Mielenkiintosia kärjistyksiä kultakaloista,
"puhdasrotuinen" kultakala jää omienkokemuksien perusteella n.15cm ( kyse ns. huntupyrstöistä sekä suunnilleen samoihin on jäänyt suurin komeettanikin tähänmennessä )
Kultakarppi kasvaa n.60cm pitkäksi sekin omakohtaisten kokemuksien peristeella sekä selviää lammessa ( Suomi vyöhyke 1) talven yli kunhan vedenvirtauksesta ja happipitoisuudesta huolehditaan, lammen koko jms. vaikuttaa tietenkin asiaan..
Kyllä mielestäni n.300 litran altaaseen ihan huntupyrstön 5kpl parven uskaltaa laittaa ja kasvitkin (mm. miekkalehdet ja vedensuosikit ) ovat itselläni kasvualtaassa n.340l säilyneet, ennenkuin kultakalat kasvavat tarpeeksi ja siirtyvät n.1500-1800l altaaseen ( riippuen ko.altaan tilavuuden laskutavasta ), karppiaikojen peruja.. Pärjäisivät hyvin tuossa kasvualtaassa koko elämänsäkin, mutta talossa talon tavoin.
Hieno huomio oli jollain keskustelun kommentoijalla, kultakalat/ kultakarpit ovat yleensä poikasia kaupasta ostettaessa ja kasvavat aikanaan täyteenkokoonsa. Yleinen fakta, joka tuntuu olevan välillä hukassa..
Jalostetut yksilöt pitävät yleensä sen arvioidun määrämittansa,
mutta ne mitkä saavat lisääntyä rauhassa keskenään ilman kriittisiävalintoja, kalojen lisäännyttäminen; saa sitten mielenkiintoisia versioita tulemaan esiin..
( Jalostaminen, lyhyesti => valittujen ominaisuuksien ( esim. pieni koko, muoto ja väri,- elinvoimaisuutta unohtamatta ) ylläpitäminen ja vahvistaminen geneettisesti,
lisäännyyttäminen antaa kalojen valkoimattomasti/vapaasti lisääntyä keskenään, ihmiset jotka näin tekevät esimerkiksi; siksi kun haluaa nähdä mitä sieltä esiin tulee... kantamatta perillisten geeniperimästä huolta...)
Yli 30vuoden kultakala harrastamisen aikana on tullut nähtyä vaikka mitä tyylisuuntauksia, mutta tämänhetken trendi tuntuu olevan moralisointi..
Normaali huoneenlämpö ( n.19-22 ) riittää huntupyrstöille ja komeetoille, niistä itselläni viimeajoilta enemmän käytännön kokemusta, nyttemmin jo itselleni "hullujen `lampi` karppi/ koi vuosien jättäytyessä jo historiaan" ( kuinka moni tulee ajatelleeksi, lammen karppien hoito on hyvällätuurilla 10 vuodesta ylöspäin sitoutumista vaativa harrastus/ elämäntapa talvella vähän rauhallisempaa ja kesällä sulana kautena vilkkaampaa.. loma-ajan hoitajat jne..)
Kultakarpit ovat luonteeltaan mielestäni enemmän petomaisempia ( herkempiä repimään kasveja, mutta myös tehokkaita hyttysten toukkien ja sammakonpoikasten hävittäjiä),
kuin akvaariokaloina olevat kultakalat:
-"hengailevat" ja pohjaa "tonkivat" uteliaat huntupystöt ja komeetat..
Olisi niin helppoa yleistää ja laittaa, kultakalat ja -karpit, kaikki samaanpakettiin vaikka ovat pitkän jalostuksen kautta aivan eriasia. Onneksi esimerkiksi englanninkielistä kirjallisuutta aiheentiimoilta löytyy runsaasti.. Jos aiheeseen kiinnostuneisuutta löytyy tarpeeksi.
Näkyvin parannus mielestäni harrastuksessa on kultakalamaljojen poistuminen,
mutta jokaisessa harrastuksessa on hyvä pitää ns.talonpoikaisjärki matkassa mukana, se että hypätään minimalistisesta maksimaaliseen vaikuttaisi vähän samalta kuin, että yksi ihminen tarvitsee asunnokseen vähintään 30m2 ja jos kyseessä on 4henkinen perhe niin tilavaatimus olisi vähintään 120m2, ihana ideologiana absurdi toteutuksena kaikkien väestönosien osalta.. Eiköhän ne kalat ole kuitenkin kaloja ja luonto karsii heikoimmat, jos populaatio kasvaa liian suureksi suhteessa resursseihin..)
Asuinolosuhteet vaikuttavat useimmilla harrastuksen laajuuteen, tärkeäähän on löytää ne todelliset tiedot ja resurssit, minkälaisia kaloja haluaa harrastaa, missä mittakaavassa. Ikäväkyllä turhan usein akvaario harrastus päättyy ensimmäisen kolmenvuoden sisään aloittamisesta...
Karppilammesta ihan tiedoksi omakohtaisella kokemuksella, kesällä lampi on linnuille hyvä kala-apaja = helppoa ruokaa, - mitä pienempiä karppeja sitä "maukkaampia"... Rastasverkolla saa aikahyvin rosvot jättämään lemmikki karpit rauhaan, mutta käärmeitä tms sekään ei pidättele.. Luonto on kuitenkin luontoa ja tietyn verran tulee menetyksiä joka kultakarppi/ lampiharrastajalle yleensä syystä tai toisesta..
Uudet harrastajat vievät kuitenkin harrastusta eteenpäin seuraaville sukupolville, turha moralisointi Suomen kansalaisurheiluna voisi siirtyä taka-alalle. Opastus ja ohjeistus on hyvästä kunhan "sokea ei ohjaa sokeaa".
Ja kultakalat ( Huntupyrstöt ja komeetat ) ovat oman kokemukseni mukaan Suomessa akvaariokaloina yksi helppohoitoisimmista akvaariokaloista ja mikä onkaan kauniimpaa kun kultakalat ja albiinomonnit ( Corydoras.A.) kisailevat yhtenä parvena kasvien lomassa (( vaatii kyllä akvaariolta n.22C lämpötilan, monnisten takia, kultakalat pärjäävät kyllä. ) edellyttää kyllä sen, että kultakalojen ollessa pieniä niillä on jo silloin albiinomonneja kavereinaan, niin kun populaatio uusiutuu jonkin verran ajankanssa, mutta heillä on jo muistijälki toisista seuralaisista => he eivät vanhempana syö niitä, vaikka kokonsa puolesta voisivat )
Ikuinen kultakalojen harrastaja ja opiskelija, karpit ovat ihan eriasia..
Rakentavia keskusteluja, toivoen ja seuraillen. Jos vaikka saisi uusia näkökulmia itsellekin harratukseen mukaan.
Kultakalojen hankinta ehkä
Valvoja: Moderaattorit
-
- Starting Member
- Viestit: 1
- Liittynyt: 11:07, 02.11.2012
- Sukupuoli: Nainen
-
- Advanced Member
- Viestit: 1301
- Liittynyt: 21:38, 02.07.2011
- Akvaarioseurat: HAS
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo
Re: Kultakalojen hankinta ehkä
Jos kuitenkin erehtyy syömään, monninen voi juuttua eväpiikeistään kultakalan kurkkuun.Avaariotar kirjoitti: "puhdasrotuinen" kultakala jää omienkokemuksien perusteella n.15cm ( kyse ns. huntupyrstöistä sekä suunnilleen samoihin on jäänyt suurin komeettanikin tähänmennessä )
Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että jäisivät tuohon mittaan, varsinkin kun kultakalojen teoreettinen maksimikoko, johon perimä antaa mahdollisuuden, on 40 - jopa 50 cm. Tässä esim. erään italialaisen järven kultakalanaaraiden kokoja eri ikävaiheissa: 1 v. noin 10 cm, 2 v. 16,9 cm, 3 v. n. 24 cm, 4 v. 29,8 cm, 5 v. 33,5 cm ja jos ymmärsin tekstin oikein, mitat ovat ilman pyrstöä.
Olisi niin helppoa yleistää ja laittaa, kultakalat ja -karpit, kaikki samaanpakettiin vaikka ovat pitkän jalostuksen kautta aivan eriasia.
Ovat aivan eri asia ilman jalostustakin, koska ovat kaksi eri lajia (tarkoitat varmaan koikarppeja). Tässä keskustelussa en huomannut kenenkään aikaisemmin puhuvan karpeista tai sekoittavan näitä lajeja toisiinsa.
Näkyvin parannus mielestäni harrastuksessa on kultakalamaljojen poistuminen,
mutta jokaisessa harrastuksessa on hyvä pitää ns.talonpoikaisjärki matkassa mukana... Eiköhän ne kalat ole kuitenkin kaloja ja luonto karsii heikoimmat, jos populaatio kasvaa liian suureksi suhteessa resursseihin..
Talonpoikaisjärki ja ihmisen etiikka ovat sitä varten, ettei tilanne riistäydy kotiakvaariossa sellaiseksi että kaloja karsiutuu liian suureksi kasvaneen populaation vuoksi huonontuneiden elinolosuhteiden takia. Kultakalan tapaisen kutevan ja mieluusti omaa mätiään syövän kalan kohdalla tämä onkin kohtuullisen helppoa. Kaupastakaan ei tarvitse ostaa jokaista näkemäänsä kalaa. En itse ajattele ihan siten mitä tulee mieleen sanottaessa, että kalat on vain kaloja. Jos näin olisi, en varmaan hankkisi kaloja.
Ja kultakalat ( Huntupyrstöt ja komeetat ) ovat oman kokemukseni mukaan Suomessa akvaariokaloina yksi helppohoitoisimmista akvaariokaloista ja mikä onkaan kauniimpaa kun kultakalat ja albiinomonnit ( Corydoras.A.) kisailevat yhtenä parvena kasvien lomassa (( vaatii kyllä akvaariolta n.22C lämpötilan, monnisten takia, kultakalat pärjäävät kyllä. ) edellyttää kyllä sen, että kultakalojen ollessa pieniä niillä on jo silloin albiinomonneja kavereinaan, niin kun populaatio uusiutuu jonkin verran ajankanssa, mutta heillä on jo muistijälki toisista seuralaisista => he eivät vanhempana syö niitä, vaikka kokonsa puolesta voisivat )

Lainaukset menivät jotenkin pieleen, saakohan tuosta nyt mitään selvää...
Kultakalat