Kalat pinteessä

[merenneito94]

Mun partisukko ( tooosi iso ) ahtautui kerran sellaiseen pieneen muoviruukkuun. En edes tajua että miten se oli ylipäätään mahtunut sinne koska sen purkin suuaukko on tooosi pieni. Siellä se sitten oli koko monni jumissa ruukun sisällä että ei pelkästään mahasta tai päästä, vaan se ei pystynyt evääkään liikauttamaan! Siinä oli sitten miettimistä että miten sen saa ulos sillä jos olisi käytetty vasaraa niin olisi oskaristakin ollut vain märkä läntti lattialla! Sitten mä vaan taiteilin aikani, ja kyllä se sieltä onneksi lähtikin pois. Mutta kyllä meinas itku tulla kun mietin etten saisi sitä millään pois!

[Miss_Molton]

Ai niin. Eräänä hiljaisena aamuyön tuntina leväbarbi Goyle (sama, joka tunki itsensä savihärdelliin) oli hypännyt akvaarion taakse. Allas on komuutin päällä ja akvan etu- ja takapuolella on tilaa. Heräsin "kops-läts"-äänisarjaan. Oli pakko mennä katsomaan. Siellä Goyle-parka oli akvan ja seinän välissä. Juoksujalkaa toiseen päähän kämpää hakemaan haavia. Väli oli sen verran ahdas, etten kädellä saanut kalaa, joten hivutin haavilla kalan lähemmäs reunaa, jolloin sain sen kädellä kiinni ja altaaseen. Oli Goyle hieman tokkurassa ja muutama suomukin lähti, mutta virkistyi nopeasti ja eli vielä monta vuotta mun hoivissa.

[srd]

Aikoinaan kirjomonninen tunki itsensä lasin ja imuputken väliin, imukupin alapuolelle. Hieman säikähdin kun "zombie" kala lähti vauhdilla uimaan vapaaksi päästyään.

[Malys]

Aikaisemmin mulla oli Juwelin allas ja siinä avonainen se suodatinpönttö. Altaassa asusteli ainoastaan taistoukko, joka oli pian saapumisensa jälkeen hävinnyt. Aikani etsin ja jostain syystä sain päähäni vilkaista suodattimeen. Siellähän se uiskenteli siinä tilassa, jossa ei ollut massoja. Pienoinen oli operaatio saada kala sieltä pois, onneksi sattui tarpeeksi pieni haavi olemaan ja sain kalan napattua sillä pois. Ei se enää sen jälkeen yrittänyt sinne mennä tai jos yritti, niin ei ainakaan onnistunut.

[NesteHukka]

Ei varsinaisesti "pinteessä" juttu, mutta ainoa kala jonka olen joutunut lopettamaan, oli yksi iäkkäistä leväbarbeista.
Luulen että se oli hypännyt kansilaseja päin niin voimakkaasti, että oli halvaantunut.
Jonkin aikaa katselin että palaako liikekyky, mutta sitten homma meni aika makaaberiksi. Mangopleko tuli syömään vielä elävää kalaa, ja sitä ei sitten saanutkaan millään pidettyä pois.
Karanteenin saaminen kuntoon olisi kestänyt niin kauan että jo käytännössä kuoleman omaa kalaa ei siinä olisi jaksanut tuntikaupalla suojata plekojen ruokailutavoitteilta.
Päästin tuskistaan. Pää poikki. En kyllä siihen hommaan kykene suhtautumaan ollenkaan kylmäverisesti.

[aquamarina]

Kuparimonnisen olen "pelastanut" lämmittimen ja takalasin välistä, ei päässyt eteen eikä taaksepäin. Sisäsuodattimessa on aina miljoonkalojen ja mollien poikaisia + sukarapuvauvoja. Lappoon tahtovat miljoonakalat ängetä ja lattia on ollut myös suosittu paikka, nyt on lasit niin tiukasti kiinni, ettei pitäisi kenenkään mahtua ulos.

[Applemiina]

Pilkkuantennimonnin olen leikannut irti haavista akvaariosta johon en ylettynyt ilman jakkaraa.

Omia kaloja on noukittu lattialta, kansilasien päältä ja yks kardinaalitetra oli ollu viikon kadoksissa ja sitten löytyi suodattimesta elävänä. Kyllä se siitä kummasti toipui. Kaverilla oli tuuria =)

[Toskakakku]

Pelastin kerran seeprakalan suodattimen patruunan ja sen moottoriosan välistä. Oli kuoleman kielissä ajautunut sinne ja lopetinkin sen sitten saman tien.
Yksi seepra myös juuttunut ruukun pohjareikään.
Yksi piikkisilmä myös muuton yhteydessä hävisi, vissiin kömpinyt laavakiven sokkeloihin, joka on tällä hetkellä kuivilla tuolla akvaarion alakaapissa...

[Camron]

Juuri äsken koirani löysi kuparimonnisen lattialta, haisteli sitä. Minä otin sen äkkiä käteeni ja laitoin tuonne altaaseen. Ihme kyllä näyttää selviytyvän, koska liikkuu normaalisti. Ei ole varmaan kauaa ollut lattialla. Kävipä hyvä tuuri.. Kun tuo kansi on väliaikaisesti poissa käytöstä. Piti äkkiä laittaa sanomalehdet akvaarion päälle ettei vain tule ruumiita.

[-matokani-]

Varmaan pahin paikka oli se kun...
Ihmettelin mitä altaassa oikein tapahtuu, kun raitanuoliainen (Satan-nimeltään) heilui akvaarion kulmassa villisti. Menin lähesmmäs ja se oli jäänyt marmoriravun saksiin! Rapu (aikuinen) piti sitä kunnon otteessa ja kala huitoi villisti ympäriinsä. Menin sitten siihen väliin leväraapan kasvien istutus päällä ja rapu hellitti otteensa. Myöhemmin sama rapu kuoli luotuaan nahkaa, kun sen kaksi omaa lasta söi sen. En ole varma kuoliko rapu nahanluontikomplikaatioihin ennen vai jälkeen kun sen poikaset söi sitä. Kyllästyin koko petoihin ja olin iloinen kun eläinkauppa huoli ravunpoikaset. Kun hankin ravun, en tiennyt että se lisääntyy hulluna ja jahtaa eläviäkin kaloja. Raitanuoliainen on edelleen elossa ja voi hyvin. Ollut mulla ensi talvena 10 vuotta.

[qurqui]

Minä sain muutama päivää sitten repiä miekkapyrstön irti kannosta, jonne se oli itsensä tunkenut. Tällä hetkellä herralla ei ole suomuja kyljissä eikä osassa selkää ollenkaan. Saas nähdä, tuleeko sille jotain tauteja nyt sitten.

[miljoonakala84]

Kannattas ehkä siirtää tuo miekkapyrstö karanteeni akvaarioon mikäli semmosen omistat, tai sitten vaihtaa vettä useammin jotta vesi pysyy mahdollisimman puhtaana/hyvänä.

[tanija]

Ja näin kävi meillä:


Liian löysä sammalverkko kiven päällä, ja ensi vedenvaihdon yhteydessä onkin tarkoitus ommella verkko tiiviisti kiinni. Punainen noitamonni selvisi tapauksesta vahingoittumatta, koiran trimmaussakset pelastivat kalan pinteestä.

[EMa]

Kun ruvettiin siivoamaan akvaariota niin monni meni todella ohuen kannon/juuren väliin piiloon. Odotettiin vuorokausi josko tulisi itse pois, mutta ei näkyny.. Katkaistiin sitten koko juttu poikki ja siellähän se oli kuolleena sisällä. En tiiä kuuluuko aiheeseen, mutta sukarapu oli menny suodattimen sisään.. Ei kyllä ole mitään hajua miten on sinne päässyt..

[7330]

Näitä tarinoita lukiessa herää kyllä epäilys, miten tuollaiset tampiot voivat luonnossa selvitä hengissä.

Vaikka eipä sitä itseäkään aina ole parhaalla järjenjuoksulla siunattu. Viimeksi, kun äitini ja muuan perhetuttu tulivat kylään, esittelin innoissani uutta akvaariota ja sen isoja kaloja. Viherniilinhauki Lousku uiskenteli etulasia edestakaisin ja jostain syystä keksin houkutella sitä katseltavaksi heiluttelemalla sormea altaassa. Tulihan se ihan lähelle saakka ja iski koko hammasrivistönsä kiinni sormenpäähän. En odottanut moista puruvoimaa, ja silkkana refleksinä tempaisin käden altaasta. Ja, kuten arvata saattaa, reilu parikymmentä senttiä niilinhaukea tuli mukana ja lensi kaaressa olohuoneen lattialle. Sieltä sitä sitten pyydystettiin.

Lousku selvisi tästä kriisistä säikähdyksellä ja yhdellä vähän litistyneellä sierainputkella, ja minä kipeällä sormella. Ehkä tästä nyt jotain opittiin.

Taannoin kampaokamonni aiheutti harmaita hiuksia. Se kun asettui asumaan harvinaisen rumaan keraamiseen koriste-esineeseen, eli silkan tunnearvon vuoksi altaassa olevaan ikivanhaan "tynnyriin", jonka suulla vieläpä istuu tökerösti maalattu sammakko. Eipä siinä mitään, mutta kun kalan maha oli niin paksu, että se hädin tuskin mahtui tynnyriinsä edes mutkalle vääntäytyneenä. Ruoka-aikaan se aina alkoi heilua levottomasti, muttei koskaan tullut ulos. Pari viikkoa touhua katsottuani luovutin, rikoin osan tynnyrin pohjasta ja kaivoin monnin ulos. Se muutti välittömästi akvaarion toiseksi ahtaimpaan koloon, jossa se on siitä saakka kyyhöttänyt pikaisia ruokailuretkiä lukuun ottamatta.

[aquamarina]

7330, ei nämä akvaarioiden tampiot luonnossa varmaan pitkäikäisiä olisikaan. Ja ne kalat jotka ovat luonnosta pyydystetty, niin kertoohan se jo jotain, ilmeisesti selviytyjät jäävät sinne luontoon.

Meillä monnisia jäänyt joskus tuon mattosuodattimenkin alle. Maatiaspartis akkaa olen seuraillut tässä pidempään, että milloin jää tuohon putkeensa kiinni, lopullisesti. Ja sukarapusia on tuo roskia keräävä sisäsuodatin yleensä täynnä, mikähän siinä on, että nuo kirsikkasukaset ovat niin mahdottoman punaisia tuolla suodattimessa ?

[NesteHukka]

Näitä tarinoita lukiessa herää kyllä epäilys, miten tuollaiset tampiot voivat luonnossa selvitä hengissä.

Vaikka eipä sitä itseäkään aina ole parhaalla järjenjuoksulla siunattu. Viimeksi, kun äitini ja muuan perhetuttu tulivat kylään, esittelin innoissani uutta akvaariota ja sen isoja kaloja. Viherniilinhauki Lousku uiskenteli etulasia edestakaisin ja jostain syystä keksin houkutella sitä katseltavaksi heiluttelemalla sormea altaassa. Tulihan se ihan lähelle saakka ja iski koko hammasrivistönsä kiinni sormenpäähän. En odottanut moista puruvoimaa, ja silkkana refleksinä tempaisin käden altaasta. Ja, kuten arvata saattaa, reilu parikymmentä senttiä niilinhaukea tuli mukana ja lensi kaaressa olohuoneen lattialle. Sieltä sitä sitten pyydystettiin.

Lousku selvisi tästä kriisistä säikähdyksellä ja yhdellä vähän litistyneellä sierainputkella, ja minä kipeällä sormella. Ehkä tästä nyt jotain opittiin.

Taannoin kampaokamonni aiheutti harmaita hiuksia. Se kun asettui asumaan harvinaisen rumaan keraamiseen koriste-esineeseen, eli silkan tunnearvon vuoksi altaassa olevaan ikivanhaan "tynnyriin", jonka suulla vieläpä istuu tökerösti maalattu sammakko. Eipä siinä mitään, mutta kun kalan maha oli niin paksu, että se hädin tuskin mahtui tynnyriinsä edes mutkalle vääntäytyneenä. Ruoka-aikaan se aina alkoi heilua levottomasti, muttei koskaan tullut ulos. Pari viikkoa touhua katsottuani luovutin, rikoin osan tynnyrin pohjasta ja kaivoin monnin ulos. Se muutti välittömästi akvaarion toiseksi ahtaimpaan koloon, jossa se on siitä saakka kyyhöttänyt pikaisia ruokailuretkiä lukuun ottamatta.

Heh, Eräässä akvaarioliikkeessä luki isomman akvaarion kyljessä jonkun plekolajin nimi, ja sitten oli löytynyt joku, joka olisi halunnut heti ostaa sen kalan. Ongelmaksi muodostui, että mokoma oli kiilannut itsensä kannonkoloon, niin että pyrstö näkyy, mutta ei millään konstilla pois, vaikka kannon olisi nostanut pois vedestä Siinä sitten oli kuulemma odoteltu mutuamiakin päiviä, että otus suostuu tulemaan pois sieltä Ei ollut jumissa, vaan tahallaan kiilasi itsensä sinne

[lettu95]

Mulla on useita kertoja jäänyt monnit pumpun taakse kiinni ja sammakko jäänyt kukkaruukun pohjassa olevaan reikään kiinni.. Kyllä sen sieltä lopulta sai pois kun verimätoja tuotiin näytille ja sama sammakko on useasti loikannut pumppuun

[MiSzAidAa]

Meillä raitanuoliainen ei varsinaisesti jääny jumiin, mutta kun yritettiin ottaa sitä kiinni muuttoa varten niin se ui suoraan sisäsuodattimen aukosta sisälle.. ei kun suodatin irti ja fisu sankoon, ei käyny onneks mitään pahaa ja siellä se nyt on uudessa kodissaan hienossa parvessa..

[NesteHukka]

Menee hienoisesti ohi aiheen, mutta tänään yksi kansilaseista löytyi akvaariosta... Luultavasti jompikumpi tummaleväpleko sen saanut yöllä pudotettua. Onneksi asiaan ei liity sen enempää dramatiikkaa.

[tanjakemp]

240 litraisen altaan alkuaikoina ostin kalastoon uusia, mutta kovin pieniä piikkisilmiä. Kavereista kaksi katosi parin päivän kuluttua mystisesti. Arvoitus ratkesi ulkosuodattimen putsauspäivänä. Eivät selvinneet hengissä ulkosuodattimessa.

[verkku_]

Meillä on Kultakalat olleet pinteessä useaan otteeseen ja hyi mitä kauhunväristyksiä ovat aiheuttaneet. Myytiin pienin akvaarion joten kaksi partamonni herraa joutuivat ooteleemaan hetken samassa altaassa että saahaan isompi hankittua jo hommasin semmosia isoja saviruukkua piilopaikoiksi. Isoin kultsi tykkäsi nukkua niin että laittoi pään kukkaruukkuun ja oli omasta mielestä piilossa. Keskellä yötä heräsin hirveään kolinaan. Sanotaan tässä välissä että pelkään kaloja ja varsinki tuota läskipäätä ja partamonneja (partamonnikauhu vaihtui sitten kampaokamonnikauhuksi kun tutustuin kyseisen lajiin) yli kaiken. Ihan kiva on hoidella ja vaihella vesiä tms kuhan eivät koske minuun. No siellähän se isoin kultakala pyöri pohjaa pitkin kukkaruukku päässä. Raukka ei osaa peruutta ja yritti kääntyä ruukussa. Kaiken lisäksi siinä oli partamonni kiinni ja kukkaruukku tökki "luonnokiviluolatekelettä" niin että monni melkein littaantu väliin. Oli yksin kotona, avokki yövuorossa joten ei muu auttanu ku tökkiä kasvipihdeillä monni pois lintaantumisvaarasta ja laittaa kumihanska käteen ja nostaa ruukku ilmaan että se kultsi molskahtaa pois. Muistan vieläki sen läskin hiveltämässä minun kättä. Hyi että. Kauhujen yö.
Kerran piti pelastaa toinen kultakala kannon alta ja tietty sielläki oli monni joka tajusi onneksi lähteä pois. Pienin kultakala oli ängenny ittensä kannon ja lasin väliin selälleen niin että luulin että tekee kuolemaa. Onneksi oli avokki kotona kummallakin kerralla.
Töissä on pari yleisöakvaariota jotka laitettiin työkaverin kanssa toimintaan ja huolletaan yhessä. Oli nätti ja iso kanto joka ei pysy pohjassa joten laitettiin siihen sukkahousuista ja hiekasta painot. Ei menny kauaa että kampaokamonni mikä saatin lahjotukena meni tarrautumaan kiinni sukkauhousuihin. Kalan kylethän on pelkää piikkiä joten tuli semmonen tarranauha efekti. Kalaa piti tietty auttaa ja kampaokaahan ei niin vaan katöseen nosteta joten homma miti hoitaa kasvipihdeillä. Ja minä paniikissa soittelin edelliselle omistajalle ja suurin piirtein yleiseen hätänumeroon ja työkaveri yritti mahollisimman nätisti ottaa sen irti kasvipihdeillä. Kampaoka nimeltään Pottu saatiin irti ja toinen kylki kärsi hiukan siinä rytäkässä. Pottu meni piiloon pikkusen kannon alle.
Viikonlopun jälkeen oli pakko mennä kattomaan onko Pottu elossa vai raatona ja onko sillä mitään tulehusta tms. Pikkunen kanto nostettiin pois sen päältä ja [sensuroitu], ei eväkään värähä ja hiukan kalpelta se näyttää. Työkaveri sitä siinä nätisti pyöritteli ja katto ja Pottu makasi selälleenki (taas soittoa edelliselle omistajalle). Yhtäkkiä kidukset vähän liikku joten elossa oli. Takasin kanto päälle. Hyvin näytti kylki parantuvan.
Ei menny kauaa ku taas huomasin että ei prkl, Pottu taas kiinni sukkahousuissa. Työkaveri ei ollu töissä joten pestasin "Potun-irrottamis-talkoisiin" pari muuta työkaveri joilla ei ole osaa eikä arpaa koko akvaariohommassa. Mie huuan nurkan takana ohjeita ja työkaverit irrottelee Pottua ja varmistelevat että tämäkö voi pistää. Pottu saatin nätisti irti ja kohta vaihtu sukkahouspainot roskapussipainoihin ja kuminauhoihin. Draamapottu.

[aquamarina]

Minulla on sama kuin verkulla, jotenkin ällöttää jos esim. partis osuu käteen, kun allasta puhdistaa, jotenkin ne on niin "suomuisia". Kerran piti pelastaa tuo meidän akka haavista, joo, sain elämää suuremman idean kerätä kierteisiä pois, eli raaka pottupala haaviin ja haavi altaaseen, siellä se partiskin sitten oli ja kiinni ja tiukasti, minä tietenkin yksin kotona.

[NesteHukka]

Minulla on sama kuin verkulla, jotenkin ällöttää jos esim. partis osuu käteen, kun allasta puhdistaa, jotenkin ne on niin "suomuisia". Kerran piti pelastaa tuo meidän akka haavista, joo, sain elämää suuremman idean kerätä kierteisiä pois, eli raaka pottupala haaviin ja haavi altaaseen, siellä se partiskin sitten oli ja kiinni ja tiukasti, minä tietenkin yksin kotona.

Anteeksi viisastelu, mutta ihan pakko korjata... Partikset, kuten muutkaan plekot, eivät ole suomuisia koska niillä ei ole niitä Niillä on luulevyt ja niiden päällä iho. Vatsapuolella pelkkä iho. Terveellä partiksella tai muulla plekolla iho tuntuu niinkuin karkeaa märkää santapaperia pitelisi. Minusta se on miellyttävän tuntuinen, eikä ollenkaan sellainen limainen, mitä suomuisilla kaloilla.