Todella HUIPPU-kertomus

Enpä usko, että tästäkään maasta löytyy ihminen, joka ei ole tuskaillut/päätäraapinut purkkiharrastuksensa kanssa! Meillä oli kanssa talon melki joka nurkka lasipömpeleitä täynnä, kunnes yks päivä tapahtui totaalinen räjähdys: ymmärsin, että harrastus ei ollut enää "
kivaa", aikaa ei ollut perheelle ja kaikenlisäksi joka allas oli jollaintapaa "keskeneräinen". Kämppä täynnä letkuja ja kippoja, jalat märkänä päivästä toiseen.
Ja niin vain pääni pidin, 4 allasta myyntiin, kaloineen,kilppareineen,kaikkineen. Yhden pienen purkin jätin sentään keittiöön hurisemaan. MUTTA...
Yhtä allasta tuijotellessani iski melkoinen kaipuu sitä kaikkea touhua kohtaan...kuitenkin olin tavallaan iloinen, että nyt oli aikaa perheelle, mutta tuo pieni sillipurkki harmitti...
No kuitenkin pidin itseni "järkevänä"; myin viimeisenkin pois ja hankin 700l olkkariin. Mulla ei koskaan ole ollut akvoissa viimeisen päälle olevia laitteita, sisustuksia ym. Mutta nyt ajattelin, että sijoitan vähät rahani mieluummin sen yhden purkin hyvään pitoon. Näin minun kävi, ja olen erittäin tyytyväinen tähän! Mutta valehtelmaan joudun, jos sanon, että toista ei mieli tee...
Mutta näin mennään nyt! Ja kaikki muut meidän huushollin elukat kiittää varmasti myös sitä "minun räjähdystä"; nyt on aikaa kaikille!
