Ajattelin että koitetaan tehdä tästä "oppimismatka" - siis pedagoginen lähestyminen koko hommaan. Ja kuinka ollakaan, tätä kautta tästä tuli koko perheen harrastus, ja onneksi niin.
Itse olen vähän niinkuin "harrastuksen kummisetä" ja teen isot päätökset ja raskaat työt, mutta kaikki osallistuvat - sekä rouva että tytär. Parasta on miten "aidon älykästä" puuhastelu on, kysymykset ovat yllättävän paneutuvia ja sitoutuminen on korkeaa. En odottanut että ihan näin upeasti käy, mutta tästä todellakin tuli yhteisesti omistettu yhteinen puuha huolenaiheineen, päivittäisine toimenpiteineen ja viikottaisine rutiineineen.
Puolisoni jaksaa kiireiltään ja tekemisiltään (on toimitusjohtaja ammatiltaan) silti usein kysyä onko kalat ruokittu tai miksi suodatin kuulostaa oudolta tai onko ilmastin ollut päällä, ja tyttäreni puolestaan käy itse ottamassa pH:t mittarilla ja arpoo esimerkiksi onko kasvien hurja kukoistaminen hyvä vai huono juttu. Ei hullumpaa kolmen hengen perheessä jossa pikkuruinen allas on tyttären huoneessa tuomassa elämää. Ja siinä istutaan ringissä välillä ja katsotaan miten ekosysteemissä pyyhkii
Varmasti on auttanut se, että kaikki on mennyt ihan älyttömän hyvin - leväpommeilta ja muilta ollaan vältytty, kalat ovat kaikki hengissä ja kasvavat ja allas on muutenkin supervakaa ja arvot kunnossa. Jos tämä olisi ollut hirvittävää ylämäessä tarpomista ja vastoinkäymisiä niin takuulla olisi maku, innostus ja mukanaoleminen jäänyt vähemmälle.
Itse olen niin koukussa että hakisin seuraavaksi varmasti vähintään 250-litraisen kaikilla maailman himmeleillä... mutta onneksi puoliso on se vahva ja tärkeä järjen ääni - kuten tuossa muutkin taisivat todeta.
Ps. En ole muuten ole kertonut paljonko rahaa on tähän asti palanut, ei nimittäin ole ihan pikkupotti
Kalasto on vaihdellut hieman vuoden mittaan, vanhoista kaloista on jäljellä enää piikkisilmät (muut ovat muuttaneet uusiin koteihin). 
)
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}