Maanvaiva-affenten fanit?

[hippikala]

Selailin tori.fi ilmoituksia ja taas huomio kiinnittyi lukuisiin ilmoituksiin seeprakirjoista, palettikaloista, punatimanteista, sinileuoista... Kuvien perusteella monet ilmoittajat ovat melko kokemattomia harrastajia, joille innokas lisääntyminen on tullut yllätyksenä. Joten, onko täällä foorumilla ihmisiä, jotka todella hurjana fanittavat näitä ko. kalalajeja? Onko täällä ketään, jolle vaikkapa seeprakirjo on ehdottomasti se paras suosikki ikinä? Mitä hankaluuksia seuraa siitä, että on tosissaan ja aidosti kiinnostunut kalalajista, mistä kaikki muut yrittävät epätoivon vimmalla päästä eroon? Onko esimerkiksi mielekästä tietoisesti viljellä sellaista kalalajia, minkä poikasia on ilmaispalstat pullollaan?

Partamonnit ovat tietysti toinen jatkuvasti tarjolla oleva laji, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia kaloja, mitkä sopivat melkein mihin altaaseen vaan. Kymmensenttinen kiukkuinen ahven on jo sitten toinen juttu, joten uusien kotien etsiminen ei välttämättä ole kovinkaan helppoa. Tämä on nyt tietysti osittain ihan provokaatiota mutta perustelkaa, miksi nämä ylitarjotut affenet olisivat ihan must juttu jokaiselle itseään kunnioittavalle akvaristille? Mikä näissä lajeissa on parasta ja mikä sai teidät rakastumaan lajiin?

[talvikko]

Minulla on pariskunta palettikaloja enkä pois anna. Ovat kauniita,pieniä,sukupuolet erottaa toisistaan,lapsivieraat tykkää niistä, pesän rakennus touhut ja poikasten hoito on hauskaa seurattavaa. Meillä elelevät 450l altaassa, ovat vallanneet siitä yhden nurkan jossa kookoksen kuori pesäpaikkana. Monnisparvi hallitsee altaan toista päätä, ei ongelmia.Muutenkaan muut kalat ei ole moksiskaan vaikka paletit antaa joskus äkkilähdöt pesän ja poikasten luota. Ovat tehneet jo monet poikaset mutta yhtään ei ole päässyt kasvamaan isoksi asti, siitä pitää haarniskamonnipari huolen.

[Mlatvala]

Sinileuat nyt joutaakin lahjottaa

Heti kun näet metriaclima zebra maison reeffejä lahjoitetaan osiolla niin käännän autoni eturenkaat siihen suuntaan. Ovat kiukkusia, kymmensenttisiä ahvenia ja haluan jokikisen

[Riippasaarni]

Hyvä kysymys, joka sivuaa toista aihetta tällä foorumilla. Näiden kalojen liiallinen määrä johtuu todennäköisesti siitä, että ne lisääntyvät akvaariossa paljon tiheämpään kuin luonnossa. Luonnossa kalojen elinolosuhteet yleensä rajoittavat lisääntymistä, jolloin poikasia ei tule useilla lajeilla jatkuvalla syötöllä. Samalla kalojen elimistön kierto hidasatuu, mikä ainakin apistogrammoilla pidentää elinikää.

Tämä onkin yksi asia, josta meillä olisi paljon opittavaa eli kalojen lisääntymisen säätely. Uskoisin että useat lajit eivät lisäänny läpi vuoden ja että olisi terveellistä pitää näille lajeille sade/kuivaa/kylmää etc vastaava kausi jolloin kalan elinmistö saisi levätä lisääntymisvalmiudesta. Tämä ei tietenkään tarkoita kalojen kuivatamista lammikoiden kuivuessa tms. vaan sitä että otetaan luonnosta se kalalle terveelliset asiat huomioon. Useiden lajien luonnonolosuhteista on saatavilla aivan liian vähän tietoa.

[hippikala]

Olet todennäköisesti ihan oikeassa. Tämähän on tietysti kaksipiippuinen juttu, olisi toivottavaa, että kaloja viljeltäisiin enemmän kotioloissa. Mutta toisaalta, viljelyn olisi sitten tosiaan hyvä olla hallittua ja mietittyä puuhaa. Nyt on ylitarjontaa kaloista, mitkä eivät oikein kelpaa kellekään ja toisaalta monesta lajista olisi upea saada kotimaisia poikasia. Olen myös miettinyt sitä, että monet kirjojen suositukset on annettu nimenomaan lisääntymistä silmällä pitäen, ikään kuin sillä ajatuksella, että lämpötila on ihanteellinen jos kala lisääntyy. Toisaalta esim Baenschin Aquarium atlas antaa erikseen suosituksen viljelylämpötilasta.

Mutta näiden ahventen osalta tilanne taitaa kyllä olla se, että lisääntyisivät joka tapauksessa, oli lämpö ihan mitä hyvänsä... Mietin vaan, että onko esim seeprakirjoahvenella todella sellaisia faneja, joiden mielestä kyseessä on paras kala koskaan ja jota kannattaa ja pitää tietoisesti kasvattaa. Vai onko kaikilla sama ongelma, että pidetään kirjoahvenia parina (koska niin kuuluu tehdä) ja sitten ne vaan lisääntyvät hallitsemattomasti koska ei ole mitään keinoa rajoittaa asiaa.

[Riippasaarni]

Olet todennäköisesti ihan oikeassa. Tämähän on tietysti kaksipiippuinen juttu, olisi toivottavaa, että kaloja viljeltäisiin enemmän kotioloissa. Mutta toisaalta, viljelyn olisi sitten tosiaan hyvä olla hallittua ja mietittyä puuhaa. Nyt on ylitarjontaa kaloista, mitkä eivät oikein kelpaa kellekään ja toisaalta monesta lajista olisi upea saada kotimaisia poikasia. Olen myös miettinyt sitä, että monet kirjojen suositukset on annettu nimenomaan lisääntymistä silmällä pitäen, ikään kuin sillä ajatuksella, että lämpötila on ihanteellinen jos kala lisääntyy. Toisaalta esim Baenschin Aquarium atlas antaa erikseen suosituksen viljelylämpötilasta.

Mutta näiden ahventen osalta tilanne taitaa kyllä olla se, että lisääntyisivät joka tapauksessa, oli lämpö ihan mitä hyvänsä... Mietin vaan, että onko esim seeprakirjoahvenella todella sellaisia faneja, joiden mielestä kyseessä on paras kala koskaan ja jota kannattaa ja pitää tietoisesti kasvattaa. Vai onko kaikilla sama ongelma, että pidetään kirjoahvenia parina (koska niin kuuluu tehdä) ja sitten ne vaan lisääntyvät hallitsemattomasti koska ei ole mitään keinoa rajoittaa asiaa.

Vikaisepa seriously fishin sivustoa siellä joku harrastaja kirjoittaa seeprakirjoista, että lisääntyminen loppuu kun lämpötilan pudottaa 24 asteeseen. Sen jälkeen jos vikaisee Guatemalan vuosittaisia lämpötiloja, mikä on yksi kalan kotimaista (World weather online) näkee että ilmanlämpötila on 22 astetta kolmessa pisteessä aikajanaa eli tammi, loka ja joulukuussa. Vesi voinee olla viileämpääkin jos oletetaan ettei kala elä ihan pinnantuntumassa?
Tältä pohjalta, en ainakaan vielä ''osta'' tuota väitettäsi että ko. kalat lisääntyvät oli lämpö ihan mitä hyvänsä

[hippikala]

Haa! Eli näille siis on toden totta olemassa yksinkertainen ehkäisymenetelmä: lämpötilan pudotus. Voisiko siis olla, että loputtomasti lisääntyvien affenten kanssa tämä olisi yleisemminkin toimiva periaate? Taitaa vaan olla niin, että meillä on taipumus aina ajatella, että kala voi hyvin, jos se lisääntyy, joten muuta vaihtoehtoa ei edes ajatella.

[jippo]

Lisää ajatusleikkiä kun näyttäisi tässä ketjussa olevan sallittus. Entä jos käännetäänkin asia niin että tietyt lajit lisääntyvät jos ne eivät voi hyvin, toisin sanoen jos kala tuntee olonsa uhatuksi jonkin ulkopuolisen tekijän vuoksi, se yrittää lisääntyä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti jotta saa elämäntehtävänsä täytettyä?

Eihän asia näin yksinkertaista toki ole mutta monesti useatkin kirjoahvenlajit kutevat hyvinkin nopeasti uuteen altaaseen päästyään/jouduttuaan, jos tämä kuteminen epäonnistuu niin seuraavaa kutua voikin joutua odottamaan pidempään. Enkä edelleenkään yleistä, itsellänikin samasta asiasta kokemusta ja tästähän saa usein foorumeilla lukea kun juuri hankitut kirjoahvenet kutevat miltei välittömästi altaaseen kippauksen jälkeen.

Luonnossa muiden lajien paine on hyvin erilainen kuin kotiakvaariossa jotka vielä useimmiten ovat seura-altaita, näin ollen tilaa lajin luontaiselle käytökselle on huomattavan vähän.

Itselläni on vanhahko hohtotimanttiahvenpariskunta, joka kuti aikoinaan hyvinkin tiheään tahtiin mutta nykyään hyvinkin harvakseltaan, ehkä kerran-kaksi vuodessa. Ovatko löytäneet oman paikkansa ja saaneet olonsa turvalliseksi? Mitä tapahtuisi jos heittäisinkin pariskunnan toiseen altaaseen, jossa olisi aivan eri allaskumppanit?

[hippikala]

Jippo: no mutta, tuohan on tietysti tunnettua, että kriisi laukaisee romantiikan. Maailmanloppu tulee, lisäännytään vielä kun ehditään, tuumaa affen uudessa altaassa.

Ja miten homma sitten toimii, jos olisi vain yhtä sukupuolta altaassa? Hohtomilliksillä toimii mainiosti, mutta ahvenista puhuttaessa tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa olekaan kuin pariskunta. Tai siis, miksi ihmeessä akvaariokirjojen pitää edes neuvoa, että hanki pari tai hanki haaremi, jos ei ole tarkoitus viljellä kaloja? Helposti lisääntyvien kalojen kohdalla olisi mielekkäämpää neuvoa, että varo hankkimasta eri sukupuolta edustavia kaloja, mutta jos kuitenkin hankit, niin varaudu poikasiin tavalla x, y ja z niin että niistä tulee terveitä ja helposti eteenpäin kaupattavia.

Tässä on sekin, että jos muiden lemmikkieläinten kanssa korostetaan vastuullista lisääntymistä niin miksi kummassa kalat olisivat poikkeus? Voisihan yhtä hyvin kaupata kissoja, että ostapa pariskunta niin saat kolme kertaa vuodessa pentuja. Tämä nyt menee toki filosofoinnin puolelle, mutta ihmettelen vaan tätä ajattelutavan eroa. Onko oikein lisäännyttää sellaista eläintä, minkä poikasille on vaikea löytää koteja?

[Riippasaarni]

Haa! Eli näille siis on toden totta olemassa yksinkertainen ehkäisymenetelmä: lämpötilan pudotus. Voisiko siis olla, että loputtomasti lisääntyvien affenten kanssa tämä olisi yleisemminkin toimiva periaate? Taitaa vaan olla niin, että meillä on taipumus aina ajatella, että kala voi hyvin, jos se lisääntyy, joten muuta vaihtoehtoa ei edes ajatella.

Pikemminkin niin, että tietämättömyys on yhä suurta, näistä asioista ei ole tietoa helposti saatavilla. Käteeni ei esimerkiksi ole vieä osunut yhtäkään akvaariokirjaa, jossa käytäisiin seikkaperäisesti läpi kalojen elinympäristön säätilaa ja sen vaikutuksia kalojen lisääntymiskiertoon. Eihän tämä päde vain ahveniin vaan kaikkiin kaloihin joiden elinalueella veden lämpötila ja rakenne vaihtelevat vuoden aikojen/kausien mukaan.

Entä voiko kala hyvin, jos se lisääntyy lisääntymistään? Epäilen,koska noista apistogrammoista tiedetään että matalampi lämpötila pidentää elinikää. Ilman lisääntymistäkin vaihtolämpöinen eläin käynee ylikierroksilla jos sitä pidetään jatkuvasti lämmössä, kuin jos sille suodaan luonnonmukainen hetki pudottaa ''kierroksia.

[Riippasaarni]

Jippo: no mutta, tuohan on tietysti tunnettua, että kriisi laukaisee romantiikan. Maailmanloppu tulee, lisäännytään vielä kun ehditään, tuumaa affen uudessa altaassa.

Ja miten homma sitten toimii, jos olisi vain yhtä sukupuolta altaassa? Hohtomilliksillä toimii mainiosti, mutta ahvenista puhuttaessa tuntuu ettei muuta vaihtoehtoa olekaan kuin pariskunta. Tai siis, miksi ihmeessä akvaariokirjojen pitää edes neuvoa, että hanki pari tai hanki haaremi, jos ei ole tarkoitus viljellä kaloja? Helposti lisääntyvien kalojen kohdalla olisi mielekkäämpää neuvoa, että varo hankkimasta eri sukupuolta edustavia kaloja, mutta jos kuitenkin hankit, niin varaudu poikasiin tavalla x, y ja z niin että niistä tulee terveitä ja helposti eteenpäin kaupattavia.

Tässä on sekin, että jos muiden lemmikkieläinten kanssa korostetaan vastuullista lisääntymistä niin miksi kummassa kalat olisivat poikkeus? Voisihan yhtä hyvin kaupata kissoja, että ostapa pariskunta niin saat kolme kertaa vuodessa pentuja. Tämä nyt menee toki filosofoinnin puolelle, mutta ihmettelen vaan tätä ajattelutavan eroa. Onko oikein lisäännyttää sellaista eläintä, minkä poikasille on vaikea löytää koteja?

Etologian puolelta en vertaisi milliksiä ja ahvenia. Pitää huomioida, että esim. avainkirjoahvenet muodostavat elinikäisen parin, joka pysyy yhdessä sen 10 vuotta. Samoin monet muut ahvenet, ja jos totta puhutaan näyttäisi siltä että ainakin tietyillä lajeilla tuon lisääntymisen laukaisee ''epätoivo''. Kudetaan esimerkiksi sairaskavaarioon johon jouduttiin pilkkutaudin takia. Sensijaan sijaan mitä itselläni ahvenista kokemusta, ainakin vanhat parit tuppaavat kutemaan max. 2 krt vuodessa.