Kaikkein kauhein akvaario on valtava saavi (miten isoja saavit nyt voi olla... Mut siis tää oli oikeesti iso), joka mukanamme menimme lapsena (7v?) läheiselle ojalle etsimään nuijapäitä. Vettä oli lammessa niin paljon, että pulahdettuani sinne jalat ylettyivät juuri ja juuri pohjaan. Muistan yhä miten kylmää vesi oli ja miten muut lapset kehuivat minua rohkeudesta kun uskalsin sukeltaa sinne. Olin meistä laihin ja pienin ja aina pahnanpohjimmainen. Otimme saaviin KAIKKI ojan nuijapäät (olivat ihan viimeisessä vaiheessaan, tosi isoja, raajoja ei tosin vielä ollut kuin muutamalla). Vettä mukaan niin paljon kuin ämpäri veti. Siskolle tuli onneksi vessahätä ja piti palata kotiin. Sinne sitten käveltiin kaksi kilsaa sen aivan sairaan painavan saavin kanssa (neljä pikkutyttöä kantoi yhdessä). Kun saavuttiin meille mun isä sai ihan sairaan raivarin. "Ei sammakkoja saa kerätä luonnosta! Te tapatte ne kaikki! Viette ne heti takaisin joka ikisen!" "Ei me jakseta, sinne on pitkä matka. Ei ne ees kuole." Ihailen yhä miten isäni suhtautui viattomiin luontokappaleisiin, vaikka muussa en häntä arvostakaan. Elivät ehkä päivän. Sammakoita oli saavissa enemmän kuin vettä! Hapenpuute oli valtaisa ja ne kituivat pinnalla henkeään haukkoen. Muutama selvisi -ne joilla oli häntä, mutta muuten kuin aikuisia sammakoita. Lähtivät pomppimaan kosteaan sammaleeseen (oli juuri satanut). Ehkä keuhkot oli jo kehittynyt? Muistaisin, että tiesimme siskoni kanssa kyllä, ettei sammakoita saa kerätä, mutta ne kaksi muuta tyttöä olivat sellaisia seudun koviksia, joiden kanssa kaikki halusivat leikkiä ja kun ne halus kerätä meidän kaa sammakoita ni suostuttiin... Sitä paitsi oli hauskaa tehdä jotain kiellettyä. Oltiin siellä lammella tunti kauemmin, ku kotiintuloaika oli ja äiti puolestaan raivos siitä. Ne kaks tyttöä oli muuten jotenki kummallisia. Yritti kerran houkutella mun siskon (joka oli hiukan pyöreä) ryömimään sellaseen ohueen putkeen, ettei ois mahtunu pois. Lisäks ne leikki tosi seksuaalissävytteisiä leikkejä jo tosi pieninä. Liekö hyväkskäytettyjä? Siellä ojassa ei sen jälkeen näkynyt sammakoita, tapettiin koko populaatio! Että lapsi on sitten h*lvetin tyhmä! Stana. Ärsyttää yhä. Sen koommin en ole mitään eläintä kohdellut huonosti. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta ja jätti kyllä pienen äänen takaraivoon siitä, miten pienikin on arvokasta.
Anyway vähän tuoreempi kokemus:
Akvaario Kurjen akvaariot Tikkurilassa:
-Kiinanimukarppi
- Havaintoajankohta: 10.6.2011
- n. 20 cm
- 3 kpl
En osaa arvioida akvaarion kokoa, mutta ei voi olla tarpeeksi iso kun ei nuo selvästikään kaikki kolme mahdu sinne. Akvaario oli sisustettu koralleilla ja se muistutti malawiakvaariota. En tiedä millaisen nämä vaatisivat, mutta ei mulle kyllä korallit tuu mieleen.
-Isoteräkala
-Havaintoajankohta: 10.6.2011
- n. 25 cm (yhtä isoja kuin tässä kuvassa. Kuva olisi voitu ottaa sieltä, myös sisustus täsmää muistini mukaan
http://www.wetwebmedia.com/FWSubWebInde ... potd42.htm ) Se on tuo alin, Chitala chitala
- 2 tai 3 kpl (en muista)
Sama juttu. Näillä oli edellisiä pienempi akvaario. Näytti aika normikokoiselta, 250-300l?
Lisäksi liikkeessä oli rausku ja kilpikonna liian pienissä akvaarioissa -"perheen lemmikeitä". Rauskulla oli yhtä pieni akva kuin isoteräkalalla ja pohjalla oli aivan liian vähän hiekkaa. Se kaivoi hetkessä pohjan esiin. Muuta sisustusta hiekan lisäksi ei sitten ollutkaan. Kilpikonnalla oli sisustuksena valtava ehti, joka luultavasti oli feikki. Pitää vielä käydä tarkastamassa olivatko kiinanimukarppi ja isoteräkala MYYNNISSÄ vai "perheen lemmikeitä" nekin, jollaisina niillä ei ainakaan ole toivoakaan päästä tarpeeksi isoihin akvaarioihin, sillä ei sinne mahdu tarpeeksi isoa kaikille valtaisille lajeille. Joku kokeneempi akvaristi saa myös käydä katsomassa, olenko tunnistanut oikein. Toki ymmärrän, ettei myyntiakvaario aina ole oikean kokoinen, mutta tuskin ne suurempaa tankkiakaan saa, jos kuka tahansa voi ne ostaa.
Mä oikeesti pelästyin niitä kiinanimukarppeja! Säikähdin ihan ku yhtäkkiä ne oli siin mun edessä ja tuijotti mua! Ne on viel niin kummallisen näkösiä naamasta, ihanku vääristyneitä (en tiiä mitä ne oli, mut jotain karppeja ja muistutti kiinanimukarppia). Jotenki omituinen kuono.
Noista maintuista (luin koko ketjun) jäi mieleen se "tuuhea" kasvi, jonka oksat paljastuivat lähemmässä tarkastelussa kalanraadoiksi! Kaikki muukin missä löytyy luurankoja tai mahattomia kaloja joita mutustelee joku nälkäinen lihansyöjä, kun ruokaa ei ole kuulunut kuukausiin, ovat aivan kauheita! En ole nähnyt mitään läheskään näin kamalaa. Kun olin ekalla, luokassamme oli siisti ehkä 200 litrainen akvaario, jossa asui kaksi lehtikalaa ja kaarnakalaksi kutsumamme, hassusti uiva otus, joka luultavasti oli selällään uiva ripsimonni. Muusta kalastosta ei ole hajuakaan, koska noi oli mun lempparikalat enkä muista muita. En tiennyt yhtään mitään akvaarioista, joten en pystynyt tarkastelemaan asiaa kriittisesti (ei tuo tosin kuulosta paljon miltään muiden kokemusten rinnalla). Toisessa luokassa oli siisti ehkä samankokoinen tai vähän pienempi akvaario, jossa oli valtava monni piilossa jatkuvasti takalasin tuntumassa valtavan kannon takana. Mittaa oli 35 cm. Jotain akvaarion hoidosta selvästi tiedettiin, koska akvaario näytti aina hyvältä. Kaloja tosin kuoli välillä, "kaarnakalakin" löytyi kuolleena kerran, mistä olin hyvin surullinen. Sen nimi oli kaarnakala, koska oli musta, näytti kaarnanpalaselta ja kellui koko ajan pinnalla kuin pala kaarnaa.
Kammottavaa on myös lukea planetcatfishistä ja kaikilta uskottaviltakin engallinkielisiltä sivustoilta miten kaloja voi muka pitää neljä kertaa pienemmässä kuin me täällä Suomessa.