Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.
Olen tässä parin vuoden akvaariotauon jälkeen suunnittelemassa Rio Negro -biotooppiakvan perustamista. Alustavissa suunnitelmissa olisi hankkia asukeiksi parvi kardinaalitetroja, ja parvet kääpiötapparakaloja ja korumonnisia.
Ongelmanani on, että omatunto ei anna ostaa kaloja, joiden alkuperästä en tiedä. Kardinaaleista löytyy aika hyvin tietoa, ja niiden ostaminen ei tunnu mitenkään eettisesti epäilyttävältä, mutta kääpiötapparakaloista ja korumonnisista tuntuu olevan mahdotonta löytää mitään infoa. Fishbasen tiedoissa molemmilla on "not evaluated"-status, ja en tiedä olenko jotenkin puusilmä, mutta en kyllä löydä mitään muutakaan tietoa lajeista. Löytyiskö keneltäkään tietoa noista lajeista tai nettiosotteita tms., mistä tietoa voisi löytää? Ovatko lajit yleensä viljeltyjä vai luonnosta pyydettyjä? Onko luonnonkanta miten hyvinvoiva? Missä päin maailmaa viljely tapahtuu ja millaisissa olosuhteissa?
Masentavaa jos akvaarion perustaminen tyssää siihen, että pelkään kalojen olevan ryöstökalastettuja enkä uskalla ostaa niitä
Heipsan,
hienoa kun asia kiinnostaa - ja täällä varmaan moni osaa vastata tarkemmin, mutta jos helpottaa niin yleinen käsitykseni on että eteläamerikkalaisia lajeja voi ostaa varsin huoletta. Siellä ei liikakalastusta esiinny (tai luonnonkannat kestävät hyvin pyynnin), vaan kalojen ostaminen usein suojelee paikallista luontoa, sillä kalabisnes tarjoaa vaihtoehtoisen elinkeinon esim. joet pilaavan kaivosteollisuuden sijaan.
Olet tarttunut hienoon aiheeseen. Olen edellisen kirjoittajan kanssa pitkälti samoilla linjoilla.
Ainakin takavuosina käynnissä on ollut useita kehitysapuprojekteja joissa eteläamerikan jokivarsien asukkaita on opastettu kalanpyyntiin. On vinkattu, että akvaariokalaksi hyväkuntoisena pyydetty yksilö on huomattavasti arvokkaampi ja näin tuo talouteen enemmän rahaa kuin pelkkä ruokakalan pyynti. Uskon, että vastaavia projekteja on käynnissä edelleen ja sitä kautta taito tästä siirtyy isältä pojalle.
Niin, ja siihen varsinaiseen kysymykseen vastaus: Akvaariokauppa kyllä tietää mistä kala on peräisin. Hinnastakin voi päätellä joissain tapauksissa jotain.
Mukavaa huomata, että meitä harrastuksen eettisestä ja ekologisesta puolesta huolestuneita on enemmänkin!
Käynnistelin tässä hiljattain keskustelua aivan samasta aiheesta, ja sain kysymyksiini joitakin hyviä vastauksia, ja lisäksi kirjoittajat ohjasivat minut kysymyksen kannalta hyödyllisille sivustoille. Käyty ajatustenvaihto linkitettiin osaksi vanhempaa keskustelukokonaisuutta. Tässä linkki:
Keskustelusta viisastuneena ja aihetta nykyisin entistäkin valppaammin seuraavana sanoisin, että akvaariokauppiaiden omatuntoa ei uhanalaisten tai luokitukseltaan epämääräisten lajien myynti koettele - sen verran useasti kauppoista tapaa esim. nuolijaisia, barbeja ja Afrikan kiklidejä, jotka jo Akvaariolehdessä ja aqua-web -sivustolla on todettu kannoiltaan uhanalaisiksi, jopa sukupuuton partaalla oleviksi. Toisinaan tällaisten lajien myynti voi kauppiaankin kohdalla perustua tietämättömyyteen.
Viisainta ja vastuullisinta on hankkia itse mahdollisimman perusteellista tietoa akvaarioon suunnittelemastaan kalalajista ja toimia sen mukaisesti.
Jos nimen perässä lukee VF, se tarkoittaa "vildfångad". Tällöin laji on pyydystetty luonnosta. Käytännössä siis tuo mainitsemasi tapparakalalaji on riistetty kotijoestaan ja muut on sitten viljelty todennäköisesti Kaakkois-Aasiassa. Se mistä kalat ovat liikkeeseen tulleet, ei kerro juurikaan alkuperästä. Singapore esimerkiksi tuo maahansa lähes puolet kaikesta akvaariokalasta mitä kansainvälisessä kaupassa liikkuu. Käytännössä siis kalat kulkevat monen mutkan kautta ennenkuin ovat täällä Suomessa. Singapore on vain välietappi.
Tropical Fish Hobbyistin maaliskuun 2015 numerossa on artikkeli Brasilian Manauksen tilanteesta kalakaupan suhteen. Kirjoitus on kyllä hieman lapsenuskoinen ja kaupallishenkinen. Tuon lehden saa ilmeisesti vieläkin tilattua sähköisessä muodossa dollarilla emailiinsa. Hullu pitää olla, jos ei sitä tilaa.
Maat, joista akvaariokaloja pyydetään ovat hyvin korruptoituneita, eikä viranomaisten pätevyyskään päätä huimaa. Lisäksi hintataso on lähtömaassa varsin alhainen. Intian koko akvaariokalavienti on vuositasolla alle kaksi miljoonaa dollaria. Käytännössä siis koko bisnes on aivan nappikauppaa, eikä voi kilpailla oikein minkään muun kaupallisen toiminnan kanssa. Ekosertifioinnnin saa hankittua lähes mille tahansa kalaerälle, kun raha puhuu.
Kiitokset vastauksista ja linkeistä. Näköjään aiheesta on käyty mielenkiintoista keskustelua aikaisemminkin.
Täytyy kyllä vähän aikaa vielä miettiä noita lajivalintoja. Ja tavoitteena olisi tosiaan itse selvittää asiaa kunnolla ennen kauppaan menoa, ihan jokainen akvaariokauppias kun ei tunnu olevan aivan täydellisesti perillä kalojensa alkuperästä..
Minulta on näköjään mennyt ohi yksi suosikkiaiheeni, kiitos kermamunkki että otit tämän teeman esille!
Itse olen pohtinut asiaa mm. seuraavista näkökulmista:
1) Kierrätetty kala on eettinen kala: muilta harrastajilta saadut ja ostetut uutta kotia tarvitsevat fisut lienevät parhain kuviteltavissa oleva ratkaisu tunnontuskia kokevalle. Kala on akvaariossa ja tarvitsee hyvää hoitoa loppuelämäkseen, joten kodin tarjoaminen on kaikin puolin hyvä ratkaisu. Akvaarioharrastuksen etiikassa minua häiritsee suunnattomasti se, että kaloihin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä. Että kaupasta pitäisi olla saatavilla ihan mitä vaan, ihan milloin vaan ja mielellään puoli-ilmaiseksi. Minusta on täysin asiallista, että joutuu odottamaan monta kuukautta, että saa lemmikin, jonka on tarkoitus elää useita vuosia. Monia harvinaisempiakin kaloja saa "käytettynä" kun malttaa vähän aikaa odotella ja seurailla myyntipalstoja.
2) Kotikasvatettu kala on eettinen kala: muiden harrastajien kasvatit ovat myös suositeltavia hankintoja. Kalojen viljely kiinnostaa nykyisin valitettavan harvoja. Olen hankkinut kaikki tähän mennessä pitämäni kalat kotikasvatteina. On todellista luksusta tietää kalojensa syntymäpäivä, aikoinaan taistelukalasta tiesin sukutaulunkin kolmanteen sukupolveen ja kaikki kalani sisarukset. Kotikasvateista tietää millaisessa vedessä ne ovat asuneet ja mitä ovat syöneet. Tälläkin hetkellä odotan, että paikkakunnalla oleva harrastaja saa hohtohybridien poikaset siihen ikään että sukupuolet erottuvat. Toki kaupasta saisi hakea samanlaisia kaloja ihan milloin vaan. Mieluummin kuitenkin ostan harrastajalta.
3) Kaupoissa pitää ja täytyy kysyä, kysyä ja kysyä. Kauppiaiden asenteet eivät muutu ilman asiakaspalautetta. Palautteen pitää näkyä myös kassavirrassa. Jos kauppias ei tiedä kalan alkuperää, kalaa ei pidä ostaa. Monissa kaupoissa tieto on nykyisin viljelty/villi-tasolla mutta tässähän pitäisi pyrkiä paljon suurempaan tarkkuuteen. Viljelty - missä? Millä menetelmällä? Kaikki kalanviljelysysteemit eivät ole erityisen miellyttäviä. Luonnosta pyydystetystä kalasta pitäisi myöskin tietää paljon enemmän. Pyydystetty missä, milloin? Kohtuullista olisi, että kaloista olisi aina näytillä koko tuotantoketju alkuperämaasta alkaen. Kalojen alkuperän tietäminen olisi myös viljelyn kannalta tärkeää.
Joten, itse olen päätynyt siihen, että harrastan kotikasvatettuja hammaskarppeja. Jossain vaiheessa uskaltaudun ehkä kasvattamaan suojelun tarpeessa olevia lajeja, mutta muutoin pitäydyn kierrätetyissä kaloissa. Aina silloin tällöin koen houkutusta kokeilla onneani joidenkin uusien, vähän tunnettujen pikkukalojen kanssa, mutta nämäkin villitykset ovat toistaiseksi menneet ohi.
Sinun tapauksessasi tilanne taitaa tosiaan olla se, että kardinaalitetrat ovat eettisimpiä mahdollisia kaupasta löytyviä ulkomaisia kaloja. Korumonnisia voisi ehkä löytyä kotikasvatteina tai kierrätettynä. Tapparakaloja näkyy silloin tällöin myyntipalstalla. Mutta toisaalta, jos ostat kaupasta ja omistaudut lajien viljelylle, muut saavat sitten aikanaan eettisesti tuotettuja kaloja. Joka tapauksessa se on jo tärkeää, että kyselee kaupoissa näistä asioista. Se on tärkeä vaikuttamisen muoto mitä ei kannata väheksyä ollenkaan.
