Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.

Valvoja: Moderaattorit

suomuselkä
Starting Member
Starting Member
Viestit: 42
Liittynyt: 16:47, 12.12.2011
Sukupuoli: Mies

Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja suomuselkä »

Onko totta,
että tiettyjä kalalajeja ei onnistuta viljelemään laitoksissa? Näin ainakin sanotaan muutamissa akvaariokirjoissa. Jos näin on, niin onko kellään tietämystä siitä, miten kyseiset lajit ovat päätyneet eläinkauppojen altaisiin muun muassa tänne Suomeen?

Onko kalat pyydetty vapaista luonnon vesistä tuotteeksi "akvaarioteollisuuteen"? Millaisia ovat kuljetukset ja mitä niiden aikana tapahtuu - tuleeko paljonkin "kalatappioita"? Ketkä kaloja pyytävät ja mistä, jos pyytävät? Entä millaisen korvauksen nämä pyytäjät saavat? Otetaanko ympäristö ja kestävä kehitys huomioon?

Oikeastaan haluaisin tähän ketjuun kaikenlaisia ajatuksia liittyen niin kalojen kuljetuksiin, viljelyyn sekä pyytämiseen ja koko toiminnan "eettisyyteen" yms.. Kuka käärii rahat akvaariobisneksestä ja millaisella moraalilla; millainen on eläinkaupasta ostetun kalan tarina; tiedämmekö ylipäätään millainen on maailma akvaarioliikkeen ulkopuolella? (Poistakooot ylläpitäjät viestin, jos katsovat tarpeelliseksi..). :roll:
kirahvi1
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2795
Liittynyt: 05:33, 01.07.2009
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja kirahvi1 »

Suomuselkä varmaan itsekin tietää, että on olemassa paljon kalalajeja, joita ei saada lisääntymään akvaario- tai kasvatusolosuhteissa. Nämä lajit tuodaan kaupalliseen käyttöön luonnosta. Yksioikoisesti ei kuitenkaan voi sanoa, että tämä olisi väärin. Suurin uhka kalalajeille tulee jokien patoamisesta ja eri teollisuuden alojen päästöistä. Kalojen pyydystäminen kaupalliseen akvaariobisnekseen voi olla kannustuksena eri maiden hallituksille säilyttää vesistöt luonnontilassa. Kaloja kuolee kuljetuksissa, mutta eliniän odote kotiakvaariossa on aina suurempi kuin luonnossa. Minä itse pitäisin akvaarioharrastusta hyvänä keinona tukea köyhien maiden asukkaiden elämää ja toimeentuloa sekä vesistöalueiden säilyttämistä. Valitettavasti kalat elävät kuitenkin niin pitkään, että en omana elinaikanani ehdi kovin montaa kalaa luonnosta hankkia. Kalojen kudettaminen voi toisinaan onnistua akvaario-olosuhteissa monien kokeilujen jälkeen. Tällöin voidaan pelastaa jopa laji sukupuuttoon kuolemiselta. Esimerkiksi Brasilian suurimittaiset patohankkeet kyllä kannustavat pyydystämään mahdollisimman paljon lajeja luonnosta akvaristien altaisiin, koska endeemiset lajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon alkuperäisillä asuinalueillaan.
suomuselkä
Starting Member
Starting Member
Viestit: 42
Liittynyt: 16:47, 12.12.2011
Sukupuoli: Mies

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja suomuselkä »

Oletinkin, että aihepiiri saattaisi olla monelle harrastajalle vähän arka paikka. Kuitenkin tästäkin asiasta olisi mielestäni voitava puhua avoimesti - niin eduista, kuin haitoistakin. Joka asialla on äärettömän monia näkökulmia ja haluaisinkin, kuten jo edellä mainitsin, kerätä niistä mahdollisimman monia täähän ketjuun. Älkää siis käsittäkö väärin (! :D ): en halua tuomita akvaarioharrastusta. Tiedän, että kun ihmiset tietävät enemmän luonnosta ja saavat sitä lähelleen, he oppivat arvostamaan sitä enemmän. Olisi kuitenkin käsittämätöntä, jos akvaariobisnekseen ei liittyisi yhtään ainutta epäkohtaa. Enkä välttämättä nyt ole metsästämässä nimenomaan negatiivisia asioita, vaan haluan vain yksinkertaisesti tietää asiasta enemmän. Lisää mielipiteitä siis, kiitos! :mrgreen:
(Sori, jos viestin aihepiiri on jonkun mielestä turha :| ...)
Mika Sandell
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2027
Liittynyt: 16:20, 06.04.2009
Akvaarioseurat: TAY, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Turku

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Mika Sandell »

suomuselkä kirjoitti:Onko totta,
että tiettyjä kalalajeja ei onnistuta viljelemään laitoksissa?
Kaikkia ei onnistuta, joitain ei edes haluta, koska luonnosta saadaan yhdellä haavin heilautuksella niin suuret määrät, ettei kannata viljellä.
suomuselkä kirjoitti:Onko kalat pyydetty vapaista luonnon vesistä tuotteeksi "akvaarioteollisuuteen"? Millaisia ovat kuljetukset ja mitä niiden aikana tapahtuu - tuleeko paljonkin "kalatappioita"? Ketkä kaloja pyytävät ja mistä, jos pyytävät? Entä millaisen korvauksen nämä pyytäjät saavat? Otetaanko ympäristö ja kestävä kehitys huomioon?
No, jos ei viljellä, niin ei niitä paljoa muualta voi etsiä kuin luonnollisilta elinalueiltaan. Paikalliset kalastajat pyytävät, eikä varmaan suurin osa tuloista päädy heille, mutta elinkeino siinä kuin jokin muukin. Kuljetukset hoidetaan mahdollisimman hyvin, koska bisneksen kannalta on tärkeää saada kalat hengissä ostajalle asti. Ympäristöasiat varmaan paikallisilla kalastajilla paremmin hallussa kuin länsimaissa, politiikot ja bisnes sitten eri asia.
suomuselkä kirjoitti:Olisi kuitenkin käsittämätöntä, jos akvaariobisnekseen ei liittyisi yhtään ainutta epäkohtaa.
Mielestäni pahin epäkohta löytyy ihmisen tarpeesta jalostaa kaikesta itseä miellyttävää (tässä tapauksessa luonnotonta) ja erikoista (myyvää). Mainitsemasi teollisuus on kyllä ennemmin kaupallisesti toteutettu jalostus ja viljely, ei niinkään luonnosta tuonti. Toki luonnosta pyydystämällä voidaan uhata joidenkin yksittäisten lajien elinmahdollisuuksia, mutta isot poliittiset päätökset (esim. padot) uhkaavat todella monia lajeja.

Ja kyllä, luonnosta tuotaessa kaloja kuolee, mutta niin kuolee viljelylaitoksiltakin tulevia kaloja. Viljelylaitoksilta vielä kalat usein lähetetään mahdollisimman pieninä, jotta saadaan altaisiin tilaa uusille poikasille, sekä samalla hyödynnetään pienempien kalojen pienempi tilantarve pitkissä kuljetuksissa (=halvempi rahti). Pieni koko usein tarkoittaa samaa kuin huonompi kyky kestää kuljetusta, luonnosta sen sijaan yleensä tulee selvästi aikuisia ja vastustuskykyisempiä kaloja.
28.1.2012 asti MHS

CorydoradinaeFinland
Sisso
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 3033
Liittynyt: 19:51, 30.11.2010
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Parainen

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Sisso »

Aihe on musta hyvä, koska maailmanlaajuisestihan bisnes on todella valtava ja musta tän bisneksen pitäisi kestää tarkastelua siinä missä banaanien viljelyn tai kahvin tuottamisen, jotka alkavat olemaan melkoisen sertifioituja ja valvottuja tänä päivänä. Itse kyllä epäilen, että kalastajat saavat mitään kohtuullisia korvauksia. Ilman mitään todisteita veikkaan, että tukut vetää välistä ja kunnolla. Pienikin tulo on kalastajille varmasti tärkeä, mutta onko saatu korvaus kohtuullinen? Tuskimpa.

Kiinnostaisi kuulla, miten on hoidettu kasvattamojen, jotka voivat olla valtavia, päästöt, esim ruoka-, antibiootti- ja hormoni-, lasketaanko ne suoraan vesistöihin vai käsitelläänkö jotenkin? Veikkaisin että dumpataan suoraan lähimpään jokeen, se kun tuntuu olevan maan tapa muullakin teollisuudella alueilla, joissa on runsaasti viljelylaitoksia. Seuraava kysymys tietysti koskee kuljetusmatkojen kuormitusta ilmastolle. Yksi kysymys on kaiken oheiskrääsän, mitä meille hyväuskoisille myydään muka-tarpeellisena, elinkaaren tarkastelu ja välttämättömyys ylipäätään. Ainakin itse ole törmännyt luokattoman huonoon sälään, ei todellakaan kovin kestävää...Tämän lisäksi osa kamasta on ihan markkinamiesten meille pakkomyymää "tätä ilman et pärjää"-hengessä. Ja kyllähän tunnollinen harrastaja ostaa kaiken millä kalojen elämää turvataan, oli se totta tahi ei, mutta ainakin voi nukkua yönsä levollisemmin. Monet pullo/liuostuotteet voitaisiin tehdä tiivisteiksi tai myydä jauheina, esim ravinteet on törkeen kallista vettä jota lennätetään tänne mistä lie, kun samat aineet saisi kuiva-aineina ihan kotimaiseltakin lannoiteteollisuudelta ja vieläpä paaaaaljon halvemmalla. Esimerkkejä on paljon muitakin.

Ihmetyttää miten vähän tällä alalla ylipäätään kiinnitetään huomiota eettisiin seikkoihin tai ekologisuuteen ottaen huomioon miten muilla aloilla siihen on herätty jo kauan sitten. Ruoka kyllä halutaan läheltä kun samaan aikaan ei haittaa yhtään ostaa sitä kallista indokiiinasta rahdattua vettä vaikka tarjolla olisi kaikin puolin parempia vaihtoehtoja. Toisaalta mitään tuskin tapahtuu ennekuin kuluttajat, eli me, heräävät asioiden tilaa ihmetelemään ja vaatimaan muutoksia.

Pohdinta siitä, onko ylipäätään oikein pitää elukoita lasimaljakoissa onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Meillähän todistettavasti on, vaikken ole varma onko se ihan oikein. Mua ei sinänsä haittaisi että ihminen jalostaisi ihan uusia lajeja joita viljeltäisiin vain myyntiin ja jätettäisiin kalat luontoon jos asiat siellä luonnossa on muutoin kunnossa. Eri juttua haluaisinko meille tällaisia kaloja mutta jos vaihtoehtona on jonkin lajin uhanalaisuus, voin kyllä jättää kalat kokonaan välistäkin, ei tätä ole pakko harrastaa hinnalla millä hyvänsä.
Popularity of an idea can never imply validity. Truth is never democratic.-Clive Ei muita YV-viestejä kuin myynti- ja ostoilmoituksiin liittyvät, kiitos
Aqualung
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5530
Liittynyt: 13:54, 06.04.2007
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Lieto

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Aqualung »

Makea puoli tuntuu laahaavaan merivetisen perässä tekniikan lisäksi näissäkin asioissa. :mrgreen:
My word's but a whisper - your deafness a SHOUT.
I may make you feel, but I can't make you think.

Liikkuvaa ja liikutettua kuvaa riutastani YouTubessa
Mika Sandell
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2027
Liittynyt: 16:20, 06.04.2009
Akvaarioseurat: TAY, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Turku

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Mika Sandell »

Sisso kirjoitti:elinkaaren tarkastelu
Jos alkaisi Mipsejä laskemaan, niin luonnonkala on kyllä parempi kuin kaukomailla viljelty. Molemmissa tapauksissa kun kuitenkin kuljetus on pitkä ja joudutaan hoitamaan lentokoneella. Viljelylaitoksella sitten luonnovaroja tarvitaan lisäksi melkoisesti kaikkeen mikä luonnossa on jo valmiina.
Sisso kirjoitti:oheiskrääsä
Kaikenlaisten muovikasvien ym. keinotekoisen tarpeellisuutta kyllä voi miettiä, tuskin ainakaan parantavat akvaarion toimivuutta. Tietysti jos akvaario on lähinnä sisustuselementti, niin noiden käytön ymmärtää. Suomessa ilmeisesti ei mikään iso ongelma, mutta isoon maailmaan mahtuu paljon niitä, jotka eivät ymmärrä/välitä muusta kuin ulkonäöstä. Siitä sitten päästään seuraavaan, mielestäni isoon ongelmaan, eli maailmaan mahtuu paljon niitä, joilla kalat elävät melko tai tosi lyhyen aikaa, ja sitten vaan hankitaan kaupasta uusia tilalle pohtimatta enempää onko jokin kenties vialla.
28.1.2012 asti MHS

CorydoradinaeFinland
SJ_10
Junior Member
Junior Member
Viestit: 56
Liittynyt: 19:34, 08.02.2010
Sukupuoli: Nainen

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja SJ_10 »

Itse olen myös miettinyt tätä asiaa aika paljon, en ole ikinä ostanut suoraan luonnosta tullutta kalaa. Jotenkin se on aina tuntunut vähän pahalta, tuoda joku kala tilavista vesistä pikkupurkkiin, loppujen lopuksi tuhat litraakin on pieni purkki kun verrataan luontoon vaikka kala olisikin pieni, entäs sitten suuremmat lajit?

Toki kannattaisin sitäkin, jos lajin säilyminen luonnossa on vaarassa. Tosin, en myöskään kannata niitä suuria laitoksia, jotka tuottavat kaloja kuin liukuhihnalta. Olen pääasiassa ostanut kalani toisilta harrastajilta, joiden kalat ovat luonnollisesti kuteneet, toki myös sieltä "tehtaalta" tulleita kaloja olen ostanut kun muilla ei ole ollut myytävänä haluttua kalaa. Ainakaan nämä kalat ei tiedä niistä luonnon väljistä vesistä mitään, ennen kuin joutuvat tuonne muutaman sadan litran lätäkköön.

Mutta periaatteessa jos ajatellaan, niin nykyään akvaario kaloilla menee jo huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Ennen kultakalat oli lähes poikkeuksetta niissä pienissä maljoissa ja kalat ylipäätään todella pienissä altaissa, nykyään tähänkin on onneksi tullut joku järki ja akvaario kirjoissa annetaan yleensä se altaan minimi koko suositus. Onneksi on niitäkin eläinkauppoja, jotka kysyvät ensin minkä kokoiseen altaaseen kalat olisi tulossa.
suomuselkä
Starting Member
Starting Member
Viestit: 42
Liittynyt: 16:47, 12.12.2011
Sukupuoli: Mies

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja suomuselkä »

Itse olen myös miettinyt tätä asiaa aika paljon, en ole ikinä ostanut suoraan luonnosta tullutta kalaa. Jotenkin se on aina tuntunut vähän pahalta, tuoda joku kala tilavista vesistä pikkupurkkiin, loppujen lopuksi tuhat litraakin on pieni purkki kun verrataan luontoon vaikka kala olisikin pieni, entäs sitten suuremmat lajit?
Hm. :roll: Oikeastaan aloitin ketjun juuri tuosta syystä eli mietin onko oikein riistää kalat (vaikkapa leväbarbi, joka on sentään kai isompien jokien tai pienten järvien kala) pieneen, suljettuun tilaan.
Tosin, en myöskään kannata niitä suuria laitoksia, jotka tuottavat kaloja kuin liukuhihnalta.
Jep. Ajattelin aluksi, että on kai parempi jos kala ei tavallaan "tiedä" mitä menettää, kun ei koskaan saa kokea millaista on luonnossa, mutta sitten ajattelin että tässä touhussa on nyt jotain pahasti vialla jos näin pitää ajatella...

Yritin googlata vastauksia noihin ylinnä oleviin kysymyksiin, mutta niitä taitaa olla harvemmassa kuin kanalla hampaita. :o (Jos joku kaivaa jostain sivuston, jolla asiaa valaistaan ilman yritysten ja laitosten puolueellisia näkemyksiä, niin kiitos hänelle :mrgreen: ).

Siispä: On ihan totta, että padot saattavat olla joillekin kalalajeille suuri uhka. Itse en kuitenkaan näkisi sitä syynä jättää huomiotta (en tiedä minkä verran) pienempiä uhkia, jotka muodostuvat kalojen pyytämisestä bisnekseen ja edellä mainitusta (mahdollisesta) kalanviljelylaitosten saastuttamasta ympäristöstä. Emmehän me ihmiset luovu borrelioosinkaan hoitamisesta siitä syystä, että esimerkiksi malaria tappaa ihmisiä huomattavasti enemmän. No jaa... Viljelylaitoksia on käsittääkseni ympäri maailmaa; osa Euroopassa, osa Etelä-Amerikassa ja ties missä. Eurooppalaiset laitokset ovat luultavasti EU-säädösten ansiosta tiukemman valvonnan alaisena, mutta onko valvonta yhtä tehokasta kaikkialla? 8O Korjatkoon joku, jos jauhan ajatuksissani sitä itseään.

Mutta tuota noin... Mikäli ihmisillä, jotka kaloja pyytävät, on huono palkkaus tai muita epäkohtia työssä, on mielestäni turha vedota siihen, että "työllistetään valtiota". Samoilla kriteereillä olisi nimittäin voitu pitää oikeutettuna myös vaikkapa halpatuotettujen hedelmien ostamista köyhältä valtiolta: systeemihän ruokkii itseään, kun köyhä valtio ei saa edes mahdollisuutta alkaa harjoittamaan jotakin tuottavampaa elinkeinoa. Kun länsimaissa eli täällä halutaan usein saada kaikki mahdollisimman halvalla, ei tällaiselle elinkeinomuutokselle (ja sitä kautta työntekijöiden parannetulle asemalle, kestävän kehityksen toteutumiselle ja kalojen hyvinvoinnille) jää tilaa.

No, tämä kaikki on vain pikaista ajatusten juoksua ja haluaisinkin saada siis...
LISÄÄ AJATUKSIA! :D
Thompson
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1081
Liittynyt: 07:19, 09.06.2004
Akvaarioseurat: TAS, Ciklidistit
Paikkakunta: Lempäälä

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Thompson »

Halpatyövoima on hyvin suosittua, alasta riippumatta. Tällä viikolla oli juttua uutisissa kuinka aasialaiset lapsukaiset tekevät meille ihania vaatteita jopa 60€/kk palkalla. Tuntiliksaksi mainittiin 0.33€. Eurooppa ja muut länsimaiksi mielletyt kulttuurit ei vain toimi ilman laillistettua orjatyövoimaa.
kirahvi1
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2795
Liittynyt: 05:33, 01.07.2009
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja kirahvi1 »

Orjatyövoimasta ei voida puhua niin kauan kuin ihmiset tulevat töihin vapaaehtoisesti. Jos me lakkaamme ostamasta halpatyövoimalla tuotettua tavaraa ja kaloja, ihmiset jäisivät vaille töitä ja näkisivät nälkää. Samalla kehitysmaiden kansantaloudet velkaantuisivat ilman vientituloja. Vapaa kauppa hyödyttää kaikkia osapuolia, vaikka palkat ovat joissakin maissa hyvin pienet. Pahinta sortoa tässä edustaa EU:n protektionistinen maatalouspolitiikka, jossa me subventoimme verorahoilla maataloustuotantoa (ja uskoisin, että tuemme EU-varoin myös noita tsekkiläisiä akvaariokalaviljelmiä), joka ei ole kilpailukykyistä kehitysmaiden kanssa. Esimerkiksi sokeri pitäisi ostaa kehitysmaista, eikä tukea omaa kallista juurikastuotantoa. Omahyväisesti me syömme luomua ja tankkaamme biodieseliä, vaikka se nostaa ruoan maailmanmarkkinahintoja aiheuttaen nälänhätää ja mellakoita.
Sisso
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 3033
Liittynyt: 19:51, 30.11.2010
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Parainen

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Sisso »

Tiiä nyt sitten miten vapaaehtoisesti, jos töihin tulematta jättäminen tarkoittaa nollatuloja... Saattaapi olla että joku käyttää jonkun heikkoa tilaa hyväkseen räikeästi?

Tämä on taatusti aihe, josta 98% meistä haluaa pestä kätensä totaalisesti, kokee sen äärettömän kiusalliseksi ja turvautuu mieluummin siihen ikuiseen fraasiin ettei voi asialle mitään. Niinkö todellakin? Toisaalta voidaan esittää kysymys kumpi on syyntakeisempi, se joka tietää (ja tekee silti) vai se joka ei tiedä.... Toinen mokoma saa hepulin jos ostottottumuksia yriteään mitenkään rajoittaa, etenkään mihinkään moraaliseen tahi eettiseen seikkkaan vedoten. Ei kiinnosta. Ja tosiaan, nyt me maksetaan rajun kilpailuttamisen seurauksia. Aika yllättävää, ettei siitä seurannutkaan laadun nousu, vai kuinka...?

Olen hiukan Kirahvin kanssa samoilla linjoilla, vaikka tiedänkin olevani luopio asiassa. Protektionismilla voi olla kova hinta enkä mä ainakaan ole kukaan sanomaan miksi suomalainen olisi parempi pitää leivässä kuin kamputsealainen, kaikkien meidän pitää syödä. Meillä täällä on edes sossu hyysäämässä verkon läpi menijöitä, kamputseassa ei. Tämä ei ole kannanotto sosiaalitoimen puolesta tai vastaan, kunhan totean. Mutta nää on hankalia asioita eikä juuri koskaan yksiselitteisiä, suo siellä, vetelä täällä.

Johan lähti lapasesta tääkin homma mutta hyvä, että joku nosti esille aiheen jota itsekin olen mielessäni pyöritellyt.

Kala tuskin kykenee ajattelemaan mitä menetti tai mitä kivaa sai Tosi Ison Pytyn tilalle (Ruokkiva Käsi, kivat kaverit, ei vihollisia...), musta vastuu asiasta on meillä, joilla on aivot ja, toivottavasti, moraali. Sillä että mietitään kalan tunteita ja mietteitä asiasta, vastuuta työnnetään taas jonnekin pois itsestä. Jokainen joutuu ratkaisemaan oman näkökulmansa asiaan ainakin niin kauan kun mikään laki tai suositus ei meininkiä rajoita.

Kaloilla varmasti menee joiltain osin tänä päivänä paremmin kuin männä vuosina, mutta toisaalta me ollaan saatu riesaksemme lajeja, joilla on vaikka mitä kulkutauteja tai ainakin yletön herkkyys niille. Syitä tähän on monia, mutta yhteinen nimittäjä löytynee sieltä viljelylaitokselta. Monet pitkän linjan harrastajat valittavat, että hyvää kalamateriaalia on vaikea enää saada ja on lajeja, joihin kukaan järkevä ei koske pitkällä tikullakaan jos haluaa välttää ongelmia. Tämä on saanut myös pohtimaan risteymien tarkoituksellista lisäämistä geenipohjan laajentamiseksi. Tämä koskee tietysti vain kaupallista viljelyä, luonnonkannan sekoittaminen viljelykantoihin toisi aika saman lopputuloksen. Kas tässäpä taas yksi moraalinen ongelma lisää: mitä me ollaan näille kaloille oikein tehty?
Popularity of an idea can never imply validity. Truth is never democratic.-Clive Ei muita YV-viestejä kuin myynti- ja ostoilmoituksiin liittyvät, kiitos
Helina
Starting Member
Starting Member
Viestit: 27
Liittynyt: 13:18, 24.10.2012
Akvaarioseurat: Turun Akvaarioystävät ry
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Turku

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Helina »

kirahvi1 kirjoitti: ei ole kilpailukykyistä kehitysmaiden kanssa. Esimerkiksi sokeri pitäisi ostaa kehitysmaista, eikä tukea omaa kallista juurikastuotantoa. Omahyväisesti me syömme luomua ja tankkaamme biodieseliä, vaikka se nostaa ruoan maailmanmarkkinahintoja aiheuttaen nälänhätää ja mellakoita.
Biopolttoaineissa ollaan kuulema suuntaamassa onneksi kohti jätteitä. Mutta Luomu, tekee palveluksen eikä mainitsemaasi haittaa, sillä se säilyttää viljelykelpoista ympäristöä, eikä pilaamalla vähennä sitä ja muuta luontoa, jota myös tarvitaan pitkällä tähtäimellä.
Ymmärrän huolen markkinan kiertokulusta, vaurastuihan Suomikin aikoinaan mm. myös halvemman työvoiman vientituotannosta. Mutta jos eettisempi vaihtoehto on jo saatavilla, on tärkeätä tukea sitä, sillä se palkitsee heidän suunnan ja kannustaa/luo painetta siirtyä eettisempään tuotantoon myös muualla.
Paikallinen minimi ruokatuotanto puolestaan tarvitaan varotoimena yllättävien muutoksien varalta. Sokeri on tosin kyllä hyvä esimerkki hidasta pitkää kuljetusta kestävästä ruoasta, joka on voinut silti kypsyä parhaimpaansa.

Hienoa että tästä aiheesta keskustellaan. Olen pitkän tauon jälkeen uudelleen perustamassa akvariota ja mietinnässä samoja aiheita. Akvariomaailma-lehden kesäkuun (jos muistan numeron oikein) numerossa oli tästä muuten artikkeli. Kirjastossa pääsee lukaisemaan.
akvaarioon luontofilmiä vai häkkilää
Merri
Senior Member
Senior Member
Viestit: 504
Liittynyt: 00:44, 06.04.2003
Paikkakunta: Uusimaa

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Merri »

suomuselkä kirjoitti:Ajattelin aluksi, että on kai parempi jos kala ei tavallaan "tiedä" mitä menettää, kun ei koskaan saa kokea millaista on luonnossa, mutta sitten ajattelin että tässä touhussa on nyt jotain pahasti vialla jos näin pitää ajatella...
Kala ei nyt onneksi tajua "menettäneensä" ihanaa kirkkaana solisevaa viidakkopuroansa ja surra sitä koko loppuelämänsä. Minusta "viisaan" ihmisen sensijaan pitää (pitäisi) tajuta ja ottaa vastuu asiassa. Säilyttää kalan luontaiset elinympäristöt jne toimia eettisesti. Näinhän ei valitettavasti tapahdu ja tuskin koskaan tulee tapahtumaan.
Vastikään luin Hesarista juttua miten Indonesiassa eräs joki on täysin saastunut teollisuuden ja kotitalouksien päästöistä. Joki kuulemma on eri päivinä aina eri värinen sen mukaan minkävärisiä lankoja eräässä tehtaassa milloinkin värjätään. :|
"I'll rise but I refuse to shine"
Ruma mies
Senior Member
Senior Member
Viestit: 746
Liittynyt: 13:44, 23.02.2010
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Ruma mies »

Epäeettinen harrastushan tämä on, selvä se. Luonnosta pyytäminen voi kuitenkin olla aivan järkevää ja tarpeellista esimerkiksi muuten sisäsiittoisen akvaariokalapopulaation perimän pitämiseksi monipuolisena. Jos kalojen kuljetusoloista huolehditaan eikä pyydetä vaarantuneita lajeja, en pidä pyytämistä kovinkaan epäeettisenä.

Luonnosta pyytämisen sijasta akvaarioharrastuksen tekevät epäeettiseksi esimerkiksi seuraavat:
- energian kuluttaminen "hyödyttömään" tarkoitukseen
- kokonainen teollisuudenala tuottamassa "hyödyttömiä" tuotteita
- kalojen jalostaminen luonnonmuodoista poikkeaviksi (esimerkiksi huntupyrstöt)
- massaviljelyn mahdollisesti aiheuttama saastuminen
- mahdolliset muut luonnolle aiheutuvat ongelmat (esimerkiksi tautien tai vieraslajien leviäminen).

Lisäksi voi vielä pohtia kysymystä, onko eläimen pitäminen omasta ympäristöstään poistettuna ihmisen huviksi ylipäänsä hyväksyttävää.

Nämä kaikki ovat kuitenkin niin vähäisiä syntejä moniin isompiin verrattuna, että en ole menettänyt mielenrauhaani niiden vuoksi. Jos nimittäin alkaisin olla huolissani akvaarioharrastuksen eettisyydestä, joutuisin kantamaan vielä paljon suurempaa huolta muista toimistani, esimerkiksi kasvatetun kalan syömisestä. Sehän se vasta ympäristöä tuhoaakin.

Ja sitten kun olisin huolissani kasvatetun kalan syömisestä, joudun olemaan vielä enemmän huolissani luonnosta pyydetyn kalan syömisestä. Paitsi että kalastuksellani kidutan kaloja, tuhlaan myös maapallon energiavaroja, saastutan luontoa, kulutan teitä, häiritsen lintuja, elätän lähes "hyödytöntä" viehekalastusteollisuutta ja syyllistyn ehkä kymmenkuntaan muuhun syntiin.

Etiikan pohtiminen on hauskaa, mutta ei kovin hyödyllistä, ellei yritetä tavoitella jotain konkreettista. Jos vaikkapa keskustelun aloittajalla on intoa asiaan, konkreettisena tavoitteena voisi olla vaikka tuotantolaitosten sertifiointiohjelma tai reilun kalakaupan tuotemerkki. Akvaarioharrastus on kuitenkin esimerkiksi banaaninsyöntiin verrattuna niin pieni ala, että Suomen kokoisesta maasta tuskin löytyy resursseja näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Mutta sopiihan sitä yrittää, ja samalla saa puuhaa niin paljon, että yleinen voihkiminen harrastuksen huonosta etiikasta jää vähemmälle.

Suomen Akvaarioliitto on muuten hyväksynyt akvaarioharrastajan eettiset ohjeet. Niistä löytyy ainakin kaksi ohjetta, jotka koskevat luonnosta pyytämistä:

"Harrastuksessa tulee suosia viljeltyjä kaloja. Erityisesti turhan pitkiä kuljetuksia tulee välttää."
"Kun kaloja pyydystetään luonnosta, pyynnin tulee tapahtua luontoa kunnioittavalla ja säästävällä tavalla. Niitä ei saa pyydystää myrkyillä eikä räjähteillä eikä pyyntipaikalla saa aiheuttaa luontoon pysyviä muutoksia. Pyynnistä ei saa olla haittaa paikalliselle väestölle. Kaloja ei saa pyydystää siten, että pyynnin tai kuljetuksen aikana merkittävä osa kaloista säännöllisesti menehtyy."
Sisso
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 3033
Liittynyt: 19:51, 30.11.2010
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Parainen

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Sisso »

Johonkinhan se miettimisen ja murehtimisen raja on vedettävä, muuten repee pää, mutta kyllä kuluttajien mielipiteillä ja kyselemisellä on saatu paljonkin muutoksia aikaan maailmassa. Silmien ja korvien sulkeminen tarkoittaa musta samaa kuin asian hiljainen hyväksyntä. En voi pelastaa koko maailmaan, mutta voi yrittää tehdä edes omalta osaltani mitä voin ja ehkäpä kertoa muillekin vaihtoehtoisista tavoista toimia jos sellaisista tiedän.

Ehkä jotain kertoo se, että tämä ketju tuskin tulee yhtä sivua pidemmäksi (toivottavasti olen väärässä!) kun taas "Mitä aijot ostaa seuraavaksi/olet ostanut viimeksi"-ketjut kukoistavat nyt ja tulevaisuudessa. Mikähän se on kun ihmisiä kiinnostaa...? Ei tällä ketjulla maailmaa pelasteta, eikä edes kaloja, mutta osallistumisen näkisin edes kiinnostuksena, haluna, parantaa asioita.
Popularity of an idea can never imply validity. Truth is never democratic.-Clive Ei muita YV-viestejä kuin myynti- ja ostoilmoituksiin liittyvät, kiitos
Merri
Senior Member
Senior Member
Viestit: 504
Liittynyt: 00:44, 06.04.2003
Paikkakunta: Uusimaa

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Merri »

Sisso kirjoitti:Ehkä jotain kertoo se, että tämä ketju tuskin tulee yhtä sivua pidemmäksi (toivottavasti olen väärässä!) kun taas "Mitä aijot ostaa seuraavaksi/olet ostanut viimeksi"-ketjut kukoistavat nyt ja tulevaisuudessa. Mikähän se on kun ihmisiä kiinnostaa...?
Eiköhän se ole sama mille tahansa harrastuspalstalle menee kritisoimaan/ herättelemään keskustelua eettisyydestä on sama reaktio. Suurta kannatusta saa vaan jossain luonnonsuojelufoorumeilla. Tää maailma ihmisineen on jo niin kieroonkasvanu luonnonsuojelusta, että tässä ajassa eläviä on varmaan mahdoton irrottaa kuluttavasta elämäntyylistään ennenkun on tosi kyseessä. Maailmassa löytyy sen miljoona teollisuudenhaaraa jotka tuottaa "turhaa" tavaraa mitä ilman ihminen voi elää. Lemmikkiharrastuksen lisäksi vois lakkaauttaa laakista kaikenmaailman tiimarit ym. Puhumattakaan moottoriurheilusta jne jne...
"I'll rise but I refuse to shine"
Maisu
Elite Member
Elite Member
Viestit: 5469
Liittynyt: 15:10, 30.07.2001
Akvaarioseurat: Ciklidistit, HAS, NCS, TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Maisu »

Jos on tämän harrastuksen valinnut, niin minun mielestäni eettisimmin toimii, kun pitää omista kaloistaan huolta niin hyvin ettei niitä kuole turhaan. Näen joka kerta punaista kun harrastajille käy erilaisia "katastrofeja" ja koko kala- tai korallikanta laitetaan uusiksi, mahdollisesti vielä vakuutuksen maksamana. Kalat ja korallit eivät ole leikkikaluja vaan eläviä eläimiä joita ei käytetä koe-eläiminä omissa kokeiluissa, vaan niistä pitää pitää niin hyvää huolta että ne kuolevat vain vanhuuteen.
Mika Sandell
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2027
Liittynyt: 16:20, 06.04.2009
Akvaarioseurat: TAY, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Turku

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Mika Sandell »

Maisu kirjoitti:Jos on tämän harrastuksen valinnut, niin minun mielestäni eettisimmin toimii, kun pitää omista kaloistaan huolta niin hyvin ettei niitä kuole turhaan.
Tähän mielestäni liittyy se, että selvittää etukäteen mitä on ostamassa ja sopivatko olosuhteet, jäisi sitten ne pahimmat virhehankinnat väliin.
28.1.2012 asti MHS

CorydoradinaeFinland
suomuselkä
Starting Member
Starting Member
Viestit: 42
Liittynyt: 16:47, 12.12.2011
Sukupuoli: Mies

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja suomuselkä »

No niin... onnistuin kaivamaan muutamia faktoja internetin syövereistä. (Wikipediasta, mistäpä muualtakaan... :roll: )

Pistänpä tähän siis lainauksia muutamista jo tähän mennessä esille tulleista aiheista... Toivottavasti en onnistu tällä kaikkien aikojen pisimmällä viestillä tappamaan kenenkään mielenkiintoa [:I]

Englanninkielinen Wikipedia tarjoilee tietoa yllättäen... englanniksi! Koetan näitä suomennella, niin on kaikkien helpompaa pysyä mukana! (Voi olla, että tulee suomennusvierheitä, joten huomauttakaa niistä 8-) )

Ja huom.. Yritin poimia asioita neutraalisti, en siis mistään tietystä näkökulmasta. Tästä huolimatta teksti kuitenkin kallistuu (luultavasti) esim. viljelyn kannalle verrattuna pyyntiin luonnosta. Kun aloitin tämän ketjun, oli tarkoitus lähinnä nostaa tämäntapaisia asioita esille ja keskusteltaviksi. Melko hyvinhän tähänkin ketjuun on huomioita tullut, ja vieläpä erilaisista näkökulmista. Se on hienoa, ihan helkutin hienoa :P .

Niin joo ja toivottavasti keskustelu jatkuu tämän viestin jälkeenkin!

P.S. Älkää tosiaan ottako kaikkia pointteja turhan raskaasti, hulluksihan siinä muuten tulee [;)]


Muutama sana kuljetuksista (tästä lähtien siis melko vapaasti suomeen käännettyjä wikipediafaktoja. Alkup. tekstit alhaalla sekä http://en.wikipedia.org/wiki/Fishkeeping):
(1)Tammikuussa 2011 Maui (saari Havaijilla) hyväksyi inhimillisempiä keinoja kalojen kuljetukseen vaatineen vetoomuksen. Asetukset kontrolloivat pyydystystä ja laivamatkojen käytäntöjä mukaanlukien kalojen evien leikkelyn muovisten kuljetuspussien suojelemiseksi. Ne myös tekevät laittomaksi kalojen uimarakon, jota kalat tarvitsevat uintisyvyyden säätelyyn, puhkaisemisen sekä kieltävät kalojen nälässäpitämisen (nälässäpito mahdollistaa pienemmät kuljetuspussit, sillä ulostetta ei tällöin kerry niin paljon, että kalat menehtyisivät siihen). Asetukset myös edellyttävät, että kuljetettavista eläimistä pidetään kuolleisuustilastoja.

Ja luonnosta pyytämisestä:
(4)Kaloja pyydystetään verkoilla, ansoilla tai syanidilla. Kalojen pyydystäjien tekemät pyydystysmatkat voivat olla pitkällisiä, eivätkä ne aina onnistu. Kalat saattavat vahingoittua pyydystyksen ja/tai laivalla kuljetuksen aikana; kuolleisuusluvut ovat suuret laivamatkojen aikana. Usein kalat myös heikentyvät merkittävästi stressin takia ja sairastuvat.
(6) Syanidi on myrkky, joka lamauttaa kalat. Kalastajat levittävät sitä mereen helpottaakseen kalojen pyyntiä. Se saattaa peruuttamattomasti vahingoittaa tai tappaa kohdekaloja, ja siinä sivussa muitakin kaloja, nisäkkäitä, matelijoita tai selkärangattomia, jotka jätetään mereen. (- -) Filippiineillä ylikalastus ja syanidi aiheuttivat akvaariokaloiksi pyydettävien kalojen kannoissa jyrkän putoamisen ja syanidin käyttö onkin nyttemmin siellä kielletty. Syanidia käytetään kuitenkin usein makeanveden kalojen pyydystämiseen erityisesti sameissa, rehevissä vesissä, joissa kasvillisuus vaikeuttaa pienten ja nopealiikkeisten kalojen pyydystystä.
Viljelystä:
(8) ”Akvaariokulttuuri” voi vähentää villeihin kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia joko käymällä kauppaa viljellyillä eliöillä tai vapauttamalla niitä luontoon täydentämään villejä kantoja. Tällainen toiminta auttaakin säilyttämään vaarantuneita tai sukupuuton partaalla olevia lajeja, kuten Viktoriajärven kirjoahvenia.
(7) Viljelytekniikat ovat hiljakseen parantuneet. Viljely on keskittynyt eteläiseen Floridaan, Singaporeen, Hong Kongiin ja Bangkokiin; myös esimerkiksi Havaijilla ja Sri Lankassa on viljelytoimintaa. (- -) Makeanveden kalalajien viljely on kehittyneempää kuin suolaisen veden kalalajien. Tällä hetkellä viljellään vain muutamia meriakvaariokalalajeja, kuten klovnikalaa, Stegastes nigricansiaa ja Pterophyllum leopoldiaa (mitä lie suomeksi).

Merikalojen pyynnistä:
(2) Merestä pyydystetyt olevat kalat eivät ole yhtä kestäviä, kuin makean veden kalat, ja varsin suuri osa niistä kuolee ennen määränpäätään. Vaikkei akvaariobisnes luultavasti olekaan suurin koralliriuttoja uhkaava tekijä (verrattuna esimerkiksi ympäristön tuhoutumiseen, ruuaksi kalastamiseen ja ilmastonmuutokseen), se on kuitenkin vakava ongelma tietyillä alueilla, kuten Filippiineillä ja Indonesiassa, missä kalojen pyytäminen tapahtuu. Luonnosta pyytäminen voi pienentää luonnonkantojen kokoa ja jopa viedä ne jopa sukupuuton partaalle, kuten mandariinikalan (Synchiropus splendidus).
(3) Periaatteessa riutoilta pyydettävien kalojen pitäisi toimia esimerkkinä uusiutuvasta luonnonvarasta, joka rohkaisisi kalastajia huolehtimaan ympäristön koskemattomuudesta ja monimuotoisuudesta; saahan tällaiselta alueelta kaloja vientiin enemmän ja terveempinä, kuin saastuneelta tai ylikalastetulta alueelta. Tämä ei kuitenkaan ole ollut pelin henki samankaltaisilla teollisuudenaloilla, kuten turkisten ansastuksessa, hakkuissa tai kalastuksessa. Tällaista toimintaa kutsutaan ”yhteismaan ongelmaksi” (tilanne, jossa tuotannontekijöiden yhteisenä käyttäminen johtaa niiden ylikulutukseen. Kuluttaessaan yhteistä resurssia kuluttaja saa hyödyn itselleen, mutta tämän resurssin kulumisen haitat koskevatkin kaikkia. Tämä johtaa huonoon lopputulokseen kaikkien käyttäjien näkökulmasta.)
(5) Koralliriuttojen myrkytys, ”sivusaalislajit”, uhanalaisten lajien häviäminen luonnollisesta ympäristöstään ja ekosysteemien hajoaminen avainlajien poistuessa ovat ongelmakohtia. Lisäksi vahingolliset kalastustekniikat koskettavat ympäristönsuojelijoiden lisäksi myös akvaarioharrastajia. Onkin pantu alulle viljelyä puolustava liike ja lisäksi pyritään sertifioimaan luonnosta pyytämistä.

(1) ”In January 2011 the Maui County Council just passed measure requiring the aquarium fishery to adopt humane practices for preparing fish for transport to market. The regulations control harvesting and shipping practices, including prohibiting clipping the fins on fish to protect the plastic shipping bags, outlawing puncturing swim bladders that fish use to regulate their buoyancy, which enabled divers to rapidly surface and prohibiting "starving" the fish which permitted smaller shipping bags without killing the fish with their own waste. The measure also requires that shippers file mortality reports on the animals they ship.”
(4)”Fish are caught by net, trap, or cyanide. Collecting expeditions can be lengthy and costly, and are not always successful. Fish can also be injured during collection and/or shipping; mortality rates during shipping are high. Many others are weakened by stress and become diseased.”
(6)"Cyanide is a poison that stuns and immobilizes fish. Fishers put cyanide in the ocean, to ease the process of netting them. It can irreversibly damage or kill the target fish, as well as other fish, mammals, reptiles or invertebrates that are left behind. (- -) In the Philippines, overfishing and cyanide caused a drastic decline in aquarium fish, leading the country away from cyanide and towards netting healthy animals. Cyanide is also often used for collecting freshwater species, especially in muddy water with lots of vegetation, which complicates catching small and fast moving fish.”
(8)”Aquaculture can help in lessening the impacts on wild stocks, either by using cultivated organisms for sale or by releasing them to replenish wild stocks. Breeding programs help preserve species that have become rare or extinct in the wild, most notably the Lake Victoria cichlids.”
(7)”Captive spawning and brooding techniques used in aquaculture have slowly improved. Captive breeding for aquaria is concentrated in southern Florida, Singapore, Hong Kong and Bangkok, with smaller industries in Hawaii and Sri Lanka. (- -) Breeding for freshwater species is more advanced than for saltwater species. Currently, only a few captive-bred marine species are in the trade, including clownfish, damselfish, and dwarf angelfish.”
(2)”Marine fish are typically less resilient during transport than freshwater fish, and relatively large numbers of them die before they reach the aquarist. Although the aquarium trade probably represents a minor threat to coral reefs compared to habitat destruction, fishing for food, and climate change, it is a booming trade and may be a serious problem in specific locations such as the Philippines and Indonesia where most collecting is done. Catching fish in the wild can reduce their population sizes, placing them in danger of extinction in collecting areas, as has been observed with the dragonet Synchiropus splendidus.”
(3)”In theory, reef fish should be a good example of a renewable resource that encourages fishermen to maintain the integrity and diversity of the natural habitat: more and better fish can be exported from pristine habitats than those that have been polluted or over-harvested. However, this has not been the case in similar industries such as fur trapping, logging, or fishing that experience the tragedy of the commons.”
(5)”Other problems include the poisoning of coral reefs and non-target species, the depletion of rare species from their natural habitat, and ecosystem degradation from large scale removal of key species. Additionally, destructive fishing techniques concern environmentalists and hobbyists alike. There has been a concerted movement to captive breeding and certification programs for wild-caught fish.”
kirahvi1
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2795
Liittynyt: 05:33, 01.07.2009
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja kirahvi1 »

Tuosta syanidin käytöstä merikalastuksessa tuli mieleeni joskus näkemäni dokumentti intiaanien harjoittamasta myrkkykalastuksesta Amazonilla. YouTubesta löytyikin pätkiä aiheesta. Kyseessä on ikivanha menetelmä, jossa on siis tarkoituksena saalistaa kalaa syötäväksi. Myrkkykasvi on nimeltään Lonchocarpus urucu (Barbasco), joka on kyllä myrkyllinen, mutta ilmeisesti kalat ovat kuitenkin syötävissä. En osaa ottaa kantaa munuais- ja maksasairauksien yleisyyteen näiden alkuperäisheimojen keskuudessa. Kasvia käytetään nykyään eniten hyönteismyrkyissä. Silmiinpistävintä videolla on, että näissä maissa intiaanit käyttävät ravinnokseen kaikki pyytämänsä kalalajit ja myös kaikkein pienimmät yksilöt (samaa olen nähnyt Thaimaassa). Tämä on siinä mielessä ekologista, että me luonnosta vieraantuneet ja kaupunkilaistuneet länsimaalaiset, emme enää osaa ja halua hyödyntää niitä kalalajeja ravinnoksemme, jotka olisivat esimerkiksi täällä Suomessa kaikkein yleisimpiä (esim. kaikki särkikalat, ahven ja hauki). Sen sijaan ostamme kaupasta kasvatettua lohta, joka syö rehua, jonka alkuperä on vähintäänkin kyseenalainen. Kuten Linkolan Pentti sanoikin. että rehevöityminen itse asiassa lisää vesistöjen kalatuotantoa. Me syömme vain ihan vääriä kalalajeja. Pentin mukaan kaikkein suurin ja perimmäinen ongelma on tietysti väestön kasvu. Se aiheuttaa kaiken tässäkin ketjussa mainitun pahan.

Videossa yleisin saaliskala näyttäisi olevan jokin puroplekolaji (kuvattu Ecuadorissa). Katso kohta 2:21:

http://www.youtube.com/watch?v=v7VuTzBhSwQ

Joku saattaa älähtää videon nähtyään, että noistahan olisi saanut akvaariobisneksessä paljon rahaa. Asia ei liene kuitenkaan aivan noin yksioikoinen. Akvaarioharrastus on suhteellisen harvinainen sairaus. Plekot eivät ole alalla erityisen tunnettuja ja mikä pahinta: Pleko elää akvaariossa helposti toistakymmentä vuotta, joten suuria määriä ei niitäkään kaupaksi mene. Lisäksi kun otamme huomioon kaupankäynnin vaatiman infrastruktuurin puuttumisen ja vientirajoitukset, voisi sanoa, että syökää plekonne.
7330
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5990
Liittynyt: 16:45, 25.08.2002
Akvaarioseurat: JAS, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja 7330 »

Hyvää keskustelua. Minusta näitä on tärkeää miettiä, sillä akvaarioharrastuksen etiikassa on paljon parantamisen varaa, siinä missä muissakin lemmikkibisneksen haaroissa.

Kalojen pyynti luonnosta herättää tietysti tunteita, mutta monesta näkökulmasta se on itse asiassa kestävämpää puuhaa kuin teollinen viljely - ainakin niin kauan, kuin viljelyn ympäristövaikutuksia ei juuri hillitä.

Luonnosta tuotujen kalojen yhteydessä puhutaan aina luonnonvesien valtavasta koosta akvaarioon verrattuna, muttei se kaikilla lajeilla ihan niinkään mene. Synnyttäviä hammaskarppeja, rasboroita tai seeprakaloja voi löytää uskomattomista pikku lutakoista, joissa ei Suomessa eläisi kalan kalaa. Isommissakin vesissä elävillä kaloilla on usein rajallisen kokoinen reviiri, jolla ne pääosin aikansa viettävät. Kun vielä vesiarvot ja virtausolosuhteet saadaan kohdilleen, ei kalan tarvitse liiemmin mitään menettää akvaarioon tullessaan. Tietenkään se ei päde kaikkiin kaloihin: vilkasliikkeiset avovesikalat pitäisikin rajoittaa suuriin altaisiin tai, isompien tapauksessa, jättää koko harrastuksen piiristä pois. Onneksi haimonneja ja haibarbeja ei enää juuri näekään.
Tässäkin lutakossa on kaloja.
Tässäkin lutakossa on kaloja.
oja.jpg (405.17 KiB) Katsottu 6297 kertaa
Akvaariokalojen pyynti on yksi niistä harvoista tavoista, joilla trooppisilla seuduilla saadaan rahanarvoista vientituotetta kaatamatta metsää ja saastuttamatta vesistöjä. Siksi kalojen pyyntiä vastaan on hankala olla, ainakaan silloin, kun kalakannat kestävät pyynnin. Esimerkiksi Amazonilla laajalle levinneiden kalojen populaatiot ovat uskomattoman suuria ja kaloja kuolee miljoonittain joka kuivan kauden tullen: muutama sata täysipäiväistä kalanpyytäjää ei tunnu kannoissa mitenkään. Olen linkannut tämän artikkelin kardinaalitetran pyynnistä ennenkin, mutta laitetaan se vielä kerran: Buy a fish, save a tree. Artikkelissa todetaan muun muassa, että tällä hetkellä Rio Negron alueella akvaariokalojen pyynti on paras tulevaisuuden toivo niin ihmisille kuin metsällekin.

Belo Monten patohanke Xingu-joella puolestaan tarkoittaa sitä, että kuivattavaksi jäävän joenmutkan lajistoa olisi nyt parasta pikavauhtia pelastaa sellaisille akvaarioharrastajille, jotka jaksavat omistautua näiden lajien viljelylle. Luonnossa ne tuskin tulevat selviämään.

Tietenkään kaikkien akvaariokalojen levinneisyysalue ei ole Euroopan kokoluokkaa. Viime vuosina on puhuttu siitä, kuinka akvaariopyynti uhkaa muun muassa tulijuovabarbin ja helmiseeprakalan luonnonkantoja. Tällaisista tapauksista pitäisi pitää nykyistä enemmän meteliä ja painostaa akvaarioliikkeitä, ja tukkuja, boikotoimaan uhanalaisia kaloja. Rahallahan niihin asioihin vaikutetaan.

Entä sitten se viljely? Parhaimmillaan akvaariokalojen viljelykin voisi olla hyvä juttu: tropiikissa se on varsin ekologista, koska lämmitystä tai suodatusta ei tarvita (kuulin srilankalaiselta akvaariokauppiaalta, että siellä kaloja viljellään yksinkertaisesti johtamalla jokivettä altaisiin), ja tarjoaa hyvin järjestettynä paikallisille fiksun elinkeinon. Harmi vain, että se tarkoittaa myös jätevesien valuttamista takaisin jokeen - ja siinä mukana lääkejäämien, kalojen taudinaiheuttajien ja tietenkin ravinnekuormituksen. Ja karkaapa sieltä kalojakin: jos silmäilee vaikkapa Fishbasen lajiluetteloja sellaisista maista, joissa kaloja viljellään, huomaa nopeasti aivan väärällä puolella maailmaa olevia kaloja. Vieraslajit ovat massiivinen luonnonsuojeluongelma.

Yksittäisen akvaarioharrastajan kannalta minusta olennaisinta olisi miettiä ostostensa alkuperää ja ennen kaikkea olla tuhlaamatta turhaan, kuten Maisu taisi jo peräänkuuluttaa. Kalat ovat pitkäikäisiä ja kasvit käytännössä ikuisia, jos niitä hoitaa kunnolla. Tekniikkaa ei tarvitse olla enempää kuin tarvitaan, ja sen suhteen pitäisi panostaa laatuun, eikä ostaa uutta halpaa aina kun edellinen leviää (tietääkö muuten joku sellaista kiertovesipumppua, joka ei hajoaisi käsiin? Minulla eivät tunnu kalleimmatkaan kestävän). Ja jos niitä kaloja joka tapauksessa pitää, samalla kertaa voitaisiin harrastaa nykyistä enemmän pienimuotoista viljelyä, jolloin saataisiin eettisesti ongelmattomampaa kalaa tarjolle. Akvaariokalojen viljely laajamittaisesti ei ole Suomessa järkevää, mutta harrastuksena? Miksipä ei.

Kirjoitin muuten tästä aiheesta laajemman jutun Akvaariomaailman numeroon 4/2011.
520- ja 110-litraiset, erinäisiä projekteja tulilla ja paljon kasveja.
Pieni akvaariotietopankki.
Kirjoitan Erään planeetan ihmeitä -tiedeblogia ja Viidakkokirjeet-huonekasviblogia. Tervetuloa lukemaan!
Ruma mies
Senior Member
Senior Member
Viestit: 746
Liittynyt: 13:44, 23.02.2010
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja Ruma mies »

suomuselkä kirjoitti:... Niin joo ja toivottavasti keskustelu jatkuu tämän viestin jälkeenkin! ...
Suomuselkä, tämä keskustelu paranisi vielä entisestään, jos pelkän tekstin lisäämisen sijasta myös lukisit muiden kirjoitukset ja vastaisit niissä esitettyihin näkökohtiin. Nythän tämä on mennyt niin, että aloituksesi jälkeen muut ovat keskustelleet ja sitten sinä olet muiden näkökohdista piittaamatta esittänyt omat näkökohtasi uudestaan, pitkällä ja tarpeettomalla esipuheella varustettuna.

Kaikki Wikipediasta lainaamasi epäilemättä pitää paikkansa, mutta mitä asialle pitäisi tehdä? Jatkaa toistemme sivu puhumista ja saman luonnosta pyytämisen epäeettisyyden voihkimista? Ehdotin sinulle jo parikin hyvää toimintaohjelmaa, mutta et tainnut lukea ehdotuksia.

Suomessa luonnosta pyydettyjen kalojen myynti on varsin vähäistä. Kun halusin erään lajin villejä yksilöitä, jouduin haeskelemaan niitä puolisen vuotta ja jättämään tilauksia liikkeisiin. Sitten kun muutama kappale oli saatavilla, niiden hinta oli paljon kovempi kuin viljeltyjen yksilöiden. Saati sitten, että niiden totuttaminen gourmet-annoksista kotiruoalle kesti toiset puoli vuotta. Ja että jouduin ostamaan ne 'omalla tautivastuulla' ilman karanteenia. Jo pelkkä hinta ja hoidon vaikeus varmistavat sen, että luonnosta peräisin olevien yksilöiden kauppa on marginaalista viljeltyihin verrattuna.

Ja, kuten aiempana olevassa kommentissani koetin sanoa, on jo ennestään olemassa hyvät eettiset ohjeet, jotka ottavat kantaa myös luonnosta pyydystämiseen. Vieläpä niiden tavoitteena on sama, kuin mitä Suomuselkä ilmeisesti tavoittelee.

Joten ehkä nyt Wikipedialainausten sijasta Suomuselkä kertoisi, mitä asialle pitäisi tehdä?

P.S. Älä tosiaan ota näitä kommentteja turhan raskaasti. Riittää kun vastaat kysymyksiin ja mielipiteisiin. Aloita tätä edeltävästä kirjoituksestani ja jatka sitten tällä nykyisellä.
suomuselkä
Starting Member
Starting Member
Viestit: 42
Liittynyt: 16:47, 12.12.2011
Sukupuoli: Mies

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja suomuselkä »

Ruma mies kirjoitti: Suomuselkä, tämä keskustelu paranisi vielä entisestään, jos pelkän tekstin lisäämisen sijasta myös lukisit muiden kirjoitukset ja vastaisit niissä esitettyihin näkökohtiin. Nythän tämä on mennyt niin, että aloituksesi jälkeen muut ovat keskustelleet ja sitten sinä olet muiden näkökohdista piittaamatta esittänyt omat näkökohtasi uudestaan, pitkällä ja tarpeettomalla esipuheella varustettuna. Kaikki Wikipediasta lainaamasi epäilemättä pitää paikkansa, mutta mitä asialle pitäisi tehdä? Jatkaa toistemme sivu puhumista ja saman luonnosta pyytämisen epäeettisyyden voihkimista? Ehdotin sinulle jo parikin hyvää toimintaohjelmaa, mutta et tainnut lukea ehdotuksia.
Kiitos huomioista, Ruma mies! Olen kyllä lukenut ihan kaikkien huomiot, vieläpä useampaan otteeseen. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole toimia "keskustelun Jumalana", joka tuomitsee oikeat ja väärät mielipiteet ja antaa vieläpä jokaiselle oman, yksilöllisen vastauksen. Ainakin omat mielipiteeni ja suhtautumiseni asiaan ovat muovautuneet - ja muovautuvat - sitä mukaa, kun uusia viestejä, eli siis näkemyksiä ja faktoja, tulee lisää. Voi olla, että näin on käynyt vähän jokaisen kohdalla.

Ja nyt tulee tärkeä kohta: Kysyit, mitä asioille pitäisi tehdä. No, aluksi on syytä vielä vähän aikaa jatkaa mainitsemaasi "voihkimista" ja puhua asiat halki. Jos asiantila vähitellen paljastuu sellaiseksi, että jonkinlaisia toimia tarvitaan, en voi tehdä paljoakaan yksin. Mutta se ei onneksi ole homman ydin.
Voi olla, että tämän keskustelun tarkoitus ei olekaan etsiä aktivisteja kantamaan banderolleja eduskuntatalon eteen. Ja voi olla, että en tule koskaan perustamaan "Pelastakaa kaikki maailman asiat" -yhdistystä. Voi kuitenkin olla, että tämä nimenomainen viestiketju auttaa niitä, jotka eivät syystä tai toisesta halua sulkea silmiään (enkä nyt panettele niitä, jotka eivät näin toimi) ymmärtämään himpun verran paremmin sitä maailmaa, jonka pikkuruisia osia mekin olemme. Näin siis voi olla. Se, mitä todella tapahtuu, riippuu meistä. Siis myös sinusta, hyvä Ruma mies.

Minä en ala ketään käskemään tai ohjeistamaan siitä, miten pitäisi toimia tai olla toimimatta, mutta mielestäni olisi hyvä jos asioita vähän pengottaisiin ja myllättäisiin.
7330
Katalysaattori
Katalysaattori
Viestit: 5990
Liittynyt: 16:45, 25.08.2002
Akvaarioseurat: JAS, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

Viesti Kirjoittaja 7330 »

Nyt loppuu tuo nahina, tai moderaattori suuttuu. [;)] Puhutaan asiasta, ei ihmisistä. Ei varmasti ollut sen paremmin Suomuselän kuin Ruman miehenkään tarkoitus ketään loukata, joten keskustelu jatkukoon ilman käräjiä.
Ruma mies kirjoitti:Jo pelkkä hinta ja hoidon vaikeus varmistavat sen, että luonnosta peräisin olevien yksilöiden kauppa on marginaalista viljeltyihin verrattuna.
Tämä pätee vain niihin lajeihin, joita on kohtuullisen helppo viljellä. Uutuuslajit ja hankalat, vähätuottoiset viljeltävät tulevat edelleen pääsääntöisesti luonnosta. En ole itse huomannut luonnosta tuotuja sen hankalammiksi hoidokeiksi kuin muitakaan, joitain erikoistapauksia lukuun ottamatta: kaikki ovat tukun & akvaarioliikkeen jäljiltä jo valmiiksi osanneet syödä kuivamuonaa, eikä niitä paina viljelylaitoksilta usein kaupan päälle tuleva sisäsiittoisuus.
520- ja 110-litraiset, erinäisiä projekteja tulilla ja paljon kasveja.
Pieni akvaariotietopankki.
Kirjoitan Erään planeetan ihmeitä -tiedeblogia ja Viidakkokirjeet-huonekasviblogia. Tervetuloa lukemaan!
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleistä keskustelua (akvaario)”