Akvaristin omantunnontuskia!

[juho]

Tulipa tässä mieleeni lorottaessani taas viikottaista 50l vettä 120l pienehköön akvaani, että mitä oikein tarkemmin ajatellen teen.

Kalani on on pyydystettu/kasvatettu alipalkattujen kehitysmaan työntekijöiden voimin, jotka oman työnsä lopullisesta arvosta saavat palkkaa ehkä n. 5-10%.
Ne on sen jälkeen lennätetty maailman saastuttavimmalla kuljetusvälineellä paikkaan, jossa ne viimeisimpänä oikeasti voisivat elää. Paikkaan joka on niille täysin sopimaton, ja sinne siksi tulee kalliilla luoda keinotekoiset elinolosuhteet.
Kaikki edellinen pätee myös akvaariokasveihini, joille luon keinovaloa ongelmajätteeksi luokitelluilla loisteputkilla.
kaloilleni vaihdan sen pienehkön akvani tarpeen 50l viikottain makeaa vettä, jonka pulasta tällä hetkellä kärsii:"Noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää tällä hetkellä alueilla, joilla vallitsee kohtuullinen tai vakava vesistressi."

Toiveajattelua: Minkäläinen olisi maailma, jossa kalojen elämän ylläpitämiseen luonnottomilla alueilla käytetty raha suunnattaisiinkin niiden oikein elinympäristöjen suojeluun ja maailman vesipulan lieventämiseen ?

[hannu]

T
kaloilleni vaihdan sen pienehkön akvani tarpeen 50l viikottain makeaa vettä, jonka pulasta tällä hetkellä kärsii:"Noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää tällä hetkellä alueilla, joilla vallitsee kohtuullinen tai vakava vesistressi."

Tätä ajattelua olen aina kummastellut, pitäisi säästää vettä täällä, koska Afrikassa on ihmisillä pula puhtaasta vedestä. Ei siellä Afrikassa ja muilla kuivuudesta kärsivillä alueilla sada yhtään sen enempää, vaikket käyttäisi vettä täällä ollenkaan.

Hannu

[juho]

Jo viime vuonne, heti pienen kuivuuden jälkeen, suomen pohjavesivarannot olivat ennätysalhaalla. Kyse yleisestä ongelmasta, joka jatkuvasti kärjistyy. Tietenkään sillä, että käytänkö 100l vai 50l ei tule olemaan lähitulevaisuuden kannalta mitään merkitystä. Periaatteessa tämä on totta kai jauhantaa, mutta parempi jauhantaa kuin ei mitään, jos kyseessä on ongelma.

[111na]

Kysymys on tietysti laajempi kuin vain veden käyttäminen. Elämäntapamme on elinkaarensa loppumetreillä ja tämä elämäntapa alkoi teollistumisen myötä ja muistuttaa sadan metrin aitajuoksua ihmisen historiassa. Aidat kaatuvat ja alikin mennään lahjakkaasti. Nopein ja vahvin voittaa. Jäljelle jää myllätty maa ja ihmiskunta ihmettelemään mitä tehdään arvaamattoman ilmaston ja väestönvaellusten kanssa.

[Korva]

Ei saa ajatella liian tarkkaan, muuten tulee pahamieli
(tiedän, että jotkut hermostuvat lausunnostani, mutta olkoot...)

[Hyvis77]

Hienoa että täällä otetaan kantaa myös luonnonsuojeluun ja maailman ongelmiin. Tässä vaikka yksi osoite jos kiinnostaa tehdä ITSE asialle jotain muuta kuin vaan puhua.
http://www.wwf.fi/liity/malawin_kummit/

[Rapuliina]

Jos osastut omalla raha- ja työpanoksellasi kestävän kehityksen edistämiseen, yhdestä akvaarioharrastuksesta ei minusta kannattaisi kantaa huonoa omatuntoa.

Paitsi maapallon suojeleminen, ihmisen tärkeä tehtävä on oman terveytensä vaaliminen. Akvaario on harrastuksena ja puhteena tutkitusti verenpainetta alentavaa, pohjimmiltaan todella luovaa ja mukavaa toimintaa. Vielä kivampi, jos siitä tulee pariskunnan tai perheen yhteinen harrastus. Kalojen ja vesikasvien elintapojen tunteminen on kallista tietopääomaa esimerkiksi kaupunkilaislapsille. Eihän se luonnossa oleskelua korvaa, mutta ei sen ole tarkoituskaan.

Akvaariota hoitaessa mieli lepää, ja tällainen tunne on tänä päivänä kortilla. En surisi akvaarion epäeettisyyttä, vaan kanavoisin energiani ja taitoni jollain muulla tavalla yhteisen hyvän kehittämiseen. Keinoja riittää.

[Pablo]

Turha miettiä tollasia. Jos noita rupeaa ajattelemaan, niin et voi tehdä yhtään mitään. Matkailu saastuttaa, radion kuuntelu ja telkkarin katselu kuluttaa, autolla töihin meno saastuttaa ja kuluttaa, jne. Oma mielenterveyskin on tärkeää. Etpähän häiriköi ja häiritse niin paljon muita ihmisiä. (toivottavasti )

[Cory]

Kiitos juho ajattelevaisesta viestistäsi. Ihan oikeasti! :) Toki, osaan ajatella itsekin, ei siinä mitään, ja tuo olikin ihan tuttua ajatuksenjuoksua, mutta jostain syytä tuo loisteputkipointti ei ole aikaisemmin mietityttänyt. Akvaarioitani tuskin tämän johdosta pois laitan, mutta ainakin jonkin aikaa taas katselen niitäkin kriittisesti...

[VesiEläin]

Minkälainen olisi maailma, ilman tätä harrastusta?

[Sade]

Olenpa minäkin onneton surkimus.

Uutisissa kerrottiin, että n. 50 vuoden päästä Suomenkin keksilämpötila on noussut jopa 5 astetta (tms) ja sisuksiini iskee kauhea ahdistus. Miten kasvit sopeutuvat, miten eläimet sopeutuvat, miten se vaikuttaa ilmastoon ja sateisiin? Ihmiset kyllä sopeutuvat, muut eivät. Ihmiset tässä ovat se saaste, me olemme levittäytyneet joka paikkaan, täyttäneet maapallon joka kolkan, tuhonneet alkuperäisten lajien elinympäristön (ja mahdollisesti myös alkuperäiset lajitkin) ja muokkaamme paraikaa maailmaa mieleiseksemme.
Huonompaan suuntaan. Mitä enemmän teemme, sitä huonommin menee.

Miljoonalla markalla tehtiin eläinkokeita, joiden "avulla" rotat muutettiin alkoholisteiksi. Miljoonien eurojen turvin on saatu selville, että kaksi naaraspuolista yksilöä voivat saada yhteisen jälkeläisen, kun niiden munasolut yhdistettiin laboratoriossa. Mikä maailman turhin tutkimus. Meidän uteliaisuutemme siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei, maksaa pian muutakin kuin pelkkää rahaa.

Mitä raha oikeastaan on? Minulle on täysin merkityksetöntä, kuinka monta sataa miljoonaa euroa säästetään tänään kun rakennetaankin se vähemmän ympäristöä kuormittava ja ilmaa saastuttava tehdas vasta huomenna, jos olen silloin hukkunut jätteeseen ja kuollut huonoon ilmaan, tai paljonko kiristetään ympäristöystävällisten tuotteiden kehittelyn budjettia jotta saataisiin rahaa eläinkokeisiin, joissa tutkitaan ärsyttääkö jokin tietty meikkiin tai shampooseen käytettävä aine meidän ihoamme.
Mitä h******n väliä sillä on, kun sadan vuoden päästä maapallolla ei voi enää asua, kuka sitten ostaa niitä kalliilla testattua tuotetta?!

Huoh. Mitäpä minä tiedän. Minä huudan, mutten tee mitään. Jos sanon etten tiedä mitä tekisin, valehtelen. Kun en tee mitään, olen yhtä syyllinen.
Kun kirjoitan tätä viestiä, saastutan ilmaa kuluttamalla täysin kohtuuttomasti tietokoneen tarvitsemaa sähköenergiaa.

Vihaan itseäni.

Mitähän kävisi, jos tapahtuisi oikeasti niin, kuten kirjassa nimeltä Iskuryhmä Rainbow, jossa terroristijoukkio tartuttaa valtaosaan ihmisväestöstä Ebola-viruksesta (muistaakseni) kehitellyn tappavan taudin, jonka ansiosta 95% väestöstä kuolee ja jäljelle jäävät vain ne, jotka ovat saaneet vasta-aineen ja osaavat elää sovussa luonnon kanssa?

Vihaan itseäni. Ja olen väsynyt. Ja vihaan itseäni. Hypätkää tämän viestin yli, koska minä en oikeasti tiedä mitään ja minua väsyttää ja ärsyttää ja minä vihaan itseäni tänään sen vuoksi että kulutan kohtuuttomasti tämän tietokoneen vaatimaa sähköenergiaa.

[Cory]

Mitähän kävisi, jos tapahtuisi oikeasti niin, kuten kirjassa nimeltä Iskuryhmä Rainbow, jossa terroristijoukkio tartuttaa valtaosaan ihmisväestöstä Ebola-viruksesta (muistaakseni) kehitellyn tappavan taudin, jonka ansiosta 95% väestöstä kuolee ja jäljelle jäävät vain ne, jotka ovat saaneet vasta-aineen ja osaavat elää sovussa luonnon kanssa?

Mielenkiintoinen ratkaisu. Vaan mitenköhän tuo ryhmä valitsi vasta-aineen saajat? Haastattelivatko he läpi kaikki maailman ihmiset ja antoivat jokaiselle mahdollisuuden perustella tekonsa ja selittää näkemyksensä siitä miten luonnon kanssa tulisi elää? Ja sitten objektiivisesti kävivät läpi saamansa vastaukset ja huolellisesti harkitsivat ketkä "osaavat elää sovussa luonnon kanssa"? Entä miten käsiteltiin ne tapaukset jotka eivät vielä osaa, mutta jotka osoittavat kykenevänsä oppimaan? Annettiinko heille mahdollisuus? Koska kyseessä oli terroristijoukko, niin tuskinpa. Ja edelleen, jos tieto vasta-ainerokotteista oli pienen ryhmän käsissä, niin miten tähän ryhmään sai yhteyden, jos asia tuntui omalta? Internetissäkö? Entäs erilaiset alkuperäiskansat, yms, joilla ei ole nettiyhteyttä? Mielenkiintoinen todellakin, jo pelkästään eettisesten pohdintojen kannalta. Selkäpiitä karmii muuten.

*hörppää teetä ja päättää sohia murkkupesää hieman* Miksi muuten maailman/luonnon tuhoutuminen ihmisen toimesta on "väärin" tai "kamalaa"? Mistä me ihmiset tiedämme, ettei niin ole tarkoitus käydä? (Ja usko mihin uskot tai ole uskomatta, kun mietit tuota tarkoitus-sanaa.) Maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, toki olisi mennyttä, mutta miksi se on niin hirveää? Siksikö, että meistä tämä maailma on hyvä ja ihana? Ja me haluamme tämän säilyvän?

Uhkaako ihmisen tuhoisa toiminta todellakin kaikkea elämää Maassa? Vai tuhoutuisiko vain ihminen ja joukko jotain tietyntyyppisiä eliölajeja? Ihmisen tehdessä elinympäristönsä itselleen kelvottomaksi, ihminen tuhoaa itsensä ja siihen - tai ainakin hyvin pian sen jälkeen - loppuu tehtaiden saastuttaminen (kuka niitä on käyttämässä?), eläinkokeet, roskaaminen, jne... Kanit saattavat kuolla kanssa, koirat, tiikerit, elefantit jne, jne. Mutta loppuisiko ihan oikeasti kaikki elämä? Bakteeritasollakin? Vai kävisikö sittenkin niin, että evoluutio/Jumala/elämän kiertokulku/Allah vain toteaisi, että jahah, tuo kokoonpano ei toiminut ja suunnitelma meni poskelleen, sääli sinänsä, mutta toisaalta, nyt voidaan aloittaa melkein tyhjältä pöydältä. Katsotaanpas, nämä palaset jäivät toimintakuntoisina jäljelle, hmmm, mitähän kivaa niistä saisi aikaan seuraavaksi....

Pystyykö ihminen todellakin ottamaan hengiltä elämän?

(Sori, meni OT =)

[111na]

Ihmisen tehdessä elinympäristönsä itselleen kelvottomaksi, ihminen tuhoaa itsensä ja siihen - tai ainakin hyvin pian sen jälkeen - loppuu tehtaiden saastuttaminen (kuka niitä on käyttämässä?), eläinkokeet, roskaaminen, jne...

Kätevää. Kollektiivinen hidas itsemurha ratkaisuna. Ja taas on kaikki hyvin!

Kaikki loppuu aikanaan, mutta mitä muuta ihmisellä on kuin elämänsä?

Valitse elämäsi; sota tai rauha, nälkä tai katettu pöytä. Onhan sillä väliä millainen on elämämme ja maailmamme. Kaikella on aikansa ja paikkansa ja nyt on meidän vuoromme olla elämässä. Mutta seuraaviakin pitää muistaa, vai eikö?

Pystyykö ihminen todellakin ottamaan hengiltä elämän?

Kyllä pystyy, ainakin hyvän, rikkaan elämän. Ihminen on liian vahva eläimeksi. Siksi heikompia pitää puolustaa. Ja ihmistä siinä samassa - vastaan eläimellistä menoa!

[jartzu65]

Mutta jos liikaa miettii, niin voipi levitä pälli, eikä uskalla elää kuin vaatekomerossa

[111na]

Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen? Kyllähän sinne mahtuu paljon kaikkea pientä vaivatonta kulutustavaraa. Ja siinähän se elämä sitten kuluukin ajanvietteessä. Mutta toivon mukaan pää pysyy rajoissaan.

nm. Pieni pää, suuri moralisti.

[Behemot]

Lähtökohdaksi voinee ottaa sen, että tekipä länsimaassa elävä ihminen mitä hyvänsä, hän tulee todennäköisesti tahtomattaan aiheuttaneeksi huomattavan määrän tuhoa/haittaa/kärsimystä ympäristöönsä sekä lähellä että kaukana. Tätä ei voi välttää, joten olisi järkevää yrittää elää elämänsä niin, että loppusaldo olisi miinuksella mahdollisimman vähän. Siis niin, että joko a)tuhoaa mahdollisimman vähän tai b) on niin hyödyllinen maailmankaikkeudelle kuin suinkin osaa, mieluiten molempia. Akvaarion pito ei ole tässä kokonaisuudessa poikkeuksellisen haitallinen osa, mutta tietysti tarkka henkilö pyrkii tutkimaan myös akvaarioharrastuksen eettisyyttä (koska akvaarioharrastus ei myöskään ole välttämätön osa elämää).

Yleinen moraalifilosofinen periaate on, että eettisen päätöksenteon tulisi perustua mahdollisimman paljon faktoille, joista yksilöllä on selonottovelvollisuus normaaleissa rajoissa. Jos faktoja ei ole tai pohdinnan kohteena oleva asia on hyvin monitahoinen (kuten akvaarioharrastus, joka sivuaa niin eläinoikeuksia, ihmisen hyvinvointia kuin kehitysmaiden ongelmia, vain joitakin esimerkkejä mainitakseni), on pyrittävä jaottelemaan se osaongelmiin tai turvauduttava mahdollisimman hyviin yleistyksiin. Jälkimmäinen menetelmä ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta tässä yhteydessä turvaudun yksinkertaisuuden vuoksi siihen.

Helpoimmin lähestyttävät akvaarioharrastuksen osapuolet (joista voi saada parhaiten tietoa, ja jotka ovat harrastajaa lähinnä) ovat mielestäni 1) akvaarion asukkaat 2) akvaristi ja 3) yhteiskunta jossa eletään ja joka tarjoaa harrastukselle yleiset reunaehdot (akvaariokaupat, lainsäädäntö etc.)

Etiikassa on useita teorioita, joita käytetään myös ratkaisuehdotusten antamisessa erilaisiin moraalisiin ongelmiin (ja jotka antavat niihin yleensä erilaisia vastauksia). Itse kannatan (toistaiseksi) hyve-etiikkaa, joten yksinkertaisuuden vuoksi vastaan sen perusteella.

Ensimmäiseksi hyve-eetikko kysyy, mikä on (vastuullisen) akvaarioharrastuksen suhde sitä sivuaviin elämiin (akvaarion asukkaat, akvaristi, mahdolliset muut ihmiset). Edistääkö se hyvän elämän toteutumista. Mielestäni on olemassa jonkinlaista todistusaineistoa siitä, että useilla akvaariokalalajeilla on oikein hoidettuna mahdollista elää akvaario-olosuhteissa hyvää kalan elämää, jopa verrattuna luontoon. Akvaristille taas minikokoisen ekosysteemin hoitaminen antaa paitsi rentoutusta, myös oppia, ja lisäksi parhaassa tapauksessa myös kehittää myönteisiä persoonallisuudenpiirteitä (esim. vastuullisuus, eettinen herkkyys suhteessa eläimiin). Joten sanon että akvaario voi olla kaloille hyvä paikka elää, eikä eläinten pito akvaariossa sodi väistämättä niiden intressejä vastaan. Sanon myös, että akvaarioharrastus voi olla akvaristille monellakin tapaa hyödyllinen ja tehdä hänestä onnellisemman.
Vaikeimmat eettiset ongelmat liittyvätkin mielestäni yhteiskuntaan ja sen asettamiin reunaehtoihin esim. siihen että joidenkin harrastajien on pakko ostaa tavaroita epäeettisesti toimivista eläinkaupoista. Mielestäni ratkaisu tähän ei ole välttämättä harrastuksen lopettaminen, vaan pikemminkin suotava johtopäätös on mielestäni, että epäoikeudenmukaisuuksia tulee vastustaa mahdollisuuksiensa mukaan.

Olen eri mieltä Pablon kanssa siitä, että ahdistavien/vaikeiden/mahdottomien kysymysten ajattelu olisi turhaa. Päinvastoin, ajattelematta jättäminen on mielestäni todellisuuspakoisuutta ja ihmiselle tekosistaan kuuluvan vastuun välttelyä varsinkin jos syynä on ennakkoaavistus siitä, etteivät johtopäätökset tule miellyttämään. Tietämättömänä pysyminen ei ratkaise yhtään ongelmaa. Sen sijaan ongelmia ajattelemalla on mahdollista edistyä niiden ratkaisussa niin henkilökohtaisella kuin yleiselläkin tasolla. Jokaisella on tietysti eri mahdollisuudet ajatella, ja niin pitääkin olla. Maailmassa jossa olisi pelkkiä filosofeja, kuoltaisiin luultavasti nälkään aika pian. Mutta johtopäätösten pelossa ajattelemisen välttäminen on paras tietämäni tapa pysäyttää älyllinen ja eettinen kehityksensä, ja eniten siitä on haittaa ihmiselle itselleen.
Yleisesti suosittelen kaikille moraalista ahdistusta poteville filosofian opiskelua. Se tekee ihmisestä kiukkuisemman, mutta vähemmän ahdistuneen, mikä on myönteistä kehitystä.