Aqua-Web

Tästä on ollut puhetta joissain ketjuissa ja erityisesti meidän perheessä.
Onko teidän mielestä akvaarionne asukit lemmikkejä?

Mun mielestä kyllä ovat. Kaloja ruokitaan, tarvittaessa lääkitään, pidetään ympäristö kunnossa ja yritetään saada onnellisiksi.
Jotkut kalat ovat sitten ylitse muiden esim. persoonalliset plekot,yms. Yleensä sellaiset kalat jotka tunnistaa helposti
ja ovat luonteikkaita. Usein verrataan koiraa ja kalaa lemmikkeinä toisiinsa, mutta eihän se ole järkevää.
Koiriakin ruokitaan, tarvittaessa lääkitään, pidetään ympäristö kunnossa, mutta niitä myös ulkoilutetaan ja koulutetaan(ainakin toivottavasti ).
Minulle koirat ovat perheenjäseniä, joista tulee todella rakkaita. Perheenjäsenet pyörivät pitkin päivää lähellämme,
joten koirat ovat siinä suhteessa perheenjäseniä.
Kalatkin voivat tulla tärkeiksi, mutta en ole ikinä masentunut kalan kuoltua.
Sintti, Kiilto, Sini, Kentsu, MäcKaiver, Lörppö ja Tuksu ovat lemmikkejä, vaikka ovatkin platyjä.

No ehdottomasti kala on lemmikki!

Wikipedia:
Lemmikkieläin (tai lyhyesti lemmikki) on ihmisen omistama eläin, josta ihminen huolehtii. Lemmikki hankitaan lähes aina ihmisen seuraksi, vaikka joissakin tilanteissa eläin voi olla yhtä aikaa sekä seuraeläin että hyötyeläin.

Tottakai on, ei kahta kysymystä.

Villit kalat ei tiettykään ole lemmikkejä, ne vain, jotka on akvaariossa. Eli oisko pitänyt sitten laittaa toi "riippuu kalasta". En ainakaan koe, että pyydystäisin lemmikkejä, kun kalastan vaikka järvestä. Mutta toisaalta, jos pyydystäisin järvestä kaloja ja laittaisin ne akvaarioon, niistä tulisi lemmikkejä.

Toki, ainakin kirjoahvenet, isommat ovat kovinkin kiintyneitä hoitajaansa. Myös tulevat katselemaan uusia ihmettelijöitä sekä seuraavat telkkarin tapahtumia ym. Lemmikki, kala, koira tai kissa jne, pitää ymmärtää sen syvin olemus. Kala elää vedessä mikä on ihan toinen maailma nisäkkäille ja muille ilmakehän happea hengittäville olennoille. Kala aistii kylkiviivallaan liikkeet ja jos heilutat sormea sen lähellä, se vastaa kaiketi kylkiviiva-aistilla silittelyä. Jos liikkeet ovat harkitun rauhallisia, kala ei säikähdä vaan ymmärtää ettei ole hätää.

Pienet kalat säntäilevät sinne tänne, niillä on pieni pää ja ne kait toimivat parvivaistojensa avulla enemmän kuin isompiaivoiset kalat. Monet sanovat oskarista että se voi kasvaa lemmikiksi, kyllä Lehtikalatkin ja kiekot ovat aika viisaita, myös muut isot kalat. Itselläni on vain kokemusta isojen ahventen fiksuudesta, joku toinen voisi kerto muiden isojen kalojen aivoituksia jos on kokemusta.

Kultakalani ainakin luokittelisin lemmikeiksi. Niillä on älliä paljon enemmän kuin muilla kaloillani (seura-akvan parvikalat, millarit ym.). Kultsut kattelevat aina olkkarista keittiön puolelle, esim. kun käväisee jääkaapilla. Ne on ihan täpinöissä ja tuntuu että ne huutais "meilläkin ois vähän nälkä".

No, ruoka-ajoista pidetään kyllä yleensä kiinni, mutta joskus on pakko vähän lipsua kun ovat niin innokkaita. Yleensä riittää kun käy vähän sormia heiluttamassa akvan lasissa. seuraavat innokkaasti perässä.

Kesäisin asustelevat pihalammessa. Tulevat kädestä syömään.

On mulla ollut kissoja, koiria, kanarianlintuja ja kreikan maakilpikonnakin. Kaloistani, myös muistakin kuin kultsuista, pidän huolta samalla tavalla kuin aikaisemmista muistakin lemmikeistäni.

Siis mielestäni kala on lemmikki!

Onko kala lemmikki siinä vaiheessa, kun vuokra-asunnossa kielletään lemmikkien pito?

Minä kutsuisin akvaariokaloja kernaasti hoidokeiksi lemmikin sijaan.

Tiizi kirjoitti:Onko kala lemmikki siinä vaiheessa, kun vuokra-asunnossa kielletään lemmikkien pito?

Minun mielestä ei ^___^


Kaikki asunnot joissa olen asunut ja joissa on ollut lemmikkikielto, on akvaario kuitenkin aina ollut ok. Eipä sillä, en kyllä taida muutenkaan laskea akvaariota ihan lemmikiksi.. Hieman samoilla linjoilla hx:n kanssa.

Vastasin ei. Minulle akvaario on enemmänkin vedenalainen puutarha tai pala keinotekoista luontoa, jossa on kaloja ja kotiloita ja vaikka mitä seassa. Mutta lemmikiksi en niistä mitään laske. Ovat enemmänkin eläviä koristeita. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä että niillä ei olisi minulle mitään merkitystä tai arvoa; kyllä ne ovat rakkaita otuksia ja vaalin niitä parhaan taitoni mukaan. Tuskin sijoittaisin satoja euroja merkityksettömiin otuksiin.. Mutta lemmikkejä ne eivät ole; osa syynä ehkä se, että en vuorovaikuta niiden kanssa suoraan. En syötä kädestä, en yritä koskea jne. Haluan että ne ovat mahdollisimman "luonnonmukaisina" tuolla altaassa ja tekevät sitä mitä ne oikeastikin luonnossa tekisivät. Meni melkein hermo työpaikan altaan oskareihin, kun ne melkein kyselivät kuulumisia kun saavuin työpaikalle. Piti katsella niitä viiden metrin päästä että mokomat kalat tekivät muutakin kuin kerjäsivät ruokaa. Kiehtovia otuksia ja kyllähän niihin tutustui kolmen vuoden aikana melko hyvin. Näiden ansiosta ymmärrän täysin miksi jotkut kutsuvat kaloja lemmikeiksi.

Omega369 kirjoitti:Mutta lemmikkejä ne eivät ole; osa syynä ehkä se, että en vuorovaikuta niiden kanssa suoraan. En syötä kädestä, en yritä koskea jne. Haluan että ne ovat mahdollisimman "luonnonmukaisina" tuolla altaassa ja tekevät sitä mitä ne oikeastikin luonnossa tekisivät.

Tämä kiteyttää aika hyvin, miksi minä en osannut vastata. Käytän kaloista enemmän sanaa elätti tai hoidokki, mutta huomaan kuitenkin kiintyneeni joihinkin yksilöihin ja esimerkiksi platyja on hauska syöttää kädestä. Pidän kuitenkin jollain tavalla erityisesti vähän ujommista ja villimmistä kaloista, jotka nähdäkseen pitää parkkeerata akvaarion eteen oikeana aikana vähintään vartiksi, että niitä voi tarkkailla kunnolla.

Mulle koira ei ole perheen-, vaan laumanjäsen. Kilpikonnat on enemmänkin ruokakuntaa vaikka suhtaudun niihin osittain lemmikkeinä - toisaalta niitä en syötä kädestä niinkään usein kuin platyja, vaikka tavallaan ne kuitenkin ovat lähempänä sitä lemmikki-statusta kuin platyt...

Tuo omegan viesti kyllä kuvaa juuri aika hyvin sitä eroa. Lemmikkejä ovat (mulle) sellaiset, joiden odotan ja oletan sopeutuvan laumaan ja elävän mun kanssa, kulkevan joskus mukana jne. Hoidokkeja ja elättejä taas nuo, joille haluan luoda hyvät olot mutta joita pyrin käsittelemään mahdollisimman vähän. Tässä suhteessa monet ajattelevat kilpikonnia lemmikkeinä, minusta taas ne eivät kerta kaikkiaan sovi sellaiseen.

Meni melkein hermo työpaikan altaan oskareihin, kun ne melkein kyselivät kuulumisia kun saavuin työpaikalle.

Kiitos tästä, voin kuvitella

Tietysti on! Kysymys hämmästytti...Akvaariokala on lemmikki ja omat ihanat monniset jaksavat vieläkin yllättää

Muiden mielipiteestä en tiedä,mutta omia fisuja syövät kaikkista parhaimpia mitä on hyvää sekä syövät kädestä:) Kalat tietää kyllä paljon että kuka emännänsä tai isännänsä ja tietää keneltä saa ruokaa ja keneltä kannattaa kerjää:) Kaikki hoitamani kala syövät kädestä paitsi plekot ja monniset. Kiekot,ahvenet,platyt,miekkaprstöt jopa ravutkin välillä hakee kädestä ruokaa.. Ihmiset kiintyy niihin kun on pidenpään hoitanut ihan pienestä samoin kalatkin kyyntyy omistajaansa. Muistan kun ostin aikoina karppeja 400l akvaarioon,mutta kalat kasvoivat vauhdilla vuoden jlk jouduin luopua niistä,et kalat saavat paremman kodin minulta tuli kyyneleitä,etten halunnut niistä luopuoa jos olisi silloin isompi allasta niin pidän ne ehdottomasti enkä luopuis niistä missään nimessä. Karppit ovat yksi suosikkistani kala lajista ne elää pitkään sekä käytäytyvät kun kissat/koirat tuli pintaan kerjää ruokaa sekä rapsutusta saa rapsuttaa ja ne tykkää todella paljon ui välillä kun selkäuimari silloin tiedän että ne niittää rapsutusta sekä ruosta. EHDOTTOMASTI KALAT OVAT LEMMIKKEJÄ <3

Laitoin kyllä, olen itse ainakin kiintynyt taistoihin, monnisiin, ottoihin ja partamonniin (parvikaloihin en niin paljon)

Yksi tapa miettiä asiaa: Laitetaan jonkinlaiseen jonoon sellaiset eläimet, joita ihminen pitää kotonaan, vaikka väliltä koira - banaanikärpänen.

Jos eläin on vielä terve, mutta käy tarpeettomaksi eikä siitä enää ole iloa (sanotaan vaikka tiikeribarbiparven viimeinen elossa oleva yksilö, tai vetokoira, joka tulee liian vanhaksi vetämään), lopetetaanko eläin ja miltä lopettaminen tuntuu? Minun rajani voisi olla jossakin yhteisöjä muodostavien tasalämpöisten eläinten alapuolella. Ja johtopäätös siis on, että kala ei ole lemmikki.

Vastasin kyllä. Kalasta on huolehdittava siinä, missä muistakin elävistä olennoista. Ja jos jonkun mielestä hämähäkki tai tuhatjalkanen on lemmikki, niin miksei kalakin?

Kala on lemmikki siinä missä muutkin eläimet. Miksi se, että se asuu vedessä muuttaisi sen, elävän kotona asuvan olennon, asemaa "ei-lemmikiksi"?

KaOl kirjoitti:Kala on lemmikki siinä missä muutkin eläimet. Miksi se, että se asuu vedessä muuttaisi sen, elävän kotona asuvan olennon, asemaa "ei-lemmikiksi"?

Mihin laitat rajan? Olen kasvattanut banaanikärpäsiä, joten onko banaanikärpänen lemmikki?

Ruma mies kirjoitti:

KaOl kirjoitti:Kala on lemmikki siinä missä muutkin eläimet. Miksi se, että se asuu vedessä muuttaisi sen, elävän kotona asuvan olennon, asemaa "ei-lemmikiksi"?

Mihin laitat rajan? Olen kasvattanut banaanikärpäsiä, joten onko banaanikärpänen lemmikki?

Olet todennäköisesti kasvattanut niitä ruoaksi? ¨

Mielestäni ruoka-aineena käytetyt "lemmikit" eivät ole lemmikkejä, vaan elvää ruokaa lemmikeille. Ihmisten ruokalemmikit ovat kotieläimiä.

Vastasin "riippuu kalasta". Minun on hyvin vaikea mieltää jotain kolmenkymmenen tetran parvea lemmikiksi, mutta isoa kirjoahventa voin sellaisena jo pitää.

Kun nyt ei puhuta lajeista joille vuorovaikutus omistajansa kanssa (sosiaalisella tasolla lähinnä) olisi mieluisaa, tarpeellista, tärkeää tai välttämätöntä, en katso kalan olevan lemmikki. En myöskään näe, että tämä oma määrittelyni tekisi hallaa kaloilleni.
Tosin jos minulta kysytään, niin karvaisista/käsiteltävistäkin eläinlajeista, joita ihmiset kotonaan pitävät, löytyy useampi rajatapaus lemmikki -termin suhteen. Ei-ruuaksi useamman vuoden ajan kasvattamani gerbiilit lukeutuvat tähän kategoriaan. Kesyrotta taas on jo selvästi enemmän lemmikki, marsusta ja kanista puhumattakaan.

Ildar kirjoitti:Kun nyt ei puhuta lajeista joille vuorovaikutus omistajansa kanssa (sosiaalisella tasolla lähinnä) olisi mieluisaa, tarpeellista, tärkeää tai välttämätöntä, en katso kalan olevan lemmikki. En myöskään näe, että tämä oma määrittelyni tekisi hallaa kaloilleni.
Tosin jos minulta kysytään, niin karvaisista/käsiteltävistäkin eläinlajeista, joita ihmiset kotonaan pitävät, löytyy useampi rajatapaus lemmikki -termin suhteen. Ei-ruuaksi useamman vuoden ajan kasvattamani gerbiilit lukeutuvat tähän kategoriaan. Kesyrotta taas on jo selvästi enemmän lemmikki, marsusta ja kanista puhumattakaan.

Suunnilleen näin se minunkin mielestäni menee.

Minulle kala on lemmikki, ei vain se "hieno koriste" jossain huoneen nurkassa.
Rakastan kalojani, niillä on omat persoonansa, etenkin parttistyttöön olen erittäin kiintynyt.
Rakkaita samalla tasolla kuin koiranikin, eli otan tarpeet huomioon jne..
Kuten eläintä täytyykin pitää, rakkaudella. (:

Vastasin, että on lemmikki ja luulin että kysymys oli vain akvaariokaloista. Tietankään luonnon/villitkalat eivät ole lemmikkieläimiä.

Tottakai akvaariokalat ovat lemmikkejä! Miksi ihmeessä eivät olisi? Eivät ne selviä ilman omistajansa huolenpitoa ja omistajakin saa niistä paljon hyvää mieltä <3

Itse en pidä kalaparveani lemmikkeinä. Pidän kyllä kaloista yhtä hyvää ellen parempaakin huolta kuin koirastani. Koira on minun lemmikki jonka kanssa käyn ulkona ja köllöttelen sen kainalossa lattialla. Koirani arvoa ei voi rahassa määritellä ja teen kaiken sen hyväksi ja itken kun se joskus poistuu luotamme. Kalat ovat minulle akvaario asukkeja joihin en ainakaan vielä ole kiintynyt niin että surisin jos joudun kalan lopettamaan tai jos löydän kalan kuolleena akvaariosta. Tee kaiken että kaloillakin olisi mahdillisimman hyvä olla mutta en pidä niitä lemmikkeinä.