Loistavaa keskustelua tärkeästä asiasta!
Pikku_kalasten "parhaansa mukaan" on erittäin hyvä pointti. Tässä on nyt muistettava, että tällaisille harrastajafoorumeille eksyy ainoastaan pieni vähemmistö kaikkein valveutuneinta porukkaa, joten foorumilaisten motiivit ja eläinten hoito ovat aika varmasti kunnossa. Tosiasia on kuitenkin se, että ihmisten suurella enemmistöllä ei ole sen enempää moraalista selkärankaa kuin sitä kuuluisaa "maalaisjärkeä" millä asioita hoitaa. Näin ollen "parhaansa mukaan" voi olla ihan mitä tahansa, ja tuota perustelua käyttää joka ikinen lastensa hakkaaja ja eläinrääkkääjä. Että ihan tässä lasten parasta ollaan ajateltu ja parhaamme mukaan hoidettu kun on kytketty ketjulla patteriin ja syötetty homeista leipää... Niinhän se sairaan ihmisen logiikka menee, joten pikku_kalasten aloitus tästä "parhaansa mukaan" - perustelusta on mielestäni täysin oikeutettu.
Motiiveista kuitenkin sen verran, että käsitykseni mukaan kaikkein pahimmat hamstraajat ovat nimenomaan eläinten "pelastajia", eli motivaatio on mitä jaloin mutta realiteetit täysin hukassa. Jenkkiblogien kautta on tullut seurattua näitä tapauksia melkein viikottain kun on aina jossain joku hevosten "rescue" hätää kärsimässä kun on yhtäkkiä hoksattu että 100 hevosen ruoka maksaa ihan oikeaa rahaa mitä ei niin vaan takataskusta taiotakaan. Tällaiset "pelastajat" yleensä päätyvät kaikkein traagisimmiksi eläinrääkkäystapauksiksi huolimatta siitä, että alkuperäinen ajatus eläintenpidosta oli niin jalo kuin olla ja voi.
Kissojen vapaasta ulkoilusta pari pointtia. Ensinnäkin olisi hyvä muistaa, ettei edes kulkunen estä petoeläintä häiritsemästä saaliseläintä. Olen tässä itsekin rankasti mokannut, kun olen ajatellut ettei minun täydellisen saalistusvaistoton koira voi ketään häiritä metsässä juostessaan
. Väärin, pelkkä petoeläimen läheisyys voi stressata saaliseläimiä niin paljon, että ne hylkäävät pesänsä. Ei siinä mitään varsinaista hätyyttelyä tai saalistusyrityksiä tarvita kun jo kato käy.
Toisekseen, olisi hyvä muistaa, että viimeisen sadan vuoden aikana maailma on muuttunut niin radikaalisti, että ihmisen on syytä pitää varsin tarkka luku kaikista itse aiheuttamistaan vahingoista. Luonnon elintila on pienentynyt ja sirpaloitunut, ympäristömyrkyt aiheuttavat tuhoa ja toki ihmisen omistamat petoeläimet pitää laskea mukaan näihin ihmisen vastuulla oleviin asioihin. Viis siitä, jos sata vuotta sitten ei haitannut jos kissa muutaman tirpan nappaa, nykyään tilanne on aivan toisenlainen ja joka ikinen pesintä on tärkeä (ehkä puluja lukuunottamatta). Kissojen metsästysreviireistä tehtyihin tutkimuksiin kannattaa kyllä suhtautua vakavasti. Tutkittu tieto on kuitenkin aina tutkittua tietoa vaikka tieteenteon yleiset virhemarginaalit tiedetäänkin.
Mielestäni yksi harvoin ehdotettu kompromissi olisi koirien kiinnipitolain laajentaminen "ihmisen omistamien petojen" kiinnipitolaiksi. Jos kissojen pitää saada liikkua vapaana, ne voivat liikkua vapaana pesimäkauden ulkopuolella. Mutta noin yleisesti ottaen vähän ihmetyttää tämä kissojen erikoisoikeus. Jos minkä tahansa muun eläimen vapaana pitoa puolusteltaisiin samalla lailla kuin kissojen, ihmiset tikahtuisivat nauruun. "Boakäärmeeni pitää saada toteuttaa luonnollisia viettejään ja saalistaa puiston puussa ja uida kaupungin suihkulähteessä".
Miksi kissalle sallitaan sellaiset asiat, mitä ei sallita millekään toiselle ihmisen huoltamalle eläimelle? Mikä tekee kissasta poikkeuksen ja millä perusteella?
Ja kunhan tästä maalle päästään, niin ei mitään puhettakaan että meidän kissat menisivät ulos itsekseen. Täällä on varsin terve ja elinvoimainen ilveskanta, ja tiettävästi villipetojen ruokkiminen elävällä syötillä on metsästyslaissa kielletty... Maalla asuessa haittaeläimistä pääsisi huomattavan tehokkaasti eroon kun vaan suosisi pöllöjä ja muita pieniä petolintuja, niiden olemassaolo vaan usein unohdetaan kun Suomi vieläkin toipuu vuosikymmeniä kestäneestä sairaalloisesta petolintuvihasta. On totta, että kissa on Suomessakin ollut luontainen saalistaja. Harmi vaan että se oikea
eurooppalainen villikissa on sukupuuton partaalla joka paikassa juoksentelevien kesykissojen takia
. Kesykissoja Suomessa on ollut varsin vähän aikaa, niitä ennen pidettiin elätteinä mm. rantakäärmeitä ja lumikkoja haittaeläimiä saalistamassa. Rantakäärmeitä oli jopa sisällä tuvassa!
Sisso: ziisus! Hyvä oli kuulla tuokin kokemus, eipä ole itselle tullut mieleen että noinkin voi käydä... Se on kyllä tiedossa, että jos on vastakkain kotikoira ja vähääkään villimpi kissa niin koira on se jolta katoaa ottelussa ruumiinosia. Mutta tiedänpähän nyt että voi olla omakin nahka vaarassa...
Tämä keskustelu on kokonaisuudessaan taas sitä, mikä omaa mieltäni kovasti kaihertaa. Eli sitä, että eläinharrastajilla tuntuu olevan jonkinlainen musta piste siinä kohtaa kun pitäisi miettiä, mikä on kokonaisuuden kannalta tärkeintä ja mikä on sen oman, erityisen kotona asuvan eläinyksilön paras etu. Olisi hyvä muistaa, että tällainen Suomen mittakaavan lemmikkiharrastus on suoraan sanottuna n. 10% kermap*rs*vähemmistön erityisoikeus tällä planeetalla ja tästä syystä olisi toivottavaa, että kukin huolehtisi siitä, ettei oma halu pitää eläimiä kotonaan aiheuta vahinkoa tai tuhoa sille ainoalle planeetalle mikä meillä on tällä hetkellä käytettävissä. Tämä koskee niin lemmikkien aiheuttamaa haittaa luonnoneläimille kuin lemmikkituoteteollisuuden aiheuttamia haittojakin.
Olisi kiva jos joskus kohotettaisiin katsetta sen naapurin Kerttu-Birgitan eläinten pidon arvostelusta siihen, millaista toimintaa rahoitamme ostaessamme omalle kullanmurupupelle "parasta mahdollista" ruokaa ja tavaraa. Akvaarion osalta tämä tarkoittaisi mm sitä, että maksaisimme tarvikkeita ostaessamme siitä, että suodattimet ja muut härpäkkeet olisi tehty kierrätysmateriaaleista sellaisissa tehtaissa, joiden sähkö on tuotettu saasteettomasti ja uusiutuvalla energialla. Ja että kalojen ruuan osalta vaadittaisiin sitä, ettei kalanruokavalmistajilla saa olla minkäänlaisia kytköksiä ryöstökalastusta harjoittaviin firmoihin. Noin niinkuin pari esimerkkiä tästä laajemmasta katsontatavasta. Välillä tuntuu siltä, että hautaudumme niin yksittäistapausten draamaan että kärjistetysti päädymme perustelemaan, että Meidän Mustin on saatava Parasta Mahdollista ruokaa missä on sinivalaasta kerättyä rasvaa ja pandakarhun kankkua, ja mitä roudataan pitkin maailman meriä tankkereilla mitkä vuotavat koko matkan ajan öljyä mereen ja levittävät haitallisia vieraseliöitä paikasta toiseen. Mutta mitäpä siitä kunhan Meidän Musti on hoidettu hyvin ja voin itse pitää itseäni pyhimyksenä joka rakastaa eläimiä
.
Eli aloittajan kanssa samaa mieltä, "parhaansa mukaan" ei riitä, vaan on oltava jotain objektiivisia periaatteita joiden mukaan homman pitäisi toimia. Ne kaikkein suurimmat ongelmat lemmikkien pidossa tuntuvat vaan olevan sellaisia, mihin erittäin harvoin kiinnitetään huomiota!