Hieman OT: multasormesta märkäsormeksi - vai päinvastoin?

[Cory]

Ihan uteliaisuuttani jäin miettimään, että kuinkahan monen akvakasviristin kohdalla innostus sai alkunsa kun jo olemassa ollut huonekasvi-/puutarhaharrastus levisi veden alle? Entä päinvastoin, monenko märkäsormeilu on löytänyt jatkumon multasormeilusta?

Omalla kohdallani huonekasvien kanssa puuhastelua on harrastettu pidempään, välillä tosin hieman on-off tyyliin, eikä koskaan järin vakavasti. Suosikkejani ovat aika tavalliset kasvit, mm. kiinanruusut, joulu- ja pääsiäiskaktukset ja saintpauliat. Erikoisempiakin innostun kokeilemaan, vaihtelevalla menestyksellä. Äskettäin istutin ostamani mangon siemenen purkkiin (vielä ei ole itänyt) ja kaupasta bongaamani eukalyptuksen siemenet odottavat kylvämistä. Viimeisin hankinta oli pari Phalaeonopsis-orkideaa - katsotaan kuinka niille kämpässäni käy. Kesäisin laitan aina jotain parvekkeellekin.

Märät kasvit alkoivat samassa mittakaavassa kiinnostaa parisen vuotta sitten, sitä ennen nuo olivat lähinnä välttämättömiä akvaarion täytteitä. (Mutta ei, muovikasveista en koskaan ole perustanut, vaikka niitäkin kaapin perältä pari löytyy, äidin ostosreissujen jäljiltä.)

[saurama]

Kyllä minulla akvaarioharrastus osui kohdalle ihan muuten vain. Ikkunalla on toki ollut lähes koko elämäni kaktuksia, mutta ei se ruukkuelämä läträämiseen johtanut.

[Maisu]

Kuulemma olen jo aivan skidinä kasvatellut vaahterantaimia ruukuissa ja istutellut niitä mökille - yksi siellä vieläkin sinnittelee, liian kylmällä vyöhykkeellä - mutta on hankala sanoa kumpi on johtanut kumpaan kun akvaarioharrastuskin alkoi jo 8-vuotiaana.

[kendau]

Minä olen aina ollut hulluna viherkasveihin ja koti muistuttaakin vieraiden mielestä melkoista viidakkoa. Joskus taskuun tarttui puutarhurin tutkintokin.
Kun akvaario ilmestyi nurkkiin, riemastuin löydettyäni uuden "kasvialueen" - akvaariokasvit. Altaassa on tullut kokeitua vaikka mitä, paremmalla ja vähän huonommallakin kokemuksella. Minulle akvaariokasvit ja niiden hoito on likipitäen yhtä mielenkiintoista kuin itse kalojen seuraaminen ja hoito. Ja hyvin hoidettu ja siisti akvaariohan on upea sisustus elementti.

[Blue]

No mulla on ensin ollut akvaarioviidakko, ja sen jälkeen on tullut huonekasviviidakko Tiedä sitten onko akvaariokasveilla ollut osuutta asiaan millään lailla, ihan ensimmäisen huonekasvin sain nimittäin mummalta ja siitä lähti tuo innostus. Luonnollisesti kotoa muutettuani aloinkin keräillä viherkasveja. Onhan niitä jo kolmatta kymmentä kertynyt

[Esl]

Viherkasveja olen haalinut kotiini jo pidemmän aikaa(täytyy vältellä kukkakauppoja, koska niistä aina tarttuu jotain mukaan), mutta akvaariota hankkiessa ei tullut mieleen, että sinnekin voi hankkia niin monipuolisia ja mielenkiintoisia kasveja! Allas tuli meille vasta sunnuntaina, mutta eiköhän minusta vielä märkäsormikin ajan myötä tule .

[Rääkky]

Ikinä en ole saanut huonekasveja hengissä pidettyä takuuvarmasti. Olen jo penskana hukutellut vanhan kotini kasveja liikaan veteen.

Muutama hassu traakkipuu kyllä on luvattoman kauan (yli vuoden ) pysynyt elossa käsittelyssäni. Mistä tulikin mieleeni että anopin antama kaktus pitäisi kastella...

Vesikasvien tilanne on parempi. Eli voin sanoa että vasta niiden kanssa olen kokenut onnistumisen elämyksiä Sanon mieluummin siis että aloitin niistä varsinaisen kasvibuumini.

Minä tuhoan takuuvarmasti paitsi mattonne (kaadoin erään akvaristin paimentolaismattoon punaviiniä..) niin myös kukkanne.

[mysli]

Molemmista yritän kyllä pitää huolen, niin akvaarion, kuin huoneidenkin kasveista. Varsinaisia menestystarionoita ei löydy, lähinnä pysyvät hengissä ja kasvavat kun jaksavat. Kaikista rehuista kummallisin on tuo muratti, parikin vuotta se kasvaa ja pysyy kauniina, mutta heti kun päätän alkaa hoitamaan sitä, niin kuivuu ja kuolee pois. Tämä on sikäli harmi, että kyseinen kasvi on ehdoton suosikkini. Iät ja ajat on hoivissani ollut myös kiinanruusu, joka on jotenkin masokistinen luonteeltaan, mitä enemmän sitä leikkelen ja muotoilen, sen tyytyväisemmin se kasvaa ja kukkiikin. Enkelinsiipi näyttää myös viihtyvän.

Akvaariokasvien valikoiman runsauden olen vasta äskettäin ymmärtänyt, toistaiseksi kasvit ovat sielläkin vain sisustuksen elementtejä, mutta kunhan aikani tutkiskelen, niin epäilemättä vedenalainen kasvimaailma alkaa vaikuttaa maallista mielenkiintoisemmalta. Kultaköynöksen olen jo päättänyt yhteen pönttöön tökätä, eipähän ainakaan kuivuuteen kuole.

[rain-]

Minä olen onnistunut tappamaan lähes kaikki huonekasvini pienestä pitäen. Sitten kun aloin pitämään akvaariossa kasveja, niin on alkaneet nuo huonekasvitkin pysymään hengissä(varsinkin jos niitten juuret ovat akvaariossa).

[tikkuhirviö]

Muutama vuosi sitten kasvattelin kasveja enemmän, mutta nyttemmin en meinaa muistaa kastella niitä paria kasvia, jotka omistan. Avokilla on sitten useampi kasvi, jotka ovat periaatteessa hänen huolehdittavinaan. Akvaariokasveissa on kyllä kieltämättä se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse kastella jatkuvasti..

[sani]

Olen lapsesta asti pitänyt viherkasveista ja niitä on siis aina ollut enempi tai vähempi. Tilan (ja valon) puute vaivaa tällä hetkellä ja on vain odotettava sopivempaa aikaa laajentaa harrastusta.

Heh, "ikävä" tapani on se, että kavereiden luona alan kastella heidän kukkiaan, sillä en voi katsella kärsiviä nuukahtaneita rehuja En myöskään kestä sitä, jos joku valoa vaativa hieno kasvi on tuupattu jonnekin nurkan pimentoon!

[dth]

Kersana oli kivaa laitaa kaikenmaailman siemeniä kasvamaan, paprika oli suosikki, koska oli aika nopeakasvuinen ja paprikoitakin tuli, mutta kasvatin myös avokadoa. Siitä tuli noin metrin mittainen "puu", joka heitti henkensä lopulta pudotettuaan kaikki lehtensä ensin.
Nykyään en saa pidettyä edes kaktuksia elossa!
Harmittaa kun viime kesänä ostin Ikeasta bonsaipuun, ja se kuivahti. Lieneekö syynä että sen paikka oli akvalampun päällä tuholaiskissani takia. (kissa sai uuden kodin,ja puu siirrettiin mutta puu ei saanut uutta henkeä). Kastelin/sumutin bonsaita joka pv niinkuin ohjeessa luki. Tuola se on vieläkin pöydällä. Vettä se on saanut kai viimeksi 3kk sitten!
Mutta ikinä ei tiedä
Akvaariokasitkin kasvaa vaihtelevalla menestyksellä.

[KirsiK]

Kasviharrastus on ollut meikäläisellä pitkäaikaista ja kaikki muut taitaa menestyä paitsi kodinonni ja muratti noista sisäkasveista. Vanhemmilla on musta kuva n. 3 vuotiaana kasvimaalla, naurisnippu kädessä ja naama mustassa, mutta onnellisessa virneessä. Vesikasviharrastus lienee alkanut samoihin aikoihin ojassa pludaamisella. Akvaario hankittiin vasta myöhemmin, mutta heti alusta asti oli myös kasvit mielenkiinnon kohteena. Ja vaikutukset näky myös ammatinvalinnan yhteydessä - ei tartte näillä näkymin lopettaa mudassa ryömimistä (siis ihan sananmukaisesti!) tai siis kasvaa aikuiseksi ja ruveta vakavamielisiin 'oikeisiin töihin'.

[Blue]

Viherkasveja olen haalinut kotiini jo pidemmän aikaa(täytyy vältellä kukkakauppoja, koska niistä aina tarttuu jotain mukaan).

Heh, meillä on kukkakaupoissa käynti kokonaan pannassa, mies taitaa olla sitä mieltä että hetkeksi riittää kasvien hankinta Onneksi ei ole vielä puuttunut akvaariokasveihin

[Tinski]

Multasormeilua on tullut harrastettua paljon pidempään.
Viimeisimmät kokeilut ovat vielä laatikossa kasvamassa, mutta
ensi keväänä pääsevät uudelle pihamaalle

Ruukussa hienosti menestynyt Jakaranda on oma ylpeilyn aihe.
Sain sen kymmensenttisenä ja nyt n. 1 m korkea.
Se hiukan suutahti muuton yhteydessä, mutta eiköhän se siitä.

[skare]

Olen aina ollut innokas viherpeukalo... joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Joka tapauksessa kotimme muistuttaa paikoitellen lähinnä viidakkoa . Tällä hetkellä suurin ilon aiheeni on 1,5 metrinen kiinanruusu, joka suostui tänä kesänä kukkimaan ensimmäisen kerran niin, että kukat aukesivat kokonaan (se on ennen pudottanut nuput ennen kuin ne ovat auenneet).

Nyt kun on oma pihakin niin olen päässyt kokeilemaan puutarhan hoitoa vähän laajemmaltikin. Rakensimme keväällä pienen kasvihuoneen, ja siellä on sitten kasvateltu kirsikkatomaatteja, paprikoita ja basilikaa. Kivaa puuhaa!