Hei, hei, älä toivoa heitä! Tai niitä seitsemää ainakaan vielä viemäriin. Toivottavasti en ole myöhässä...
Meillä nimittäin noita on jo kaksi pientä satsia isoiksi haudutettu. Jos pienenpientä pallokalanpoikasta ei ole ennen nähnyt, sitä on aivan järjettömän vaikea tunnistaa, eikä sitä varmasti 40-litraisesta saa bongattua.
Suosittelen seuraavaa:
1. 1/4 vedenvaihto / 3-5 päivää likaisuuden mukaan. Ota pintavettä ja muista tarkistaa, ettei mitään epämääräistä (kts seuraava) osu mukaan. Täällä ei ole koskaan sattunut poikasta lappoveteen, että epätodennäköistä se on.
2. Veden vaihdon yhteydessä irrota suodatin ja aukaista se (sieltä löytyy rääpäleitä lähes takuuvarmasti). Tarkkaile pieniä punaisia "roskia" - siinä ne pallokalat ovat. Kun vettä pyörittää (valkoisessa) ämpärissä, nämä liikkuvat vähän samalla tapaa "väärin" kuin mitä löytämäsi munat (jos nyt niitä satuit vedessä pyörittelemään). Saa sitten tihrustaa todella tarkasti. Jos et ole varma, ota mukiin ja heitä takaisin altaaseen. Jos on aikaa tarkkailla, voi havaita, että nämä liikkuvat hitusen ylös-alas.
3. Tiputa ihmeessä altaaseen reippaasti postitorvia ja muita kotiloita, ne syököön ruoat, mitä sinne heitetään, pallokalan poikaset syövät sitten niiden poikasia (ja myöhemmin aikuisiakin - yksi varma merkki siitä, että altaassa on kasvavia pallonpoikasia on se, kun postitorvikanta yhtäkkiä romahtaa). Tai tämä ruokajuttu on mun teoriani, sillä minä olen poikasaltaaseen vain heitellyt kaupallisia poikasruokia säännöllisesti kotilonruoaksi olipa siellä poikasia tai ei. Jotain ne poikaset siellä joka tapauksessa syövät. Isoon altaaseen siirrettäessä meidän pikkuisista ei kukaan tajunnut mitään pakastesurvareista, vaan kaikki metsästeli pitkin pohjaa ties mitä näkymättömiä öttiäisiä (isoja tarkkailemalla sitten myöhemmin survarille oppivat).
4. Muitakin kasveja voi altaaseen tökätä - täällä on ihan hiekkapohja ja siellä jaavansammalta ja liuskevesitähdykkiä, pinnalla pikkulimaskaa - kaikki sellaisia, että ei haittaa vaikka kotilot syö ja poiskin ne voi huoletta repiä, jos jotain operaatioita on altaassa suoritettava.
Ei kannata desperoitua, vaikka tuntuu että mitään ei tapahtuisikaan Ensimmäisten kanssa minäkin olin ihan varma, ettei niistä kukaan siellä selvinnyt, vaikka niitä aina välillä suodattimesta löytyikin. Lopulta noin kuukauden kuluttua altaassa leijui ilmiselvä minikokoinen kääpiöpallokala - sen jälkeen istuttiinkin kaksi viikkoa naama lasissa ihmettelemässä, näkyisikö sitä uudestaan

.
Ja jos nyt kuitenkin tuntuu, että ei siellä ketään varmasti ole, niin ei kun imuroimaan altaannurkkia ja jaavansammalpöpelikköjä (tai minne ne nyt teillä kuteekaan), munia löytyy varmasti lisää ja hyvällä tuurilla voi löytyä joku altaaseen kuoriutunutkin. Täällä nimittäin kutu tuntuu jatkuvan aina muutaman viikon kerrallaan.
Niin ja meillä poikasaltaan lämpö on muuten vain 24 astetta. Isot pallot toki kellivät 27:ssä. Jos nyt sähkölasku ketään muuta huolettaa...
Odotan innolla lisäraportteja.