Ensimmäiset kalat

[Kimbela]

Vuonna 1980 n. 60 litrainen allas lainaan isän työkaverin pojalta ja kaloina tietenkin miljoonakaloja, joita sitten olikin jonkun ajan päästä "miljoona". Allas vaihtui vuoden päästä enon tekemään "selfmade" -malliin jonka tilavuus oli n. 70 litraa, allas oli pitkä ja kapea. Tuota allasta asuttivat mm. lehtikala ja piikkisilmät, neontetrat yms. "Pahimmillaan" akvaarioita on asunnossani ollut neljä ja vettä (onneksi altaiden puolella) n. 1050 litraa.

T. Kimmo

[JuuLia]

Eka "akva" kokemus oli järvestä noukitut kotilot pesuvadissa ja keväiset katiska hauet rannan pienessä lammikossa josta ne pian karkasivat, mutta syksyllä sieltä löytyi hauenpoikasia! Vanhassa pakastimessa oli sammakonkudut ja tyhjennyksen jälkeen sisiliskoja jotka kaiken tieteen sääntöjen mukaan synnyttävät eläviä poikasia, mutta meillä kyllä munivat!

Eka oikea akvaario oli sentään n. 100 litranen, kaloina ne perinteiset eli seeprakaloja, miljoonakaloja, platyja, kupari- ja albiinomonnisia ja valitettavasti myöhemmin myös kaksi kultakalaa, joiden tultua onneksi kyllästyin pian koko touhuun ja pääsivät isompaan kotiin...
Hoitorutiineista en paljoa muista, mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen melkeen harmissaan muistelee kuinka kalat olivat terveita eikä levää ollut.. Kaikki tuntui nyt alotellessa niin paljon hankalammalta vaikka kuinka yritti..

[doriani]

Mulla ekat kalat oli akvaariokauppojen mukana tulleet 1 neintetra, 1 partamonni ja haavilinen miljoonakaloja.

Siitä sitten lähdin muokkaamaan. Millikset omaan altaaseensa, neontetralle seuraa.

Kahden viikon kuluttua oli miäjoonakalat 40-litraisessa purkissa missä onnistuin ne sukupuuttoon tappamaan - ilmeisesti vesiolot täysib väärät.
65-litraisessa sitten oli 6 tiikeribarbia, 6 neontetraa ja 2 partamonnia (jonka jälkeen partamonnien määrä lisääntyi 25 päällä...). Partiksen poikaset muuttivat ja vaihtokaupassa sain seeprakirjoahven parin.
Näistä kaikista kaloista sitten luovuin, itseasiassa Valmont oli se joka ne pois haki

Seuraava kokoonpano tähän samaiseen 65-litraiseen oli 6 kpl sitruunatetroja, 6 kpl kirsikkabarbeja, taistoukko, 2 kirjomonnista ja 2 albiinomonnista. Jossakin vaiheessa tässä altaassa "vieraili" kaverilta saadut 3 intiaaninsulkaa, jotka sitten parin viiokn jälkeen löysivät oman kotinsa ja parvensa.
Tämän pytyn myin kaloinen kaikkineen ja tuo pikkuallas jäi, tosin ilman kaloja kun ne olivat kaikki kuolleet. Pikkualtaaseen sitten otin kuusi kardinaalitetraa ja kolme muolimonnista. Tämä allas sitten levis ja evakkoon joutuivat 23-litraiseen (tämän vuoden elokuussa).

Sitten ollaankin päästy jo "tähän päivään" ja nyt kotona on kaksi 190-litraista, 40-litrainen poikas/karanteenialtaana ja ens viikonloppuna on 100-litrainen tulossa. Ja hakusessa olis sellanen ¨300-litrainen allas, tammikuussa olis kaavailtu hankkiminen...

Ai miten niin nälkä kasvaa syödessä

[rain-]

Miljoonakalojahan ne täälläkin muistaakseni. Ihan alussa tuli hankittua aivan hirveitä kalasoppia, mutta yksi sitkeä siellä oli. Aasianmutakala, joka sitten viihdyttikin minua kymmenisen vuotta. Se oli ihana poitsu ja oppi pari temppuakin. Ensiksikin imeskelemään sormiani ja sitten leikittiin esterataa ja heppu kiemurteli sormieni väleistä. Aina joskus tulee kova ikävä sitä otusta =)

[depeche]

Meikäläinen aloitti hieman "oudommasta" päästä, sillä ensimmäiset kalani olivat konnamonneja... Hassustihan siinä kävi -konniksille hankittiin lopulta kaveriksi seeprakirjoahvenia sekä piraijoja, ja lopulta sitten eräänä päivänä tuossa altaassa oli jäljellä vain yksi valtavan kokoinen konnis (oli tappanut kaikki muut allaskaverit), ja sekin mönki yksi ilta kotiin tulessamme eteisessä vastaan.

Tuolloin oli itselläni ikää n. 7 vuotta, ja koska äitinikin oli jo tuolloin akvaarioista innostunut, opeteltiin yhdessä tuon em. opetuksen jälkeen akvaarionhoidon salat kunnolla. Pian altaita alkoi olemaan jokaisessa huoneessa, ja perheen yksi haastava harrastus kalojen kudetus ja poikasten hoito.

Ja valtava kiinnostus kasvattamiseen jatkuu edelleen -altaita tällä hetkellä 10 ja kasvattelen taistelukaloja sekä miekkapyrstön "hampurilaista" l. mustaa kiiltäväsuomuista värimuotoa.

[Kolmiolääke]

Hmm. Meillä on ollut akvaarioita aina. Tai itseasiassa meillä oli yksi n. satalitrainen akva, joka siirtyi minun vastuulleni kun olin about yheksän-kymmenen vanha. Nyt noita akvaarioita on kolme kappaletta ja paljon on viisastuttu, onneksi!
Niistä kaikkein varhaisimmista kaloista ei ole muistikuvia, mutta kuulemma meillä on ollut lehtikaloja sukulaisten poikueista, platyja ja jotain tämmöistä. Itse muistan ikivanhan partisäijän, neontetrat ja kupari- sekä albiinomonniset... Ei se näin jälkikäteen kuulosta ihan _niin_ pahalta, mutta kuten silloin aikoinaan oli tapana, puhdistus kuukausittain... Jee.

[Haisu]

Kun ois aikanaan jotain tietoa(parempaa!) akvaarion pidosta saanut, olisi useampikin kala mahdollisesti elänyt pidemmän elämän.. Juu-u..kaikenlaisia elukoita siinä porukoitten 40l laarissa olikaan..mm. partamonni/neja
Ja on myös pakko myöntää, että tyhmyyksissäni olen kultakalan lasimaljaan laittanut!! Arvatkaa vaan oliko viimeinen kerta, eikä olisi ollut sitä ekaakaan jos joku olisi suomeksi sanonut että ei kultakalaa sellaiseen..eikä mitään muutakaan sen puoleen.

Tällä hetkellä on 123l malawiallas ja koko ajan yritän päästä paremmin selville akvaariomaailmasta..selvää se ei ole vieläkään mutta parempaan päin olen menossa..
Tämä jo siitä syystä, että "kasausta" odottaa tyhjänä nurkassa oleva 310l joka olisi uuteen taloon tarkoitus kasata.
Enää kalat ei ole mulle "vain kaloja"...