Kirjoahvenille luonnonmukaista syntyvyydensäännöstelyä?

[kurttukriinumi]

Minulla on 200-litraisessa altaassa seeprakirjoahvenpariskunta. Altaassa ei ole muita asukkeja. Ongelmana on, että pari kutee jatkuvasti ja lisääntyy ihan liukuhihnalla. Poikasia ei tietenkään saa minnekään, joten vähän päästä saa olla saksimassa nuorisoa hengiltä.

Pidän pariskunnasta kovasti, enkä haluaisi niistä luopua, mutta poikastuotanto olisi kiva saada ainakin vähenemään. Olisikohan mitään niin häikäilemätöntä monnia tai jotain, joka söisi äkäisistä seeprakirjoahvenista huolimatta kudut tai poikaset ihan pienenä jo?

Vesiarvot altaassa ovat:

pH 6,8
GH 5
KH 2
Nitraatti juuri ennen viikottaista vedenvaihtoa 10-15
Nitriitti 0

Altaassa on suodatuksena ok puhaltava joku merkitön sisäsuodatin sekä 350-litraiselle altaalle tarkoitettu Eheimin ulkosuodatin.

[kirahvi1]

Seeprakirjoahven taitaa olla sieltä äksyimmästä päästä. Varjokin suosittelee lajiakvaariota. Käytetyn predatorin pitäisi siis olla suurikokoinen ja nopea. Toisaalta akvaarion koko asettaa omat rajoituksensa. Itse olen huomannut, että esimerkiksi kirjobarbit (Puntius arulius) ovat hyvin ahneita syömään lehtikalojen mätimunia. Tässä ne ovat nykyisin menneet jo niin pitkälle, että ne nappaavat mätimunat suoraan naaraan reiältä. En tiedä sitten olisiko jokin barbilaji sopiva. Eipä tästä tainnut paljon apua olla.

[EeAa]

Minulla on kuteva punatimanttiahvenpariskunta. Kyllästyin kanssa jatkuvaan poikastuotantoon. Laitoin ison täyskasvuisen partamonnin sekaan, eikä yhtään uusia poikasia ole tullut. . Partamonni voi loistavasti. Sillä on oma piilonsa ja en ole koskaan nähnyt ahvenien sitä jahtaavan.

[Ruma mies]

Minulla on seura-akvaariossa edellisen omistajan peruina tullut monni, luultavasti tummajuovaripsimonni. Kutuja on tullut kymmeniä ja iltaan saakka niitä on hoidettu hyvin, mutta yhtään mätimunaa ei ole näkynyt seuraavana aamuna. Kalat minulla tosin ovat rauhallisemmasta päästä: lehtikaloja ja perhoskirjoahvenia.