105 l kasviakvaario asukkeineen

[TaijaT]

Tämä "myrkyttäjä" poistuu nyt näyttämöltä. Tämä aiheuttaa minulle vain turhaa stressiä. On ollut kiva laittaa kuvia kyllä akvaarioista silloin tällöin. Mutta kaikki mitä sanon, pidetään täällä vain hulluna. On kiva jos tätä on joku lukenutkin ja hyötynyt yhtään tästä. Toivoisin että enemmänkin ihmiset uskaltaisivat tai viitsisivät kirjoittaa omakohtaisia kokemuksiaan harrastuksesta, mikä tahansa uusi tieto ja nimenomaan omakohtainen kokemus tästä koukuttaa. Tämä on vienyt vain liikaa viime aikoina.

Ajattelen että olisi pitänyt aloittelijalla tyytyä vain yhteen akvaarioon, harrastus paisui liian äkkiä. Se että joku on "kokenut" ei välttämättä tiedä kaikkea. On vain kokenut foorumille kirjoittaja. Ja se että joku on aloittelija ei välttämättä tarkoita että ei mitään tiedä, jos ottaa aktiivisesti asioista itse selvää, sekä vertailee kriittisesti erilaista tietoa. Tiedonsaanti internetaikana on kuitenkin helppoa. Mikä tahansa mitä tästä harrastuksesta sanotaan ei päde ja kaloista tiedetään yhä vähän. Toivoisin asian muuttuvan pian. Käytännön kokemus puuttuu ja tietty karskius, säikyttää monet vaikeudet liikaa ja tämä on ollut yksi "katastrofi" (varsinkin tämä päiväkirja) jossa olen hajoillut ihan liian monesti.

Ja se, etten erikseen mainitse vesiarvojen olevan kunnossa, ei merkitse sitä ettenkö niitä mittailisi aina tarpeen mukaan ja ne olisi olleet koko ajan kunnossa. Olen kirjoittanut vain anomaliteeteista akvaarioissani, mistä saa huolimaton lukija käsityksen, että minulla on kaikki jatkuvasti perseelleen enkä tajua mitään akvaarionhoidosta. Kaikki vain siksi, että olen "uusi" . Kaikki neuvot mitä täältä on saanut on perusjuttuja joita jo muutenkin tiedän.

Mutta mitä tehdä kun kala selvästi kärsii ja tekee kuolemaa, toisille sen katsominen on helppoa. Minä en sellaista kestä. Sitä yrittää kaikkensa pelastaa kalan, vaikka ehkä jo tietääkin että se on ehkä jo myöhäistä. Sen sijaan olen saanut vain epäpäteviä "takapenkkikuskin" neuvoja, että myrkytän kalani ja tuhoan suodatusbakteerit Sera Baktopurilla, kun kyse ei ole edes antibiooteista, jotka tuhoaa millään lailla suodatusbakteeristoa. Antibiootitkaan eivät tuhoa niitä usein kokonaan, jos akvaario on päässyt jo muutoin kypsymään. Minkäänlaista tuhoutumista ei ole yhdessäkään kuurissa tapahtunut eikä ole tullut kertaakaan mitään nitriittipiikkejä ja niitä olen tunnollisesti mitannut, erillisin testeinkin jopa, enkä vain mittatikulla. Nitriitit nyt on akvaarionhoidon perusasia jonka luulisi olevan itsestään selvää.

Ja kyllähän minä kaloissa stressin tunnistan vaikka olen "uusi". Ne on kalpeita, ei syö, vetäytyvät. Mitkään näistä lääkekuureista mitä olen kokeillut yrittäen pelastaa kalat, ei ole koitunut muille kaloille mitään nähtävää stressiä, ne on näiden lääkekylpyjen aikaan jopa kuteneet ja olleet koko ajan virkeitä ja leikkisiä, paitsi aina yksittäinen sairas kala. Enkä ole koskaan putkeen ketään lääkinnyt kuin vasta nyt ja olen selvästi epäonnistunut nyt siinä, sen myönnän. Taistelukala ei taas syö ja annan sen nyt mennä jos se haluaa kuolla pois.

Ainoa kerta jolloin nitriitit ei pysyneet kunnossa, kun minulla oli 50 monnisen poikasta yhdessä altaassa pienellä suoattimella. Luulin että vaikka virtaus on suuri, se on riittävä. Opin kantapään kautta että niin monta ei mahdu yhteen altaaseen kasvamaan, vaikka vaihtaisi veden joka päivä eikä ne läheskään kaikki selviä hengissä. Allas ei ehtinyt kypsyä niin isolla kalamäärällä. Niistä selvisi vain n. 40% aikuiseksi asti kauppaan luovutettavaksi. Yritin turhaan löytää tietoa niiden kasvatuksesta netissä, eikä sitä silloin löytynyt tuohon ongelmaan. Yksikään ei neuvonut tuolloin että pistä vähemmän kasvamaan yhteen altaaseen koska ne sotkee enemmän kuin muut. Sen sijaan kauhistellaan jälkikäteen jälkiviisaana minun akvaarionhoitoa. Olisin voinut estää kuolemat vain tappamalla puolet poikasista itse koska tilaa niille ei ollut. Monniset myös pitää vedenvaihdosta, sama ei ole ehkä taistelukalan laita. Mutta jotkut pitää sitä pikku kupissa vailla mitään kasveja ja koristeita ja vaihtaa veden päivittäin. Silti tämä kala saattaa elää hädintuskin onnettomasti sen 2 vuotta kun taas itsellä kala kuoli kahdessa viikossa ja toinenkin näyttää nyt olevan tautinen. En tajua.

Samoin lie kasvien lannoittaminen on "myrkyttämistä" kun olen aina noudattanut annosteluohjeita ja jopa mitannut erilaisia vesiarvoja, kuten esim. raudan ja fosfaatin vedestä, kaikki mitä lisään veteen erikseen, myös mittaan. Olen aina noudattanut tarkkaan kaikissa viitearvoja mitä suositellaan akvaarioon sekä mitannut tarkasti todellisen vesitilavuuden akvaariostani, etten ylitä mitään suositeltuja määriä. Lannoittaminen on yleistä kaikille jotka harrastaa kasviakvaarioita ja se mitä minä lannoitan lähinnä on peruslannoitusta pelkästään kerran viikossa jos sitäkään. Mineraalejakin suostitellaan lisättäväksi akvaarioon jos vedestä puuttuu ne täysin. Olen noudattanut JBL:n testiliuskan viitearvoja, jossa esim. alle 4 GH on hälyttävän alhainen. Lisäksi kotilot tarvii kuorensa kasvattamiseen mineraaleja, sekä kasvit syövät niitä myöskin itse. RO suodatus poistaa myös kaikki mineraalit vedestä. Jos haluaa kalansa uivan luonnottomassa tislausvedessä, siitä vaan. Akvaario johon en ole erikseen mitään lisännyt, koska kasvit kasvavat tuuheaksi muutenkin, siinä on ollut paljon enemmän ongelmia ja sairauksia.

Mutta täysin perättömiä syytöksiä omasta toiminnastani en täällä niele. Jotka perustuvat luuloihin, ei faktoihin.

Mutta ja kun kaloja alkaa kuolla, en kyllä hanki uusia enää tilalle. Ja olen tästälähtien kuten kaikki muutkin, vaikenen häveten asiasta.

Hullu poistuu näyttämöltä:
viewtopic.php?p=7284525#p7284525

[kerttu]

Tosi vaikea nyt hahmottaa mitkä kommentit ovat olleet loukkaavia, en itse semmoisia löydä. Jotenkin puskista tuli tämä sinun olosi että muka muiden mielestä teet kaiken väärin. Ei kai kukaan ole sitä mieltä!

[taistelukana]

Hei,
Mielestäni on hienoa, että olet pitänyt tätä päiväkirjaa, josta muut voivat oppia. Olen itse vastaavassa tilanteessa kuin sinä ja paljon samankaltaisia ajatuksia. Harrastus on odotettua karaisevampaa, eikä sovellu heikkohermoisella. Itsekään en kestä yhdenkään kalan kuolemaa, ja koen kaikista virheistäni paljon syyllisyyttä. Samaan aikaan olen rakastunut akvaarionpitoon enemmän kuin olisin odottanut.

Toivottovasti voit vain pitää pientä hermolomaa. Jatkaa tämänhetkisten akvaarioittesi hoitoa, mutta mahdollisimman pienessä määrin. Tai luopua toisesta. Toivottovasti et kuitenkaan luovu harrastuksesta, ainakaan lopullisesti. Minä en ainakaan tuomitse sinua. Uskon, että olet joka vaiheessa ottanut asioista selvää. Niin olen itse ainakin tehnyt, ja siitä huolimatta saanut selville, että olisikin pitänyt tehdä toisin. Välillä neuvojen ristiriitaisuus tuntuu vallan mahdottomalta, ja on kaikista ärsyttävintä.

[kr70]

Taija, olen pahoillani, että olen loukannut sinua. Annoit neuvon, että kalat eivät tykkää pH 6,5:stä, ja tarkoituksenani oli vain yrittää toista aloittelijaa neuvoa, ettei tuota pidä uskoa, mutta myönnän, että sanoin sen väärällä tavalla. Myönnän myös, etten ole lukenut koko päiväkirjaasi. Alussa kyllä, mutta jossain vaiheessa aloin voimaan pahoin siitä, kun laitoit niin usein uutta lääkettä akvaarioon. Ehkä minä olen toinen ääripää, en ole käyttänyt vuosiin mitään lääkettä. Uusia kaloja hankkiessani laitan ne kuukauden karanteeniin; jos niillä on jotain taudin tapaista, yritän vaihdella vettä paljon, joskus ne paranevat joskus harvoin eivät. Kuten olet huomannut, lääkitseminen ei yleensä auta. Kalojen lääkkeet eivät ole samanlaisia kuin ihmisten lääkkeet - eihän niitä edes laiteta kalojen suuhun.

Kirjoitin, että ei ihme jos nitriitit nousee, koska sitä edellisessä viestissäsi kirjoitit näin: "Nyt tällä ruokintamäärällä riittää [vedenvaihto] kerran viikossa, mikä on aika usein keskiarvoon nähden, vähempikin riittäisi nitriittien suhteen, jotka ei enää nopeasti nouse". Tästä ymmärsin (ilmeisesti väärin), että nitriitit nousee mutta ei enää nopeasti. Muistan kyllä, että aiemmin nitriitit ei nousseet, vaan "ammoniakki". Tästäkin huomautettiin (Teemu ja minä) muutaman kerran, että normaalissa makean veden akvaariossa ei juuri synny ammoniakkia vaan ammoniumia, mutta siitä huolimatta kirjoitit jatkuvasti että ammoniakki nousee.

Toinen mikä jäi mieleen oli ensimmäiset kokeilut Hobby-artemia-viljelylaitteella. Totesit, että artemiat kuoriutuu huonosti ja laitoit sinne ilmastusletkun. Kerroin, että artemiat kuoriutuu huonosti yksinkertaisesti siksi, että nykyajan artemianmunat halpamerkeillä (JBL, Hobby jne) ovat huonolaatuisia, koska ruokakalan tuotanto vie suurimman osan hyvälaatuisesta ja kannattaa käyttää Sanders-merkkiä, eikä sinne pitäisi johtaa ilmaa, etteivät munat mene keskelle kulhoa. Kokeilit ilman letkua, sitten totesit että artemia kuoriutuu huonosti... ja laitoit ilmastuksen takaisin. En tiedä, miten myöhemmin ratkaisit artemian kasvatuksen. Minulla ja muilla tuntemillani, jotka käyttävät Sandersia tai Reinia, artemiaa tulee Hobby-kulhossa valtavat määrät ilman ilmastusta, joten ei se ainakaan siitä ole kiinni.

Monnisten kasvatuksesta: ei poikasten tiheys ollut erityisen suuri. Kokeneilla kasvattajilla olen nähnyt isompiakin tiheyksiä. Minusta laitoit kuitenkin liikaa ruokaa mätänemään pohjalle ja mainitsin tästä usein, myös sen, että kuivaa ruokaa on mahdotonta imeä täysin pois ja se suodattamattomassa ympäristössä aiheuttaa nopeasti bakteeri-infektioita. Neuvoni eivät aina ole hyviä ja usein olen muissa yhteyksissä myöntänyt, että olin väärässä.

Sitten ne mineraalit. Ollaanko samaa mieltä siitä, että luonnon vesiolosuhteet olisivat ihanteelliset kullekin lajille? Ja siitä, että eri lajeilla on erilaiset vaatimukset, koska ne ovat kotoisin erilaisista vesistä? Monet kalat elävät luonnossa alle 1 dGH vedessä, mitä ei tietenkään pidä jäljitellä akvaarioon pH-romahduksen mahdollisuuden vuoksi, mutta miksi tällaiselle kalalle pitäisi olla yli 5 dGH? Jos sille on luonnossa tarpeeksi mineraaleja 1 dGH vedessä, miksi akvaariossa sille pitäisi olla yli 5 kertaa enemmän? Varsinkin, kun akvaariossa se saa säännöllisesti ruokaa ja suurin osa kalan tarvisemista mineraaleista tulee ruoasta. Siksi kun JBL:n testiliuskassa lukee niin? Nyt kun on niin, että tietyt kalat VAATII alle 5 dGH vettä, että alkaisivat kutemaan.

Tartun kuitenkin haasteeseesi ja lupaan kirjoittaa kertomuksen, kun seuraavaksi minulla alkaa joku projekti - isompi tai pienempi. Todennäköisesti se on punaneonsinisilmän viljely. Niitä alkaa olla aika vähän minulla, kun vanhat ovat kuolleet vanhuuttaan.

[TaijaT]

Vs: Hmm.. paljon asiaa mitä vatvoa mikä on tietenkin hyvä asia. Epäselvät sanamuodot varmaan ovat aiheuttaneet myöskin sekaannusta, kirjoitan monesti puhetyyliin ja aika pikaisesti. Internetin neuvo on että yleisimmin kalat pitävät neutraalista ph:sta, tietenkin lajista riippuen. Esim. neontetrat viihtyvät hyvinkin myös happamassa vedessä, mutta taistelukalalle ainakin neuvotaan joidenkin lähteiden mukaan vähintään 7 ph. Tämänkin sain vasta tietooni ja pidän nyt altaani happamaa vettä mahdollisesti taistelukalan sairastumisen syynä sekä sen, että ne kasvatetaan huonoissa oloissa. Toinen mahdollinen syy on liikaruokinta, olen pyrkinyt sitä koko ajan välttämään. Mutta se on tunneasia aloittelijalle, on kivaa katsoa kalan syövän ja vaikeaa kieltäytyä jos se kerjää ruokaa. Jos vähäinen määrä ruoantähteitä tippuu pohjalle, olen luottanut että monniset syövät sen. Näin ei kuitenkaan välttämättä asian laita ole ollut ja osa ruoasta on jäänyt varmaan pohjalle happamoitumaan. Toinen on räjähdysmäinen kotiloiden lisääntyminen, jota yritin hillitä petokotiloilla.

Alan olla näiden veteraanien kanssa samaa mieltä, lääkitseminen on useimmiten turhaa. Ei siitä haittaakaan näytä olevan, useimmat on lumelääkettä ja bisnestä. Silti sitä haluaa yrittää ja yrittää ja karanteeniallas näyttää olevan joillekin lajeille helpompi kärsittävä kuin toisille. Alan taipua karanteenialtaan puolelle kalojen lääkinnässä. Toki ne vedenvaihdoillakin voivat parantua. Olen kokeillut kaikkea kun kala sairastuu, lääkitä tai en, tulos on aina satunnainen.

Nitriittien nousuun olen viitannut arviona, että ne alkaisivat nousta, jos vaihtaisin vettä vain kerran kahdessa viikossa. Alussa huomasin nitriittien lievän nousun mitä harvemmin vettä vaihdoin. Heti kun huomasin niin vaihdoin veden. Tämä väli alkoi olla pitempi ja pitempi. Ja minusta se oli kauan yli viikko, silloin nousi nitriitit lievästi. Nyt en ole huomannut nousua, vaikka iso allas alkaa haista tunkkaiselle viikon päästä, siksi vaihdan veden. En tiedä mikä siellä haisee, se on kannellinen, ehkäpä muovinen kansikin kerää tunkkaista lemua.

Artemian kasvatuksen ratkoin siten, että pistin Hobby artemiamunia sekaan JBL mixiin. Epäilen kanssa huonoja merkkejä. Lisäksi kokeilin myös ilman ilmastusta, lisäten taas Hobby artemiamunia, tulos oli huonompi. Jotenka ilmastuksesta ei ole ollut haittaakaan, koska keskellä olevaan keräyskuppiin ei ole kuitenkaan mennyt kovinkaan paljon munia käyttämäni letkuviritelmän takia.

Mineraaleista vielä, en ole koskaan laittanut mineraaleja siten, että GH olisi yli 5. Olen aina pyrkinyt pistämään sen verran, että GH on 4. Ja joissakin internetin lähteissä sanotaan, että kalat voi jopa sairastua ilman mineraaleja. Ja että mineraalit päinvastoin muka lisäävät kutuhalukkuutta. Ja monniset on minulla kuteneet mineraalien kanssa ja ilman. Ne ei ole yhtään kranttuja sen suhteen. Tietenkin lajista riippuu kuinka paljon mineraaleja pitäisi olla ja luulempa että mineraalit ei ole sellainen vesiarvo mikä kaloja sairastuttaa, jos niitä onkin jonkin verran vedessä vaikkeivat kaikki kalat niitä tarvisi. Kalat on myös joissakin asioissa sopeutuvainen laji paitsi tauteja ne ei näemmä kestä yhtään. Se mihin ne sopeutuu milloinkin tuntuu aika arvaustieteeltä.

Monniset sairastui siksi, että suodatin oli liian alitehoinen. Ruokinnasta en muista, mutta en koskaan jätä ainakaan suuria määriä mätänemään pohjalle. Mutta jos pohjalla on koristeita, niiden alle saattaa jäädä jotain muhimaan, kuten on saattanut jäädä myös toiseen akvaarioon missä taistelukala on.

EDIT:
Monnisaltaasta mittasin ammoniakin myös ja se oli jatkuvasti hälyttävän koholla heti parissa päivässä. Nitriitit oli myös varsinkin myöhemmin kun allas alkoi hieman kypsyä. Alussa ei noussut edes nitriitit. Ehkäpä hyvällä suodattimella varustettuna ne voivat kasvaa ahtaammassakin kuten ammattilaisilla, heillä on hyvät vehkeet, eikä halvat heikkotehoiset lasut kuten minulla. Lisäksi ammattikasvattajilla on jo varmaan valmiiksi kypsyneet altaat. Kalojen kuolema loppui kun sain lisättyä ripariumkasvit, mutta sekin tapahtui vasta viikon viiveellä, nitriitit alkoi pysymään alhaalla. Ne kuoli kaikki ryppääässä puolivälissä, sen jälkeen kalakuolemat loppuivat.

[TaijaT]

Taistelukala sairastui pahasti viimeisen ateriansa jälkeen joka oli ne pakastetut verimadot. Se söi 3 päivää sitten hyvällä ruokahalulla ja seuraavana päivänä se oli täysin liikkumaton ja kalpea, eikä syönyt palastakaan ruokaa. Se piileksi aina vain jossain näyttäen kuolleelta. Sillä maha oli pullistunut niin epäilin sillä taas ummetusta. Pistin toiseen epsomsuolakylpyyn. Suun valkoinenkaan ei ollut hävinnyt jotenka samalla "kiusauskerralla" pistin myös suolakylpyyn tämän jälkeen. Olo ei parantunut seuraavanakaan aamuna vaan valkoinen oli lähtenyt suusta leviämään. Se oli vieläkin pulleampi, maha suorastaan pömpötti ja "diagnoosini" oli väärä. Sille oli tullut paha vesipöhö. Suomut on jatkuvasti koholla kuin männynkävyllä.

Menetin jo toivoni kaivoon mutta pistin sen karanteenialtaaseen, että voin edes tarkkailla sitä. PIstin uudet antibiootit ja sienilääkkeen, suolaa vesipöhön oireiden helpottamiseen internetin ohjeiden mukaan, eikä näistä mistään ole ollut apua. Lisäksi muka kaikenlaisia vitamiineja ja catappanlehtiä yms.. Tänä aamuna sillä on lisäksi vesipöhön lisäksi columnaris. Se hengittää nopeasti ja sillä on valkoinen laikku kyljessä joka näyttää ihan sieneltä, valkoinen suussa on myös levinnyt. Meinasin jo lopettaa sen tänä aamuna, mutta kala tuntuu vielä ainakin pelkäävän kuolemaa jotenka en raatsinut vielä. Se mullotti ontosti minuun ja minulle tuli olo, ettei se ole ihan vielä valmis lähtemään. Tämähän on tietenkin vain oma tuntemukseni. Huomasin illalla sen jo hengittävän nopeasti ja lisäsin ilmastusta eilen altaaseen ja se meni heti haukkaamaan ilmakuplia, vaikka se osaa vielä haukata myös pinnalta happea. Mutta mihinkään ruokaan se ei ole reagoinut kahteen päivään, tämä on jo kolmas päivä. En yritä enää edes ruokkia sitä, etten likaa allasta.

Eläinlääkärit on kesälomalla ja olen pumpannut niiltä jo kaikki mahdolliset neuvot ja kiusannut myöskin kauppiasta, joka antibiootit minulle myi. Toivo on mennyttä ja yritän helpottaa kalan oloa. Ehkäpä hyvä hoito ja varhainen lääkitys vain pitivät columnariksen oireet kurissa, ettei diagnoosi ollut pitkään varma. Nyt pelkään toistenkin kalojen puolesta. Onneksi eristin sen heti, kun epäilin vain vesipöhöä. Tauti on tietenkin mennyt jo sisäelimiin. Vaihdoin puolet 60 litraisen altaan vedestä, joka haisi oudolle taas. Vesi sinänsä ei haise kumma kyllä, vaan itse allas, jokin siinä. Lämmitin on nyt 24 asteessa, mutta se on myöhäistä. Kun lisäsin pari iltaa sitten lämmön 60 litraiseen altaaseen 26 asteeseen, columnaris tietenkin pääsi villiintymään ja levisi viimeinkin sisäelimiin. OIreet ainakin täsmäävät columnarikseen. Arvio siitä ei ollut se, koska sen olisi pitänyt levitä nopeasti kaikkiin kaloihin.

Tai ehkäpä se söi vain itsensä halki niillä madoilla ja sillä on suoli revennyt. Se ateria sen lopulta siis tappoi. Muut kalat näyttää vielä terveiltä, jotenka en epäile olisiko ruoka pilaantunuttakaan. En löytänyt päiväystä paketista, se ainakin haisi tuoreelle vaikka erittäin pahalle. Kun kalalla on suomut koholla, on se merkki, että maksa ja munuaiset on sipanneet. Voihan se toki olla kaikista myrkyistäkin. Se valkoinen sen suussa kuitenkin näytti olevan jokin infektio mikä ei parane siitä hoiti sitä tai ei.

En voi todistaa tässä harrastuksessani, milloin lääkitys on auttanut vai ollut vain turha. Aina ei ole kala kuollut ensioireiden ilmaannuttua vaan parantunut esim. Sera Baktopurilla ja suolakylvyillä, Omnipuriakin on tullut kokeiltua. Syylät neontetroilla tuntuu harmittomilta, ainakin ne jatkaa porskuttamistaan. Harmittaa kun asiasta ei ole tehty lie laajoja tieteellisiä tutkimuksia. En voi mennä aikakoneella taaksepäin ja tehdä kaikkea toisin ja nähdä olisiko useampi kala selvinnyt tai kuollut.

Tässä pitää ottaa etäisyyttä ja kaloihin ei voi kovin kiintyä. Ne ovat kovin helposti kuolevia. Löysin valaisevan Father Fishin videon, joka arvosteli tätä harrastusta, kun nykyään tämä on pelkkää bisnestä. Kalat kuolevat helposti hyvästä hoidosta huolimatta ja tulevat sairaana tai ainakin heikkokuntoisina jo kauppaan. Sairauden oireet ei näissä ilmene aina läheskään heti. Lisäksi aloittelija voi tehdä jotain harmittoman tuntuisia mokia kuten ruokkia runsaanlaisesti, että joku pöpö pääsee muhimaan altaassa.

Nyt sen kyljessä oleva laikku on vain kasvanut, se näyttää enemmänkin sienimäiseltä känsältä ja on tosi yököttävän näköinen. En tiedä mikä kalaa vaivaa, ehkä ei columnaris mutta kuolemaa se tekee. Pitäisi olla järkevä ja lopettaa se ehkä jo tänään. Eihän noista lääkkeistä ole hyötyä ollut alkuoireisiinkaan. Kuvia siitä ei saa, enkä halua levitelläkään koska tanniinit on värjänneet tankin ihan ruskeaksi, ja se on hämärästi valaistu.

[TaijaT]

En tiedä mikä morbid sairaus saa kirjoittamaan tänne. Lopetin juuri kalani eikä se sujunut edes humaanisti. Mietin olisiko ollut humaanimpaa polkaista se sanomalehden välissä. Se tappeli vastaan neilikkaöljyä, se tajusi että se on myrkky ja meni useaan kertana haukkomaan happea. Minulla loppui sisu kesken ja poimin sen takaisin omaan sairaalatankkiin jossa se rauhoittui. Se pökertyi kuitenkin vielä sinne, mutta ehti jo virotakin, ennenkuin tajusin mitä tehdä. Se oli kauheassa paniikissa aina lopetusastiassa, rauhoittui heti omassa sairaalassa. Astia oli liian pienikin, neontetran lopettaminen siinä oli helppoa koska se pökertyi heti. Neuvottu määrä ei ollut läheskään riittävä, johan oli kalassa liikaakin eloa kun henkeä viedään. Pistin sen siis isompaan sankkoon 4 litran veteen jossa sillä on tilaa paniikissa uida ja kesti yli 5 minuuttia ennenkuin siltä lähti taju. Minun piti lisätä lisää tippasekoitusta, ennenkuin se alkoi edes pökrätä. Samantien lisäsin loputkin.

Olen niin turta ja väsynyt kalan hoitoon, jos olisin itse terve, olisin jaksanut katsella sen kärsimystä vielä 10 päivää. Se oli internetin neuvo vesipöhöön, minimissään toipuminen kestää 10 päivää antibioottikuurilla, joka useimmiten on tappava tauti, jos ei huomaa ajoissa. Enkä minä huomannut sitä heti. Pahinta on, jos vielä rääkkään itseni loppuun kalanhoidossa eikä se edes toivu. Kaikki ammattilaiset joihin olen ollut yhteydessä on väsynyt neuvomaan minua. Minä olen niin turta etten edes itke. Kala oli vielä elinvoimainen mutta hyvin sairas. Sairaampi kala olisi ollut helpompaa lopettaa. Se on ollut letarginen niin kauan jo ja sitä on rääkätty erilaisin hoidoin niin monesti, että mietin että se on kerännyt jo stressiäkin niin paljon, että ei sillä ole mitään mahdollisuuksia enää toipua.

Olisi pitänyt vain antaa kalan olla rauhassa. En voi olla 100% varma olisiko se toipunut, mutta aika 100% varma, etten enää jaksa katsoa sairasta kalaa. Olen 95% varma, että kala ei olisi tuosta enää toipunut, sairaus on kestänyt liian kauan. Melkein toivon, että täällä haukutaan kalantappajaksi. Inhoan itseäni, että tein järkipäätöksen asiassa, josta ei voi varmuudella tietää. Siitä on niin monta näkemystä, milloin kala pitäisi lopettaa. Ihmisestäkin on. Minusta ihmisellekin pitäisi sallia eutanasia. Harmittaa, ettei kala voi itse sanoa. Tämä kala olisi varmaan sanonut että hän mieluummin kärsii taudin loppuun asti.

Tuntuu ultimate pettämiseltä, kun ensin ruokkii ja hellii kalaa ja se tykkää sinusta ja luottaa. Sitten joutuu rääkkäämään sitä pitkään ja lopettamaan sen kun se on kauhuissaan. Näihin tarvii kovaa kokemusta, että osaa tehdä. Isompi kala on vaikeampi lopettaa kyllä. Hirveää on kun aloittaa niin eihän sitä voi lopettaa kesken. Se vasta rääkkäystä olisi. Miksi aina kaikki hirveät asiat tapahtuu kun koko Suomi on kesätauolla.

[kerttu]

Voi ei, olipa raastava kokemus vailka yritit tosiaan hoitaa asian parhaalla mahdollisella tavalla! Mutta olen kyllä varma, että päätöksesi lopettaa kala oli oikea, älä vaan jää sitä jahkailemaan. Se on vaikea päätös, mutta siitä ei auta perääntyä kun sen on tehnyt.

Toivottavasti saat nyt pienen hengähdystauon toipua itsekin tuosta tärkeän kalan sairastelusta ja lopettamisesta. Ja kiva jos vielä kirjoittelet tänne, vastauksista ei kannata ottaa nokkiinsa kun yhdessähän näitä täällä on tarkoitus pohtia eikä kukaan ole väittänyt että oisit hoitanu hommat huonosti.

[TaijaT]

Heureka hetki koitti yöllä miettiessä, mikä on mennyt akvaarioharrastuksessani niin pahasti pieleen, että kalat sairastelee yhtenään ja kuolee. Se on osa surutyötä, selvittää miksi tämä on ollut silkkaa katastrofia etten mieti miten kammottava tämä päivä käytännössä oli kokea kun piti lopettaa kala. Yksi asia tuli mieleen: Ph:n tärkeys. Sitä luotti omaan hanaveteensä ja alun onnistuneisiin hoitorutiineihin, ettei älynnyt sopeutua siihen, että hanaveden GH on laskenut tasaisesti talven aikana. SItä maallikkona kuvittelee, että hanavesi on aina samanlaista, mutta eipä olekaan niin, ja että se voisi suuresti vaihdella. Eikä ajattele että sillä olisi kovin dramaattisia vaikutuksia. Ensin se oli 4, ei ongelmia, sitten 3, kalat alkoi sairastella ja nyt se on jopa 2 tai 1. Kalat kuolee mystisesti, varsinkin taistelukalat. En ole myöskään älynnyt mitata enää säännöllisesti ph:ta, koska kuvittelin että se on se sama 6.8 kuten aina ennenkin. En ole ajatellut että se voi vaihdella rajustikin. Huomasin vaihtelua vasta eläinlääkärin neuvosta, mutta ajattelin sen olevan vain tilapäinen ongelma pohjalla olevan ruoan mätänemisen takia, enkä liittyvän GH:n alhaisuuteen ja olevan jatkuva ongelma. Liuskatesti on hyvä muihin arvoihin paitsi ph:n kohdalla se on näyttänyt oudon väriseltä, yleensä veriappelsiinin punaista. Minulla on erillinen ph testikin jota en ole useinkaan enää käyttänyt. Kun harrastuksen viime syksynä aloitin, ph oli aina sama, jotenka lakkasin mittaamasta sitä erikseen, paitsi joskus erittäin harvoin.

En tiennyt GH:n myös hillitsevän Ph vaihteluita. Se on varmasti stressannut kalaa jo pitkään. Huomasin sen virkistyvän vedenvaihdosta, mutta ajattelin vain nitriittejä, koska ne ei ikinä minulla nouse enää, niin ajattelin että vettä ei tarvi vaihtaa useammin kuin kerran viikossa. Mutta jo päivässä se laski kuuteen seitsemästä. Joskus jopa 5.5 yhdessä päivässä kun GH on jotain 1. Olen ollut huomaavinani että kun lisään mineraaleja veteen, kalat pysyy terveempinä, mutta en ole ajatellut sen olevan tärkeämpää kuin vitamiinitkaan, kunhan silloin tällöin. Taistelukala juuri ja juuri selviytyy 6.5 ph:ssa, vaikkei viihdy kovin hyvin niin happamassa. Ei missään nimessä i 5.5 happoliuoksessa missä se joutui uimaan viimeiset kuukaudet. Asteen heittelyt alaspäin meinaa ilmeisesti moninkertaista happomäärää. Se olikin väsyneempi kuin alussa, jolloin se oli erittäin virkeä, mutta en ajatellut sen olevan kuin luontaisia vaihteluita kalan käytöksessä. Se kuitenkin söi, vaikka nukkui aika paljon. Kyllä nyt harmittaa! Hanaveteni on ehkä sopivaa amazonin sademetsän kaloille, mutta ei kovemman veden taistelukalalle. Täplämonniset rakastaa pehmeää vettäni ja ovat muutenkin tosi helppohoitoinen laji. Minä vielä oikein eskaloin ongelmaa, että hankin mielestäni upean näköisiä juurakoita, jotka entisestään happamoittaa tankkiani eikä tullut mieleen että akvaariomultakin lievästi happamoittaa vettä, varsinkin kun on kyse niin pienestä altaasta, vesiarvot muutenkin voivat enemmän heitellä. Aina hössötetään netissä tanniineista ja niiden terveellisyydestä ja menin siihen huuhaaseen mukaan ajattelematta mitä se tekee jo entisestään happamalle vedelle. Kalakaupassakaan ei erikseen kielletty ostamasta taistelukalaa happamaan veteen, vain jotain platyja ja muita kovan veden kaloja varoitettiin ostamasta.

Vesipöhö oli niin paha, että maha sillä oikeastaan halkesi. Ihme että se jaksoi pistää niin paljon vastaan, ei se olisi elänyt kuin korkeintaan pari päivää muutenkaan. Se alkoi vuotaa sivusta, kuin sillä olisi ollut puhki kumi. Se näytti, että sisältä tulee jotain materiaalia. Yököttävää. Mutta minulla ei ollut voimia lopettaa sitä heti aamulla vielä. Eikä ollut aivoja keskittyä hommaan kunnolla ja noudattaa ohjeita prikulleen. Minua lohdutti uteliaisuuteni tyydytys että pääsin katsomaan paremmin känsän näköistä pattia ja suoliahan sieltä tuli ulos. Että tein kyllä varmasti oikean ratkaisun. Olisimpa tehnyt jo aiemmin. Ahdistavan tuskaisa kuolema. Kala kuitenkin ehkä toivon mukaan oli shokissa kun se oli reagoimaton 2 päivää ennen kuolemaansa. Jospas se ei ehtinyt tajuta paljoa. Stressi vähentää kalan immuniteettia, jolloin aina läsnä olevat bakteerit tankissa pääsevät kalaan käsiksi. Opin tutkimalla asiaa että ph on ehkä tärkein vesiarvo ja voi tappaa kalan välittömästi, jos se heilahtaa usean asteen. Epäiilin pitkään myös että onko se saanut juurakosta jonkin tikun mahaansa ja se on siksi haljennut. Siivosin välittömästi kaiken kalasta muistuttavan olohuoneesta pois. En varsinaisesti enää ole toivonut pitkään aikaan sen tervehtymistä, koska on tuntunut vahvasti siltä, että tankissani on jotain vialla ja se eläisi kuitenkin kurjaa elämää siinä. En luota siihen vieläkään, nyt ph on ollut monta päivää 7 Ryuoh kivien ansiosta. Poistin simpukkamursketta pois, koska se oli rumaa ja pelkään, että ph heilahtaa vielä toiseen suuntaan liian nopeasti. Ehkäpä kun kala on tottunut 5.5 happoveteen ja nyt on ollut ph 7, sekin vain lisää stressasi kalaa. Ph vaikuttaa ilmeisesti kalan paineeseen ja sisäelimet voi siitäkin haljeta. Kyllä kadehdin kovaa vettä koska kaikki upeimman näköiset kalat kaupassa on kaikki kovan veden kaloja. Minulla suunnitelmat muuttui ja kuvittelin taistelukalan sopivan omaan akvaariooni. Voi kuinka olinkaan väärässä!

https://www.aquariadise.com/betta-fish-stomach-explode/

[TaijaT]

Kyllähän se taistelukala ei mulle lemmikkinä sovi, liikaa vaivaa. Olen oikeastaan helpottunut. Pidän enemmän ryhmäkaloista, jotka ei vaadi ihmisen huomiota. Jos ei taistolle hanki sitä naarasta, se on aina yksin ja sille pitäisi pitää seuraa, lisäksi sille pitäisi aina muistaa antaa ruokaa kahdesti päivässä, muut kalat ei ole niin kranttuja. Niin ainakin olen lukenut. Lisäksi se on nirso syömään. Mutta olen kiitollinen aivan upeasta kokemuksesta tutustua mahtavaan ja mielenkiintoiseen eläimeen. Se tuntui pieneltä enkeliltä joka muistutti rakkauden olemassaolosta, kun se on elämästäni kauan aikaa sitten hävinnyt, se hyväksyi minut sellaisenaan. Rakkaus on kummallista, se on ikuista, vaikka sen kohde ei . Lämpöisä tunne jää vieläkin vahvempana, vaikka kala on poissa, ehkä kun ei tarvitse miettiä kuinka paljon stressiä sen hoito minulle aiheutti. Harmittaa miksi kaloilla on niin kamalia tauteja, kuten nekroosi joka syö kalan sisäelimet nopeasti, mitä ei maaeläimillä ole ja ne tappaa tosi nopeasti. Kumpa olisin huomannut sen ajoissa ja lopettanut aiemmin kalan.

En luota noihin akvaarioihin vieläkään, ph on vain yksi huutava ongelma niissä. Saa nähdä pärjääkö muut kalat. Olen enemmän puutarhuri, kuin eläintenhoitaja. Mukava viidakkohan se olohuoneessa on. Tilasin tarkemman KH testinkin, siitäkään väristä ei oikein saa selvää, onko se 4. Sekin on näemmä laskenut tässä vuoden aikana, mutta hitaammin kuin GH. Se oli pitkään 6. Tilasin myöskin veden kovetusaineita. En ole kemisti, eikä kemia kiinnosta. Alussa oli ihan kivakin läträtä monilla testeillä, niitä on kertynyt jo valtava määrä, kaapit pullollaan. Mutta pakko kiinnostaa edes vähän, kun on kyse akvaarioista.

[Lode]

Kiva, että vielä kirjoittelet. On ihan ok välillä hajoilla akvaarioiden vuoksi, itsekin kiinnyn kaloihini kovasti ja suren aina, jos joku sairastuu tai kuolee. Ymmärrän, että tautikierre on hyvin stressaavaa. Mutta se on totta, että akvaarioilla ei itseään kannata loppuun asti polttaa. Joskus, vaikka kaiken yrittää tehdä oikein, jossain menee pieleen, ja seurauksena on kalakuolemia. Ainakin siinä oppii, ja seuraavalla kerralla saman ongelman voi ehkä jopa välttää tai osata parantaa. Kukaan meistä harrastajista ei ole täydellinen, joten et todellakaan ole yksin!

Itselläni oli vuosia sitten monia taistelukaloja vuoron perään, joita en saanut menestymään, vaikka parhaani yritin. Sitten totesin, kuten sinä nyt, että ei enää hetkeen taistoja, kun aina sairastuvat ja kuolevat. Tänä kesänä uskalsin vihdoin yrittää uudestaan, ja ainakin vielä tuo taisto on hyvinkin terveen oloinen. Joten voithan sinäkin nyt pitää taistoista taukoa ja nauttia muista kaloista, ja sitten kun jaksaminen on joskus parempi, voit yrittää uudelleen.

[MyllyviitaT]

Anteeksi kun en ole lukenut koko keskustelua mutta tekee tässä mieli mainita että oman kokemuksen mukaan taistelukaloista naaraat ovat monesti vähemmän ongelmallisia hoidokkeja kuin koiraat. Ja ovat mielestäni yhtä kauniita kuin koiraat, itse en niin välitä hulmuavista evistä (varsinkin kun saa aina jännittää kuka siitä nappaa palasen tai tapahtuu joku muu haaveri). Itselläni on ollut viimeiset 20 vuotta aina vähintään 2 taistelukalaa eri altaissa tai samassa ja kaikki harmitukset ovat aina liittyneet koiraisiin. Lisäksi lyhytpyrstöiset koiraat vaikuttavat terveemmiltä, tosin kokemusta vasta parista yksilöstä. Niissä tosin se "ongelma" että ovat aktiivisempia uimareita ja muutenkin luonteeltaan säpäkämpiä joten ei ihan nanoaltaan kala. Toinen lyhytpyrstöinen koiraani puolestaan "naamioitui" naaraaksi ja eleli huntupyrstöisen koiraan ja parin oikean naaraan kanssa monta vuotta hyvin rauhaisaa elämää. Se oli myös pitkäikäisin taistelukalani. Taistelukalat ovat kyllä upeita kaloja, monenlaisia persoonia.

Olen kyllä kuullut että taistelukaloissa on paljon heikkoja yksilöitä jotka menehtyvät hyvästä hoidosta huolimatta. Torissa olen muuten nähnyt myynnissä kotimaisia taistelukaloja ja jos nyt olisin taistelukaloja vailla ostaisin ehdottomasti niitä. Ja onhan se kiva rahallisesti tukea kotimaisten kalojen kasvatusta.

[TaijaT]

Kiitos kivoista viesteistä!

Tuli hankittua taiston tilalle sukarapuja. Ne ovat olleet pitkään eräänlainen haave, koska haluan kokeilla kaikkia lajeja, mitkä voisi sopia akvaarioon. Kaupassa oli pikkuisia sinisiä ja punaisia rapuja. En ekan 2:n ravun jälkeen nähnyt niistä enää vilaustakaan mikä oli aikamoinen pettymys, siispä kävin ostamassa viikon kuluttua 3 sinistä lisää ja yhden punaisen. Nyt on 4 sinistä ja 2 punaista rapua akvaariossa, siltikään niitä ei juuri näe. Myyjä ei tiennyt mitä lajia ne ovat ja otin selvää, että ne ovat luultavasti näitä neocaradina heimon kirsikkarapuja, sininen on lie joku muunnos niistä. Mutta sininen on regressiivinen geeni, jotenka jos ne lisääntyisi, niin sininen häviäisi kokonaan akvaariosta. Neocaradina -ravut onneksi pitävät ilmeisesti kovemmasta vedestä, näin ainakin tutkin. Akvaarion ph on nyt pysytellyt visusti 7.5 kun lisäsin Sera Gh- Kh plussaa, pohjalla on lisäksi Ryuoh kiviä 2 kpl ja juurakot on poistettu. Kotiutin niitä 2 tuntia. Ensin hankin vain 2, koska en tiennyt että ne haluaa seuraa. Nämä uivat hullun lailla pussissa pyrkien koko ajan pois, olivat tosi stressaantuneita. Toinen satsi ilmeisesti sai turvaa toisistaan koska suhtautuivat kotiutukseen rauhallisesti. Hassusti ekan satsin sininen rapu tuli katsomaan pussia joka kellui akvaariossa, kuin tsekaten uudet tulokkaat. Se olikin elossa monen päivän piileksimisen jälkeen! Ne ilmeisesti pärjäävät lähes hoidotta, mutta tankin olosuhteet pitää olla tosi vakaat. Ne syö mitä tahansa, puhdistaa jätöksiä. Silti tuli ostettua sukaravun ruokaa, jota en aio tarjota parin ekan viikon aikana niille ja silloinkin tosi niukasti.

Epäilen että taisto kuoli liikaruokintaan, raepalloja valui pohjaankin ja jäi sinne happamoittamaan vettä jossa ei ollut mitään veden kovuutta bufferina.. Kaikki kalat on sitäpaitsi virkistyneet veden kovetuksesta ja alkoivat samantien kutemaan. Kirsikkabarbeilla oli kovat jahdit menossa keskenään ja monniset alkoi munimaan lasiin. Neontetrat pysyttele samanlaisina, tai aika rauhallisina.

Olen kokeillut vähentää ruokintaa, mutta ison akvaarion kalat kerjää non stop monta tuntia etulasissa tanssien, jotenka ei sitä kestä katsella, niillä ei ole muuta sisältöä näemmä elämässä kuin ruoka. En voi katsella televisiotakaan rauhassa. Pikkuakvaariossa ruokinta on nyt hyvin vähäistä, eikä arat kalat kerjää mitään. Vain puolikas pohjatabletti aamuin illoin. Lomilla laitan puolet ruoka-annoksista, saavat silloin vähän kalat laihtua. Odotan innolla toista laadukasta Eheimin ruokinta-automaattia postista, että on kalojen lomaruokinta sen jälkeen stressitöntä. Vain siinä saa annoksen muokattua mahdollisimman niukaksi, ettei sitten ole ikävää yllätystä tultua lomilta, että kalat on sairaana, kun vesi on mennyt pilalle. Vesi pysyi viimekin loman aikana tosi puhtaana, kun en toista akvaariota ruokkinut ollenkaan, toisessa oli vain puolikas annos. Neocaradina-ravut kaipaa myös että GH on korkea. Mutta nyt en aio koskea moneen viikkoon vesiarvoihin ollenkaan, koska ne stressaantuu muutoksista kaikkein eniten, vielä enemmän kuin vähän vinksallaan olevista vesiarvoista. Minulla on erillistä GH -mineraalisuolaakin veden kovuuden nostoon. KH suolaa tuli lisättyä vähän liikaa ennen rapujen hankintaa, KH nousikin enemmän kuin 4 astetta kahden päivän aikana. Suositus on että 2 astetta yhden päivän aikana. Kun lisään mitään suoloja tankkiin, pitää mitata GH, Ph ja KH tarkasti, että oppii annostelemaan sen vedenvaihdossa oikein.

Odotan multapussia postista, isossa akvaariossa on uudelleensisustuksen aika. Vanhat mullat pitää vaihtaa ja tilata uudet kasvit postista. Vain osa on jäänyt kasveista henkiin ja akvaario näyttää rumalta ja vanhalta. Mahtaa olla hankalaa, teen ensin toisen puolen, sitten toisen puolen, että kalat pääsee evakkoon toiselle puolelle.

Sain vinkin myös että catappan lehdet kannattaa jättää pohjalle mätänemään, ravut tykkää niistä ja niin olen tehnyt...Luin että sukaravut syö lähinnä mieluiten bakteeripinnoitetta, jota tulee kaikille pinnoille, sekä levää. Jos haluaa niiden lisääntyvän, ne tarvii paljon proteiinipitoista evästä.

[TaijaT]

Olen ollut väärässä. Olen oppinut että liika vedenvaihto stressaa kaloja, koska kaloilla on joku outo symbioosi veden kanssa jossa ne elää. Kokeilen olla vaihtamatta vettä mahdollisimman harvoin ja vähän, muutoin siivoten esim. suodattimet ja lasit joka ei ollenkaan häiritse bakteerikantaa. Varsinkin kun olen hankkinut herkkiä sukarapuja. Annan ruoan ja lehtien mädäntyä pohjalle mutta välttäen liikaruokintaa, ettei jätettä edes juuri syntyisikään. Vaihdoin pieneen altaaseen veden viimeksi yli 3 viikkoa sitten, eikä vieläkään nitriittejä ole yhtään tai vesi edes näytä likaiselle. Täytin puoli sankollista vettä haihtuneen tilalle 2,5 viikkoa sitten.

Nitriitit kyllä kohosi aavistuksen verran päiväksi kun lisäsin sukarapuja, mutta seuraavana päivänä ne olivat hävinneet itsekseen ja tankki haisi taas pelkästään happamalle mullalle, mikä on minua aina arveluttanut, onko vesi sopivaa kaloille. Vettä on tosin nyt kovettamassa kh suola ja ryuoh kivet.

Kun 105 litrainen tankki näytti taas likaiselle, pesin vain suodattimet ja pyyhin lasin levästä. Koskaan en ole nähnyt niin kirkasta vettä kun seuraavana päivänä, kun suodattimet taas veti, ja altaassa oli tällä kertaa vanha vesi. En myöskään imuroinut pohjaa. Vesi tuoksuu jatkuvasti ihanan puhtaalle ja sammaleiselle isossa altaassa, hyvän tuoksuista vettä en ole saanut aikaan pienessä altaassa vielä. Ei se pahallekaan tosin haise vaan happamalle mullalle.

Vain yksi punainen sukarapu on uskaltautunut näkösällekin syömään. Syötin eilen ekan kerran sukaravun ruokaa samalla kun ruokin muut kalat. Se näytti osanneen napanneen yhden rakeen ja järsi sitä kivellä, muut kalat yrittivät kärkkyä sitä palaa siltä pois. Se nimittäin toissapäivänä näytti jo laihalta ja huolestuin onkohan muutkin ravut saaneet tarpeeksi ruokaa, jos tankkini onkin liian siisti. Olen oppinut että sukarapuja pitäisi myös ruokkia muutaman kerran viikossa, vaikka ne pärjää jonkun aikaa myös pelkästään levillä ja biofilmillä.

Tänään uskalsin lisätä pitkään haaveilemani oksan pätkän tankkiin. Se lienee happamoittaa vettä mutta vesi on jo aika kovaa, ph on nyt tasaisesti 7.5. jos pidän kh:n vähintään 3:ssa (kun hanaveden KH on 2) niin ph:n ei pitäisi heitellä niin paljon. Varsinkin kun pyrin pitämään GH:n 6:ssa, kun hanaveden GH on vain 2. Pitää tarkkaille ph:ta jälleen huomenna, ettei se vain pääse laskemaan alle 7. Luulin että hapan vesi on mieluista kaloille, mutta yleisillä kaupassa myytävillä akvaariokaloilla asia onkin enimmäksen toisin. Harvat kalat viihtyy happamassa vedessä.

Oksan liimasin cyanoakrylaattiliimalla pikkukiveen, ettei se kellu tankissa. Liiman väitetään olevan akvaarioturvallista. Tällä kertaa älysin käyttää hanskoja, etten liimaa sormiani yhteen. Liima oli kuivunut pilalle seuraavana päivänä ja sidoin ompelulangalla vimeisen omistamani sammaltupon oksan valkoisten liimatahrojen peitoksi.

Olen laiska ja en haluaisi vaihtaa multaa vielä. Ostin 2 isoa multapussia molempiin akvaarioihin. Ison akvaarion multa on jo aivan hajonnutta ja kasvit ei viihdy enää siinä niin hyvin, sen sisustan vielä multineen uusiksi. Minua on alkanut kiinnostaa Father Fish metodi. Mutta hänen myymäänsä supplementtia ei myydä toistaiseksi kuin usassa. Siinä on tasaisesti pohjamateriaalissa mm. sekä veden kovettajia, että pehmentäjiä ja paljon fossiilisia ainesosia, joissa on paljon pinta-alaa mihin hyötybakteerit voi kiinnittyä.

KUVIA:

Vanha sisustus:

Uusi sistustus:

[TaijaT]

Aloittelijana törmää jatkuvasti ongelmiin, kun liian innokkaasti hyppää kaikkeen mukaan tutkimatta asiaa. Ei ole ennenkään ollut ongelmia juurakoissa ja ajopuissa, mutta nyt tankki alkoi haisemaan hieman märänneelle mullalle, se levisi huoneeseen asti. Jos hajuongelma ei lähde, pitänee keittää oksa. En tiedä sit kestääkö liimaus, pitänee ostaa pikaliimaa lisää. Ei ole niin isoa kattilaakaan, olen ratkonut ongelman siten, että kääntelen puunkappaleita kattilassa. Keittohommaan voi vierähtää monta tuntia, jos haluaa kaikki tanniinit pois, mutta nyt haluan vain desinfioida oksan. Laitoin yöllä ilmastimen tankkiin, jos se "raikastaisi" vettä. Se on tehnyt niin isollekin akvaariolle. Lisäsin myös suodatusbakteereja, mitkä auttoi monnispoikasaltaassakin tilapäisesti hajuongelmiin. Iltapäivällä haju kuitenkin palasi.

Vaihdoin akvaarioon seisonutta vettä sankollisen joka on 15 % vettä. Nyt vaihdan maksimissaan 25% vettä yhden päivän aikana ja vain jos on ongelmia, enkä enää puoli akvaariollista kuten ennen rutiininomaisesti joka viikko. Epäilen sen olleen aivan liikaa. Kun taistelukala oli sairas, vaihdoin joka päivä, joka vain stressasi kalaa. Kukaan muu ei juuri niin tee kuin jotkut harvat, joilla on mahdollisimman epänaturaali tankki. Se tapa jäi päälle kun alussa piti nitriittejä tarkkailla kun tankki ei ollut vielä kypsä. Turvallisinta silloin oli siis vaihtaa vettä mahdollisimman usein ja paljon. Huomasin että kerran viikossa vettä vaihtaen lähes 50% tankki "näytti" tosi puhtaalle.

Sukaravut ei kestä kuparia, ja vanhan talon hanavesi maistuu tosi metalliselle, niimpä pistän rutkasti Tetra aquasafea, jonka pitäisi kuulemma olla tehokkaampaa myös kupariin. Pitää tilata lisäksi kuparitesti ja uusi ammoniakkitesti.

Minua arveluttaa vaihtaa mullat isompaan akvaarioon, koska se on ollut stabiili ja vailla ongelmia niin pitkään. Mutta multapaakut on rumia ja haprastuneet jo pilalle ja pölisevät sotkien vettä ja suodattimia entistä enemmän. Muutoin tankki on terve, vaikka ei kovin kaunis. Mahtoi mullat olla hukkaostos, maksoi 2 kpl 9 kg säkillistä 100 euroa, naurettavaa.. Ostettu akvaariomulta kestää vain n.1-2 vuotta.

Tekisi mieli samantien kokeilla Wahlstadin metodia ja pistää pelkkä halpaa kukkamultaa hiekan kanssa tankkiin. Father Fishin metodi on muunneltu Wahlstadin metodi ja tällainen tankki kestää muuttumattamana vaikka 20 vuotta vailla tarvetta uusia multaa. Minua masentaa koska olen hökelö ja tuhraan jatkuvasti liiemmin ajattelematta akvaarioiden kanssa. Se ei ole estänyt innokkuuttani, mikä on varmaan joidenkin arvostelijoiden mielestä naurettavaa. Rahaakin on kulunut taas, on kovin vaikeaa aina ostaessa tietää mitä todella tarvitsee ja mitä ei.

Father Fishin metodiin kuuluu yksinkertaisimmillaan kukkamulta tuuman verran pohjalle ja päälle hiekkaa 2 tuumaa. Paljon lehtiä mätänemään pohjalle, mielellään juuri esim. tammea, catappaa yms.. Koivua ei ikävä kyllä mainittu. Lisäksi jopa Suomen luonnosta jos löytää lehtistä pohjaa jostain joesta tai lammesta, niin siellä elää mikroeläimiä, joita voi kasvattaa sisällä kaloille ruoaksi, jos se onnistuu. Purkkiin pistettän vain lammen pohjalta lehtiä ja oksia mutta ei mutaa koska se happamoittaa pienen purkillisen vettä.

Oman akvaarion pohjaa ei koskaan sekoiteta eikä imuroida. Luonto hoitaa kaiken siivouksen. Eikä kaloja juuri tarvitse ruokkia jos saa viljeltyä mikroeläimiä jotka alkavat elää omassa akvaariossakin. Irtolehdet lannoittaa kasveja eikä luonnollinen akvaario tarvitse mitään lannoitustakaan. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Alussa ukko vaikutti pelkältä höperöltä, joka halusi vain provosoida ylikliinistä ja ylikaupallista akvaariokulttuuria. Mutta uusimmat videot ovat olleet informatiivisia, mistä oikein edes on kyse. Tietenkin se ei ole niin yksinkertaista, aina tulee joskus ongelmia, silloin pitää siivota ja vaihtaa vettä varovaisesti. Ja kalat edelleen voi sairastua, jolloin myös Father Fishin mielestä ne pitää eristää karanteeniin ja lääkitä. Karanteenialtaan tulee olla silloin mahdollisimman kliininen päinvastoin kuin akvaarion.

Taistelukalan kuolema on rohkaissut harkitsemaan tosissaan eri metodeja, on oltava parempi tapa pitää akvaarioita. Eihän juuri huonomminkaan voisi mennä, ainakin jos miettii että ilkeäisi julkaistakin omia juttujaan. Yksinäni en ole itselle niin ankara, minusta suurin osa teoistani on ollut onnistuneita. Suurin osa kaloista voi hyvin ja on jopa onnellisen oloisia sekä kutevat usein ja useat kasvit menestyvät. Akvaariot jos jaksaa niiden kanssa vain puuhata näyttää omasta mielestäni upeilta. En tiedä onko ne muista, makuja kun on monia.

[TaijaT]

Pitää ihan kommentoida, että tänä aamuna heräsin hyvään tuoksuun astuttuani olohuoneeseen mikä oli iloinen yllätys. Akvaario haisee tuoreelle mullalle, ei enää jollekin oudolle makealle, tai happamalle mullalle. Toinen tuoksun lähde oli keittiöstä kantautuvat kotimaiset omenat, mikä sotki herkkää hajuaistiani. Tänään oli jo suunnitelmissa työläs ajopuun keittäminen ja akvaarion vedenvaihto ja imurointi. Jos hyvä tuoksu jatkuu edelleenkin tai edes paha haju vähentynyt niin lykkään tätä operaatiota, tai perun.

Harkitsin jo hiekankin vaihtamista, terve akvaario vaatiikin nämä materiaalit toisinpäin, alle tulee multa (joko normaali tai kallis akvaariomulta) mikä ja päälle hiekkaa peittämään sitä. Minulla on pohjalla hiekkaa ja multa on valunut siihen kuin päälle. Päällä oleva hiekka estää liikojen ravinteiden ja ammoniakin liukenemisen akvaarioveteen. Mullassa elää anaerobiset bakteerit huolehtien suodatuksesta paremmin jopa kuin suodatin, mitä paksumpi kerros on substraattia. Otin myös selvää että on vaarallista vaihtaa aktiivisubstraatti kuten esim. akvaariomulta kerralla kaloille, ne voi kuolla ammoniakkimyrkytykseen, multa luovuttaa myös jonkun aikaa nitriittejä ja nitraatteja. Siksi myöskin lienee nitriitit oli pitkään koholla uudessa akvaariossani viime syksynäkin kun laitoin suoraan pesemättä akvaariomullan siihen. Silti kaikki kalat selvisi operaatiosta terveinä ja hengissä, kun vaihdoin vettä ahkerasti.

Kallis akvaariomulta (Aquarium soil) on paakkuista, joka pitää huolen siitä, että jokaisen paakun sisällä on valtava pinta-ala anaerobisille bakteereille. Prosessi on hyvin mutkikas. Ilmeisesti akvaariomulta on suodatuksen kannalta paras materiaali, ainoa vain että se on kallista. Lisäksi se ei välttämättä vaadi hiekkaa päälle suojaavaksi kerrokseksi, ettei liikaravinteet liukene veteen, jos multapaakut pysyy ehjinä.

[kerttu]

En oo kuullu tätä "father fish" -menetelmää, mutta tekniikattomat altaat on aina kiehtoneet. Jos haluat lueskella tämän menetelmän, jota kohti menet, tapaisia akvaariojuttuja niin kannattaa hakea täältä keskusteluista esim sanoilla walstad ja maa-akvaario. Englanniksi dirted tank. Kaikki aika lähellä toisiaan, yhteistä näille on juuri se bakteerikasvuston suuruus pohjassa ja "elävä" multa. Ymmärrän tosi hyvin nuo sun havainnot ja innon jatkaa tällä "vähemmän on enemmän" tyylillä! Ja ihana lukea, että homma tuntuu toimivan.

[TaijaT]

Father Fishillä on youtube-kanava ja hän on kehittänyt oman metodinsa, lisäksi hän myy maa-aineksia ekologiseen akvaarioon, jotka takaa hyvän kasvualustan bakteereille sekä kasveille loppuiäksi. Pitänee lukea Walstadin kirja myös.

Mieli vaipui taas hetkeksi synkkyyden syövereihin, kun löysin aamulla sukaravun kuoren, sisus täysin poissa, ajattelin heti että se on kuollut. Sitten googletin asiasta, se onkin vain kuori, ne uusii kuorensa joka 3. viikko. Imuroin varalta kuoren pois. Minua arveluttaa kovettaa vettä KH -suolalla, koska ph nousee hyvin nopeasti sen jäkeen. Tänään se oli taas 7.5, eilen illalla se oli 7, laitoin illalla puoli teelusikallista jälleen KH -suolaa. Kh nimittäin oli laskenut taas 2.5:een jälleen ja nyt se on taas 2.5. Googletin mikä laskee KH:ta akvaariossa, niin botti tiesi vastauksen, altaan happamuus "syö" KH:ta, minun tapauksessa nopeastikin. Mietin onkohan sittenkään hyvä idea pitää ajopuuta allasta ennestään happamoittamassa. Pitäisi uskaltaa esim käyttää vain GH-suoloja, ettei ph niin rajusti vaihtele. GH:kin toimii lievänä bufferina, ettei allas happamoidu liikaa mutta sen lisäyksen jälkeen ph ei nouse niin rajusti. GHkin altaassani laskee aina hyvin nopeasti tosin, mutta ei niin nopeasti näemmä kuin KH. Minä pidän tuon mullan loppuun asti, vaikka se on tuottanut vain ongelmia. Se oli Dennerlen Scaper's soilia. Ei multa ole huonoa, mutta liian varmaan ravinnerikasta tällaiselle noobielle, jolla ei ole pohjalla mattokasveja. Olen tykännyt JBL:n Proscape mullasta, vaikka väri ei ole niin viehättävä kuin Dennerlellä. Se ei muuta vesiarvoja mielestäni niin paljon, tai ehkäpä se johtuu vain siitä, että sitä toista multaa on isommassa altaassa. En tiedä onko siis parempi lisäillä KH:ta harvemmin ja enemmän kerralla, vaiko useasti, jolloin se ei nouse niin paljon? Vaiko antaa altaan happamoitua kunhan ei paljoa alle 7 laske. 6.5 on minimi hyväksyttävä arvo, sekin on jo tosi hapan.

Haluaisin että sukaravut lisääntyisi, koska en halua olla ostamassa jatkuvasti uusia kaupasta. Ne on tosi kalliitakin siihen nähden miten pieniä ne on ja niitä tarvii monta. Sitten niitä voisi lisäillä isoonkin akvaarioon. Ja jos niitä muka on joskus liikaa, niitähän voi viedä takaisin kauppaan. Minulla on itseluottamus aika nolla, kun taistelukala kuoli. Mietin jatkuvasti mikähän oli syynä. Olisiko kala elänyt jos olisin tehnyt kaiken oikein, ph:n ja ruokinnan niukkuuden suhteen, sillä sen oli oltava sairaalloinen kala. Samaan aikaan youtube on pullollaan ihmetarinoita, miten he pelastivat taistelukalan lemmikkikaupassa elämästä pienessä kupissa, jossa vettä ei edes vaihdettu. Itsellä oli täysin puhdas iso akvaario kalalle, täynnä kasveja missä piileskellä, syötin elävää ruokaa ja silti kala kuoli.

Muut kalat on kestäneet pieniä virheitäni, joskus isohkojakin ilman ongelmia. Mitenköhän huonoissa oloissa nykyisin kalat kasvatetaan, kun omat monniset on kasvaneet ihan hirveissä oloissa, kun en saanut allasta pidettyä ilman että ammoniakkia tuli rutkasti joka toinen päivä, silti ovat täysin terveitä nyt aikuisena. Niitä en liikasyöttänyt edes, minulla oli vain niitä liikaa pieneen altaaseen vailla syvää substraattikerrosta. Toisaalta monniset on ehdottomasti sitkein laji minkä tiedän. Ne on ihan ihmeellisiä ja ihania juuri aloittelijalle. Epäilen että monnisen viikset on vain kuluneet, kun sillä on outo tapa aurata hiekkaa. Se kaivaa muita innokkaammin ja syvemmältä ruokaa, koska on muita isompi ja ilmeisesti nälkäisempi. Tai sitten se on seurausta siitä, että viikset on kuluneet, en tiedä. Lyhyemmät viikset ei tunnu kuitenkaan sitä mitenkään haittaavan.

Pitää lähteä kyllä taas lomalle, viimein tuli toinen Eheimin ruokinta-automaatti postista. Ettei tule tarkkailtua taas paranoidisesti altaitaan liikaa.

[TaijaT]

Kävin etsimässä eri paikoin entisen kotikuntani järveä vettä jossa olisi moskaa jota mahdollisesti mikroeläimet syö. Kävin keräämässä useita näytteitä pusseihin. Keräsin kahtena päivänä, ekana päivänä keräsin 3 pakastuspussillista vettä. Yhdessä niistä oli mustia kovakuoriaisia jotka pistin muovilaatikkoon ulos. Toisena päivänä keräsin peräti viidestä eri paikasta, joista vain viimeisin oli onnistunut. Se oli täynnä kaikenlaisia pikkusittiäisiä, joita en tunnistanut. Ne näkyi vain valkoisessa sankossa, jopa erilaisia matoja näkyi. Isoin oli niin ällöttävä etten ottanut mukaan.

Mustien kovakuoriaisten astia alkoi haista pahalle seuraavina päivinä, samoin kaikki astiat joissa ei näkynyt mitään elämää. Päätin pyydystää kuoriaiset käsin puhtaaseen veteen ja pistin pari hajoavaa koivunlehteä niille ruoaksi. Kuljetin tiiviissä lasipurkeissa onnistuneet näytteet kotiin bussikyydillä repussa, muovipussi varmistuksena. Toisessa oli kovakuoriaiset ja toisessa oli ainoa haisematon näyte täynnä elämää, josta jouduin laskemaan paljon vettä että se mahtuisi purkkiin. Jaoettelin näytteen kahteen astiaan kotona ja pistin hanavettä jatkoksi, joka oli käsitelty Tetra vedenparannusaineella. Elämää ei ole juuri sen jälkeen niissä näkynyt mutta astiat ovat pysyneet lähes hajuttomina kotonakin.

Sen sijaan avoin kovakuoriaisastia alkoi suorastaan lemuta mädänneelle seuraavana päivänä, mutta kuoriaiset oli virkeitä ja tuntui pyrkivän kovasti ulos purkista. Mietin olinko tehnyt kamalan virheen, oliko kuoriaiset jotain haisukuoriasia. Ehkäpä ne haisee vain stressissä. Pyydystin ne taas käsin improvisoimaani 4 litran maljakkoon joka näyttää aivan perinteiseltä "kultakalamaljalta". Olen haaveillut pitkään Wahlstadin metodin mikroakvaarioista, joissa ei olisi mitään tekniikkaa. Minulla oli se jo valmiina johon olin pistänyt joitain ylijäämä vesikasveja. Ne olen nähnyt syömässä levää useina päivinä. Yllättävästi kuoriaismaljakko ei ole alkanut vieläkään haista kovin pahalle. Niistä lähtee kyllä jonkinlainen hyönteismäinen ominaishaju, mihin vaatii totuttelua, mutta se ei haise märänneelle enää.

Pahin hajunlähde olkkarissa on kuitenkin 60 litran akvaario, jossa taas kaikki tuntuu olevan pielessä. Loman aikana virtaus oli lähes pysähtynyt kun suodattimet tukkiutui ja pinnalle oli kertynyt öljymäinen bakteerikalvo. Olohuone haisee märälle mullalle ja kostealle, hieman homeiselle maalle. Vaihdoin hieman vettä (vain n. puoli sankoa) ja pesin suodattimet. Haju silti ei lähde, pohjamulta on happamoitunut taas pilalle. Saman huomasin aikoinaan monnispoikasaltaassa, pienikin multamäärä haisi siinä ihan hirveälle. Ainoa ratkaisu olisi purkaa koko akvaario ja pistää uudet mullat mitä en jaksa tehdä. Kärsin siis hajusta mahdollisimman pitkään. Kalat voi silti aika hyvin ja vesiarvot on kunnossa. Yhden neontetran hännän patti näyttää silti aika pahalta, mutta tetra on virkeä. Olen mittaillut vesiarvoja aktiivisesti. Fosfaatteja tosin en ole mitannut pariiin viikkoon mutta luulisin niidenkin olevan kunnossa. Ph on 7, Kh on 2.5 (en jaksa nostaa sitä kun se laskee viikossa taas alas ja GH oli viimeksi peräti 7. Nitriitit on ja pysyy molemmissa akvaarioissa aina 0:ssa vaikka ei milloinkaan siivoaisi tankkia. Haluan kuitenkin imuroida sen, jos näen pohjalla rumaa moskaa. Tavoista on vaikea luopua. Käytän nyt ostamaani Dennerlen nanoimuria (lappoimuri), josta sahasin liian pitkän putken lyhyemmäksi. Siinä on tosi hidas imu ja sillä jaksaa imuroida vain puoli sankkoa kerrallaan.

Syötin ekan kerran puolikkaan tuubifex kuution eilen myös pieneen akvaarioon ja monniset taas ihan tärisi innosta. Pari laihan näköistä sukarapuakin yritti apajille mutta monniset pian ajoi ne pois. Aiemmin monniset oli liian pieniä, ettei ne älynneet ruoan päälle mitään. Syötin myös pienen siivun pakastettuja verimatoja isoon akvaarioon ja vastaus oli että seuraavana päivänä monniset oli munineet takaseinän täyteen, hah. Minusta on mukavaa hemmotella kaloja välillä proteiinipitoisella ruoalla joka näyttää niitä virkistävän. Kirsikkabarbitkin näkee usein kutupuuhissa usein runsaan aterian jälkeen, mutta olen oppinut että niille pitäisi olla eri kutuakvaario. Niiden kutua ei löydä pohjamullan seasta ja muut kalat ehtivät syödä ne.

KUVIA:
"Yllätys" takaseinässä:

Keräämäni astiat luonnosta:

"Kultakalamalja" johon pistin kovakuoriaiset:

[TaijaT]

Ostin pari punaista papukaijalehteä akvaariokaupasta piristämään vanhaan 105 litran akvaarioon koska yhä laiskottaa liikaa vaihtaa multia, lisäilin myös pohjatabletteja koska mullasta on varmasti jo kaikki ravinteet hävinneet. Myös vähän tehokkaampi sisäinen suodatin tuli eilen postissa, Aquael Turbo filter 500. Pistin sen kolmanneksi suodattimeksi akvaarioon, mutta mahdan poistaa Aquael Pat mini filterin ja pitää akvaariossa toisena suodattimena Aquael Asap 500:n joka oli pääfiltterinä. Pintavirtaus 3:lla suodattimella on jo niin kova, että pintakasvit menevät keskelle isoksi mössöksi. Aquael Turbo filtterissä on mukana ilmastin, poistin siis ilmaletkun akvaariota rumistamasta ja nyt jää ilmapumppu käyttämättä, kivaa kun on muutenkin liikaa laitteita käynnissä.

Leväbarbit ovat nykyisin suosikkejani, koska ne osaavat tulla aktiivisimmin kerjäämään ruokaa. Ne hyppivät etulasissa valkoiset mahat sitä vasten hassusti useita kertoja päivässä. Joskus kirsikkabarbitkin kerjää ruokaa. Ne on superherkkiä ja hyppäävät helposti kattoon jos säikähtävät pienintäkään liikettä. Silti ne on suosikkejani, koska vaikuttavat älykkäimmiltä ja herkimmiltä kaloilta.

Yksi kirsikkabarbinaaras on kumma, se viihtyy etulasissa ja tuntuu usein jäävän katsomaan "ulos" tankista. Esim. kun katson telkkaria. Alussa hätäännyin turhaan kun niillä on hassu tapa kääntää koko vartalo kallelleen kun ne katsoo minua yläviistoon. Nykyisin uroksetkaan eivät säiky vaan tulevat uteliaana välillä katsomaan. Luulin alussa hölmösti, että niillä on uimarakkovaiva niiden vinon asennon takia. Ne on olleet enimmäkseen hyvinvoivimpia kaloja kaikista ja tosi sitkeitä.

Monniset toisessa altaassa ovat täysin erilaisia kuin toisessa. Itse kasvattamani monniset tuntuvat pitävän minua yhä vihollisenaan, että saattaisin joskus tullakin syömään ne. Ne eivät ole asiasta täysin varmoja ja puikkivat varmuuden varalta piiloon jos tulen lähemmäksi. Paitsi jos jaksaisin jäädä liikkumatta katsomaan lähempää niiden syömistä. Kauempaakin sohvalta näkee onneksi aika hyvin. Isomman altaan monniset eivät taas yhtään pelkää. Ne tulevat jopa sormeen melkein kiinni kun kiinnitän Tubifex matokuution etulasiin kiinni. Se on hassu tunne, tuntea niiden karhean kova nahka sormia vasten tai mikä liekään niden nahka tieteellisesti on. Niillä ei ole suomuja ilmeisesti vaan jotain muuta, luuta nahkana.

Monnisilla on hauska tapa leikkiä toisinaan suodattimen virrassa, se on kai niiden soidintanssi. Naaras saattaa tehdä tuota pitkän aikaa kunnes koiraat tulee sen kimppuun. Niillä on ollut viime aikoina tapana myös kuin etsiä ruokaa kasvien pinnoilta, joskus pinnalta asti. Ne etsivät suullaan jatkuvasti jotain. On hauska katsella kun monninen katoaa paksun kasvuston joukkoon ja hetken kuluttua ilmestyy sieltä aina yhtä touhukkaana. Välillä niillä on tapana myös istuskella pohjalla, varsinkin ennen ruoka-aikaa. Monniset eivät osaa kerjätä ruokaa, vaikka ne näyttää välillä kuin etsiskelevän sitä itse.

Sukaravutkin on kivoja otuksia, osa niistä näyttää yhä hyvin kalpeilta ja laihoilta, mutta yksi oikein iso köntys istui tuossa pinnan tuntumassa, sininen. Ja se on kasvanut valtavasti. Jopa kovakuoriaisille on paikka sydämessäni, välitän niistä "semisti", kun ne kerta olen ottanut huostaan. Eihän ne mitään lemmikkejä ole, mutta olen päättänyt sietää jos ne joskus haistahtaakin. Siihen auttaa hyvin vedenvaihto maljassa, joka välillä alkaa haista muutenkin aika tunkkaiselle. Se on melko helppoa ja vaivatonta hankkimallani Dennerlen nanoimurilla. Niin kauan kun kestän niitä, niin kauan pidän niitä. On ihan kivaa välillä katsella jotain pientä läheltä.

Epäilyttää tosin nuo kaksi melko homeelle haiskahtavaa astiaa keittiössä täynnä mikroeläimiä järvestä. Tai haju on enemmänkin multainen, hieman epätyypillinen haju asuntoon. En tiedä mitä niille tekisi. Koko ruma moska pitäisi kaataa sellaisenaan akvaarioon ja toivoa, että ne selviää huolimatta siitä, että kalat syövät varmasti minkä kerkiää niitä. En jaksa päättää. Se on iso askel eri suuntaan, extreme luonnollisuus..Luonto osaa olla niin julma ja rumakin välillä sekä erittäin arvaamaton.

Olen päättänyt etten välitä myöskään 60 litran akvaarion märän mullan hajusta. Se on oudosti ajoittainen, välillä lemuaa hyvinkin pahasti hajuttaen koko huoneen, välillä taas sen haistaa vain läheltä, joskus vesi ei tuoksu millekään. Vesiarvot on kuitenkin hyvät ja siitä tuli ihan vahingossa tosi taiteellinen "professionaalinen" aquascape jota en raski purkaa, se on tosi kaunis, kasvit sattumalta näyttävät kasvavan siten kuin puun oksat keskellä olevan puunkappaleen ympärillä.

Minua on alkanut huolettamaan myös kämpässä viipuilevä kosteus, koska tämä on huono vanha asunto, jossa ei ole koneellista ilmastointia. Niimpä hankin Hobby hallilta halvan n.60 euroa maksavan sähköisen ilmankuivaimen olohuoneeseen missä akvaariot on, johon olen ollut tyytyväinen. Säiliöön kertyy vuorokauden aikana n. 1 cm vettä, niin paljon se vetää kosteutta ilmassa ja se on kummasti hillinnyt hajua jopa koko asunnossa. Multainen haju on hävinnyt melkein kokonaan. Lisäksi tuli postissa eilen kosteusmittari ja sen mukaan olohuoneen kosteus on 55% jopa ilmankuivaimen kanssa. Mitähän se olisi ollutkaan ilman sitä? Ilmankosteuden pitäisi olla max 60% että se on terveellistä ihmiselle. Mutta hyvä että kämpän kosteus on nyt kurissa. Kuivain on kivan kompakti, n. 15 cm leveä ja 25 cm korkea. Haluaisin pistää toisen myös keittiöön tai vessaan.

Eilen tuli myös tilaamani vesitestit loppuneiden tilalle postiin. Unohtui tilata kuparitesti. Mutta ei se ole niin tärkeä, utelias vain olisin mistä hanaveden metallinen maku johtuukaan.. Laitan joka tapauksessa Tetra Aquasafea joka kerta kun lisään vettä akvaarioon.


KUVIA:
"Hajuallas":

Vanha allas johon lisätty pari punaista kasvia:

Kovakuorianen maljassa:

Leväbarbit kerjäämässä ruokaa:

[TaijaT]

Tänään löytyi petokotilo kuolleena, se oli ylösalaisin ja alkanut jo kerätä hometta, imuroin sen pipetillä pois. Koska sankossa siitä näkyi vain kotilo, ajattelin että se oli mennyt turvaan eikä ollutkaan kuollut, pistin kotilon takaisin, mutta sisus olikin sankossa, yäk. Ja vain kuori jäi koristeeksi akvaarioon. 2 vanhaa kotiloa olen löytänyt kuolleena aiemmin ja niillä oli kuoressa halkeama. Nyt nuoriakin on löytynyt kuolleena jo 2. Toinen on ihan vauvakotilo ja sen kuori makaa pohjalla. Onneksi kotilot on lisääntyneetkin jotenka huoleen ei lie aihetta. Ne näyttävät lisääntyvän samassa suhteessa kuin vanhoja tai sairaita kuoleekin. Silloin tällöin näkyy aivan pieniä vauvakotiloita, tai pikkuisia vähän kasvaneita.

Akvaario on kerännyt öljymäisen kalvon taas pinnalle joka ei lähde sitten millään. Vaikka pintavirtausta on, pintakasvit estää sitä osittain. Päätän tehdä kompromissin akvaarioiden suhteen, täysi luonnollisuus ei onnistu. Imuroin selviä roskia ja epäpuhtauksia jos niitä näen, sekä vaihdan vettä silti aika usein, vaan kerralla paljon vähemmän kuin aiemmin. Olen vähentänyt myös lannoittamista, pieni akvaario ei edelleenkään niitä tunnu lainkaan kaipaavan, mutta isoon olen nyt taas lisännyt lannoitetabletteja multaan. Koska multa on siitä jo täysin hajonnut, sen vesi ei ole kirkasta enää koskaan, se on vain rumaa, ei haitallista sentään kaloille. Iso akvaario on lisäksi kerännyt ruskeaa rumaa levää, lisäsin valoisuusaikaa tunnilla, se on tehonnut mutta ei vähentänyt leviä. Nyt siellä on vihreää levää. Kokeilin myös melkein täysillä valon voimakkuutta pienessä akvaariossa, koska monte carlo kituu siellä, koska ei saa tarpeeksi valoa niin ensi kerran näin levää kertyvän lasiin. Vähensin sen taas itse säätämääni optimiin. Minulla ei ole taitoa kasvattaa pohjalla mitään kasveja, mikä harmittaa minua. Kaikki pro aquascapet melkein tuntuu vaativan sen kauniin ruohomaton.

Wahlstad -metodin kalamaljassa minulla on vesikuoriaiset yhä elossa ja hyvinvoivina, vaikka en tiedä lisääntyykö ne. Se on vähän liian pieni sukaravuille, harmi. Minulla ei ole siinä muuta "tekniikkaa" kuin 10w ajastettu kasvilamppu, se on n. 8 tuntia päivässä päällä, että edes levät kasvaisi maljassa. Nyt isossa akvaariossa valot palaa "täysillä" 12 tuntia. Pienemmässä palaa Fluvalin kasvilamppu 11 h jossa valon tehokkuutta voi säätää ja ohjelmoida vaihtumaan asteittain.

Ilmankuivain on ollut mahtava keksintö, se vähentää tehokkaasti epämiellyttävää hieman tunkkaista hajua olohuoneessa, joka lähtee multaisesta akvaariosta. Ilmankuivain lisäksi tekee sisäilmasta miellyttävää oleskellä. Välillä se kostea multainen haju lähtee jopa tuosta Wahlstadin "akvaariosta" etenkin öisin. Iso akvaario ei koskaan haise millekään, siinä taas on ollut sameahko vesi jatkuva ongelma. Valitsen mieluummin akvaariosoilia valitessa samean veden (kun multapaakut pölisee) kuin haisevan veden. Siispä tuolla varastossa yhä jököttää 2 9 kg säkkiä JBL ProScape plant soil- multaa joka ei ole niin kauniin tummaa kuin tuo toinen haiseva multa. Toinen tummempi multa on merkiltään Dennerlen scaper's soil multaa. Mutta ehkä sillä on tekemistä hiekan kanssa, kun multa sekoittuu hiekkaan, se muodostaa pahanhajuisia anaerobisia taskuja, jotka "piereskelee" silloin tällöin pahanhajuisia kaasuja huoneistoon.

KUVIA:
Hauska efekti kun pistin "vedenkirkastetta" ja suodatusbakteereja veteen:

Sukarapu:

Vanhan akvaarion vesi näyttää usein harmaalle:

Vesikuoriainen pikkumaljassa:

[TaijaT]

Minua askarruttaa pisineväisimpien monnisten evissä kummalliset valkoiset tai vaaleat pilkut. Evät näyttää kuluneilta kuin taittuneilta ja "liitoskohtaan" on tullut outo patti. Hämmästyksekseni se tapahtui täysin samaan aikaan toisessakin altaassa, isoimmalla naaraalla on sama joka on selkeästi tämän toisen yksilön äiti, koska tällä on myös pitkät evät. Kummassakin altaassa monniset ovat kuteneet, isomman altaan seinät on taas täynnä munia. Pienemmässä altaassa munia on vain muutama. Niistä pilkuista ei ota selvää onko ne vain rasvapatteja, jostain löytyi foorumilta että se on normaalia jos ne syö proteiinirikasta ruokaa. Ne joka tapauksessa on rumia ja tuntuu että niissä on jotain valkoista peitettäkin.

Ja pienessä altaassa samaan aikaan taas neontetroilla näyttää olevan alkamaisillaan eväruttoa, yksi niistä ei ole koskaan kasvattanut häntäänsä takaisin, sillä on tullut iso ruma patti hännän tilalle joka näyttää homeiselta. Kala on muuten täysin virkeä ja syö. Sehän voi levittää pöpöjä muihin, mutta en ole raatsinut lopettaa sitä. Toisella neontetralla on taas hännässään vaalea pilkku, kuin siihen olisi alkamassa levitä taas evärutto. Varalta pistin Sera Baktopuria tankkiin, mikä on hellävaraisin lääke, lähinnä puhdistaa vettä, ettei siinä pöpöt viihdy ja on suodatinbakteeriystävällinen. Ei mainittu mitään etteikö se sopisi myös sukaravuille. Kalojen kuteminen on lääkkeestä huolimatta jatkunut. Tämän jälkeen en tee mitään.

Minä yritän harjoitella asennetta, että kalat elää tai kuolee, enkä syytellä liikaa itseä. Jos kaloja vähenee se on luonnon päätös, että kaloja on minulla liikaa. Ja silloin pistän kaikki samaan akvaarioon ja pidän tuon pienen vain sukaravuille. Niitä aion ostaa lisää, jos entisiä kuolee. Muita kaloja en hanki lisää. Minulla oli haaveena pari otoa ja ehkä korurihmakaloja, mutta pyörrän päätökseni, liikaa ongelmia. Mitä vähemmän kaloja sen parempi. Ikäväkseni olen köyhä eikä ole isoon akvaarioon oikein tilaa. Kaikki olisi 10 kertaa helpompaa, vesiarvot ei heittelisi päivittäin niin helposti isossa altaasssa, eikä jos joku päivä venyy siivous, se olisi mikään katastrofi ja allas heti pilaannu. Ja kaloilla olisi uimatilaa ettei ne stressaannu niin herkästi.

Epäilen, että vähemmät vedenvaihdot lisää haitallisten bakteerien määrää altaassa, ehkäpä pitäisi vaihtaa vettä taas runsaammin ja imuroida pohja kunnolla. Lisäksi oli katastrofi, että veden pintaan kertyi pienessä altaassa parina päivänä outo öljykalvo, se näytti ihan öljyltä. Epäilen sukarapujen ruokaa, joka jää kellumaan pinnalle, keräten bakteerikasvustoa. Kun sain pintavirtauksen kuntoon, se hävisi. Altaan pintavirtaus on jatkuva ongelma, koska pinnalla on niin tiheä vesikasvikasvusto, ettei vesi enää kierrä. Lisäksi Aquael Minipat -filterin tiheäsoluinen suodatinsieni menee tosi helposti tukkoon, pitänee vaihtaa isompisoluinen suodatinsieni.

Jos kaloilla on evissään jotain, se ei ole yleensä niin katastrofaalista kuin jos suussa. Niillä on periaattessa mahdollisuus parantua, tai kitua loputtomiin vain vaivoineen, kuten se yksi neontetra. Sen energisyyttä ällö patti hännässä ei kuitenkaan yhtään vähennä. Sillä on valtava ruokahalu ja se vaikuttaa muutoin täysin terveeltä.

Vesiarvot on jatkuvasti kunnossa, ainakin silloin kun niitä olen mitannut. Harmittavasti vesiarvot ei kerro paljoakaan mitä akvaariossa oikein tapahtuu, mitkä bakteerit siellä pääsee jylläämään. Nitriittikierto on kunnossa, mutta silti tauteja voi olla yhtenään. Pistin ostamiani kalanvitamiineja vastustuskykyyn, vaikka mahtaako se auttaa. Tänään pitää vaihtaa vähän runsaammin vettä isommasta altaasta. Siinä on kokonaan vaihdetut suodattimet, vanha suodatin jossa oli hyötybakteerit meni varastoon. Pistin käyttöön Aquael Turbo filteri 500 ja kätevän Aquale Pat mini filterin altaaseen. Säiliöllinen Aquael Asap 500 on aina niin hankala puhdistaa ja silti hyvin pieni, jotenka pistin sen pois käytöstä.

Sera Baktopur on ollut lääkkeistä paras, parempi kuin antibiootti, joka sairastutti kaloja vain lisää. Se hillitsee vakavampia tauteja, mutta eväruttoon se on tehonnut hyvin. Muuta selkeää tautia ei kaloilla ole ollutkaan. En osaa diagnosoida muita kuin eväruton, koska se näkyy niin helposti. Epämääräiset homeiset patit yleensä merkitsee kalan kuolemaa varsinkin jos homeinen laikku on iso tai lähellä suuta.

Silti alkaa tuntua että tein mitä hyvänsä, kaloille jos tulee mikään vaiva, se on kuolemantuomio, on kyse vain viikoista kuinka kauan se kituu. Lääkityksillä voi jatkaa kalan elämää, siinä kaikki. Mutta ei pelastaa. En tiedä mikä saisi kalat paranemaan, jos ne on valmiiksi jo niin stressaantuneita, että tulee jokin tauti, ei ne yleensä halua enää silloin parantua.

Minulla on tunne, että taistelukala olisi elänyt pitempään jos olisin pysytellyt Sera Baktopurissa, se tuntui vähän aikaa paranevan, homeinen pilkku tuntui pienenevän, mutta antibiootista ei ollut mihinkään joka vain stressasi kalaa. Baktopur ainakin piti oireet kurissa, heti kun kuuri loppui, homeinen suu alkoi "valkoistua" lisää.. Näkyvä muutos oli vain hienon hieno, suurin oli kalan käytös, se oli selkeästi sairas jo pitkään enkä huomannut. Sille olisi pitänyt olla yksityissviitti ja karanteenissa se olisi viihtynyt varmasti yksinään paremmin kuin yrittää lääkitä sitä muiden kanssa. Ja tautista kalaa pitäisi älytä ruokkia hillitysti, se kuoli viimeiseen herkkuunsa, jota sen sairas elimistö ei kyennyt sulattamaan. Kun halusin saada epätoivoisesti kalan syömään edes jotain. Tämän kalan ruoansulatus ei näemmä kestänyt kuin elävää ruokaa. Jauhoisista kalanrehuista se meni vain ilmeisesti tukkoon.

Lisäksi kun oma elämä ei ole säännöllinen, säännölliset ruoka-ajat kaloille on vaikeaa järjestää. Minä joskus ruokin vasta n. 1:n aikoihin kalat, seuraavan kerran ennen valojen sammumista n. klo 7 tai 8 illalla, joskus aiemmin, jos olen heti aamulla ruokkinut kalat. Sukarapuja ruokin nyt harvemmin ja vähemmän jos pieni akvaario pilaantuu kelluvasta ruoasta.. Taistelukala vaatisi lie säännöllisemmät ruoka-ajat. On mysteeri miksi se kuoli. Koska kalat elää tosi surkeissakin oloissa pitkään. Minä en usko kuitenkaan että tuossa altaassa yksikään taistelukala viihtyisi. Se on kirottu allas, enkä hanki siihen enää yhtään kalaa. Se on onnistunut aquascape-maisemana ja kasvit viihtyy hyvin ja kalat ei näytä erityisesti kituvan, ennenkuin ilmenee sairauden merkkejä.

Lisäksi ruokin taas kaloja varmaan liikaa.. Normaalisti niitä ruokitaan kerran päivässä jos sittenkään. Ja on normaalia, että kalat hyökkäävät sekunnissa ruoan kimppuun ja se katoaa minuutissa. Kun on pohjakaloja jotka syö hitaanpuoleisesti, katson että ruoka häviää puolessa tunnissa. Se on hävinnyt aina n. 15 minuutissa kokonaan. Ja kalat jatkavat kuhinaansa vielä varmaan tunnin imuroiden pohjan tarkkaan. Ruokin niitä vaihteeksi kasvispitoisemmalla ruoalla, Tetra Pleco Tabseilla, vaikka se on paljon kalliimpaa, mutta kalat on tykänneet kovasti siitä. On vain hauska pistää tubifex kuutio etulasiin ja nähdä kalojen hullaantuvan ruoasta. Välillä olen laittanut myös pakastettuja verimatoja ennenkuin ne vanhanee. Vanhatkoon.

[TaijaT]

Hölmö minä. Löysin suodattimen sisältä sinisen pienen kuolleen sukaravun mikä oli petyttävä löydös. Minulla on kyllä paha akvaarioriippuvuus, käyn kerran viikossa katselemassa kuolaten uusia kaloja, joita en voi hankkia kun ei ole tilaa. Kävin samantien ostamassa 2 sukarapua lisää. Eilen pistin sukan suodattimen koriin sisälle, ettei ne ainakaan säiliöön mene, koska pistin viimeisen jäljellä olevan aktiivihiilen säiliöön sukasta tehdyssä pussissa että Sera Baktopur suodattuu vedestä pois.

Tänään vaihdan kaapissa lojuvan Aquael Mini pat filterin Aquael ASAPin tilalle, nyt pienessä altaassa on 2 pientä Aquael MiniPat filtteriä. ASAP -merkki ei ole hyvä suodatin, se ei ole rapuystävällinen koska siinä on säiliö, jota ei ole suojattu superpienille eläimille, vaan ne pääsevät korin raoista sisälle. Vähän minä asiaa epäilin alunperinkin mutta ajattelin ettei ne ole niin hölmöjä että menisi sinne sisälle. No ovat. Ehkäpä rapu on haistanut ruokaa ja joutunut imuun eikä päässyt enää ulos. Onneksi rapuihin en kiinny enkä ala itkeä jos löydän jonkun kuolleena. Siksi ne on parhaita lemmikkejä minulle, vaikka onkin hieman syyllinen olo jos mokaa. Ne on silti aivan yhtä hauskoja kuin kalatkin, on sentään jotain elämää asunnossa. Haluaisin erillisen rapuakvaarion, jossa voisi kasvattaa poikasia ja voida tarkkailla niitä lähemminkin. Jotkut jopa myy niitä netissä hyvällä voitolla. En tiedä menisinkö niin pitkälle. Tuskin Suomessa ainakaan voi, pitäisi ulkomaille postittaa.

Lemmikkeihin joihin ei kiinny suhtautuu "normaalimmin", silti välittäen niiden hyvinvoinnista, ei halua satuttaa mitään elävää. Siten on lie useimpien asenne myös akvaariokaloihin, ne elää jos on elääkseen. Eipä sille mitään näemmä voi, jos niitä sairastuu ja kuolee aina joku silloin tällöin, hyvästä hoidosta riippumatta. Pahinta on, jos se johtuu jostain aloittelijan mokasta. Minä olen aina välittänyt niin eläimistä, että tuntuu moraalittomalta pitää akvaarioita, jos ei ole käynyt vähintään kalatieteen tohtoriksi. Mutta tämä on tilanne ja tämä pitää kestää.

[TaijaT]

Tänään PTSD on erityisen kova ja toivoisi että akvaariot olisi likaisemmatkin. Niiden hoito ja puhdistus on maadoittavaa mindfullness läsnäoloharjoitusta, mikä auttaa helvetin paljon stressiin, joka on välillä ylivoimaista. Nyt vaihdoin suodattimen Aquaeliin ja säädin pintavirtauksen tosi kovalle, että happipitoisuus pysyisi vedessä hyvänä eikä kertyisi öljymäisiä kalvoja. Karsin pintakasvit kummastakin akvaariosta, ne peittää pinnan parissa päivässä niin ettei muut kasvit saa riittävästi valoa. Kalat näyttää iloisilta ja onnellisilta huolimatta pienistä kauneusvirheistä niiden evissä, mitä lie, jospas ei mitään vakavaa. Lähinnä monnisnaaras pikkutankissa, muut 3 on uroksia. Isoa akvaariosta en ole niin tarkkaillut. Vesi ei ole taas haisssut, kun olen vaihtanut enemmän vettä lähiaikoina. Vaihdoin varalta myös pyöreään maljaakkoon veden. Imuroin sen kätevästi Dennerlen nanolappoimurilla, ilman putkea. Pistin kannulla lisää vettä pienen itsetehdyn sadettimen läpi. Kovakuoriaiset joita ei ole näkynyt pitkään aikaan heräsi eloon ja alkoi säntäillä paniikissa ympäriinsä. Eihän ne niin isosta vedenvaihdosta tietenkään tykkää. Levää on kertynyt maljakon lasiinkin mutta puhdistin sitä vain ylimalkaisesti. Mittasin huvikseen ammoniakin poistovedestä, sitä ei tietenkään ollut yhtään, ehkä aavistuksen. Sitten tein liuskatestin ja veden kovuus näytti ihan hyvältä ja phkin koholla, niin paljon Ryuoh -kivi vaikuttaa, mikä on kerrassaan mainio keksintö.

Olen mittaillut kovuutta muistakin tankeista ja se on pysynyt ilman mitään erillisten aineiden lisäyksiä yli 6:ssa, mahtavaa. Ruyoh kivi alussa ei tuntunut vaikuttavan juuri mihinkään mutta se nostaa kaikista akvaarioista GH:ta peräti 4-5 astetta, kun hanaveden GH oh yhäkin 2. Nyt ei tarvitse pelätä, että vahingossa GH laskisi liian alas ja kalat alkaisivat taas oudosti sairastella tai että ph alkaisi heittelemään. Ph pitäisi jaksaa myös varalta taas mitata lähipäivinä, onko se 7, mikä on täysin ihanne. Kh suolan lisäys nostaa ph:takin puoli astetta ja minusta se on tarpeetonta jos Ph pysyy itsekseenkin 7:ssä. Hanaveden KH on myös 2. Ryuoh kivi ei tunnu vaikuttavaan mitenkään veden karbonaattikovuuteen ja nostavan ph:ta, pitänee vielä tarkkailla asiaa. Nyt näkyy kuin useammin nättejä sukarapuja, ne on laumaeläimiä ja lie saanee rohkeutta toisistaan. Haluaisin ostaa lisääkin koska epäilen, mahtavatko lisääntyä akvaariossani. Suurin osa näyttää hyvinvoivilta ja pulskilta, pari yksilö on ollut oudon kalpeita. Pussissa toinen pienempi näytti myös kalpealta, kun niitä tuntikausia veteeni totutin. Mutta se sai väriä hieman kun annoin sen itse ryömiä pussista pois akvaarioon. Suurimman osan pussin vedestä kyllä heitin pois.

[TaijaT]

Tänään PTSD on erityisen kova ja toivoisi että akvaariot olisi likaisemmatkin. Niiden hoito ja puhdistus on maadoittavaa mindfullness läsnäoloharjoitusta, mikä auttaa helvetin paljon stressiin, joka on välillä ylivoimaista. Nyt vaihdoin suodattimen Aquaeliin ja säädin pintavirtauksen tosi kovalle, että happipitoisuus pysyisi vedessä hyvänä eikä kertyisi öljymäisiä kalvoja. Karsin pintakasvit kummastakin akvaariosta, ne peittää pinnan parissa päivässä niin ettei muut kasvit saa riittävästi valoa. Kalat näyttää iloisilta ja onnellisilta huolimatta pienistä kauneusvirheistä niiden evissä, mitä lie, jospas ei mitään vakavaa. Lähinnä monnisnaaras pikkutankissa, muut 3 on uroksia. Isoa akvaariosta en ole niin tarkkaillut. Vesi ei ole taas haisssut, kun olen vaihtanut enemmän vettä lähiaikoina. Vaihdoin varalta myös pyöreään maljaakkoon veden. Imuroin sen kätevästi Dennerlen nanolappoimurilla, ilman putkea. Pistin kannulla lisää vettä pienen itsetehdyn sadettimen läpi. Kovakuoriaiset joita ei ole näkynyt pitkään aikaan heräsi eloon ja alkoi säntäillä paniikissa ympäriinsä. Eihän ne niin isosta vedenvaihdosta tietenkään tykkää. Levää on kertynyt maljakon lasiinkin mutta puhdistin sitä vain ylimalkaisesti. Mittasin huvikseen ammoniakin poistovedestä, sitä ei tietenkään ollut yhtään, ehkä aavistuksen. Sitten tein liuskatestin ja veden kovuus näytti ihan hyvältä ja phkin koholla, niin paljon Ryuoh -kivi vaikuttaa, mikä on kerrassaan mainio keksintö.

Olen mittaillut kovuutta muistakin tankeista ja se on pysynyt ilman mitään erillisten aineiden lisäyksiä yli 6:ssa, mahtavaa. Ruyoh kivi alussa ei tuntunut vaikuttavan juuri mihinkään mutta se nostaa kaikista akvaarioista GH:ta peräti 4-5 astetta, kun hanaveden GH oh yhäkin 0-2. Nyt ei tarvitse pelätä, että vahingossa GH laskisi liian alas ja kalat alkaisivat taas oudosti sairastella tai että ph alkaisi heittelemään. Ph pitäisi jaksaa myös varalta taas mitata lähipäivinä, onko se yhä 7, mikä on täysin ihanne. Kh suolan lisäys nostaa ph:takin puoli astetta ja minusta se on tarpeetonta jos Ph pysyy itsekseenkin 7:ssä. Hanaveden KH on myös 2. Ryuoh kivi ei tunnu vaikuttavaan mitenkään veden karbonaattikovuuteen ja nostavan ph:ta, pitänee vielä tarkkailla asiaa. Nyt näkyy kuin useammin nättejä sukarapuja, ne on laumaeläimiä ja lie saanee rohkeutta toisistaan. Haluaisin ostaa lisääkin koska epäilen, mahtavatko lisääntyä akvaariossani. Suurin osa näyttää hyvinvoivilta ja pulskilta, pari yksilöä on ollut oudon kalpeita. Pussissa toinen pienempi näytti myös kalpealta, kun niitä tuntikausia veteeni totutin. Mutta se sai väriä hieman kun annoin sen itse ryömiä pussista pois akvaarioon. Suurimman osan pussin vedestä kyllä heitin pois.