Aqua-Web

Tilannepäivitystä. Allas näyttää edelleen masentavankauhealta. Liian reipas kasvien karsiminen oli todella todella tyhmää. Varsinaisesti johtui siitä, että annoin miekkalehden kasvaa niin suureksi, että se vei käytännössä kaiken tilan. Oli kyllä upean näköinen, harmittavasti ei tullut otetuksi siitä yhtään valokuvaa. No, joka tapauksessa, päätin nostaa sen ylös joskus joulun alla, ja samalla sitten lähes kaiken muunkin , koska juuristo oli levinnyt niin laajalle. Mitä tästä opin? Kasveja täytyy karsia säännöllisesti ja jos tätä ei jaksa tai viitsi, niin sitten on paras siirtyä kasvittomaan akvaarioon tai heivata koko kippo menemään, mikä onkin päällimmäisenä mielessä juuri nyt.

En kuitenkaan vielä heittänyt hanskoja tiskiin, vaan täydensin tarvikevarastoja, mitä tapahtuu yleensä kerran pari vuodessa. Tällä kertaa täydennystarve oli minimaalinen: Profitoa, Biotopolia, käpyjä, pitkät pihdit hajonneiden tilalle, pari kasvia ja pari morapuun oksaa. Morapuun oksat näyttää vedessä tosi veikeiltä. Olen aina käyttänyt Agua Safea, mutta nyt päätin kokeilla Biotopolia. Eiköhän molemmat ole ihan yhtä toimivia.

Kauheasta ympäristöstä huolimatta kalat näyttää voivan hyvin.

Kasvien juuristot on kyllä jänniä. Välillä ne eivät kasva millään, niin että varret yhtenään kelluvat pinnassa, ja välillä kun ajattelee vain näppäistä jonkun varren pois, niin mukana tulee neliödesimetrin verran muutakin kasvillisuutta. Tai sellaisen miekkakasvin mukana vähintään puoli akvaariota.

Juuristojen kanssa on kieltämättä haasteita. Vähänkin isompien juurikasvien siirtely ja uudelleen istutus on vaikeaa, kun ne ei oikein tahdo pysyä pohjassa. Olen käyttänyt painoina niitä renkaita, mitä toisinaan on liikkeistä ostettavien kasvinippujen ympärillä. Suosin helppohoitoisia rönsyileviä kasveja, mutta kun niitä ilmestyy väärään paikkaan ja nostat kasvin ylös, niin etukäteen ei voi tietää mihin juurirönsy johtaa. Toivottavasti rönsyilevistä juurista on myös hyötyä, kun risteilevät siellä hiekan sisällä. Joskus on kyllä käynyt mielessä, että voiko juuristoa olla liikaa.

---

Huomaan ehtiväni päivittämään päiväkirjaa noin kuukauden välein. Ihan sopiva tahti kun ei mitään erityistä projektia ole meneillään. Kun akvaario on ollut pystyssä jo useamman vuoden niin eihän siellä mitään ihmeellistä tapahdu.

Nyt on taas se aika vuodesta, että aurinko paistaa suoraan akvaarioon, joten akvaarion tilaa on seurattava hieman tarkemmin, ettei pääse levät yllättämään. Olen joutunut lyhentämään valaistusaikaa ja oikein kirkkaina päivinä olen sammuttanut valot kokonaan. Kasvit ei tästä niin tykkää ja olen huomannut, että kasvat tavanomaista hitaammin. Myös limaskan kasvu on pysynyt hyvin hallinnassa. Tiedä sitten kuinka paljon valon määrä vaikuttaa. Hauskan näköisiä pikku lehdyköitä kuitennii ovat. Just nyt auringosta ei ole haittaa, taivas on pilvinen ja maa osin valkoinen. Kai se kohta sataa taas lunta

Mulla leviää vallisneria ihan hallitsemattomasti. Hyvänä puolena on se, että kun alan sitä karsimaan tiedän, että ainakaan niiltä alueilta pohjahiekka (joka vielä toistaseksi altaassa on) ei ole tukossa. Nyt kun aurinko paistaa ja aina kun vallisneriaa vähennän, iskee laseihin levän kasvu. Kypäräleväkotilot onneksi pitävät sen suunnilleen hallinnassa.
Valaistusaikaan ei kuitenkaan ole tarvinnut koskea. Uskon myös että levän kasvu pysyy hillittynä altaan tehokkaan suodatuksen vuoksi. Ulkosuodattimessa on oikeastaan pelkkää biomassaa joka hajottaa tehokkaasti altaan ylimääräiset ravinteet eteenpäin.

Mulla myös Vallisneriaa. Laiskan suosikki . Kasvaa ja leviää itsekseen eikä tarvitse hoitoa. Melalehti on toinen hyvä. Levänsyöjiä ei ole enkä ole osannut päättää miten asian suhteen pitäisi toimia. Kalasto on täysi ja kotiloista en tykkää. Ravuista ei ole kokemusta, mutta vesi taitaa olla liian lämmintä.

- - -

Akvaario oli muutaman päivän itsekseen ja sinä aikana oli kuusiraitabarbi kuollut. Muutaman vuoden ikäinen. Käytöksessä, ulkonäössä yms. ei ole ollut mitään poikkeavaa. Täysi mysteeri

Jaa-a, paljon on vettä vantaassa virrannut, kun viimeksi kirjoittelin, mutta eipä ihmeempiä. Yleistilanne on varsin hyvä ottaen huomioon, että kesäaikana akvaarion hoito ei ole yhtä säntillistä kuin muulloin. Kasvit kasvaa hyvin, ainoastaan taiwaninlammikki kärsiin jostain puutoksesta, koska osa lehdistä näyttää sulaneen. Lisäsin nyt aluksi pohjatabuja ja katson, onko sillä vaikutusta.

Yksi sinineoni on muuttunut täysin värittömäksi. Sininen ja punainen raita näkyy hyvin hailakkana ja ”kalanvärinen” osuus on muuttunut täysin vaaleaksi. Ainoastaan silmien ympärys on kirkkaan sininen. Ei mitään hajua mikä sitä vaivaa, mutta muutoin se käyttäytyy ihan normaalisti eikä lajitoverit mitenkään hyljeksi sitä. Päätin antaa hänen nyt vaan olla ja katsoa mihin tilanne kehittyy. Huomasin muutoksen jo pari kuukautta sitten, toukokuun helteiden aikana, mutta hellejakso ei varmaankaan ollut muutoksen syy. Helteillä veden lämpötila tuppaa nousemaan turhan korkealle, kun se jo lähtökohtaisesti on muutenkin ylärajoilla.

Kesä ja loma tuli ja meni niin kuin joka vuosi, nopeasti ja akvaario näytti samalta kuin aina loman jälkeen: rehottava viidakko, jonka pohjalla tupsulevää, pinnalla rihmalevää ja etulasissa viherlevää. Vedenvaihdoista en onneksi joutunut paljon tinkimään, mutta kasvien perkaamiseen aikaa ei jäänyt. Siispä päätin loman jälkeen tehdä ”suursiivouksen”. Perkasin kasveja, imuroin pohjaa, poistin näkyvän tupsu- ja rihmalevän ja raaputin etulasin. Lisäksi huuhtaisin koristeet ja juurakot. Ajoitin tekemiset usealle päivälle ja hölmö kun olen, niin jätin juurakot kuivilleen. Siellä ne sitten iloisesti kellui useita päivä ennen kuin vaipuivat taas upoksiin. Lopuksi vaihdoin ulkkarin hienosuodatuslevyn. Tänä vuonna en ole ulkkaria kertaakaan putsannut. Päätin kokeilla kuinka pitkälle riittää päällimmäisen vanulevyn vaihto. Toistaiseksi kaikki on hyvin.

Olen huomannut, että kaloista tulee tosi arkoja, jos ne on pidempiä aikoja itekseen. Kun taas pitkän tauon jälkeen istahdat akvaarion eteen seuraa välitön joukkopako. Kasvien lomasta sitten kurkitaan arasti ja ihmetellään mikä jättiläinen ilmaantui lasin taakse. Menee useita päiviä ennen kuin muistetaan, että ai niin toi on se, joka antaa meille ruokaa.

Sinineoni sai sitten mystisesti värinsä takaisin. Ensin alkoi vahvistua sininen raita ja sitten punainen. Muutamaa viikkoa myöhemmin ei enää erottanut mikä yksilö oli kyseessä.

Aina toisinaan tulee fiilis, että akvaario kaipaisi jotain uudistamista. Ehkä uudenlainen sisustus, uusia kasveja, uusia kaloja tai kaikkea tätä . Syksy meni näitä pohtiessa. Mielessä kävi myös kokonaan akvaariosta luopuminen. Tähän en sentään päätynyt, mutta joitain muutoksia tein. Luovuin mm. ulkosuodattimesta, kun sen käsittely on hankalaa, koska se on niin painava. Tarvitsin aina kaverin avuksi, kun sille täytyi tehdä jotain. Lisäksi irtoilevat imukupit käy hermoille. Nyt altaassa on kaksi Aquaelin sisäsuodatinta. Ne on käteviä ja helppohoitoisia, ja niissä on ripustuslenkit. Ei enää nosteluja ja aluskaapin tyhjentämistä eikä imukuppien kanssa puljaamista. Päätin myös luopua kuusiraitabarbeista, sitten kun aika niistä jättää, vaikka niin ihania ovatkin. Allas 125 l/80 cm on mielestäni tälle lajille liian pieni. Suunnitelmissa olisi jatkossa yksi iso parvi max 4 senttisiä pikkukaloja ja pohjalle monnisia.

Samalla kun kaivelin kaapeista noita sisäsuodattimia tein tarvikeinventaariota ja huomasin, että sekalaista akvaarioroinaa on kertynyt aikamoiset kasat. Tavaraa oli ainakin viidessä eri kaapissa, suodattimia, pohjaputsareita, oksia ja karahkoita, kiviä, hiekkaa, pikkutilpehööriä, letkunpätkiä, taustakuvia, vanulevyjä, vanhentuneita ruokapurkkeja ja tippatestejä ja ties mitä. Samalla havahduin, etten ole kertaakaan koko vuoden aikana testannut vesiarvoja ja että kaikki tippatestit olivat menneet vanhoiksi. Jatkossa en hanki testejä varmuuden vuoksi, vaan vasta sitten jos/kun niitä myös tarvitsen.

Melkein päivälleen vuosi sitten aloitin päiväkirjan ja päätin pitää sitä vuoden ajan. Jos pitäisi tehdä yhteenvetoa mitä vuoden aikana tapahtui ja mitä opin, niin ainakin sen, että muutoksia kannattaa tehdä hitaasti vähän kerrallaan, jottei tasapaino keikahda, ja toisaalta kun akvaario on ollut toiminnassa useamman vuoden ja tasapaino on löytynyt, ei se niin helposti keikahda, kunhan ei fuskaa vedenvaihdoissa tai muussa hoidossa

Kiva jos joku on jaksanut näitä höpinöitä lueskella, ja vielä parempi jos joku on täältä jotain hyödyllistä löytänyt. Oikein hyvää alkanutta akvaariovuotta kaikille .

Kyllä on luettu, eihän täällä paljon muuta luettavaa olekaan. Otsikossa lukee "ehkä kahden"...

Saatan päivittää kuulumisia , mutta kovin on hiljaista nyyh.

Luin sun kuulumiset
Mielenkiintoista, koska mulla suunnilleen samankokoinen allas.

Kiva kuulla ja tervetuloa takaisin. Minäkin olen lukenut sun päiväkirjan. Olet siirtynyt taistelukaloihin. Minäkin olen taistoja harkinnut, tosin yhtä yksilöä vain.

Kiva tulla takasin. Juu, hurahdin taistelukaloihin. Uroksen nimi on yllättäen PunaTaisto. Lempinimi on Tomppa
Morsiamet Hertta, Tyyne ja Maija

Persoonallisissa kaloissa on oma viehätyksensä. Taistot on kuulemma vielä älykkäitäkin.

Mulla oli kerran huulirihmakalapariskunta, Äksy ja Aksu. Harmittavasti vaan niiden taru päättyi ikävästi. Olin parin viikon reissussa ja kun tulin kotiin Aksu oli kuollut ja ihan selvästi Äksy tästä masentui ja kuoli muutaman kuukauden kuluttua sekin .

Rihmakalat ovat niin lyhytikäisiä, että voisi olla ihan vanhuuttaankin kuollut.