Epätoivo valtaa akvaarion kanssa..

[Kiksu]

Se kolmasosa oli ilmoitettu jonkun viestissä vuoden 2004 keskustelussa, jossa tosin kirjoittajakin mainitsi että kyseessä ei ole klooriamiini. Olen nyt etsinyt netistä mahdollisimman paljon tietoa kloorista ja klooriamiineista, ja näyttää siltä, että tuossa tapauksessa oli kyse vain yhdestä tietystä tapauksesta ja kloorin esiintyminen eri suhteissa on paljon monimutkaisempaa. Lämpötila, pH, ammoniakin esiintyminen vedessä ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, missä suhteessa ja missä muodossa kloori ja sen yhdisteet esiintyvät.

Vapaan kloorin muodot ovat alikloorihapoke (HOCl-) ja hypokloriitti (OCl-). Alikloorihapoke on kaikkein tehokkain desinfiointikyvyltään ja vahingoittaa vakavimmin esim. kalojen kiduksia. Vapaasta kloorista sitä suurempi osa on alikloorihapokkeena mitä happamampaa vesi on niin että pH 8,5:ssä sitä on 10 %, 7,5:ssä 50 % ja 6,5:ssä 90 %. Hypokloriitin teho on noin sadasosa alikloorihapokkeen tehosta. Vapaalla kloorilla on taipumus muodostaa ammoniakin kanssa klooriamiinin haitallisimpia muotoja eli di- ja triklooriamiineja, jotka ovat hyvin ärsyttäviä ja mm. syöpää aiheuttavia.

Klooriamiinien haitallisinta muotoa triklooriamiinia esiintyy vain pH:n ollessa alle 4:n ja diklooriamiinia ei muodostu pH:n ollessa 7,3 tai yli. Klooriamiinien osuudesta diklooriamiinia voi olla 5 % pH:n ollessa 7, 10 % pH 6,5:ssä ja 20 % pH 6:ssa. Loput klooriamiineista on monoklooriamiinina. Ilmeisesti akvaarioissamme ei esiinny käytännöllisesti katsoen lainkaan vapaata klooria, koska sen kerrotaan sitoutuvan nopeasti ammoniakkiin ja aminohappoihin (jopa mieluummin aminohappoihin kuin ammoniakkiin, tämä luultavasti lohduttavaa) ja näitähän akvaariossa esiintyy koko ajan. Suurin riski voisi olla vastaperustetussa akvaariossa, koska hanasta tulevassa vedessä voi olla vapaata klooria jäljellä ja se ehtisi vaikuttaa kaloihin ennen kuin sitoutuisi tai haihtuisi.

Nyt sitten monoklooriamiinin häviämiseen. Kun tapahtuu nitrifikaatiota, siinä muodostuva nitriitti kuluttaa tehokkaasti monoklooriamiinia. Esim. 0,2 mg/l nitriittiä kuluttaa 1 mg/l monoklooriamiinia. Kokeessa esim. 0,8 mg/l nitriittiä kulutti 4 mg/l monokooriamiinia 6:ssa tunnissa. Tässä prosessissa pH laskee ja jokainen pH:n 0,7 yksikön lasku kaksinkertaistaa monoklooriamiinin hajoamisen. Jos olen ymmärtänyt oikein, ammoniakin hajoitusteho on kaksinkertainen nitriittiin verrattuna. Nyt pitää mennä hakemaan pyykit pesutuvasta, mutta jatkan palattuani.

[Kiksu]

Ilmeisesti akvaarioissamme ei esiinny käytännöllisesti katsoen lainkaan vapaata klooria... Suurin riski voisi olla vastaperustetussa akvaariossa, koska hanasta tulevassa vedessä voi olla vapaata klooria jäljellä ja se ehtisi vaikuttaa kaloihin ennen kuin sitoutuisi tai haihtuisi.

Tarkennus tähän: jos veteen lisätään laitoksella vapaata klooria ilman ammoniakkilisää, riski on myös suuri.

Vapaa kloori on desinfiointiteholtaan 60-80 kertaa parempaa kuin sidottu kloori. Nitrifikaatiobakteerit kestävät monin kerroin enemmän sidottua kuin vapaata klooria. Kokeissa nitrifikaatio ei vähentynyt ennen kuin klooriamiinia oli 4 mg/l, jossain tapauksessa 2 mg/l, ja pitoisuutta oli ylläpidetty useampi viikko. Klooriamiinin hajoaminen oli 4-40 kertaa nopeampaa nitrifikaation vaikutuksesta kuin ilman sitä. Oli todettu, että 1 mg/l ammoniakin muuttuminen nitriitiksi kulutti 5 mg/l klooriamiinia 8 tunnissa. Kun nitrifikaatiota ei tapahdu, klooriamiini on paljon pysyvämpi kuin vapaa kloori, nitrifikaation vaikutuksesta klooriamiini hajosi vapaata klooria nopeammin. Varsinkin veden seistessä putkistoissa klooriamiinin hajoaminen tehostuu ja lämpimässä akvaariovedessä tapahtuu tietenkin tehokasta nitrifikaatiota.

Klooriamiinit hydrolysoituvat orgaanisten typpiyhdisteiden kanssa muodostaen orgaanisia klooriamiineja ja tämän prosessin on sanottu kestävän 30-40 minuuttia. Orgaaniset klooriamiinit ovat paljon heikompia teholtaan kuin esim. monoklooriamiini. Sitä en ole selvittänyt vielä miten nuo orgaaniset klooriamiinit hajoavat ja kuinka iso osuus hajonneesta klooriamiinista päätyy näiksi ja kuinka iso osuus vähemmän haitallisiksi aineiksi.

Muita klooriamiinin hajoamista edistäviä aineita ovat ainakin fosfaatit (lisäävät bakteerien kasvua ja siten klooriamiinin kulumista), sulfidit, sulfaatit, humushapot, kloridit ja pienissä määrin rauta, mangaani ja orgaaninen kokonaishiili. Ilman nitrifikaation vaikutusta monoklooriamiinin puoliintumisaika seisovassa vedessä oli kokeessa 80-87 tuntia, vettä kierrättämällä tai ilmastamalla puoliintumisaika tippui 27-35 tuntiin. Vapaan kloorin puoliintumisajat olivat vastaavissa kokeissa 26-27 tuntia ja 3-5 tuntia. Koetilanteessa lähdeveteen oli lisätty koeastiassa klooriamiinin ainesosat.

Klooriamiinin poistamiseksi vedestä käytetään mm. C-vitamiinia eli askorbiinihappoa, ja selvitinkin tuota C-vitamiinin tehoa. Erään tutkimuksen mukaan C-vitamiini tehoaa yhdessä sekunnissa, toisen mukaan klooriamiinin määrä puoliintuu neljässä minuutissa (paljon käytetyn tiosulfaatin kerrottiin tehoavan yli 30 sekunnissa). Oli havaittu, että 1,7 mg/l C-vitamiinia poistaa 3 mg/l klooriamiinia. Meillähän ei veteen lisätä klooriamiinia kuin noin 0,4 mg/l ja osa siitäkin hajoaa jo putkistoissa. Tämän kaavan mukaan C-vitamiinia pitäisi lisätä 0,23 mg/l. Sataa vesilitraa kohti annostelu olisi 23 mg eli 0,023 g. Tällä palstalla on kuitenkin annettu ohjeet, jonka mukaan noin 1 mg/l poistaisi 0,4 mg/l klooriamiinia eli 0,1 g/100 l vettä, joten ainakin minä jatkan tämän palstan ohjeiden mukaista annostelua, koska ylimääräisestä C-vitamiinista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

C-vitamiinista on ainakin täällä: h2oblogged.wordpress.com, kloorijuttuja ainakin Akvaario-tietopankki.blogspot.fi http://www.scepticalaquarist.com ja tutkimus klooriamiinin hajoamisesta nitrifikaation vaikutuksesta oli nimeltään "Accelerated chloramine decay and microbial growth by nitrification in premise plumbing". En laittanut suoria linkkejä, koska pitkien merkityksettömien kirjain- ja numerosarjojen kirjoittaminen ensin paperille ja sitten näppäily koneelle on tosi rasittavaa. Varmaan senkin voisi tehdä helpommin, en vain tiedä miten. Olisin muuten laittanut lisääkin eri sivustoja mutta en tosiaan kirjoittanut niitä muistiin em. syystä.

[Maisu]

Nyt sitten monoklooriamiinin häviämiseen. Kun tapahtuu nitrifikaatiota, siinä muodostuva nitriitti kuluttaa tehokkaasti monoklooriamiinia. Esim. 0,2 mg/l nitriittiä kuluttaa 1 mg/l monoklooriamiinia. Kokeessa esim. 0,8 mg/l nitriittiä kulutti 4 mg/l monokooriamiinia 6:ssa tunnissa. Tässä prosessissa pH laskee ja jokainen pH:n 0,7 yksikön lasku kaksinkertaistaa monoklooriamiinin hajoamisen. Jos olen ymmärtänyt oikein, ammoniakin hajoitusteho on kaksinkertainen nitriittiin verrattuna.

Löydätkö tämän vielä uudestaan että saisi lähdeviitteen?

Minusta tässä on myös Helsingin vedestä puhuttaessa unohdettu, ettei ole mitään yhdenlaista helsinkiläistä kraanavettä. Vedellä voi olla tietyt yhteiset ominaisuudet johtuen siitä millaiseksi se lähtöpisteissään tehdään, mutta se mitä missäkin lopulta tulee putkista ulos on jo ihan toinen juttu. Minulla esimerkiksi on kaksi toimistoa muutaman kilometrin säteellä kotoani enkä kummallakaan niistä ole koskaan juonut lasillistakaan kraanavettä keittämättä (teessä toki). Toisella, kotiani lähempänä olevalla toimistolla kloorin haju on usein vahva ja siellä päädyttiin aiempina vuosina juomavesiautomaattien käyttöön läpi talon. Tämä paikka on hyvin lähellä vesitornia. Toisella officella puolestaan vesi näyttää lasiin laskettuna lonkerolta, niin paljon siinä on vapautuvaa kaasua. Kuitenkin kotonani juon paljon kraanavettä joka on siellä aivan loistavan hyvää eikä (Päijänteen vesi) ole ikinä kotonani haissut kloorilta saati ollut kaasuista. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut sähkönjohtavuus niissä arvoissa joissa sen Helsingin veden sivujen mukaan pitäisi olla, vaan aina matalampi ja aina ihan samoissa luvuissa. Naapurissani on palolaitos joka tuskin kuitenkaan voi asiaan vaikuttaa.

Joku viittasi merieläinten ja riutan öttiäisten herkkyyteen verrattuna kaloihin. Vaihdoin myös nanoriuttaani kuuden vuoden ajan vedet kraanavedellä ja ilman vedenparannusaineita. Pikkueläimistö oli se jota halusin nimenomaan pitää ja se myös pysyi runsaana.

[Kris]

Kiitos Kiksu tarkemmista selvityksistä. Ettei vesikemia liikaa sekoittaisi meidän päätä , yritän koota vielä tähän muutaman oleellisen asian:

- Klooriamiinit poistuvat akvaario-olosuhteissa todennäköisesti nopeammin kuin vesilasissa.
- Klooriamiineja voi poistaa vedestä eräiden vedenparannusaineiden ja c-vitamiinin avulla

Aiemminhan olen jo mielestäni selvästi toteen näyttänyt että asiaa tutkineet viranomaiset kehottavat yksiselitteisesti poistamaan klooriamiinit akvaariovedestä. Nitrifikaatiobakteerien vaikutuksesta niiden poisto ottanee vähintään tunteja, ellei päiviä (riippuu tietysti lähtöpitoisuudesta). Sen varaan ei klooriamiinien poistoa kannata jättää, enkä ole sitä niin nähnyt neuvottavankaan missään asiantuntijoiden kirjoittamissa ohjeissa. Sehän on vähän sama kuin lukitsisi ihmisen savua ja häkää täynnä olevaan savusaunaan ilman tuuletusta ja huutaisi perään että "onhan siellä räppänä auki, häkä lähtee ulos 10 tunnissa". Oikea tapa on tietenkin se, että häkä poistetaan ennen ihmisten saunaan menoa.

Yksi tärkeä asia vaatisi lisäselvitystä: mikä on riittävä c-vitamiiniannos jos ei halua akvaariokaupan tuotteita? Joku luotettava lähde olisi hyvä olla tähän.

[Kiksu]

Vesikemia on jo sekoittanut mun pään kun olen selaillut satoja sivuja noita tieteellisiä julkaisuja. Tuolla on taulukko teoreettisesta nitriitin/nitraatin muodostumisesta klooriamiinin hajotessa. Taulukon alin sarake on lähimpänä pääkaupunkiseudun klooriamiinin pitoisuutta ja kloorin ja ammoniakin suhdetta:

Total Coliform Rule White Paper: Nitrification, julkaissut US Environmental Protection Agency 2002.

C-vitamiinin annostelusta: Optimizing Chloramine Treatment, Gregory Kirmeyer 2004. Sivun alareunasta "Freely availablen" alta pääsee esikatseluun ja C-vitamiinista kerrotaan sivuilla 24 ja 25:

trove.nla.gov.au/work/1720245 Linkki ei näköjään toimi tällaisenaan, mutta kun osoitekenttään kirjoittaa lisäksi teoksen nimen, pitäisi löytyä. Oon niin onneton näiden linkkien kanssa.

Tässä vielä C-vitamiinista kalojen kannalta, vaikka suurin osa taisi olla kerrottu jo tuossa H2O-bloggerin tekstissä:
Chlorine Concerns And The Endangered Species Act: Vitamin C and Fish, G. Peterka 2002:

http://www.gecorp.net/pdf/VitaminC-GregPeterka.pdf

Jossain vaiheessa kirjoittelen lisää aiheeseen liittyen.