Hohhoi, tulipa järjestettyä. Kivaa oli, mutta rankkaa. Noiden altaiden järjestäminen ja raahaaminen oli aika puuhaa, kiitos kaikille, jotka olivat mukana väsäämässä.
Pystytys meni todella sujuvasti yhtä vuotavaa allasta lukuunottamatta, jonka takia puolet perjantaista meni korvaavaa laasta etsiesä. Aiotut tietoiskut eivät toteutuneet kun ihmisiä ei missään vaiheessa saatu jäämään vartiksi paikoilleen vaikka Liisa jopa haki ihmisiä

mutta tuli porukkaa kysymään akvaarioasioista ihan mukavasti ja saivat "yksityistunteja" siinä samalla. Siinä ihmisten kanssa rupatellessa (ja minun kohdallani nanoa kuolatessa) päivät menivät niin nopeasti että melkein tuntui siltä, että lopahti kesken.
Todella paljon kyseltiin nanosta, merivesiakvaarion hoidosta ja ylläpidosta, joten oli todella mahtavaa, että ei-seuralainen Tamperelainen toi meille altaan lainaan. Suurkiitos Ealexille ja Coral Reaf Finlandille! Hauskaa nanossa oli se, että ensin lapset hyökkäsivät altan kimppuun, huomasivat että siellä oli elämää: "isi tuu kattoo, täällä on rapu" ja kohta koko perhe oli tajunnun nanon idean ja bongasivat pikkuörrejä minkä kerkesivät.
Liinanen sisusti Inian avulla seura/kasviallasta ja siitä tulikin varsin kaunis. Mari toi liikkeestään kalat altaaseen ja moni jäikin ihailemaan sitä pitkäksi aikaa. Vähän suretti se, etten tuonut lattiatyynyjä altaiden eteen, olisi vanhemmatkin jaksaneet kyykkiä kauemmin

Liinasen pikku kuutio jossa oli omppukotiloita ja sukarapuja oli valtavan rehevä ja saikin ihmetystä osakseen siltä osin että moni kysyi miten altaasta saa sen näköisen "kun oma on ihan sellaisen vihreän liman peitossa".
Juuso tarjosi ansiokkaan oma-alotteisesti kalojaan näyttelyyn ja etenkin miehet ja pojat ihastuivat ripsareihin ja muihin "örreihin"
Leo oli taas monen mieleen vaikka Leon ahkera kaiveleminen sai jopa Bilteman puhtaan hiekan samentamaan allasta todella sujuvasti. Pari lasta toki pelästyivät itkun partaalle Leon yllätyshyökkäyksestä, mutta moni jäikin sitten leikityttämään äijää hetkeksi. Leo on nyt kotiutunut reissustaan ja voi vallan mainiost kotialtaassaan.
Ainut mikä harmittaa on malawialtaan viime hetken peruuntuminen, olisi ollut suurinpiirtein kaikki tavallisimmat harrasteallastyypit peitetty. Ja olisi saanut sitä akvaarion loistoa osaston toiseenkin päähän. Mutta hyvin se toimi näinkin.
Yksi sähkökatkos, yksi vuotava allas, haavien häviäminen purkuvaiheessa ja ajan loppuminen kesken oli ainoat suuremmat haaverit.
Mission accomplished, akvaariotietoutta jaettu, ihmisiä kohdattu ja autettu, hauskaa pidetty. Mutta on tuo akvaarioiden raahaaminen kyllä sunnuntai-iltana *piip* hommaa, eli kiitos kaikille jotka auttoivat siinäkin, ihmisiä ilmesyi paikalle ihan vain sitä varten! Ihanaa!
Ensi vuonna taas! Silloin on messuille käytössä uusi hieno allas nykyisen lisäksi ja toivottavasti parkkipaikkaakin on enemmän (tänä vuonna loppui kesken jopa rakennustyömaalle väsätyt hätäpaikat).
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.