Empiiristä tutkimusta katkaravuista ja kääpiöpalloista: Minulla meni piuhat ristiin noiden makeassa vedessä lisääntyvien katkarapujen kanssa (lisää voi lukea säikeestä red cherryt tappavat omenakotiloita) joten muuttaessani 300l altaani Kouvolaan päätin nakata joka hiivatin ravun altaasta hevon kuuseen. Nistittyäni joitakin (kymmeniä) red cherryjä keksin että kääpiöpallot voisivat tykätä näistä. Niinpä nappasin yhden isohkon green-ravun pussiin ja pakkasin mukaan. Kotona heitin sen pallolaan ja kääpiöt osoittivatkin tervettä kiinnostusta sitä kohtaan. Elävä iltapala, olkaa hyvä.
Tästä on varmaankin 1kk aikaa. Eilen illalla kuvasin taas syöviä pallokaloja (tuloksetta, ovat valokuvaajan painajainen). Altaan taaimmassa nurkassa, anubiaan lehdellä oli... Rapu

! Haavin sen sieltä pois ja heitin säälistä 300l uimaan. Oli jokseenkin sarveton ja muutenkin hampaaton, ei jaksanut edes vastustella kiinniottoa. Toivottavasti selviää haavoistaan, saa jäädä 300l niin pitkäksi aikaa kun meinaa vielä elää.
Mitä tästä opimme? Varmista että elävä ruoka otetaan hengiltä eikä käytetä leluna ja jätetä kitumaan. Näemmä edes alle 1cm rapu ei mene alas kurkusta.