Kääpiörihmakalan viljelyprojekti

[kr70]

Kun edellinen projekti (viewtopic.php?t=246262) saatiin enemmän tai vähemmän onnellisesti päätökseen, niin tästä alkaa seuraava.

Kyseessä siis luonnonmuoto vanhasta tutusta kääpiörihmakalasta (Trichogaster lalius, entinen Colisa lalia), josta on tullut viime vuosina todellinen ongelmakala. Kaupoissa myytävänä olevat kalat ovat usein apaattisia ja niillä on erilaisia haavaumia. Kotiin ostettuna ne eivät elä kauan. Erinäisten nettisivustojen mukaan kyseessä on eräs virustauti ("dwarf gourami iridovirus"), jonka saastuttamia suuri osa kaloista on. Myös muita selityksiä vaivoille on tarjottu; voi myös olla, että niillä on monia tauteja. Virustauti on lajispesifinen eikä tartu edes lähisukulaisiin (hunajarihmakala, huulirihmakala, juovarihmakala). Siksi kääpiörihmaa ei kannata nykyään lainkaan ostaa. Paitsi, jos saa tervettä kantaa joltain harrastajalta. Tällaisista on peräisin oma kantani, ja koska uskon myös kalakantojen kärsivän sisäsiittoisuudesta, olen etsinyt jo pari kuukautta naarasta, jonka voisin parittaa parhaalle urokselleni, joka on jo yli vuoden vanha, tarkalleen sanottuna kuoriutunut 13.11.22. Poikani antoi sille nimeksi Sirius. Koska nämä eivät elä kuin parisen vuotta, pitäisi jälkikasvua alkaa pian tulla, koska ne pitäisi saada isoksi ennen kesälomia.

Eilen tärppäsi ja toin kotiin terveen naaraan. Vaimo antoi sille nimeksi Lea, koska eilen oli Lean nimipäivä. Lea on virkeä ja vaikuttaa täysin terveeltä. Tosin se on melko pieni ja vähän pelkään, saako se jo kutua aikaiseksi. Myyjän mukaan se on kuoriutunut kesäkuussa 2023. Jos kudusta ei tule mitään, uusi yritys jää syksyyn, jolloin Sirius saattaa olla jo liian vanha. Jos jälkikasvua ei saada aikaiseksi lainkaan, ei maailma tähän kaadu. Varmasti terveiden yksilöiden hankkiminen viljelytarkoituksiin on sen verran vaikeaa, ettei paljoa haittaisi siirtyä toiseen lajiin, varsinkin kun viljeltyjen kalojen menekkikin on melko kehno - rihmakalathan eivät ole mitään muotilajeja eivätkä edes oikein sovi nykyään vallalla olevaan sisustustyyliin (aquascape, jossa lyhyttä heinää pohjalla). Pienet rihmakalat tarvisevat umpeenkasvaneen akvaarion ja vilkkaat kanssa-asukit häiritsevät. Luonnossa kääpiörihma on yleinen riisipelloilla jne., joten edes lajinsuojelun takia ei tarvitse väkisin yrittää viljellä. Ongelmana viljelyssä on lisäksi se, että lajista on kehitetty viljelymuotoja (varsinkin punainen, jolta puuttuvat siniset raidat, ja neon, jolta puuttuvat punaiset raidat), eivätkä luonnonmuodolta näyttävät kalat ole välttämättä puhdasverisiä luonnonmuotoja, koska joku viljelijä on pari sukupolvea aiemmin saattanut tehdä risteyskokeita. Siriuksen sisarusparvessakin oli muutama neonvärinen. Toivon, että Lea olisi puhdasverinen ja että sen poikueessa kaikki näyttäisivät luonnonmuodolta.

Lea pääsi siis neonsinisilmien poikueelta vapautuneeseen 60 sentin standardiakvaarioon, joka ei ole ihan täynnä, vettä ehkä 40 l. Tekniikka ennallaan. Kasveiksi otin toisesta akvaariosta pistiaa (Pistia stratiotes), liuskariisisaniaista (eli vesisaniaista, Ceratopteris cornuta), konnanputkea (Hydrocotyle leucocephala) ja kelluhankasammalta (eli maksasammalta, Riccia fluitans). Kaikki kelluvana. Osa kasveista on vielä pieniä mutta tarkoituksena on antaa niiden muodostaa varsinkin pinnan läheisyyteen tiheä viidakko. Hankasammal on tarkoitettu pesänrakennusaineeksi. Entisen liikakansoituksen jäljiltä pohjalla on vähän sinilevää, jonka toivon häviävän, kun valonsaanti heikkenee, eikä yhtä kalaa tarvitse niin paljon ruokkia kuin 25 kasvavaa sinisilmää.

Päivälampötilan asetin 26 asteeseen ja yölämpötilan 24:ään. Pari sanaa kääpiörihmakalan lämpötilavaatimuksista. Sama pätee hunajarihmakalaan, joka asustaa samoissa vesissä. Yleensä harrastajat katsovat lämpötilasuosituksen akvaariokirjasta tai jostain nettilistasta. Esim. M. Varjo suosittelee 24-28 astetta. Perfektionistit sanovat lisäksi, että lämpötilan tulee olla suosituksen keskellä, jottei "pidä eläintä rajoilla", eli lämpötilan tulee olla täsmälleen 26 astetta päivät-yöt vuoden ympäri. Perinteisessä akvaarioharrastuksessa on kuitenkin täysin unohdettu olosuhteiden luontainen vaihtelu, joka näkyy erityisen selvästi sellaisella subtrooppisella kalalajilla kuin kääpiörihma. Sen kotivedet Koillis-Intiassa ovat niin kaukana päiväntasaajasta, että siellä on selkeät vuodenajat. Saksalaisten biotooppi- ja matkakuvauksien mukaan kotivedet jäähtyvät talvella alimmillaan alle 20 asteeseen ja kesällä lämpiävät yli 30 asteeseen. Kutuaika on keväällä sadeajan alkaessa. Itse olen päätynyt toteuttamaan vuodenajat seuraavasti: Pidän kääpiörihmakalat normaalisti lämmittämättömässä akvaariossa. Siellä lämmöt ovat kesällä noin 25, talvella noin 23 astetta. Näin kalat elävät myös kauemmin kuin jos niitä pitäisi koko vuoden 26 asteessa. Kutuun nostan lämpötilan 26 asteeseen (yöllä 24), ja kun poikaset ovat hieman kasvaneet, nostan lämpötilan asteittain 30 asteeseen (yöllä 28), jolloin poikaset kasvavat nopeasti.

Tarkoitus on pitää Lea 2 vkoa erillään ja syöttää sitä hyvin. Tänään eka päivänä se on uudessa ympäristössä vielä vähän arka. Annoin sille vähän artemiaa ja yritin antaa pakastettuja itikan toukkia, jotka painuivat osaksi pohjaan, koska Lea ei vielä tajunnut, että täällä saa ruokaakin. Itikan toukathan ovat viljelijöiden mukaan parasta ruokaa laukaisemaan kutu. Jotkut jopa epäilevät, että ne sisältäisivät jotain kalojen sukupuolielämään myönteisesti vaikuttavia hormoneja.

No niin, tämä eka postaus meni nyt luennoimiseksi. Yritän jatkossa keskittyä seuraamaan viljelyprojektia.

[kr70]

Lea on kotiutunut hyvin ja on nyt hiukan rohkeampi, ruokinta-aikaan tulee syömään, mutta säikähtäessä painuu äkkiä taustalle suodattimen alle. Annan sille kolme kertaa päivässä niin paljon kun jaksaa syödä pakastettuja hyttystoukkia, surviaisen toukkia ja sulkasääsken toukkia sekä eläviä grindal-matoja, joita syötän seoksella, jossa on pääasiassa kaurahiutaleita ja pölymäistä poikasruokaa sekä vähän kuivahiivaa, rasvatonta maitojauhetta ja spirulinajauhetta.

[MiR]

Mielenkiintoinen projekti, jään seuraamaan. Lykkyä tykö viljelyyn!

[kr70]

Lealla käy yksinään selvästi aika pitkäksi. Se vetää jatkuvasti edestakaisin takalasia pitkin. Siriuksen (Lean sulhanen) äiti Luna teki samaa ollessaan aluksi yksin: kiersi lasia myöten yhtä puunkarahkaa päivät pitkät.

Tätä projektia saa mielellään kommentoida ja huomauttaa, jos jonkun mielestä teen jotain väärin.

[kr70]

Leasta on tullut niin kesy, että tulisi kädestä syömään, jos antaisin kädellä ruokaa. Kun lusikan kärkeen laitan pari survarin toukkaa ja laitan sen aivan pinnan tuntumaan, Lea tulee nappaamaan ne suoraan lusikasta. Lisäksi on alkanut veivata edestakaisin etulasia pitkin, ei siis enää takalasia.

Vaihdoin eilen 25% vedestä ja puhdistin pohjaa. Sinilevää on edelleen pohjalla jonkun verran. Pistiat on kasvaneet ja levinneet nopeasti, muut eivät niinkään. Vesisaniainen on vielä pientä, olisi hyvä jos nimenomaan se kasvaisi, koska se tekee hyvää tiheikköä.

Laitoin tänään Siriuksenkin akvaarioon lämmittimen ja nostin päivälämmöt 26:een, ja alan syöttämään sitäkin enemmän. Jospa se tulisi siitä paremmin kututuulelle. Toivottavasti ei kuitenkaan ala kutemaan kahden siskonsa kanssa, jotka samassa akvaariossa asuvat, yhden veljen lisäksi.

[kr70]

Tänään vaihdoin 50% Lean akvaarion vedestä, puhdistin pohjan ja karsin pistiaa, joka oli täyttänyt lähes koko pinnan. Konnanputki menestyy siitä huolimatta melko hyvin mutta vesisaniaiset eivät ole valitettavasti kasvaneet juuri lainkaan, varmaan ovat jääneet pistian varjoon. Uutena vetenä laitoin RO-vettä. Kääpiörihmat kutisivat kyllä minun keskikovassa vesijohtovedessänikin mutta jotkut väittävät, että pehmeämpi ja sitä myötä happamampi vesi vaikuttaisi poikueen tasapuoliseen sukupuolijakaumaan (muuten saattaa tulla enemmistö poikia). Nyt kokonaiskovuus on 6 dGH paikkeilla. Lea on pyöristynyt aika tavalla, mikä ei ole ihmekään sen ruokamäärän jälkeen, mitä olen antanut.

Siriuksen akvaariossa on alkanut tapahtua. Lämpötilan nosto ja runsaampi ruokinta on vaikuttanut halutulla tavalla. Urokset ovat entistäkin reviiritietoisempia, ärhäkämpiä ja parhaimmissa väreissään. Eilen Siriuksen veli oli rakentanut pesän vasempaan laitaan pistian lehden alle ja Sirius oleili oikeassa laidassa. Tänään sitten Sirius valloitti akvaarion vasemman laidan ja veljensä rakentaman pesän. Veli oleilee pääasiassa oikeassa etunurkassa. Sirius on isompi ja katsoo tarvitsevansa isomman reviirin. Onneksi Siriuksen siskot eivät ole vielä kutuhalukkaita. Tarkoitus on siirtää Sirius huomenaamulla Lean luokse. Raportoin huomenna, miten siinä kävi.

[kr70]

Puolenpäivä aikaan Sirius sai sitten kyydityksen Lean akvaarioon. Muut kolme akvaariossa ollutta rihmakalaa olisivat olleet ihan helppoja ottaa kiinni, yksi ui jopa suoraan haaviin tutkailemaan sitä, mutta Sirius piiloutui kantojen taakse, ja minun piti purkaa koko sisustus ennen kuin sain sen kiinni. Uudessa akvaariossa se oli toki aluksi hämmästynyt ja Lea hätyytti sitä hiukan, mutta jo parin tunnin päästä Sirius otti homman haltuun, näytti naisväelle kaapin paikan ja alkoi saman tien rakentamaan pesää. Pesä on valitettavasti ihan takalasin vieressä, josta sitä ei juuri näe pintakasvitiheikön läpi. Olin illalla muutaman tunnin poissa, mutta kotiin tultuani näin, että Lea kävi pesän alla ja taisivat olla kutusyleilyssäkin, mutta munia ei ehkä vielä tullut. Rihmakalathan yleensä harjoittelevat aluksi. Ehkä huomenna näkyy muniakin. Lupaavalta näyttää nyt joka tapauksessa. Poikasruokaviljelmät ovat valmiina.

Tässä pari kuvaa illalta. Ensin yleisnäkymä akvaariosta. Sain kalat etulasin luo tiputtamalla pakastettuja survarintoukkia.

Sitten vielä Sirius zoomattuna:

Kuten näkyy, Sirius on todellinen valioyksilö, mistä olen vähän ylpeäkin. Vasemmassa kyljessä on täysin virheettömät raidat, oikeassa kyljessä vain pari katkosta raidoissa. Nykyään kaupan olevilla kaloilla yleensä, paitsi että ne ovat sairaita, myös raidat tekevät siksakkia miten sattuu. Siriuksen isälläkaan raidat eivät olleet suorat. Sirius on nyt vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Lea on kasvattajansa mukaan n. 7 kk.

[kr70]

Palaan vielä kääpiörihmakalan (ja samalla hunajarihmakalan) lämpötilavaatimuksiin. Edellisistä viesteistäni näkee hyvin, millainen vaikutus lämpötilan nostolla 23:sta 26:een ja voimakkaalla ruokinnalla on. Sirius ei vielä koskaan aiemmin ole tehnyt pesää. Jos nyt näitä kaloja pitää vuoden ympäri 26 asteessa, ja mahdollisesti vielä syöttää reilusti, kuten ainakin aloittelijat usein tekevät, ovat kalat jatkuvasti kutumoodissa, mikä on tälle lajille epäluonnollista, koska niillä on luonnossa lisääntymis- ja lepokausi. Jatkuva pesänrakennus ja aggressio kuluttaa niitä nopeammin ja silloin niitä ehkä onkin aggression vuoksi parempi pitää pareittain kuin ryhmässä, jos akvaario ei ole iso.

[Ssartzukka]

Sirius on todella kaunis, kyllä hänestä saa olla isosti ylpeä. En ymmärrä värimuunnosten jalostusintoa ollenkaan. Se on yksinkertaisesti luonnotonta. Samoin kuin taistelukalat, kultakalat jne.

[kr70]

Samoin. Luonnollisuus parasta. Myös ihmisissä.

Tänään ei nyt ehkä tapahtunutkaan ihmeitä. Mahdotonta tietää, onko siellä munia pesässä. 1-2 päivässä kuoriutuvat ja sen jälkeen 1-2 päivää ruskuaispussivaihe, jonka jälkeen lähtevät uimaan ja voivat joutua syödyiksi. Pitää yrittää huomisesta lähtien yrittää tihrustaa, josko siellä näkyy liikettä. Jos kyllä,aikuiset pois.

[kr70]

Seurasin tänään kaloja, jos ne olisivat kutuhommissa, kun huomasin, että Lea yritti napata jotain pinnalta, sitten jotain pientä vipelsi pistian lehden alle, josta Lea sen nappasi. Oliko se kalanpoikanen vai hyppyhäntäinen, joita asuu pinnalla? Yritin tihrustaa eri puolille pinnalla, mutten nähnyt mitään. Sitten päätin napata teekuppiin koko pesän, jota Sirius edelleen vartioi, nähdäkseni, onko siellä jotain. Ja olihan siellä - kupissa oli ehkä parikymmentä pari-kolmemillistä kalanpoikasta, jotka olivat vielä ruskuaispussivaiheessa. Poikaset odottivat kupissa, kun haavin sekä Lean että Siriuksen pois ja siirsin ne sinne, mistä Sirius tuli. Sitten laitoin poikaset varovasti takaisin akvaarioon. Ne ovat niin pieniä, ja eivät vielä liiku kuin hätyytettynä, että niitä on mahdotonta nähdä akvaariosta.

Eli todennäköisesti kalat kutivat heti ekana päivänä (toissapäivänä) silloin, kun olin muutaman tunnin poissa kotoa, koska sen jälkeen näin vielä Lean käyvän pesällä Siriuksen käsittelyssä. Nyt jälestäpäin totean, että Lea etsi tosiaan usein pinnalta jotain - nyt on selvää, että pesästä karkuun päässeitä poikasia.

Huomenna ne ehkä alkavat uimaan ja syömään. Ruoat ovat valmiina.

[Aquamies]

Kysymys: onko sulla kansilasi poikasakvaariossa? Luin jostain että labyrinttielimen kehittyminen poikasilla vaatii kannen alle muodostuvaa kosteaa ja lämmintä mikroilmastoa.

[kr70]

Akvaario on Eheimin akvaariopaketista eli siinä on muovinen saranoilla aukeava kansi, jonka alla LED-lamppu on. Labyrinttielin alkaa kehittyä vasta muutaman viikon iässä. Sen näkee siitä, että poikaset alkavat käydä pinnalla. Ennen sitä kalojen kannalta ei ole väliä, onko kantta. Sitten kun alkavat käydä haukkaamassa ilmaa, pitäisi kansi tosiaan olla, ettei labyrinttielimeen tule kuivaa ilmaa. Sanotaan, että aikuisillekin labyrinttikaloille pitäisi olla kansi samasta syystä, mutta en tiedä, uskoako sitä ainakaan näiden rihmakalojen osalta, koska ovat monsuuni-ilmastosta kotoisin, missä talvet ovat kuivat.

[kr70]

Kun tarkkaan katsoo, näkyy lehtien alapinnoilla ja lasissa aivan vesirajassa minikokoisia poikasia, jotka eivät vieläkään ui vapaasti. Vähän hirvittää, onko niitä hirveän paljon, vaikka osa näistä aina kuolee matkalla. Kun rihmakalat eivät ole mitään parvikaloja, tulee tämän kokoisessa akvaariossa äkkiä ahdasta, jos niitä paljon on.

Varmuuden vuoksi olen jo laittanut ruokaa akvaarioon, jos siellä joku jo ruokaa etsii. Pääruokana ovat aluksi likoeläimet. Niitä viljelen lasipurkissa, jossa on palanen kuivattua banaaninkuorta ja päivittäin sinne tiputetaan 1-4 tippaa maitotiivistettä. Olen mikroskoopilla katsonut, että siellä on pääosin tohvelieläimiä (Paramecium) ja lisäksi ehkä n. 20 % pieneliöistä on jotain pitkänomaisia rataseläimiä, tod.näk. kuuluvat ryhmään, joka on englanniksi "bdelloid rotifers". Lisäksi minulla on ikkunalaudalla viljelmä Chlorella vulgaris -keijulevää, jota ainakin jotkut sattarien ja sinisilmien viljelijät syöttävät poikasille. Se tarvitsee vain valoa ja kasviravinteita. Minulla ei ole edes ilmastusta, mutta silloin tällöin voi vähän hämmentää viljelmää. Kun en ole varma, syövätkö poikaset tosiaan liikkumattomia leväsoluja, olen ympännyt viljelmään rataseläimiä likoeläinviljelmästä. Tohvelieläimet eivät levää syö, se oli selvää, mutta ajatukseni oli, että jos rataseläimellä on mahassa levää, ovat ne ravitsevia. Rataseläimet suodattavat vedestä kaikkea valikoimatta. Ja niinhän onnellisesti siinä kävi, että huomasin leväviljelmän värin muuttuvan vaaleamman vihreäksi (vähemmän levää) ja mikroskoopilla näin, että siellä on niitä samoja rataseläimiä pienien leväsolujen seassa. Eli tätä annan myös poikasille. Tosin voi olla mahdollista, että näissä nimenomaisissa rataseläimissä on jotain, esim. piikkejä, joiden vuoksi kalanpoikaset eivät niitä syö. Tämä on siis ihan oma ideani, enkä ole varma, onko tästä hyötyä. Olkoon uskonasia. Tuskin siitä ainakaan haittaa on.

[kr70]

Poikaset "liikkuvat" nyt. Lainausmerkeissä, koska rihmakalan poikaset käytännössä ähöttävät paikallaan ja odottavat, että ruoka ui suun edestä. Siksi niitä on äkkiseltään vaikea nähdä ja tietenkin myös siksi, että ne ovat niin pieniä. Aikansa kun etsii naama kiinni lasissa, niin alkaa näkyä siellä täällä pinnan lähellä liikkumattomia tikkuja pyrstö alaspäin roikkuen. Likoeläimiä olisi tärkeä saada tarpeeksi suuri tiheys akvaarioon, koska poikaset eivät aktiivisesti etsi ruokaa.

Akvaariossa, missä aikuiset rihmakalat ovat, jatkuu kiihkeä meininki, vaikka olen tiputtanut lämmöt huoneenlämpötilaan enkä ole ruokkinut niitä lainkaan siinä toivossa, etteivät kutisi, koska en halua sisäsiittoisia poikasia. Molemmilla uroksilla on pesät, joita kiihkeästi puolustavat. Toivon, ettei kukaan naaraista ole sinne kutenut. Jos on, niin toivottavasti myös syövät poikaset. Siellä on niin tuuhea kasvillisuus pintakerroksessa, että joku saattaa säilyä hengissä.

[kr70]

Poikaset liikkuvat jo hieman enemmän ja menevät välillä hieman syvemmällekin, noin 5 cm syvyyteen, pysyttelevät kuitenkin suurimman osan ajasta pinnan tuntumassa. Ne ovat myös kasvaneet, ja tänään laitoin eka kertaa elävää artemiaa kokeeksi. En ole varma, onko joku niistä jo syönyt artemiaa. Yleensä rihmakalan poikasista isoimmat alkavat syödä artemiaa noin viikko kudusta; erot kasvunopeudessa ovat kuitenkin suuria. Koska poikaset liikkuvat enemmän ja ovat isompia, niitä näkee helpommin. Niitä on ainakin 20. Leahan ehti napsia tuntemattoman määrän poikasia ennen kuin tajusin, että siellä ylipäätään on poikasia. 20 riittäisi minulle oikein hyvin. Tosin tuli mieleen sellainen strategia, että jos poikasia olisi vaikka 50, niin saattaisin saada uuden akvaarion. Nimittäin tiedän, että jos sanon perheelle, että poikaset eivät sovi tuohon akvaarioon, kun kasvavat, ja kysyn, että syötetäänkö puolet poikasista isommille kaloille vai ostetaanko uusi akvaario, naisväki huutaa, että ei varmasti syötetä. Osahan niistä kuitenkin kuolee matkalla, ehkä 10-20%.

[kr70]

Nyt on osalla poikasista niin iso keltainen maha että ovat varmasti syöneet artemiaa.

[Neomarica]

Ovatko poikaset vielä liian pieniä kuvattavaksi?

[kr70]

Kyllä niistä jonkinlaisen kuvan saisi. Yksi ongelma on, että akvaario on paikassa, jossa lasiin tulee heijastuksia päivällä. Yritän huomenillalla. Tänäiltana olen poissa kotoa.

[kr70]

Kokeilin tänään mikromatoja, mutta altaassa on niin hidas veden kierto, että madot taisivat painua pohjaan ennen kuin niitä ehdittiin syödä. Suodattimen virtausnopeus on jo matala ja lisäksi olen vielä suunnannut ulostulon kohti sivulasia. Ehkä kokeilen toisenlaista suuntausta.

[kr70]

Tässä nyt luvattuja kuvia. Ei ole kunnon vehkeitä akvaariokuvaukseen. Nämä ja kaikki muutkin kuvat on kuvattu järkkärillä, mutta varsinkin salama puuttuu ja siksi näistä tulee helposti epätarkkoja, kun ei valo oikein riitä.

Ensimmäiset kaksi on kuvattu alhaalta yläviistoon pinnalle. Kuvatuista ainakin tämä punertavamahainen on syönyt kupunsa täyteen artemiaa:

Tässä vähän tarkempi kuva, suoraan sivulta, mutta tämä kaveri ei kuulu isoimpien joukkoon

Akvaarion pinta näyttää tälle. Tarkkaan kun katsoo, näkyy muutama poikanenkin.

Kuvauksen jälkeen karsin pistiaa. Vaihdoin vähän vettä, joku 15%. Alan nyt tekemään pieniä vedenvaihtoja silloin tällöin. Säädin myös suodattimen ulostuloa mutta ei siellä vieläkään näkyvästi vesi kierrä - on niin paljon kasveja ja suodatin heikko.

Sinilevä on hävinnyt melkein kokonaan.

[Neomarica]

Hyvältä näyttää, ja ai että on ideaalinen kasvuympäristö heillä pintakasvien suojissa

[kr70]

Isommat poikaset laskeutuvat nyt välillä myös aivan pohjalle. Kaikki tai lähes kaikki syövät artemiaa, kokoerot ovat kuitenkin isoja, kuten aina rihmakaloilla. Jotkut ovat tajunneet, että mikromatoja voi syödä, mutta monet eivät uskalla kokeilla napata kiemurtelevaa matoa suuhun.

[kr70]

Yllä valitin, että suodatin on niin heikko, ettei jaksa kierrättää vettä. Vähän aavistelinkin, mistä se johtuu. Avasin sitten suodattimen ja katsoin mitä se on syönyt. Aika paljon paskoo. Puhdistin sitten enimmät ja nyt kiertää vesi. Ohjasin ulostulon taas sivulasia kohti ja silti kiertää. Huomaa, että kääpiörihmat ei oo mitään koskien kaloja: poikaset ovat nyt mielellään toisessa päädyssä, missä suodatin ei ole, ja jos eksyvät lähelle suodatinta, ovat pulassa virtauksen kanssa. Virtaus on silti varsin maltillinen.

Suodatin on Dennerle Corner Filter 40 eli tällainen:
https://dennerle.com/produkte/filterung ... er-filter/

Haluan varoittaa, että älkää ostako tällaista mihinkään akvaarioon. Tässä on monia huonoja puolia:
1. Suodatinta on tosi vaikea käyttää minkään muunlaisen suodatinmateriaalin kanssa kuin siihen vartavasten vanusta tehdyn elementin kanssa, joka tietysti pitää uusia aika ajoin.
2. Suodatin menee nopeasti tukkoon, vaikka sitä onnistuisi käyttämään muunlaisen suodatinmateriaalin kanssa. Kerran tämä suodatin on minulla pysähtynyt jopa sinne sisään menneen kotilon takia.
3. Suodatin on imukupeilla kiinni akvaarion lasissa paljon tiukemmin kuin mitä sen etukansi on kiinni sen takakannessa. Mikä tarkoittaa sitä, että kun suodatinta yrittää repiä lasista irti, sen etu- ja takapuolisko irtoavat toisistaan, ja puolet sisällä olevasta paskasta lentää akvaarioon. Saadakseen suodattimen kokonaisena irti lasista, pitää irrottaa imukupit veitsellä lasista, muuten suodattimesta on mahdontonta saada sellaista otetta, ettei se hajoaisi akvaariossa.

Pääruoka on nyt artemia. Lisäksi mikromatoja ja yhä tohvelieläimiä. Keijuleviä ja siellä asuvia rataseläimiä ei tarvitse enää antaa. Mikromadot menevät yhä huonosti tai eivät kaikille, mutta nyt ne pysyvät liikkeessä eivätkä painu pohjalle. Mikromatoja viljelen puurossa, joka koostuu pääosin kaurahiutaleista ja vedestä, lisäksi vähän tuorehiivaa ja spirulinajauhetta.

Vaihdoin taas n. 15 % vedestä koukkimalla kupilla pinnalta. Kuppiin meni pari poikasta, jotka olivat tosi pieniä ja heikkoja. Varmaan karsiutuvat pois. Vahvoja on kuitenkin tarpeeksi tai liikaa. Vaihtovesi vesijohtovettä, joten vesi kovenee hiljalleen (alussahan laitoin puolet RO-vettä). Pohjaakin oilsi hyvä päästä puhdistamaan, mutta juuri tässä vaiheessa ei onnistu, koska poikasia voi olla myös pohjalla ja ne ovat niin pieniä, ettei niitä välttämättä huomaa imuroidessa.

[kr70]

Venäjä on taas näyttänyt parhaita puoliaan täällä. OIskohan tuosta päästy nyt vähäksi aikaa eroon.

Poikaset kasvavat hyvin. Heikot kääpiökokoiset ovat nähtävästi karsiutuneet elon taistossa. Selviä kokoeroja on silti. Kaikki syövät nyt hyvin myös mikromatoja ja olen lopettanut tohvelieläinten syöttämisen. Pääruokana artemia, vaihteluna mikromadot. Olen nostanut lämpötilaa asteella: nyt päivällä 27 ja yöllä 25 astetta. Vaihdan joka toinen tai joka kolmas päivä 15 % vedestä pinnalta kupilla koukkien. Vesi näyttää silmämääräisesti puhtaalta. Nyt on myös vesisaniaiset lähteneet kasvamaan.