Meillä tekee toinen rusomonnisristeytyksistä kuolemaa. Ihmettelin tänä aamuna, kun kaikki viisi monnista olivat kerääntyneet kulma-akvaarion etukulmaan. Aluksi ajattelin että ne odottavat ruokaa tai nukkuvat siinä, mutta totuus kävi ilmi kun tultiin vauvan kanssa aamupalalle. Tykätään syödä aamupuuro akvaariota katsellen ja kun alettiin siinä altaan edessä sähläillä niin purjemonniset siitä kulmasta kaikkosivatkin. Vain kaksi rusomonnisristeytystä (joista olen täälläkin aiemmin kysellyt) jäivät kulmaan. Sillon huomasinkin, että toinen monnisista nojaa raskaasti hengittäen kulmaan. Olihan se ihan odotettavaa, kun ovat minulla olleet jo neljä vuotta ja kaupassa ties miten kauan. Nämä ovat lempimonnisiani ja oikeastaan syy, miksen ole tuota kolmatta akvaariota raaskinut laittaa pois. Ei ole sopivaa kotia sitten monnisille, joita rakastan.
Meinasi tippa tulla silmään kun katsoin, miten kuolevan kaveri (vai pitäisikö sanoa elämänkumppani) ei suostu lähtemään. Näistä monnisista on ollut miltei mahdotonta ottaa kuvaa kun ovat niin arkoja, nyt ei kumpikaan välitä mitään. Terve monninen vain tuijottaa kuolevaa. Ovat aina olleet yhdessä ja monasti olen ihastellut niiden yhteistanssia akvaarion etulasia pitkin.
Tämän takia inhoan ihmisiä, jotka sanovat ettei kaloilla ole tunteita. Ehkä monninen ei varsinaisesti sure, mutta jotain kumppanuutta se selvästi tuntee ystäväänsä kohtaan. Ei kai terve yksilö muuten jäisi kuolevan viereen?
