Huh, ompa taas tarina kerrottavana. Siis minun keltakäppänät nyt ehtivät tehdä useamman poikueen, mutta hehkutetrat vetivät napaan poikasia sitä mukaa, kun ne oppivat uimaan.
Sitten lasahti akvaario alta.

. Noh, jaoin kalaston kahden altaan kesken ja siirsin herkkusuutetrat omaan astiaansa odottamaan parempaa kotia. Ahvenemo oli vahtinut luolassaan päiväkaupalla, ja yritinkin ottaa luolan tosi varovasti vedestä. Huokaisin helpotuksesta, kun luolassa ei ollut kutua, joka olisi voinut pilaantua siirrossa. Haavin kaikki kalat pois ja aloin tyhjentelemään allasta. Sitten kauhukseni huomasin liikettä pohjalla! Ahvenen poikaset olivat juuri kuoriutuneet, uimakyvyttömiä ja näkymättömiä, ainoastaan liike paljasti niiden olemassaolon. Paniikissa sitten lapposin kaiken pohjamössön ja kakan siltä puolen allasta. En erottanut tongan seasta poikasia, vaikka kuinka yritin tihrustaa. Ilmeisesti onnistuin jotain pelastamaan, sillä emokala reagoi uudessa altaassa moskan lisäämiseen helahtamalla keltaiseksi ja nyppimällä pohjaa. Illan päälle emo oli kaivanut kuopan keskelle allasta ja vahti sitä kovana kääpiömonnisilta. Nyt sitten, kolmisen päivää lasahtamisen jälkeen, huomasin että poikaset olivat lähteneet uimaan ja kasvaneet niin, että minäkin ne jo erotin. Emo paimensi tarkkaavaisena n. 20 poikasta, ja kävi nappaamassa suuhunsa liian kauas karkaavat ja sylki ne takaisin muun lauman keskelle. Aika kestäviä poikasia, ja nyt uskallan jo vähän taputtaa itseäni selkään onnistuneesta pelastusoperaatiosta. Toisaalta, varmaan osa poikasista hautautui hiekan matkaan ja jäi sinne... Noh, jospa lopuilla olisi nyt valoisampi tulevaisuus, kun hehkutetrat eivät ole kiusaamassa.
