ainoa oman lajin suosimiseen liittyvä asia minkä olen huomannut, niin 2 vanhinta kuparimonnista makaa usein rinnakkain kahdestaan. Olisivatko jotenkin pariutuneet? Se kolmas kuparinen saattaa levätä näiden kanssa, tai olla jonkun täplämonnisen vieressä. Kuitenkin niin lepäily-, kuin liikkeellä olevissa ryhmissä näyttää kaikki laji- ja lukumäärä kombinaatiot olevan mahdollisia.

[aquamarina]

Mulla on n. 29 kardinaalitetraa 240 litraisessa (120x45x45) ja siltikin mietin että onkohan tuo liian pieni parvi. Eivät kuitenkaan ihan koko aikaa ui tiiviissä parvessa vaan tekevät parikin erillistä parvea akvan eri osiin...
.

No joo, parvikala on parvikala, mutta ei ne koko aikaan hengaile lössissä. Kyllä meillä on noissa porukoissa aina ollut, erilaisia tapauksia, osa on ns. erakoita eli viihtyvät enimmäkseen, sitten niitä "läheisriippuvaisia" eli aina pitää joku olla vieressä jne. Paras tapaus, eli pitkään, oli intiaanisulka, joka oli ujo, meni aina puskaan piiloon, kun menin altaan lähelle, muut hengailivat sitten omissa "kuppikunnissaan", joo meillä on näitäkin nähty. Mutta silloin kun uutta verta on parviin tuotu, niin kaikki ovat menneet isoon kasaan ja tulokkaat keskelle, paitsi tuo ujo (meni puskaan piiloon).

[Omega369]

Tuli ajatus (melko harvinaista) tuosta aquamarinan viestistä. Olisiko mahdollista, että nuo erakot ovat olleet heikompia uroksia ja noita pienempiä kuppikuntia on johtanut alfauros? Sopivassa parvessa ja altaassa voisi näin ollen esiintyä vaikkapa kolme vahvaa urosta tai naarasta, jotka ovat keränneet omat seuraajansa ympärilleen. Suuren vaaran uhatessa sitten oltaisiin hetken aikaa sulassa sovussa, yhdessä isossa parvessa, kunnes taas todettaisiin että vaara ohi ja palataan takaisin omiin porukoihin, omiin nurkkauksiinsa. Nämä yksittäin hengaavat ovat jääneet ilman omia seuraajiaan, eikä heitä ole hyväksytty muihin kuppikuntiin (alfauros/naaras ei halua mahdollista kilpailijaa itselleen).

Tällaisia voimakkaan yksilön johtamia haaremeitahan on vaikka missä eläinryhmissä, päälimmäisenä tuli mieleen fasaani, joilla normihaaremi on uros ja niin monta naarasta kuin uroksen reviirillä voi ruokkia. Ei liene mahdotonta että samaa esiintyisi myös joillain kalalajeilla.

[jenniliini82]

mielenkiintoisia juttuja, ei ole tullut ajatelleeksikaan tetrojen elämää sen paremmin. ei ne kalat niin yksinkertaisia eläimiä olekaan kuin varmaan monet ajattelee. Niilläkin pienimmillä on oma suhde draamansa, ja nokkimis järjestyksensä kuin linnuilla konsanaan.

[aquamarina]

Tuli ajatus (melko harvinaista) tuosta aquamarinan viestistä. Olisiko mahdollista, että nuo erakot ovat olleet heikompia uroksia ja noita pienempiä kuppikuntia on johtanut alfauros? Sopivassa parvessa ja altaassa voisi näin ollen esiintyä vaikkapa kolme vahvaa urosta tai naarasta, jotka ovat keränneet omat seuraajansa ympärilleen. Suuren vaaran uhatessa sitten oltaisiin hetken aikaa sulassa sovussa, yhdessä isossa parvessa, kunnes taas todettaisiin että vaara ohi ja palataan takaisin omiin porukoihin, omiin nurkkauksiinsa. Nämä yksittäin hengaavat ovat jääneet ilman omia seuraajiaan, eikä heitä ole hyväksytty muihin kuppikuntiin (alfauros/naaras ei halua mahdollista kilpailijaa itselleen).

Tällaisia voimakkaan yksilön johtamia haaremeitahan on vaikka missä eläinryhmissä, päälimmäisenä tuli mieleen fasaani, joilla normihaaremi on uros ja niin monta naarasta kuin uroksen reviirillä voi ruokkia. Ei liene mahdotonta että samaa esiintyisi myös joillain kalalajeilla.

Tuota, ainakin meillä tämä puskissa viihtyvä oli naaras, kutikin jonkun kerran. Eikä mitään ns. kiistoja muulloin ole ollut kuin kutuaikana. Mutta joo, kyllä epäilisin, kaloillakin voi olla jokin "nokkimisjärjestys", jota muuten ei ole kaikilla linnuilla.

Toisaalta, mitä enemmän noita parvikaloja on, sitä enemmän siellä nämä yksilöt korostuu, eli kai saavat jotain rohkeutta tms. kuitenkin siitä parvesta, vaikka sitten hengailevat yksikseen.

[bj]

Mä kanssa suosittaisin tuota Marin 10 kappaletta koskien esim. tetroja, rasboroita, kardinaalikaloja jne. Monnisilla minusta riittäisi tuo kuusi silloin, jos on muita monnisia samassa eli sekaparvi, paitsi sitten nämä pikkuruiset monniset, kuten esim. nuoli- ja pikkumonninenkin. Mut silti, mulla kolmesatasessa esim. nokimonnisia 8, heloja 9, kupareita 5, black venezueloita 5. Näistä kaksi viimemainittua hengaa porukassa, johtunee ehkä niiden samankaltaisesta elämisestä, ovat enempi päiväaktiivisia ja aina esillä. Helot viihtyy eniten omassa oman lajisten kanssa porukoissa, tosin vaikkapa viisi yksilöä kimpassa, mut aina ovat jonkin kokoisessa porukassa kumminkin. Nokiset eniten on oman tiensä kulkijoita. Altaassa on vielä kaksi kultakylkimonnista, ilmeisesti pariskunta ja nää viihtyy toistensa seurassa/sekaparvessa. Ehkä nekin kuitenkin tykkäisi jos kasvattaisi niillekin jonkinmoisen parven. Haaveilen, et joskus saisin hankittua vielä isomman purkin, luultavasti hankin näille kaikille sitten lisää lajitovereita. Olis hienoa seurailla jossain tuhatlitraisessa, jos olis vaikka satakunta tai vieläkin enemmän monnisia samassa.

Nyt olen hankkimassa uusia tetraparvia, niissä jotenkin itselleni hankkiessa pidän miniminä 20, sen verran sinineoneita aikosin 700 litraiseen rapulaan, isompaan purkkiin ostin jo 20 kuparitetraa ja huioomenna haen saman verran lsää, vai pitäisikö ostaa se 22 lisää, ni olis sitten 42 .

Mut siis yleiseksi suositukseksi se 10 olis hyvä muutos, niin hyvin Mari sen perusteli.