Aqua-Web

aquamarina kirjoitti:

Kalaa kalaa kirjoitti:

aquamarina kirjoitti:

Kalaa kalaa kirjoitti:
No, ei asu erilaista, tullista tulleet juntit vaan vänkää vastaan kaikkea mahdollista, mukavaa kun on maaseutumainen kaupunki, tuleeko niillä lie koti mieleen. Mutta joo, tuota olen mietiskellyt useiden lähteneiden kanssa, miksi kenelläkään ei tule tänne ikävä ? Mikä ihme tässä "kaupungissa" on vikana, kun kukaan ei tänne takaisin kaipaa, liekö tuo juomavesi. Eikä täällä ole mäntykankaita pusikkoa vain, eikä niitäkään saa raivata, katsos merikaupungissa ei pidäkään merta nähdä. Ja muuten ei tuule aina, helteellä ei tässä meren rannallakaan tuule (linnuntietä n. 200 metriä merelle), eli silloin kun sitä kaipaisi.

No nuo merenrantojen risukot jo melkein unohdinkin..pajupuskaa kaikkialla.
Mäntyjen väheneminen lienee sitten ainoa muutos mikä siellä on tapahtunut.
Minun lapsuudessani mäntymetsä alkoi heti talon takaa vaikka asuttiin kävelymatkan päässä keskustasta...joka puolella kasvoi mäntyjä, mäntyjä ja mäntyjä. Lehtipuita oli minimaalisen vähän ( paitsi jos pajun voi laskea lehtipuuksi, niin sitä siellä kyllä riitti).
Tuo miksi Ouluun ei ole paluumuuttoa, ei kuitenkaan johdu aina ulkoisesti karusta kaupungista, vaan kuulemani mukaan monen kohdalla siitä että Oulussa asuu paljon hapannaamoja, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Pohjalaisesta luonteesta siis kyse...
Ja koska omasta suvustani puolet on syntyperäisiä Oululaisia , ymmärrän että tässä on perääkin.
Eri murteet ja luonteet ovat rikkaus, mutta kaikki luonteenpiirteet eivät ole kanssa ihmisistä mukavia.
Itsekkin olen perinyt oululaista luonnetta , josta on sekä hyötyä että haittaa.
Oululaisissa on sisua, raudan lujuutta, periksi antamattomuutta.
Mutta huono puoli on sisäänpäin lämpiävyys ja jääräpäisyys. Siihen liittyy valtava halu olla aina itse oikeassa.

Olen tyytyväinen siitä että olen puoliksi karjalainen, he taas ovat avoimia ja empaattisia. Ja kamalan puheliaita, umpimielisiksi ei karjalaista voi sanoa.

Zansku kirjoitti:Toi oli mielenkiintoinen ajatus, että juurettomuuden tunne tulisi siitä, että suku on joutunut lähtemään evakkoon Karjalasta. Minun kummankin vanhemman perheet on joutuneet lähtemään evakkoon, äidin isän ja isän äidin sukujuuret ovat menetetyn Karjalan alueella. Puolisot ovat sitten sen karjalaisen tiluksille muuttaneet toinen hämeestä ja toinen savosta. Että sellanen soppa. Ja olo on tosiaan kuin ei ois mistään kotosin

No joo. En minä ole koskaan ajatellut noin syvällisesti. Olen kotoisin tasan täältä missä olen syntynyt, eli minulla on juuret oulussa. Tosin itsellä on vanhemmatkin täältä kotoisin, muttei heidän vanhemmat.

Vanhempani sukujuuret ovat Inkerinmaalta. Isäni on syntynyt Keski-Inkerin Skuoritsassa, Voutilan kylässä ja äitini Venäjän Karjalassa, Kontupohjassa. Toisen mummoni suku tulee Inkerin Peussalasta ja toisen mummoni suku Inkerin Tuutarista.
Itse olen syntynyt Virossa, Tartossa. Suomessa asunnut puolet elämästäni.

Omat juureni ovat äidin puolelta kotoisin Sveitsistä, josta ns. Sveitsin pappa saapui Suomeen joskus 1900-luvun vaihteessa. Myöhemmin äidin puolen suku on asunut luovutetussa Karjalassa Impilahdella (äidin äiti) ja Terijoella (äidin isä). Äidin puolelta sukua on tutkittu tarkasti sukututkimuksen muodossa.

Isän suku on Savosta (Pielavedesi) ja sitä taas ei ole sen kummemmin tutkittu.