Kauhutarinat akvaarionpitosi alkuajoilta

[Tindra]

Mä sain ekan akvan 7-vuotiaana, äiti hommasi sen yllätyksenä. Allas oli 25-litrainen ja siihen oli myyty samantien mukaan kolme miekkapyrstöä ja neljä neontetraa. Ne ekat kalat muistaakseni olivat miekkisukkoa lukuunottamatta ihan hyvinvoivia. Se miekkis kuoli pian ilmeisesti reikätautiin, jonka altaan myynyt liike arveli johtuvan altaaseen laitetuista simpukankuorista. Joten simpukankuoria ei ole altaissani sen koommin ollut. Vesiarvoasioista me ei tiedetty mitään. Altaan suodatuksesta huolehti ilmapumppukäyttöinen pillisuodatin. Pumppu oli silloin aika maanvaiva kun piti meteliä eikä me edes tajuttu ettei sen olisi ollut pakko olla altaan kannen päällä, koska siinä oli takaiskuventtiili. Vettäkin taidettiin vaihtaa noin kerran kuukaudessa (tai äiti vaihtoi silloin). Pari vuotta myöhemmin tuli n. 85-litrainen allas, johon myöskin silloin vaihdettiin vettä noin kerran kuukaudessa ja muutaman kerran vuodessa otettiin sorat ulos pesua varten. Sora oli aina hirveän törkyistä Siinä ehti olla jos jonkinlaista kalasoppaa alkutaipaleella (vanhemmat osti ekat kalat siihen) kuten miekkapyrstöjä, platyja, neontetroja, kulmatetroja, leväbarbeja ja tiikeribarbeja. Lisäksi oli myös taistelukalahaaremi (1k + 2n), mutta mulla lyö vähän tyhjää ehtikö taistoukko asua 85-litraisessa jossain vaiheessa kulmatetrojen kanssa... taistot tuli joskus ´93 ja muistaakseni toka allas keväällä ´94. Taistonaaraat jouduttiin palauttamaan kauppaan, koska ne kävi ukon kimppuun.

[Mikkor]

Joskus aikoinaan ekan akvan kanssa (128) litrainen niin kivet ja kannot pestiin fairylla ja kaikki muu altaan sisällä oleva rekvisiitta pestiin lähestulkoon kiehuvalla vedellä, siinä sitä kelpasi bakujen juhlia. Kalojahan tietysti kuoli ja sairasteli vähän koko ajan, vesi taisikin olla vuoroviikoin sinistä pilkkutauti lääkkeestä ja vihreätä evärutto lääkkeestä. Tästä hommasta alkaa nyt onneksi olemaan jo 20 vuotta aikaa vaan paljon on matkaa tehty, että on päästy tähän tasoon akvaarion hoidossa missä se nykyään on. Hui kauhistus. Ja tuossa altaassa asui yht aikaa 2 haimonnia, 2 kultakalaa ja vielä 2 jotain tilapia-ahventa, kaikki ostettu tietysti altaaseen sopivana.

[elisa83]

Perheemme ensimmäinen akvaario oli iso, 260l. Muistan, että siellä oli ainakin mustatetroja sekä 2 haimonnia, jotka iskä osti sinne ja ne olivat niiin hienoja! Vettä ei taidettu vaihtaa muuta kuin suursiivouksen yhteydessä, jolloin ulkosuodattimen vanut(pelkkää vanua siellä sisällä) vaihdettiin uusiin ja kasvit ja sorat pestiin. Hirveä homma se oli.. Allas oli jonkinlainen kalusteallas, siinä oli muistaakseni hieno musta jalusta, jossa oli pohjassa tukiristikko. Siskoni kanssa maattiin aina akvaarion alla ja katsottiin kuinka paljon jättiläismiekkakasvien juuret ovat kasvaneet Sitten harmitti, kun tehtiin suursiivous ja juuria ei ollut.

Ihan oman akvaarion sain noin 14vuotiaana, kun todettiin koira-allergiani. Äiti osti 500markalla 85l altaan, jossa oli mukana palettikalapariskunta ja joitain tetroja. Palettikaloja sitten tuli ja tuli ja tuli...kunnes lahjoitin ne kaikki läheiselle koululle 300l altaaseen. Äitini osti kerran akvaani lahjaksi 2selkäuimarimonnia, joista toinen kasvoi todella isoksi(20cm), nyt uskon, että olivat jonkinsortin ripsimonneja. Erään kerran pikkuveljeni päätti ruokkia kalat purkillisella pohjatabletteja! Henkiin jäi pari neontetraa ja toinen oletettu ripsimonni. En muista mitä muita kaloja oli. Äitini ystävän akvaario hajosi jossain vaiheessa ja hänen kalansa tulivat minulle; haarniskamonni, 2 kultakalaa ja 2 juovaokamonnia. Toinen juovaokamonni on minulla edelleen(!!), tosin 720litraisessa altaassa.. Muistan käyttäneeni jotain lannoitetta, tosin aika kitsaasti koska ei ollut omaa rahaa.

Tuon altaan lisäksi innostuin jossain vaiheessa kasvattamaan platyja(pehmeässä vedessä tietysti) ja minulla oli parhaimmillaan/pahimmillaan 6 akvaa omassa huoneessani. Kaikki aina kysyivät, miten voin nukkua tuossa kauheassa lorinassa(loriseehan ne, kun vesi haihtuu.. )??

Sain opintolainan sitten joskus 17vuotiaana ja ostin ihkauuden 160l altaan(joka oli ISO), jonne ei-minkäänlaisen-kypsytyksen jälkeen(eli heti) laitoin 4 lehtikalaa, hunajarihmakaloja, kaarinuoliaisia sekä joitain muita mitä en muista. Virtausta oli paljon, eivätkä rihmikset eläneet kauaa(ei varmaan johtunut kypsytyksen puutteesta..). Akvassa oli myös se edellämainittu ripsimonni sekä juovaokamonni. Kun kaarinuoliaisista kaksi katosi ja kaksi löytyi kuolleena, olin aivan varma, että se on ollut se paha ripsimonni asialla, joten se sai (hävettää myöntää) äkkilähdön vessanpönttöön(elävänä ).. Voi luoja..

Ekaan omaan kämppään, kun muutin, minulla oli kolme allasta; 160l lehtikaloineen, 85litrainen sekä 40litrainen, jossa oli platyja ja neontetroja.. Ja muistaakseni partamonni tai useampi kaikissa. Lehtikalat jopa kutivat moneen kertaan, ihme!

Eniten hävettää myöntää tämä, mutta löysin aw:n vasta 2 vuotta sitten, kun etsin netistä akvaarioiden kuvia eikä kuukauden allas kuvia voi katsoa ilman rekisteröitymistä. Samaan syssyyn ostin tuon 380l ja siitä lähtien olen hoitanut kaloja ja akvaariota oikein.. Olen siis aktiivisesti harrastanut akvaarioita 10vuotta, joista kaksi viimeisintä olen oikeasti tiennyt mitä teen edes jotakuinkin. Ja nälkä kasvaa syödessä..

[Tindra]

Ai niin, unohtui mainita vielä se moka, minkä joku muukin edellä sanoi, elikkäs otimme suodattimen pois päältä yöksi, ei ollut meinaan silloin aavistustakaan että sen pitäisi olla yölläkin päällä. Kumma kyllä tästä ei muistaakseni ainakaan kaloihin näkyviä haittavaikutuksia ollut.

Ja kerran meinasi tulla miekkapyrstönpoikaskalasoppaa, kun niillä oli semmoinen lämmitin altaassaan, jossa ei ollut lainkaan säätöä, se siis vain lämmitti ja lämmitti loputtomiin... kiireen vilkkaa siinä sitten alettiin vaihtaa niiden altaaseen viileämpää vettä tilalle. Onneksi nykylämmittimet eivät ole tuollaisia.

[IkanIkan]

Ajallisesti siitä ei ole kovinkaan kauaa, mutta tiedollisesti kyllä (toivottavasti), kun vihdoinkin sain käsiini ensimmäisen akvaarioni.. Akvaarion hoito ei ollut kovinkaan tuttua aluetta, mutta ystävä oli jolta kysyä neuvoa. No, aluksi hankin siihen akvaarioon enimmäkseen kasveja, koska akvaariokaupassa ei ollut pintapuolisesti katsoen hirveästi kaloja, jotka säväyttäisivät. Sitten tuli se neronleimaus. Verkkoja peratessa ja kiroillessa tulin siihen tulokseen että simppu on aika vinhan näköinen kala.
Siitä sitten lisää simppuja kalastamaan.. Ja kohta ne olivat akvaariossa. Hiukan suolaa veteen, noin suurpiirteisesti ja sitten niitten makunystyröitä kutittamaan erilaisten ruokaehdotusten kera. Pari viikkoa ne siellä masentuneen oloisina makoilivat, sitten kuolivat.
Ei se yllätys ollut, mutta järkytys kumminkin, että parhaista hoitoyrityksistä huolimatta kuolivat. Silloin päätin lukea kaiken tiedon mitä vaan löydän kalojen hoidosta opiskelun sivulla, ja sillä tiellä olen vielä AW:ssäkin. Akvaario ja sisustus pestiin huolellisesti ja alkoi taas pitkä kasviaikakausi, mutta vähitellen sinne on tullut kalojakin. Tulee varmaan taas hirveä järkytys kun joku nykyisistä kaloista kuolee, mutta terveiltä nuo näyttää ja suht kauan ne on tuolla viihtyneetkin. Kyllä niittenkin kanssa on jo mokia tullut (ei onneksi kuolettavia) ja varmaan tulee vieläkin, mutta olen ainakin hiukan viisaampi.

[flyaway]

Kauhistuttaa muistella aikaa 90-luvun alusta jolloin pyysin silmiäni räpytellen äidiltäni akvaariota. Periaatteessa siinä kävi sitten niin, että kaloja sain mutta akvaariota en, vaan äitini kaivoi jostain lasisen pullataikinantekokulhon ja siihen sitten haettiin muistaakseni 1miekkapyrstö ja kaksi mustatetraa. kaikki päättyi aika pian siten, että toiset kaloista hyppäsivät pois avarasta kulhosta ja yksi juuttui koristeeksi laittamani simpukan sisään ja kuoli sinne.

Tämän jälkeen löytyi jostain kaupan hyllyltä SUURI konjakkilasi olisiko ollut n.10 litraa ja siihen sitten hankittiin jotain.. en muista mitä. Pieniä kaloja kuitenkin. Tässä lasissa mahdollisuudet selvitä olisivat olleet muuten paremmat kuin taikinakulhossa mutta arvatenkin kalat kuolivat piakkoin kun koko kulho sorineen ja muineen pestiin kerran viikossa tiskiaineella Siihen siis päättyi akvaarioharrastukseni siihen asti kunnes kasvoin aikuiseksi ja sain omat aivot hankittua.

[lazared]

Olen vasta aloittamassa omaa harrastustani ja opiskellut kovasti kypsytystä yms. Meillä oli akvaario silloin kun olin pieni ja kyselin äidiltä että muistatko miten kypsytit akvaarion. Hän oli ihan tollona ja kysyi että mitä tarkoitin, eihän sitä tarvinnut muuta kuin hanasta vettä ja antaa olla vuorokauden. Seuraavana päivänä sitten tuotiin kalat kotiin. Näin siis tuossa 80-luvulla

[ninuska]

Kiva lukea, että muutkin on olleet yhtä hölmöjä kuin itse olen ollut . Ekat miljoonakalat sain kaverilta 9-vuotiaana. Ne sitten laitettiin siihen klassiseen ilves-purkkiin ja pöytälamppu valoksi. Ei siinä mitään suodattimia tarvittu, koko komeus pestiin oikein perusteellisesti kerran viikossa. Lisäksi "akvaarioon" ostettiin yksi intiaaninsulka sekä yksi albiinomonninen. Kasvina oli yksi karvalehti. Tämä komeus pyöri n puoli vuotta ilman ongelmia telkkarin päällä. Sitten 10v-synttärilahjaksi sain n 60 litraisen ison altaan. Se palveli yli 10 vuotta. Sinä aikana ehti asukkaina olla vaikka mitä, pusukaloja, kultakaloja, sinirihmoja, miekkapyrstöjä, platyjä, erilaisia tetroja ja ties mitä. Suodatin oli ilmapumpulla toimiva kolmiomallinen pillisuodatin ja lämmitin oli tietysti ilman termostaattia ja lampussa oli kaksi kynttilämallin hehkua. Että revi siitä sitten . Se iso siivous oli kerta vuoteen kuten muillakin 80-luvulla, muuten lähinnä täyttelin haihtuneen veden tilalle uutta. Yllättävän hyvin meni, ei suurempia katastrofeja tullut. Kasvit ei oikein viihtyneet ilman lannoitusta ja valaistuskin oli mitä oli. Ylioppilasrahoilla ostin 160 litraisen jonka kanssa mentiin alkuun samoilla linjoilla, mitä nyt tekniikka oli reilusti parantunut, valaisimessakin oikein loisteputki ja lämmittimessä termostaatti. Jossain vaiheessa aloin hoitaa allasta hiukan järkevämmin ja kalaston suhteen tilanne järkevöityi aikuistuessa. Oli avainkirjoahvenia ja mustatetraparvi aika pitkään. Kunnes kaveri lopetti akvaarionpidon ja pyysi saada parille keltaiselle ahvenelle (hän ei tiennyt lajia) kodin. Lupasin auttaa kaveria hädässä. Olivat tosi kauniita kaloja ja rupesivat lisääntymäänkin seura-altaassani. Tässä vaiheessa inostuin selvittämään mitä kaloja olivat; Labidochromis caeruleus eli sinihuulimalaweja. Ja tällä tiellä ollaan . Hommasin 350 litraisen altaan malawialtaaksi. 160 litrainen meni anopille seura-akvaarioksi. Ja nyt nurkissa on 250 l ja 136 l tanganjika-altaat sekä 63 litrainen miniseura-allas hehkutetroilla, hunajarihmoilla ja kääpiömonnisilla. Tuo 350 litrainen on edelleen olohuoneen komistus ja tällä hetkellä hietikkomalawien valtakuntaa. Ja kaikkien 4 altaan hoitorutiinit on nykyajan vaatimusten mukaiset, kerran viikossa puolet vedestä vaihtoon ja tarvittavat suolalisäykset kunkin kalaston mukaan. Että näin on harrastettu nyt yhteensä 29 vuotta ja varmaan harrastus jatkuu ainakin toisen mokoman.

[eeva hiitola]

Mulla oli jossain 10l faunaboxissa kulkala ja albiinomonninen. Sisustus koostui sorasta,muovikasvista ja taustapaperiksi leikkasin äidin kirjasta hienon aavikko kuvan (äiti tykkäs hiukan kyttyrää tästä).

Lampun virkaa toimitti koulupöydän valaisin eikä siinä purkissa ollut suodatinta.
Mä kyllä puhaltelin sinne pillillä joka päivä ilmaa.
Kerran viikossa siirsin kalat kurkkupurkkiin ja tyhjensin faunaboxin kokonaan ja pesin hiekat.

Jostain syystä mun kalat kuoli aika nopsaan, mut kyl ne kolmisen viikoa muistaakseni eli (ihme kyllä).

Kaikista karmeinta tässä luultavasti oli se, että mä sain varmaan puolet koko asuinalueen kakaroista perustamaan samanlaisen kidutuskammion kaloille ja paikallinen "rehti" lemmikkieläinliikkeen pitäjä sai kerättyä kakaroilta viikkorahat omaan taskuun.

En tiedä johtuuko kyseisestä tapahtumasta, mutta nykyään toimin eläinsuojeluneuvojana (alitajuisesti koitan varmaan hyvittää niiden kalaparkojen kiduttamista ) ja olen itse elukkaliikeyrittäjä (joka ei ryöstä tenavien viikkorahoja ja myy niille elukoita ilman vanhempien lupaa).

[sinimarttonen]

Muistuupa mieleeni ensimmäinen veden vaihto/siivous operaatio isukin akvaarioon ilman lupaa luonnollisesti. Taisi allekirjoittaneella olla ikää reilusti alle 10v. Olin tietysti seurannut miten homma hoidetaan, mutta ihan kaikki ei sitten kuitenkaan ollut selvillä....

Operaation toteutin suurinpiirtein näin: Ensin tongin pohjaa joka siihen aikaan oli tuommoista suhteellisen pienirakeista soraa niin, että sieltä lähti sitten kaikki mahdollinen kuona-aines liikkeelle, jonka jälkeen pinnan tuntumasta lapposin vettä pois jonkin verran ja kaadoin suoraan ämpäristä reilulla liikkeellä uutta tilalle...arvaatte varmaan kuinka hyvin sitä roskamoskaa sai tällä systeemillä pois. Koska luonnollisesti halusin toteuttaa operaation oikein vimosen päälle kunnolla niin tietysti pesin myös suodattimet kaikkineen astianpesuaineella....

Että näin.

Voitte varmaan arvata isukin ilmeen, kun hän näki aikaansaannokseni kotiin palatessaan...en ole _KOSKAAN_ elämässäni nähnyt niin sameaa vettä! Sitä en muista mitä tuosta seurasi (tuliko kalakuolemia tms), muuta kuin että tämän jälkeen isukki sitten opetti miten nämä hommat oikeasti hoidetaan.

Tästä tapahtumasta viisastuneena olen tämänkin mahdollisuuden ottanut nyt omien lasten kanssa huomioon ja vaikka heille on painotettu, ettei akvan veteen kosketa ilman mammaa niin kuitenkin hoito-operaatiot olen kaikkineen heille selittänyt...josko itse säästyisin näin isäni kokemalta järkytykseltä.

[Jykke]

Kauhulla muistelee akvaarioni ensi askeleita, ostin akvaarion isoveljeltäni ja hän toi sen mulle 30 kilsan matkan niin, että akvaariossa oli muutamia senttejä vettä, no meillä oli valmiina iso saavillinen hapetettua vettä. Akvaario kannettiin huoneeseeni ja laitettiin jalkojensa päälle ja sitten tuotiin saavi siihen viereen ja ämpäreillä vettä akvaarioon, kalat olivat tietysti kuljetuksen ajan olleet akvaariossa, en muista kaloista kuin partamonnit joita oli 160 litran akvaariossa 5-6 aikuista ja sitten 2 poikuetta joita oli joku 60 kappaletta. Akvaario täyttyi vedellä ja kalat jopa selvisivät hengissä kaikki. Suodatin oli 90-luvun alun ulkosuodatin, en muista merkkiä, mutta ei varmasti mikään huippumerkki, sai aina imeä käyntiin ja aina sai akvaariovettä suuhunsa.

Eka vedenvaihto sitten olikin oppikirjasta ei näin ei tosiaan näin. Kalat ämpäriin ja sen jälkeen kaikki vesi pois ja hiekat toiseen ämpäriin ja sitä sitten pestiin suihkun alla, että saatiin ihan puhtaaksi ja sitten hiekat takaisin akvaarioon ja kasvit takaisin ja koristeet ja sitten hapetettua vettä saavista akvaarioon, kalat sentään laitettiin ihan viimeisenä sinne. Yhtään kalaa ei silloinkaan kuollut. Ennen seuraavaa vedenvaihtoa onneksi vein partamonnin poikaset pikkuämpärissä 30 kilsan matkan bussilla Turkuun akvaarioliikkeeseen ja mainitsin vedenvaihdosta ja miten vaikeaa oli ollut saada kaikki kalat kiinni niin sain kuulla miten vedenvaihto kuuluu tehdä ja toista kertaa ei ole tuolla tavalla vettä vaihdettuakaan, onneksi tuli mainittua vedenvaihtamisesta niin on osannut sen jälkeen vaihtaa vettä niin kuin kuuluu.

[Niina80]

Mulla on ollut aikoinaan 65-litraisessa yhtä aikaa joku ripsimonni, tulipyrstö, seepramalawiahven ja palettikaloja. Kauhun tasapaino...

[PieniPalikka]

Mä kyllä puhaltelin sinne pillillä joka päivä ilmaa.

Hih. Toi sai kyllä nauramaan

[ZamY]

Mä kyllä puhaltelin sinne pillillä joka päivä ilmaa.

Hih. Toi sai kyllä nauramaan

Jep, pillillähän sitä ilmaa sinne sadaan