cicely kirjoitti:Nyt on pakko pyörtää pyhät puheet ja kommentoida asiaa. Itselläni kun on akvaariossa tällainen "sairaan jalostuksen tulos", eli huntupyrstöinen keltamarmori lehtikala.S.M.R kirjoitti:Tuskinpa lehtikala tykkää jos perässä tulee 30 senttinen evä joka takertuu kaikkeen ja hyvä kun pintaan jaksaa raukka uida.
En ole sen evien koskaan nähnyt takertuvan yhtään mihinkään, kala ui aivan reippaasti sekä pintaan että pohjaan ja käyttäytyy muutoinkin lajilleen tyypillisesti. Korkeutta kalalla on tuollaiset 25 cm, huntupyrstöllä on pituutta n. 10 cm. Ruumiin läpimitta on n. 8 cm.
Vaikken itse olisi kyseistä kalaa itselleni valinnut (pikkusisaren epäonnistunut lahja äitini silloin ylikansoitettuun akvaarioon, josta se siirtyi pienen painostuksen jälkeen minulle), en silti pidä itseäni kovin suurena rääkkäääjänä, kun en sitä ole päästänyt eroon surkeasta elämästään vaan antanut elää akvaariossani ainoana kookkaampana kalana.
Kukaan ei sitä nypi eikä kiusaa, muuna kalastona on lyhtytetroja, monnisia, ottoja ja partamonnipariskunta. Kala on reipas, kiinnostunut akvaarion ulkopuolisestakin elämästä (ts. "osaa" mm. seurata lasia pitkin vedettyä sormea edestakaisin etulasia pitkin) ja ui, syö ja liikkuu hyvin.
Kiva että tuollaisiakin tapauksia löytyy, meillä oli aivan toisin. (joo on meilläkin ollut mutta uusia ei takuulla tule)
Aina oltiin jossain kiini ja mitenkäs muuten sitä irrottaisi kun kädet akvaan ja kasvit pskaksi.
Pintaan nousukin tuntui olevan kalalle vaikeaa kun ei jaksanut sinne aina uida ja silloinkun ponnisti ja pääsi niin tietenkin sen oma evä oli tiellä.
Onneksi suomeen ei paljoa noita tuoda ja jos tuodaan niin useimmat tyytyy noihin alkuperäisiin luonnonmuotoihin.