Haluankin nyt tuoda esille 2 tapausesimerkkiä omista kokemuksistani.
Ja lisättäköön vielä, että nämä mainitsemani esimerkit täytyy johtua nimenomaan kalojen geeniperimästä, eikä suinkaan esim. vesiarvoista (koska kaikki muut samaan aikaan kasvamassa olleet poikaset ovat olleet täysin normaaleja).
Tapaus 1:
Meitille syntyi noin 40 miekkapyrstön poikasta. Isukkina näillä vaaveilla oli komea oranssi lyyraeväinen koiras (eli siis selkeästi jalostettu muoto) ja emänä vihertävä, hyvin lähellä luonnonmuotoa oleva naaras. Noh, mitäs poikasista tuli: osasta tuli oransseja ja osasta vihertäviä. MUTTA: joukkoon mahtuu myös usea albiino ja muutama täysin väritön kaveri. Suurimmalla osasta poikasia on aivan tavalliset evät (kuten äiteelläkin), mutta joukossa uiskentelee muutama todella eriskummallinen yksilö: erittäin lyhyt selkäranka (ovat sellaisia "pallomaisia" ja valtavan suuret lyyraevät (näiden lyhyiden poikasten pituus n. 1cm, mutta selkäevä saattaa olla joillakin jopa yli 2cm!). Mainittakoon vielä, että nuo värittömän ja albiinot ovat täysin normaaleja, eli tätä lyhyttä selkärankaa ja lyyra-geeniä esiintyy siis vain vihertävillä ja oransseilla (ja niissäkin vain murto-osalla).
Tapaus alkoi kiehtomaan minua enemmänkin, joten päätin kokeilla samaa isä-emä -yhdistelmää uudelleenkin. Tulos oli täysin sama
. Seuraavaksi kokeilin samantyylistä yhdistelmää toisella vihreällä naaraalla (edellisen vihreän sisko, vieläpä samasta poikueesta): tulos edelleen sama! Kokeilu muuttui: Seuraavana kokeilin näille vihreille naaraille heidän tyyliinsä paremmin sopivaa koirasta: vihreä tavallisilla evillä. Poikasista tuli täysin normaaleita, mutta poikasten lukumäärä pieneni alle 20:een. Lyyrakoiras taasen pääsi heilastelemaan oranssien naaraiden kanssa ja tuloksena oli täysin normaaleita poikasia.
Tästä kokeilusta viisastuneena en ole enään käyttänyt kahta liian erityylistä yksilöä toisilleen (eli siis selkeästi jalostettua oranssia lyyrakoirasta lähellä luonnonmuotoa olevalle naaraalle). Nähtävästi geeneissä on näiden välillä niin suuri ero, että ei tosikaan. Toisinsanoen tämän jalostetun koiraan jalostetut geenit taitavat olla jo liian kaukana näistä yksinkertaisimmista geeneistä. Ja kun nämä geenit kohtaavat, tulos on täydellinen sekasotku.
Tapaus 2:
Platypuolella tapahtui alkutalvesta (marraskuussa?) iloinen perhetapahtuma, kun puna-hopea (pyrstöpuoli punainen, pääpuoli hopeanvärinen, evät mustat) västäräkkinaaras pyöräytti 56 poikasta. Isukkina hieno sininen mikki hiiri -koiras. Poikasista tuli todella kauniita ja niiden värit ovat upeammat kuin aikoihin. Suurin osa poikasista oli emänsä näköisiä, osa taas tuli isäänsä, toki joukkoon mahtui myös muutama sininen västäräkki (sininen mustilla evillä). Mutta yksi oli tässä poikueessa ylitse muiden: pohjaväriltään puna-hopea västäräkki naaras, mutta kyljet ovat täysin mustat
! Mainittakoon, että mustakylkisyyttä ei ole tässä suvussa aikaisemmin tavattu. Mistä hitosta tuo poikanen on upean värinsä saanut ja mahtaako se periyttää sitä myös omiin jälkeläisiinsä?Tämä mustakylki asustelee siis edelleen meillä ja se odotteleepi nyt ensimmäisiä poikasiaan punakorallikoiraasta (sellanen tumma kaveri). Saapa nähdä, minkä tempun geenit tässä nyt tekeekään?
Voin yrittää napata tästä mustakyljestä kuvan digikameralla heti kun vain saan veljeni kameran haltuuni.
Valitettavasti tässä tapauksessa en enää pysty tekemään samanlaisia kokeiluja kuin yllämainitussa tapauksessa, sillä molemmat vanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
--------------------------------------------------------------------------------------
Olisikos muilla kokemuksia / ihmettelemistä?
Ei kai niitä voi etukäteen ennustaa, ellei tasan tarkkaan tiedä, millaisia geenejä vanhemmat kantavat. Ja tuskin kukaan harrastaja sitä tietää! 
