Parhaimmat selviytymistarinat

Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.

Valvoja: Moderaattorit

AMS
Junior Member
Junior Member
Viestit: 150
Liittynyt: 05:29, 14.07.2003
Paikkakunta: Piikkiö

Parhaimmat selviytymistarinat

Viesti Kirjoittaja AMS »

Eilen kokemani järkytys/yllätys/joku muu sopiva sana aiheutti tarpeen jakaa kokemuksen teidän kanssa. Jos joltakin löytyy myös jotain suht uskomattomia selviytymistarinoita niin ei muuta kuin kertomaan. Mutta oma tarina:

Hankin toiseen akvaariooni reilu kuukausi sitten pikkuparven kaardinaalitetroja, 11kpl tarkalleen. Tarkoituksena kasvattaa parvi noin pariinkymmeneen hieman myöhemmin. Alkuun fisut uiskentelivat tyytyväisen oloisina, mutta yhtenä aamuna oli yksi parven jäsen hävinnyt. Nooh, tutkailin akvaariota joka sopesta eikä kalaa näkynyt. Tulin siihen tulokseen, että joku hyväkäs oli laittanut sen poskeensa... Tässä vaiheessa olin vielä suht tyyni, mutta tilanne jatkui muutaman yön yli kunnes parvesta oli jäljellä enää 3 kalaa. Yllättävintä ja ihmeellisintä tässä oli se, että akvaariossa ei ollut oikeen mitään kalaa joka niitä olisi syönyt. Niin tai näin päätin tilanteen vaativan loppuparven pikaista evakuoimista toiseen akvaarioon.

Toiseen akvaarioon siirryttyään nämä kolme yksinäistä kaardinaalitetraa sitten uiskentelivat suht onnellisesti odotellen, että käyn hakemassa heille lisää lajitovereita.

Kului muutama viikko ja suoritin tetrojen alkuperäisen akvaarion ulkosuodattimen kevyen puhdistuksen (=vaihdoin suodatinmateriaalin). Tällä välin kaikki asiat molemissa akvaarioissa suht ok, 3 kaardinaalitetraa edelleen ilman parvenjatkoa... :?

Taas kului muutama viikko (nyt eletään jo eilistä päivää siis) ja ajattelin et voi vaikka putsata ton ulkosuodattimen taas. Tällä kertaa tyhjensin pumpun kaatamalla veden vessanpönttöön sitä kautta mistä vesi menee säiliöön sisään. Säiliöstä tulikin ulos kaikkea mömmöä ja yhtäkkiä huomasin vessanpöntössä jotain liikettä (tässä vaiheessa omat silmät --> 8O ). Äkkiä kaataminen seis ja pikku odottelua et näkee et mikä siellä muka liikkui. Kuinka ollakaan, kohta vessanpöntön pinnalla vilahti muutama kaardinaalitetra!! Heti kuin olin saanut itteni kerättyä kasaan yllätyksen aiheuttamasta shokinpoikasesta hain pikkuhaavin ja aloin kalastamaan vessanpöntöstä kaloja. Kaiken kaikkiaan niitä löytyi vessanpöntöstä kuusi ja puutuvat kaksi löytyivät ulkosuodattimen säiliöstä... Eli kaikki 8 kuolleeksi julistettua kalaa löytyivät reilun kuukauden jälkeen "pikkuisen" peloissaan ja laihan näköisinä, mutta elossa kuitenkin.

Nyt ne kolme yksinäistä saivat reissussa olleet kaverinsa takaisin ja tänään aamulla, kun tarkisistin, niin kaikki 11 tetraa olivat tilanne huomioiden hyvinvoivan näköisiä ja jostain syystä 8 huomattavasti pienempää tetraa söivät kovin ahneesti ruokaa.

Ok, sattuuhan noita et kaloja imeytyy pumppuihin jne., mut et 8 kalaa muutamassa yössä on aika paljon... ilmeisesti ne puuttuvat imukupit tulisi laittaa siihen akvaariossa olevaan imuosaan tukkimaan ne kalanmentävät aukot... :roll:
Lisa
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 7365
Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lisa »

Aika kauan kyllä fisut siellä pysyneet hengissä, toivottavasti saat "kunnostettua" mokomat karkulaiset vielä entiseen loistoonsa. Itselläni on sisäsuodatin joskus hörppinyt pieniä kalasia, mm. millisten poikasia sankoin joukoin ja kerran löytyi mustaneontetrakin surkean näköisenä, mutta ulkosuodatin ei ainakaan tähän mennessä ole syönyt ketään eikä kyllä prkl saa syödäkään ;)
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
alini
Junior Member
Junior Member
Viestit: 150
Liittynyt: 21:47, 31.08.2003
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja alini »

Ostin viime talvena kaksi kasvia akvaariokaupasta, jossa ne normaaliin tapaan pakattiin, eli muovipussiin ilman vetta, ja ilmaa perään. Tämän jälkeen jatkoin muiden ostosten tekoa, ja noin kolmen tunnin jälkeen rupesin kasveja karanteenialtaaseen suojaksi istuttelemaan. Muovipussiin, josta kasvit otin, jäi mielestäni oudon näköinen kuollut lehti. Asiaa sen paremmin miettimättä jatkoin istuttelua, kunnes lehti rupesi sätkimään. Syvästi järkyttyneenä uskaltaudun tutkimaan pussia tarkemmin, ja totesin lehden siiaminpiikkisilmäksi. Kaveri oli elellyt kolme tuntia vesimäärässä, johon ei edes kokonaan mahtunut.
Karanteenin jälkeen liero pääsi siskontytön altaaseen, jossa kavereiden kanssa onnellisena elelee.
Kala oli ilmeisesti lepäillyt ruukussa, johon kasvit oli istutettu. Aika hurjaa kuitenkin.
MarjoB
Starting Member
Starting Member
Viestit: 17
Liittynyt: 07:59, 07.11.2003
Paikkakunta: Vantaa/ HAS

Viesti Kirjoittaja MarjoB »

Viime juhannuksen aikaan altaassani uiskenteli muiden mukana 3 täysikasvuista Marmorirapua. Lähdimme juhannustorstaina mökille ja käskin pikkuveljeni käydä ruokkimassa kalat ja hoitamassa valot, ja muutenkin katsomassa että kaikki on ok.
Sunnuntaina palasimme illalla kotiin ja ensimmäiseksi katsoin akvaarioon jossa totesin olevan valot sammuksissa. Siitä hieman suivaantuneena soitin veljelleni ja kysyin kauanko valot ovat olleet pois, vastaus torstaista lähtien.
N. tunnin päästä purettuani tavarat katsoin yleistilannetta altaassa ja huomasin, että yksi rapu puuttuu! Etsin ja etsin, ja lopuksi rupesin käsineni kaivamaan koloja ympäri- ei löytynyt. Taas erittäin suivaantuneena soitin veljelleni, ja kysyin oliko ollut hauska juhannus, ja oliko kentis rapu syöty tms...
Kuulemma mitään ihmeellistä ei akvaariossa ollut koko aikana.

Tästä vähän ajan kuluttua lähdin vaihtamaan vauvalle vaippaa vessaan.
Vessan ovi oli ollut kiinni koko reissun.
Avatessani oven, meinasin saada sydärin!
Rapu makaa vessan matolla selällään henkihieverissä!!!!

Elikkä se on varmaan jo torstaina tai perjantaina tullut ruokinta-aukosta laidan yli, vaeltanut asunnon toiselle puolelle, mennyt lukitun vessan oven kynnyksen raosta vessaan....?!? 8O

Tarkistin vielä veljeltäni, ettei hän ollut koskenut rapuun, ja kyllä hän käsi sydämmellä vannoi.

Ei muuta kuin äkkiä ja varovasti rapu takaisin altaaseen, jossa se hetken "etsi itseään" ja lopputuloksena jäi henkiin :D
Ja pari päivää sitten samainen otus väänsi perheenlisäsystä n. 150 kpl :D

Miten se on selvinnyt vessan lattialla niin monta päivää?????
Blue
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1356
Liittynyt: 14:13, 30.06.2001
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blue »

Meillä oli joku kuukausi sitten kolme kerritetran poikasta. Seurailin niitä päivittäin ja pienen määrän vuoksi tarkistin montako niitä löytyy. Yhtäkkiä yksi katosi, ajattelin että joku on sen syönyt. Sen kummemmin asiaa pohtimatta meni pari viikkoa. Sitten luin täältä A-W:stä että joku oli löytänyt ulkosuodattimesta kaloja. Ajattelin itsekseni että täytyypä joskus tarkistaa ettei meidänkin suodatin ole syönyt kalanpoikasia. Taisi mennä viikko ennen kuin kävin tuumasta toimeen. Varovasti kaatelin vesiä pönttöön uskomatta kuitenkaan löytäväni suodattimesta mitään. Sitten yllättäen näinkin pientä liikettä purkissa. Annoin liejun laskeutua ja siellähän se oli, kadonnut poikanen :) Laitoin sen takaisin altaaseen, sinne se katosi johonkin pimentoihin kirkasta valaistusta piiloon. Ajattelin että mahtaakohan se tuosta selvitä, mutta jo parin päivän päästä kala uiskenteli näkyvillä. Se oli puolet pienempi kuin kaksi muuta poikasta, mutta muuten näytti olevan ihan kunnossa :D
satunnainen
Junior Member
Junior Member
Viestit: 125
Liittynyt: 20:44, 11.12.2001
Paikkakunta: Helsingin maalaiskunta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja satunnainen »

alini kirjoitti:Syvästi järkyttyneenä uskaltaudun tutkimaan pussia tarkemmin, ja totesin lehden siiaminpiikkisilmäksi. Kaveri oli elellyt kolme tuntia vesimäärässä, johon ei edes kokonaan mahtunut.
Kun piikkisilmistä puhe tuli, niin näin meillä:

Kun tässä muutimme akvaarioitamme nykyiseen asuntoomme, nostimme ensin ison puupalikan, joka on aivan jaavansaniaisen peitossa ja laitoimme isoon muovipussiin.
Sitten, kun pääsimme kaloja pyydystämään, löytyi yksi piikkisilmä liian vähän. Silloin jo arvelin, että se on ehkä voinut nousta puun mukana, mutta pikaisella silmäisyllä ei sieltä yhtään kalaa löytynyt...
Noh, ehkä olimme menettäneet yhden piikkisilmän?

Muutossa meni monta tuntia, eikä siellä autossa ollut edes kovinkaan lämmintä sisällä. Kun lopulta olimme laittamassa juurakkokappaletta takaisin akvaarioon, oli muovipussin pohjalla pikkuinen liru vettä, ja siellä piikkisilmä luikerteli varsin aktiivisesti...

Näin meillä. Tosin olen aikaisemminkin kuullut piikkisilmien huimia menestystarinoita, joten en aikaisemmin kirjoittanut tähän ketjuun :)
rain-
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 3519
Liittynyt: 02:55, 04.11.2001
Sukupuoli: N/A

Viesti Kirjoittaja rain- »

Silloin pienenä kun meillä oli toinen akvaariomme, uiskenteli siellä paratiisikalojen, platyjen ja muitten kanssa myös aasianmutakala. Otus ei ilmeisesti pitänyt asuinkumppaneistaan, koska päätti muuttaa muualle. Kala keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja hyppäsi akvaariosta.

Se tavallinen tarina. Mutta ilmeisesti aika pitkänkin ajan kuluttua hypystä se löytyi ihan pölyisenä sohvan vierestä lattialta kuivuneena s-kirjaimen muotoon. Muistan kuinka pitelin sitä käsissäni ja totesin, että ei tämä kyllä enää voi olla elossa. Laitoin jostain syystä sen takaisin akvaarioon (kuten kyllä sen jälkeen olen aina tehnyt kaikille kuivuneille kaloille, joita nyt ei kuitenkaan niin montaa ole ollut, kansilasit ja kissa taloudessa pitävät kalat akvaariossa tai sitten ruokaketjussa) ja hetken kuluttua se alkoi yllätyksekseni sätkiä ja heräsi henkiin. Tokihan aasianmutakalat pystyvät hengittämään ihan ilmaa, mutta kuitenkin. Se oli ihan kuiva jo.

Tuo kyseinen otus eli vielä vuosia tuon jälkeen.

Neontetrani ihan ensimmäisessä akvaariossa eivät selvinneet hengissä, vaikka pikkusiskoni ystävä kettutyttömäisenä pelasti ne hukkumiselta ja kauhoi vapauteen.

Ja on sitä muutaman kerran tullut säikähdettyä piikkisilmien ansiosta sisäsuodatinta putsatessani. Ensimmäinen luikerteli lavuaariin ennen kuin ehdin tehdä mitään, mutta siitä asti olenkin pessyt suodattimet sangossa =) Kalan pomppaaminen suodattimesta on kyllä sydämensykettä nostattava näky, pärjää melkein sille, kun löytää hiekkaa käsin haroessaan banjomonnin :roll:
millia
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5666
Liittynyt: 16:10, 10.11.2001
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Hämeenlinna
Viesti:

Viesti Kirjoittaja millia »

Tämä tapaus sattui muutama vuosi sitten.

Silloiset punasilmätetrani olivat kohtuuttoman paksussa kunnossa ja vipinää tuntui riittävän joten pyydystin pari pulskinta naarasta ja muutaman sellaisen hoikemman kaverin kudetusakvaarioon. Bordelliakvaan oli laitettu iso jaavansammaltuppo, pohjalle n. 4-5 cm kerros peukalonpään kokoisia kiviä, kypsä suodatin ja kivasti tunnelmaan sopivat himmeät valot.

Kova meno oli kavereilla siellä, vaikkakaan tulosta ei sitten lopulta tullutkaan. Parin viikon yrittelyn jälkeen haavin porukan harmistuneena takaisin isompaan akvaan, mutta voih, yksi puuttuu.

Olin ollut huomaavinani jo viikko takaperin, että ihan kuin sieltä yksi kaveri kuitenkin puuttuisi, mutta ajattelin, että ehkä se on vauhdin hurmassa suistunut ulos akvaariosta ja loikkinut hyllyn sokkelin alle...tai muuten vaan piilottelee jossain.

En viitsinyt heti paikalla purkaa hienoa kudetuspömpeliviritystä. Toivossa on hyvä elää ja odottelin, että joskos sieltä voisi kuitenkin uida esiin pari pikkuista krapulasilmätetraa. No, sellaisia ei kuulunut pariin päivään.
Siinä kyttäillessäni viereisen akvaarion asukkaita, havahduin siihen kuin kudetuspömpelin suodatin pitäisin kummaa kolketta...tai jotain. Ravistelin masiinaa, ei ollut ilmaa siellä, eikä kolkettakaan enää kuulunut -noh, täytyy varmaankin purkaa muutenkin koko viritys, ajattelin ja aloin tyhjentää akvaa. Jaavansammal pois. Suodatin pois. Sitten keräilemään kiviä. Ja kas, yhden kiven alta löytyi se kadoksissa ollut punasilmä. Ressukka oli ajanut itsensä jumiin louhikkoon, eikä päässyt sieltä enää irti. Oli muuten erittäin sen näköinen, että kivikossa on vietetty vähän kauemminkin. Kala oli ihan lommoilla. Siinä oli hometta, valkoisia ja punaisia hiertymiä, suomuja puuttui ja paniikkikin oli, mutta ennen kaikkea NÄLKÄ! Kahden viikon kuluttua "onnettomuudesta" en enää kyennyt erottamaan louhikkokalaa muusta parvesta.
Chyental
Senior Member
Senior Member
Viestit: 738
Liittynyt: 13:06, 21.01.2002
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Chyental »

Selviytymistarinasta en tiedä...noitamonnini on tykästynyt Aquaballiin. Tiedätte varmaan sen hattuosan, sähköjohdon tyvestä kun pääsee sinne roottorin hatun alle. No kerran löysin noitamonnin pyrstön pilkistävän sieltä ja se näytti aivan kuolleelta. Kun meinasin itkua vääntäen poistaa noitamonnia, se alkoikin hanakasti laittamaan vastaan = elossa! :D

Luulin että se on jumissa siellä, mutta kyllä se sieltä myöhemmin omin avuin tuli pois, ja näytti olevan kunnossa. Eipä aikaakaan kun se meni taas samaan paikkaan. Nyt se on ollut yli viikon niin, etten ole nähnyt sen poistuvan sieltä kolosta. Muutama päivä sitten luulin sen jo kuolleen kun siimakin oli syöty eikä se liikkunut, otin jo pyrstöstä kiinni ja aloin kiskomaan, se olikin elossa vielä ja pisti kovasti vastaan! Yritin laittaa suodatinta niin että se pääsisi ulos mahdollisimman helposti, mutta ei...siellä se on vieläkin, ihan kuolleen näkösenä pyrstö rispaantuneena. :? Toivottavasti se tulis sieltä pois, eikä mun kiskomiset vaurioittaneet sitä. :? Muissa kaloissa ei ole mitään omituista käytöstä havaittavissa, vaikka nitraatit onkin nollissa ja ph normaalia korkeampi (mikä ei kyllä mielestäni selitä käytöstä)....Kala ei ole vaarassa joutua itse roottoriin, eikä tuossa tilassa pitäisi olla mitään imua. Keleen fisu! [}:)]
-Chyental-
pisces
Junior Member
Junior Member
Viestit: 52
Liittynyt: 19:48, 06.11.2003
Paikkakunta: Joutseno

Viesti Kirjoittaja pisces »

Chyental kirjoitti:Luulin että se on jumissa siellä, mutta kyllä se sieltä myöhemmin omin avuin tuli pois, ja näytti olevan kunnossa. Eipä aikaakaan kun se meni taas samaan paikkaan. Nyt se on ollut yli viikon niin, etten ole nähnyt sen poistuvan sieltä kolosta. (mikä ei kyllä mielestäni selitä käytöstä)....Kala ei ole vaarassa joutua itse roottoriin, eikä tuossa tilassa pitäisi olla mitään imua. Keleen fisu! [}:)]
En kyllä tiedä minkä kokoisesta kolosta on kysymys, mutta: Onko sinulla useampia näitä noitia? Ettei se vaan voisi olla kutua vartioiva uros? Ajankin puoleen sopisi, koska kymmenen päivää menee siinä "tuuletuksessa".

Itselläni noitapariskunta kutee jatkuvalla syötöllä. Kun edellinen kutu kuoriutuu, pidetään pari tankkauspäivää ja uutta perään. Sekosin laskuissa jo neljännen jälkeen...tosin muu porukka altaassa pitää huolen siitä ettei poikasia näy.
Chyental
Senior Member
Senior Member
Viestit: 738
Liittynyt: 13:06, 21.01.2002
Paikkakunta: Pori

Viesti Kirjoittaja Chyental »

pisces kirjoitti:En kyllä tiedä minkä kokoisesta kolosta on kysymys, mutta: Onko sinulla useampia näitä noitia? Ettei se vaan voisi olla kutua vartioiva uros? Ajankin puoleen sopisi, koska kymmenen päivää menee siinä "tuuletuksessa".

Itselläni noitapariskunta kutee jatkuvalla syötöllä. Kun edellinen kutu kuoriutuu, pidetään pari tankkauspäivää ja uutta perään. Sekosin laskuissa jo neljännen jälkeen...tosin muu porukka altaassa pitää huolen siitä ettei poikasia näy.
Tähän asti mulla ei ollut kuin yksi ns. tavallinen noitamonni ja yksi punanoitamonni, aikeena keväällä ostaa molempia muutama lisää. Mutta nyt täytyy todeta, että R.I.P Noituli. :cry: Se täytyi todeta kuolleeksi, osittain oli ruumis alkanut jo hajoamaan. Vaikka kuinka kiskoin ja muljuttelin, niin kala katkesi ja pää jäi sinne koloon. Ilmeisesti se kuitenkin oli jotenkin jumissa siellä. :?

Meille tuli kanssa eka piikkisilmä kasvin mukana. Pelästyttiin kotona että mikä ihmeen mato tossa kasvipussissa luikertelee, ja oppaista tarkastelemalla päädyttiin piikkisilmään. Se vei meidän sydämmet. :D

Leväbarbin selviytymistarina taas kuuluu näin: Menin Millenniumina eli vuoden 2000 uutena vuotena joskus yhden aikaan tutimaan, ja mulla oli silloin parvisänky, akvat sängyn alla. Yhtäkkiä kuuluu mäiskis ja meikä sitten pomppas salamana pystyyn ja katsomaan mitä kävi. Leväbarbin löysin akvaariojalustan alta (on niin matala rako ettei imuri sinne mahtunut), ja pyrstöstä sain napattua kiinni ja heivattua erittäin pölyisen kalan takaisin altaaseen. Ihme kyllä vaikka oli kärsineen näköinen, niin ei sairastunut mihinkään. :D Se on mulla vieläkin.
-Chyental-
-Alix-
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 4264
Liittynyt: 09:49, 30.05.2002
Akvaarioseurat: HAF, HAS, SMAS, ja Ciklidistit
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja -Alix- »

Minun akvaarionpidon ammoisina alkupäivinä kun allasta vielä pestiin, vietiin kaikki koristeet kylppäriin ja hangattiin perusteellisesti harjalla kerran kuussa samalla kun vaihdettiin hikinen 1/3 vedestä, niin sattuipa tämä. Minä päätin suorittaa oikein vuosisiivouksen, eli kauhoin hiekkoja pois altaasta ja vein nekin pesulle kylppäriin. Ennen sitä oli tietenkin puunkarahkat ja kivat sun muut nostettu pois ja laitettu tyhjään kylpyammeeseen odottamaan pesuvuoroa. Siinä tuntien vierähtäessä väsyin hommaan ja tein muuta välillä (olin n. 11 v. eikä kiinnostusta riittänyt yhteen asiaan kovinkaan pitkäksi aikaa). Sitten jatkoin pesemistä.

Äiti tuli kotiin töistä ja ihmetteli touhujani, nosti yhden karahkan tyhjästä ammeesta, käänteli sitä ja kysyi olenko jo pessyt sen. Samalla hän karjahti yllättyneenä ja juoksi karahka kädessä akvaariolle jossa muut kalat uiskentelivat n. 5cm syvässä sohjoisessa vedessä ja tuuppasi karahkan veteen. Seurasin äimistyneenä perässä ja saatuaan puun veteen ilmoitti äiti että partis oli siihen vielä kiinni imeytyneenä! 8O En ollut huomannut sitä nostaessani karahkaa ja sohjoisesta vedestä oli aivan mahdoton tarkistaa kalamäärää... Kyllä se naaraspartis eli kahdeksan vuotta tuonkin kohtelun jälkeen.
Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.
Blue
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1356
Liittynyt: 14:13, 30.06.2001
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blue »

Tuttua tuo että partis on jäänyt kannon koloon kiinni. Kerran kanto ehti olla pöydällä muutamia minuutteja, ennen kuin huomasin kolossaan olevan partiksen. Kanto äkkiä veteen, ei käynyt kuinkaan :) Tuohan on tosin lyhyt aika, ja noita sattuu varmaan useinkin. Partis ei millään lailla reagoi, vaikka joutuukin vedenpinnan yläpuolelle :roll: No nykyään ei ole tuota vaaraa, kun kantoja ei tule koskaan pestyä.
Kris
Senior Member
Senior Member
Viestit: 757
Liittynyt: 11:25, 10.08.2001
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kris »

Blue kirjoitti:Partis ei millään lailla reagoi, vaikka joutuukin vedenpinnan yläpuolelle.
Joo, se on harmi kun eivät ala sätkiä tai hyppiä, joutuvat helposti vääriin paikkoihin. Mutta vaurioituvat tai kuolevat nekin kun eivät ole vedessä, joten tarkkana kannattaa olla.
The plural of anecdote is not data.
Maarittip
Junior Member
Junior Member
Viestit: 108
Liittynyt: 18:47, 20.10.2002
Paikkakunta: Kalajoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maarittip »

En muista olenko jo johonkin aiheeseen kertonut kääpiökynsisammakostani... mutta tässä tulee:

Eräänä päivänä täytin kääpiökynsisammakkojen akvaarion vedenvaihdon yhteydessä aika täyteen, kuitenkin melkein 5 cm yläreunasta. Päällylaseissa on syöttöreuna... eikä ollut ennemmin syytä sitä peittää. Samana iltana (nukkumaanmeno aikana) alkoi tanskandoggimme murista oudosti... sitä jatkui ja jatkui... Menin viimein katsomaan ja näin lattialla jonkin pienen koirankarvoihin ja pölyyn kietoutuneen möykyn. Tarkemmin katsottuani huomasin sen sammakoksi ja ajattelin sen olevan kuollut.. Aikoessani nostaa sen pois, se alkoikin potkimaan vastaan... 8O

Voi kamaluus... ja vielä aivan karvojen peitossa.. Käytin sitä suihkun alla, että enimmät karvoista olisivat irronneet ja sitten laitoin sen takaisin altaaseen.. Sammakko elää vieläkin.. :)

Pitkän matkan se kuitenkin teki, talon toisesta päädystä toiseen ja vielä säilyi saalistajilta hengissä (kissat ja koirat) koko pitkän päivän... :)
Majqua
Senior Member
Senior Member
Viestit: 937
Liittynyt: 00:01, 06.08.2003
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Majqua »

Täytyypä minunkin kertoa vähän nolo juttu... [:I]

Taistelukalat olivat kuteneet ja poikaset kuoriutuneet ja koiras siirretty pois kutualtaasta. Vaihtelin sitten vettä ja ruokin poikasia, mutta sitten niitä näkyi aina vain vähemmän ja vähemmän ja sitten ei enää yhtään...
Kun sitten olin moneen kertaan tarkistanut, päivästä toiseen, että ei siellä mitään eloa ole, jätin altaan laiskuuttani tyhjentämättä seisomaan sellaisenaan MUUTAMAKSI VIIKOKSI. Siis ei mitään suodatusta/ilmastusta, ei vedenvaihtoja (vettä 40 litran vetoisessa altaassa vajaat 20 cm), ei valaistusta...

Sitten viime viikonloppuna ajattelin vihdoin ryhdistäytyä ja putsata altaan pois. Vedet ämpäriin ja vessanpönttöön. Yhden ämpärin vein saman tien, toiset jäi kuitenkin hetkeksi seisomaan lattialle, ja kun kumarruin lähteäkseni viemään niitä kylppäriin, näkyi yhdessä ämpärissä liikettä! 8O Viisi eri kokoista poikasta ämpäreistä sitten löytyi. Kyllä tuli huono fiilis, että miten näin pääsi käymään!! Voi rassukoita. :(
mirzun
Junior Member
Junior Member
Viestit: 53
Liittynyt: 10:44, 29.06.2003
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja mirzun »

Näyttää näitä noloja juttuja sattuneen muillekin joten voinhan minäkin omani kertoa.

Kerran vedenvaihdon yhteydessä karsin ja siistin kasveja ja jätin ne "roskat" siihen pinnalle kellumaan ajatellen ottaa ne viimeiseksi tehtyäni ensin kaiken muun ja päätin ne sitten viisaana ottaa haavilla :roll:

Sinnepä haaviin ui sitten kardinaalitetra enkä heti huomannut sitä ja laitoin roskat siitä vessanpönttöö.
Kun menin takaisin laskin kalat ja totesin yhden kardinaalin puuttuvan.

Ajattelin ensin että joku oli syönyt sen enkä vain aikaisemmin huomannut..
Sitten menin vessasta hakemaan ämpäreitä ja huomasin auki olevassa vessanpöntössä kalan. Silloin tajusin että se oli tullut roskien mukana.

Kyllähän siinä hieman hävetti onkia kalaa vessanpöntöstä, mutta kala elää vieläkin.


Toisen kerran miekkapyrstö naaraamme oli sen näköinen, että päätin nostaa sen synnytysaltaaseen.

Oli ilta joten olin aikeissa mennä nukkumaan, mutta yksi perheenjäsenemme sanoi katsoessaan altaaseen, että eihän täällä mitään kalaa ole.

Väitin vain, että kyllä se siellä ruukussa on piilossa enkä heti mennyt katsomaan.

Huoneeseeni mennessä aloin ajattelemaan, että jos kala ei olekaan altaassa. Oli aivan pakko mennä katsomaan ja löysin kalan, mutta pölyisenä kaapin alta.

Ajattelin, että eihän se voi olla elossa, mutta nostaessani sitä pois se alkoi sätkimään.

Laitoin sen takaisin altaaseen ja uimaan se lähti.
Ja aamulla poikaset olivat syntyneet. Mutta ei silloin ollut vielä kovin paljon kokemusta synnyttävistä kaloista, joten en tiedä kuinka monta se oli syönyt mutta kymmenkunta oli vielä jäljellä ja kala elää vieläkin kaikesta järkytyksestä huolimatta.
Näin meillä. :roll:
Vain nopeat elävät... hitaat jäävät jalkoihin
Behemot
Senior Member
Senior Member
Viestit: 761
Liittynyt: 11:27, 23.08.2002
Paikkakunta: Järvenpää/HAS

Viesti Kirjoittaja Behemot »

Olen tainnut joskus kertoa tämän jossakin, mutta kerrotaan vielä kerran.

Vanha akvaarioni oli alkanut vuotamaan, ja tyhjensin sitä puolisoni kanssa kovalla kiireellä. Tyhjennettyäni akvan huomasimme, että toinen katinkultamonneista puuttuu. Ajattelimme sen olleen mennyttä kalaa kaiken hässäkän keskellä.Surullisina tyhjensimme altaasta hiekatkin, ja aloimme siirtää tyhjää akvaa. Silloin mies huomasi, että pohjalle jääneessä pienenpienessä mutavellilätäkössä sätkii jotakin. Kadonnut kattishan se siellä. Haavimme kalaparan pikavauhtia turvaan, eikä monni ollut kokemuksestaan moksiskaan.

Kyseinen monni kavereineen elää tänäkin päivänä terveenä ja hyvinvoivana.
Kell' monni on, se monnin kätkeköön
mahven
Junior Member
Junior Member
Viestit: 203
Liittynyt: 14:24, 01.08.2002
Paikkakunta: Klaukkala

Viesti Kirjoittaja mahven »

Oli joskus muinoin jossain altaassa pikkuinen Renan sisäpörrääjä apusuotimena, moottoriosan kyljessä joku kummallinen pieni imuaukko. Kerranpa sitten yhytin nokkamonnin törröttämässä 90 asteen kulmassa suodattimen kyljessä, oli onneton juuttunut nokastaan aukkoon ja ties kuinka kauan oli siinä kärvistellyt.
Irroittelin kalan joka pitkään murjotti pohjalla kalpeana ja hiljaisena, mutta päätti sitten toipua järkytyksestä ja polskii nykyisessä altaassa edelleen.
Ja se aukko sai välittämästi tulpan suodatinvanusta.
tilli
Junior Member
Junior Member
Viestit: 226
Liittynyt: 13:40, 08.02.2003
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja tilli »

Nolo juttu on tapahtunut täälläkin. Viime kesänä, muutaman kesämökillä vietetyn päivän jälkeen löysin akvaariostani kuolleena kirjoahvenen.

Luulin, että se oli mennyt tarkoituksella keraamiseen luolaan kuolemaan, ja itku kurkussa kopistelin raatoa luolasta vessanpönttöön (tunnustan olevani tätä tyttö-tyyppistä harrastajaa, joka kiintyy yksittäisiin kaloihinsa). Muuten kaikki oli kunnossa, vaihdoin veden ja tein muut hoitotoimenpiteet.

Parin päivän päästä kuulin akvaariosta kolinaa. Menin katsomaan, ja samainen kirottu keraaminen luola kolisi lasia vasten. Eräs toinen kirjoahvenista oli tunkenut sinne, pahaksi onnekseen samaan aikaan partamonnin kanssa. Olot olivat mitä ilmeisemmin klaustrofobiset.

No, aloin varovasti liikutella luolaa siinä toivossa, että jompi kumpi lähtisi pois. Molemmat mylläsivät minkä ehtivät, ja luulin urospartiksen terävine piikkeineen repivän ahvenparkani riekaleiksi.

Sain sen hätistettyä haavilla pois, mutta kirjoahven oli yrittänyt liian pienestä luolanaukosta ulos, ja juuttunut nalkkiin. Minun täytyi varovasti käsin irrottaa se. (Vasta tällöin minä torvelo tajusin, mihin ensimmäinen kala oli kuollut. Kaloja ei akvaariostani ole kuollut muulloin kuin pilkkutautiepidemian aikana.)

Kirjoahven selvisi rytäkästä parilla irronneella suomulla, ja elää vielä tänäkin päivänä. Vaisu se oli jonkin aikaa. Luolan olen viskannut menemään. Harmittaa kyllä vieläkin, etten kokemattomuuttani tullut ajatelleeksi, että tietenkin kalat kasvavat ja luola käy niille ahtaaksi.
terraluna
Starting Member
Starting Member
Viestit: 36
Liittynyt: 22:15, 02.10.2003
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja terraluna »

Tarinoita legendaarisen kouluakvaarion ajoilta, osa 1:

Meille opetettiin myös tuolloin ala-asteella, että akvaario on kerran vuodessa siivottava PERUSTEELLISESTI. Toisin sanoen hiekat pestiin, samoin kivet ja kannot, suodatinvanut, kaikki lasit ja itse allas, jopa kasvien lehdet piti hieroskella vesihanan alla.

Tätä siivousta oli sitten suorittamassa aina minä ja pari muuta tyttöä ja kun kolmasluokkalaiset raahaavat isoja vesipaljuja pitkin koulun käytäviä, niin senhän tietää että aikaa tuhraantuu. Näin oli tälläkin kerralla.

Koulupäivä oli jo loppunut ja kello läheni neljää. Silloin vahtimestarimme, joka oli tunnettu antisympaattisuudestaan oppilaita kohtaan, alkoi hermostua kun emme olleet saaneet urakkaa valmiiksi ja pakotti meidät jättämään hommat sikseen sanoen että "on teillä huomennakin aikaa jatkaa".

Sinne jäivät kalat kippoihinsa ja kasvit kuiville pelkkiin pyykkisaaveihin seisomaan ja pelolla odotin, miltä ne seuraavana aamuna näyttävät. Itse asiassa kasvit eivät näyttäneet kovinkaan pahoilta, mutta todellinen yllätys tuli siinä vaiheessa kun istutin niitä takaisin pohjaan.

Muuan levänuoliainen, jota emme olleet nähneet koko siivoustouhun aikana, molskahti saavista ottamastani kasviryppäästä akvaarioon! Vaikka kasvit olivat olleet ilman vettä yön yli saavissa, oli johonkin koloon näemmä jäänyt sen verran kosteutta, että tämä herra saattoi sen turvin hengittää ja estää korppuuntumisensa!

Sitemmin kyseinen kasvi (jonka laji on jäänyt tuntemattomaksi) kasvoi ulos akvaariosta ja kukki vedenpinnalla, eli aikamoinen suoritus siltäkin yön kuivaamisen jälkeen.

Levänuoliaista ei koskaan myöhemminkään löydetty siivouksien yhteydessä, vaan mokoma näki ilmeisesti paremmaksi piilottelun soran tai kasvien joukossa. Viimeistään parin päivän päästä siivouksesta se kuitenkin aina ilmestyi ruokinta-aikaan esille.

Tulipa mieleen toinenkin tarina lapsuuden ajoilta, liittyen miljoonakalojen uskomattomaan sopeutumiskykyyn.

Eräs todellinen eläinharrastaja- (lue: eläinten keräilyä harrastava) ystäväni laski kotinsa läheiseen metsälampareeseen miljoonakalojensa "ylijäämän". Silloin oli kevät ja vesi lienee ollut viisitoista asteista maksimissaan.

Hämmästys oli suurtakin suurempi, kun syyskesästä lammikolla vieraillessani erotin välkettä pohjan humusmössön seasta. Miljoonakalat olivat säilyneet hengissä ja kalojen määrän huomioiden ilmeisesti jopa lisääntyneet siinä lätäkössä. 8O

Talvesta miljoonaiset eivät kuitenkaan selvinneet, luultavasti monttu jäätyi pohjiaan myöten ja vaikkei jäätyisikään, viimeistään tällöin happikato ja ruuan vähyys olisivat koituneet populaation kohtaloksi.

Jälkiviisaasti voi todeta että harmi kun ei tullut otettua kantaa viljelyyn, vaikka enpä minä tuolloin akvaariota vielä omistanutkaan. Tosin jorpakkoon verrattuna luulisi normaalin lämmittämättömän pikkuakvankin olevan luksusta. :mrgreen:
Blue
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1356
Liittynyt: 14:13, 30.06.2001
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Blue »

Täytyypä heti kertoa tämä hurja selviytymistarina, löysin nimittäin tänään jotain aika ihmeellistä. Kuukausi sitten siirsin kaikki poikaset poikasaltaasta toiseen altaaseen, altaan pohjalle jäi muutama cm likaista vettä. Äsken siivoilin isoa allasta ja laitoin ruokinta-automaatin pikkualtaan päälle. Kuulin oudon äänen, ja ihmettelin mikä putosi. No hetken päästä huomasin että automaatti oli kipannut ruuat sinne pikkualtaaseen. Kurkkasin altaan sisään, ja mitä näinkään: kalanpoikasen! Rassukka oli ollut siellä yksinään kylmässä ja likaisessa vedessä kuukauden päivät ilman mitään ruokaa. Suodatustakaan ei ollut. Ja kala oli muka kasvanut 8O Mittasín juuri veden lämpötilan, 17 astetta. Nytpä onkin miettimistä mihin tuon pikkuisen laitan. Paras vaihtoehto taitaa olla kelluva poikasallas ja sinne muutama tabletti ruuaksi. Muut pienet poikaset ovat eri kaupungissa ja isommat tuossa altaassa. Tuskinpa tuo syödyksi tulisi, mutta parempi kai laittaa vielä erilleen.
Cofu
Member
Member
Viestit: 370
Liittynyt: 21:54, 14.01.2004
Paikkakunta: Kouvola, Klas

Viesti Kirjoittaja Cofu »

Eräs suuri partisuros kävi pienellä maailman tutkimusmatkalla muutama vuosi sitten. Monni oli ystävineen karanteenissa makkarin 60 litraisessa. Yöllä heräsin ja ihmettelin mitä perhanaa se kissa nyt taas touhuaa [}:)] . Tuolloin puoli vuotiaalla hyperaktiivisella superpallolla oli energiaa ympäri vuorokauden ja yölläkin vaistomaisesti heräsin useasti korjaamaan kolinan aiheuttamia vahinkoja :roll: . No olkkarin lattialta löysin kissaneitimme touhuamasta jonkun mustan möykyn kanssa. Laitoin valot päälle ja kukas se siellä lattialla pötköttikään, pelästyin jo että nyt lähti kalalta henki kun nuo parikymmentä neulanterävää kynttä ja naskalihammasta oli kalaa ahdistelleet ties kuinka kauan. Totesin kalan kuitenkin elinvoimaiseksi ja puoli unessa heitin kalan vieressä olevaan isoon altaaseen ja marssin takaisin nukkumaan. Aamulla tarkistin vielä partiksen vahingot ja palkaksi tästä seikkailusta monni sain vääntyneen pyrstön. Tosin viime kesän helteet koituivat tämän urhean yli 15-vuotiaan yksilön kohtaloksi :frown: .
Mari Kurki
Elite Member
Elite Member
Viestit: 6450
Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Espoo, HAS

Viesti Kirjoittaja Mari Kurki »

Joo, partiksia ilman vettä päiväkausia, altaaseen muutossa unohtuneita kärsänuoliaisia ja puikkokaloja ym. "tavallista" meilläkin on ollut, mutta ehdottomasti paras selviytymistarina tapahtui kaverini akvaariossa tai.. No kuitenkin, jospa vaikka kerron..

Ystäväni hurahti akvaarioihin huomattavasti aikaisemmin kuin minä itse ja hänen innostuksenaan tuntui olevan aina kaikkein kummallisimmat, rumimmat tai suurimmat mahdolliset kalat.
Kundi kerta kaikkiaan repesi riemusta, kun erääseen liikkeeseen tuli erä keuhkomonneja. Sellainenhan se oli luonnollisesti saatava, maksoi mitä maksoi.

Tyyppi roudasi uusimman rumiluksensa kotiin ja pulautti akvaarioon. Kala sopeutui hyvin ja ehti kasvaakin ennen Suurta Katastrofia.

En nyt enää niin hirmuisen monen vuoden jälkeen muista syytä (akvaarion siirto tmv.), mutta jostain syystä keuhkomonni piti kuitenkin haavia akvaariosta ylös ja sijoittaa sankoon. Kesken projektin ystäväni sai jonkinasteisen paniikkikutsun puhelimitse jonnekin (ei vanha enää muista yksityiskohtia) ja joutui siis poistumaan pariksi tunniksi jonnekin. Kala jäi sankoonsa ihmettelemään ihan kuuliaisen näköisenä kuulemma.

Parin tunnin päästä kaverini palasi reissultaan ja alkoi saattaa projektiaan loppuun. Paitsi että... typerä keuhkomonni oli kadonnut sankosta...
Armoton etsintä -> ei monnia missään. Kaivettuaan koko huoneen ylösalaisin, ystäväni käänsi epäilevät silmänsä kohti koiraansa. Ei muuta vaihtoehtoa, kirottu nelijalkainen lienee syönyt monnin.
Asia jäi silläerää siihen, mutta jonkin ajan kuluttua (en enää muista tarkkaa aikaa, vähintäänkin useita päiviä - kuukausi) monni löytyi. Se makasi lattialla kivikovaksi kuivuneena ja kopautettuaan monnilla pari kertaa sohvapöydän kulmaan myrtynyt ystäväni tipautti monnin vessanpönttöön.
Tässä vaiheessa tarinaa lienee paikallaan kertoa keuhkomonnien elämästä joitain yksityiskohtia. Sadekauden ajan ne asustelevat joissa ja tulvalammikoissa ja kuivana kautena kaivautuvat mutaan, jossa horrostavat seuraavaan sadekauteen saakka. (Mainittakoon, että tämä puoli asiasta selvisi ystävälleni vasta jonkin aikaa tämän tarinan katkeran lopun jälkeen)
Mennessään seuraavan kerran vessaan, ystäväparkani meinasi saada sätkyn. Vessanpöntössä mulahti! Ju..lauta, se keuhkomonni on elossa! Ystäväni kertoman mukaan, hän on kiitollinen siitä, että seuraavaa vaihetta ei kukaan ollut todistamassa. Kahden haavin kanssa epätoivoisesti vessanpöntössä sohiva akvaristi olisi voinut asiaa harrastamattomassa sivussakatsojassa aiheuttaa häkellystä.
-Mitä mies puuhaa?
- No kalastan!
- ???! Ahaa... No hyvinkö särki syö?
- Hmh! Eikun keuhkomonnia!
- Just... No kuule kalastele sinä vaan ihan kaikessa rauhassa sitä - eeh - keuhkomonnia, mä käyn tota soittamassa yhden puhelun...

Tarinan loppu on valitettavasti surullinen. Keuhkomonni ei antautunut haaviin, vaan onnistui solahtamaan hajulukon läpi viemäristön ihmeelliseen maailmaan.

Tällaisenaan olen tämän kuullut, mutta en sitten tiedä kuinka paljon on oikeasti totta ja kuinka paljon liioittelua. Voiko kala oikeasti enää toipua elämään jos se on kuivahtanut koputuskuivaksi? 8O
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
Rääkky
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1416
Liittynyt: 01:42, 22.11.2001
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rääkky »

Mari: :mrgreen: Ratkaisit juuri ongelmani! Menenkin tästä keuhkomonnini kanssa kylpyyn. Tällaista ei voi tapahtua ja luulen että minut herättää vain tujaus vettä

*aivan totaalinen repeäminen*

Taidan tarkistaa että onko entisillä asukkailla ollut keuhkomonneja myös ennen ammeeseen menemistä ja tarkistan varmaan tästedes lopunelämäni etenkin vieraillessani akvaristien pyhätöissä :mrgreen:
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleistä keskustelua (akvaario)”