Lapset?

[Mirkku]

Jos teillä on lapsia, niin miten he suhtautuvat vanhempiensa/jomman kumman vanhempansa akvaarioharrastukseen? Osallistuvatko hoitoon vai juoksevat pakoon kuulleessaan sanat akvaario + siivous + ruokinta?

[artturi]

Poika 1.5 vuotta. Todella innostunut aiheesta (sekä kaloista että ihan vaan vedestä) ja pyrkiikin kaikin keinoin akvaarioon uimasilleen. Saapa nähdä missä vaiheessa pitää saada oma pikku akvaario...

[Valmont]

Itselläni ei ole lapsia, mutta naapurin muksut käypi kylässä vähän väliä ja yksi niistä (6v.tyttö) tykkää katsella akvaariota (kotona on omakin n. 70l.)
Ja sitten jos ahvenia ruokitaan jauhomadoilla tai kärpäsen toukilla (yms. elävällä) niin hän on aivan innoissaan ja haluaisi itse ruokkia aina.

Sama asia käärmeitteni kanssa...pakastehiiret on kuulemma ihan yhtä kivoja ja SÖPÖJÄ hänen mielestään eikä sen syöttäminen kuulemma ällötä "kun syöhän ne luonnossakin" -hän sanoo.

Jo parina kesänä on muksut pyydystänyt minulle ties mitä ötiköitä ja sanoneet: "Kun se on niin SIISTII ku ne affenet hyökkää..WAUUU!! "

Et semmosta meille..(saas nähdä miten käy kun jouluna muutetaan kilometrin kauemmas, vieläkö haluaa ruokkia)

[maketzu]

Omia ei ole, mutta kyllä lapset meillä tykkäävät katsella akvaarioita. Välillä tulee hyviä kommentteja. Naurattaa välillä.

[Mari Kurki]

Minulla 12 v pikku teinineiti ja 7 v poika. Nuorempi ei aiemmin ole altaita juurikaan noteerannut (paitsi muistamalla ettei niihin saa koskea). Ovathan nuo purkit pyörineet täällä nurkissa yhtä kauan kuin hänkin. Viime aikoina on kuitenkin kovasti ruvennut kyselemään mistä mikin kala on kotoisin ja mikä joku tietty kala (yleensä joku monni) on nimeltään.
Tyttärellä on omassa huoneessaan platyakvaario, jonka siivouksesta hän huolehtii itsenäisesti (= lue, n. kerran kuussa kun olen jäkättänyt aiheesta tunnin).
Muuten ei tunnu perhettä juurikaan kiinnostavan.

[tgustafs]

Moi

Mulla on 1.5 v poika joka on ihan hulluna kaloihin (mulla ei ole mitään osuutta...). Erityisen onnessaan tuo tuntuu olevan plekoista, mikä tietysti harmittaa kirjoahvenharrastajaa. Mutta tunteehan tuo jo nimeltä kiekot, rusokirjot ja malawit.

T. Tapio

[MikkoP]

Meillä 2.5 vuotias poika, joka tuntee jokaisen kalalajin joka meidän altaissa asustelee. Aika hupaisaa on kun poika esittelee vieraille koruripsimonnin, aaltoripsimonnit, kongontetrat ja töyhtökääpiöahvenet sellaisella innolla että meinaa hengittäminen välillä unohtua.

Pojan omassa huoneessa on 112 litranen pytty, jonka ruokinnan hän "hoitaa itse" (=minä pistän annoksen ruokapurkin kanteen, jonka poika kippaa sitten akvaarioon). Kaipa se innostus tuosta laantuu viimeistään siihen mennessä kun uskaltaisi delegoida vedenvaihdot ja siivoukset eteenpäin.

[mjalava]

Minulla 8- ja 10-vuotiaat tyttäret. Pienempi on kyllä kiinnostunut kaloista ja katselee, muttei juuri halua osallistua hoitoon. Isompi sen sijaan... sanomista tulee heti jos joku muu koskee ruokapurkkeihin. Hän hoitaa kalojen sapuskat, on hienot systeemit mitä herkkuja mihinkin aikaan annetaan, on tosi tarkkana ettei yhtään liikaa mene mutta kaikki saavat jotain - pohjatablettien, rakeiden ja hiutaleiden tarjoilujärjestys on oltava täsmälleen oikein jotta pohjakalatkin ehtivät syödä... Näin ainakin toistaiseksi, akvaario on varsin uusi juttu perheessä.

Muuhun hoitoon perhe ei juuri osallistu. Minä testaan ja vaihdan vedet, hoidan laitteet jne. Vaimon suhtautuminen on vähän sama kuin pienemmän tyttären, katsoo muttei koske.

Mika

[villimilli]

No itsellä ei kyllä jostain sattuneesta syystä ole vielä lapsia, mutta siskostani voisin jotain sanoa... Huu, pitäkää hatuistanne kiinni Välillä jotain "ei iloista" teille luettavaksi.

No olipa kerran kaunis päivä, palailin koulun aherruksesta veljeni kanssa ja ajattelin että kun pääsen kotiin ni heti ketarat ojolleen ja pienet nokoset olis nyt poikaa. No, sisälle tultiin... KOlahdus ja taka ovi rämähti kiinni, no ajattelin että pikku sisko juoksee nuorempaa veljeäni takaa (yleistä meillä kun tulee kotiin). Minulla on aina tapana antaa kaloille "välipalaa" koulusta palattuani ja käpöstelin huoneeseeni vielä tuolloisen 62-litraisen luokse. Pinta oli ihan täynnä hiutaleita (NO ni syy miksi siskoni juoksee karkuun...) Lähdin siskoni perää ja enne eteistä meillä on 210-litrainen allas. Satuin katsahtamaan sitä -ja mikä hirveä näky! :arrow: Akvaario on ihan sumean sininen ja pitkin allasta kelluu hiutaleruokaa, corn flakeseja. Allaspöydällä oli lautanen jossa runsas sokerinen corn flakes lautanen... Sain siskoni kiinni ison pihamme puolessa välissä ja silleen ihan rauhan omaisesti vähän kuulustelin, sain sitten selville että siskoni oli hieman ruokkinut kaloja, esim maitoa, maissilastuja, sokeria, vedenparannus ainetta (1 tippa per 10l, olivat kaataneet noin ihan varmuuden vuoksi desin...) ja tavan hiutaleruokaa... No, palasin sitte sisälle ja eikun altaisiin roima vedenvaihto ja koko ajan seuraamista, mitä tapahtuu... No yksikään kala ei kuollut, ei näyttänyt edes kärsineen... Suodatin oli kyllä pikkasen tukossa ja pohjalle jäi pitkäksi aikaa syötävää... (Onneksi ei ole kalat diabetikoitakaan...) Jepjep. Sellasta täällä. Ei kellään ole tuommosia kokemuksia lapsista?

No, voin tietty sanoa hyvääkin: sisko tuntee kaikkien altaitteni kasvit ja kalat, sekä ostaisi innoissaan itsekin kaloja, auttaa joskus siivouksissa ja pitää seuraa eläinkaupoissa. #Yhtä en vaihtais, ja se on turunsinappi#

[KaSu]

Sellasta täällä. Ei kellään ole tuommosia kokemuksia lapsista?

Ystäväni 2,5 vuotias poika oli äitin luvalla ruokkinut kaloja ja olikin mennyt puoli purkkia samalla. Vesi oli kuulemma "hiukan" sameaa ja vettä oli vaihdettu reilummin sen jälkeen.

Itsellä viisi vuotias poika mielellään auttaa veden vaihdossa, mutta tuppaa tulemaan enemmän sotkua. Ja haluaa iltaisin antaa pohjakaloille tabletin. Tuntee aika monta kalaa nimeltä ja esittelee mielellään vieraille.
1,5 vuotias tyttö tykkää katella kaloja ja sopivassa tilaisuudessa vähän uittaa sormiaan siellä. Koputtelee laseihinkin, jos ne kalat vaikka kuulisi. Ja jossain kun näkee kaloja niin tumaa, että ka (=kala).

[kirjo]

Täällä ensimmäinen purkki hommattiin lapselle, tyttären 10v lahjaksi. Oli lapsraukka kinnunnut allasta jo vuosia, minä vastustin KIIHKEÄSTI ja selitin inhoavani kaloja. No, hurahdus tapahtui sillä hetkellä, kun sain sen synttärilahjan täytettyä vedellä...
Nyt suunnittelen jo kolmatta. Isoisä kävi kylässä, katseli 250litran täyttöä ja sanoi lapsille, että äitinne on tosi kiva kun hommaa teille tuollaisia. Lapset katsoivat ukkia kuin idioottia, ja kommentoivat: Ei se meistä yhtään välitä, itselleen se noita kerää...
Molemmat tietävät kaloista ja muusta, lapotessa isompi auttaa isomman ja pienempi pienemmän altaan kanssa. Minusta vain on tullut yksinvaltias altaiden suhteen...oikea diktaattori:)

[Fisu]

Tytär oppi reilun vuoden ikäisenä sanomaan 'mommi' (monni) ja puolitoista vuotiaana lajittelu 'kaloihin' ja 'monneihin' sujui hienosti. Välillä luokittelu ontuu kun pohjalla lojuvat kyhmykirjoahvenet muuttuvat monneiksi... Aluksi piilostaan kurkkiva L114 hieman pelotti tyttöä, mutta nyttemmin kala on tuttavallisesti 'isomonni'.
Akvaariot ovat saaneet olla rauhassa mutta kiinnostus kalanruokapurkkeja kohtaan on kasvanut huolestuttavasti...

Kari

[villimilli]

Fisu, ettei vaan saa lapsi kohta mieleen maistaa isomonnin ruokia.

Olisko tuosta muuten millaisia seuraksia? Meillä ei oo ihmiset syöny kalanruokaa, koirille on huvennut pari purkkia... Kerran söi rakas hurttani myös rautatabletteja n.10kpl... Se vaan on kun ei saa niitä ees kaapin takana pysymään piilossa...

_______________________________________________jee______________________

Juhlin sadatta viestiäni tässä samalla *skool kaikille*

[Fisu]

Luulen ettei hiutaleiden maku ole kovin houkutteleva eikä hyppysellinen vaaraksi ole.
Kari

[lincci]

Itselläni on 13v, 11v ja 1,5v lapset. Eivät osallistu akvaarioiden hoitoon.

[ontto]

Meillä lapset osallistuvat harrastukseen. Lasten huoneessa on oma 64l:n purkki, jonka veden 3v. vaihtaa muovikipon ja ämpärin avulla itsenäisesti n. 1krt/kk, (muulloin käyn salaa lappoamassa ja karsimassa kasvit). Lattialle muovisuoja, niin ei ohi meneestä viidestä litrasta ole haittaa. Pienempi 2v. osallistuu vain "matojen" ruokintaan, mutta malttaa enempi istua ja katsella kaloja.
Nukkumaan mennessä pojat katselevat mielellään akvaarioita ja kuin vahingossa alkaa silmät painua kiinni

Ja siis ainoa, joka juoksee karkuun on ukko-kerpele

[Kawai]

Meidän poppoon nuorempi, pian 5-vuotias, kurkistelee silloin tällöin akvaarioon ja laskeskelee onko kaikki tallessa. Keltabarbit ovat kultakaloja, mustatetrat ovat mustakaloja, leväbarbit viivakaloja ja partikset pusukaloja. Tähän asti kaikki ovat olleet tallessa.

Vanhempi, 11-vuotias, sen sijaan suhtautuu melko nonchalantisti koko touhuun. Todennäköisesti siksi, että on koko ikänsä ollut akvaariohommien kanssa läsnä.

Mitään "omia ruokintoja" meillä ei muksut ole harrastaneet. Liekö sitten valtavan uhkailun ansiota. Nuorempaa joutuu tosin välillä komentamaan kauemmas akvasta keppihevosen tai "siivousvälineiden" kanssa.

-K-

[-Alix-]

Keltabarbit ovat kultakaloja, mustatetrat ovat mustakaloja, leväbarbit viivakaloja ja partikset pusukaloja.

Muistuipa mieleen, että mieheni kutsui partista pusukalaksi vuoden verran Kertonee jotain mieheni kypsyysasteesta...

[ratti]

Avomiehelläni on poika joka on tietty meilläkin silloin tällöin. Tuli vaan mieleeni mitä hän sanoi tai paremminkin kysyi ollessaan 4 v kun hän näki Intian lasimonnit. -"Kuka noi on syöny?"

[Pallokala]

-"Kuka noi on syöny?"

Hihii! *nauraa kippurassa näppäimistön päällä*

Tajusinpa viimein miten lainaus tomii niinkuin on tarkoitus! Hienoa minä! *taputtaa yhdellä kädellä*

[Suski]

Meillä tuo 3-vuotias riiviö on ristinnyt kaikki monnit pokeiksi. Mietimme kauan, mistä tuollainen on tullut, kunnes poika kerran jatkoi POKEEmonni....Lehtikalat on lettuja, kun mieskin niitä sellaisiksi haukkuu ja noitamonnit on tikkuja.

Meidän pikkumies tykkää kokeilla kaikkea uutta kalojen ruokinnassa. Akvasta on poimittu liituja,nallekarkkeja,ryynimakkaraa ja koiran ja kissanpipanoita.

Tällä viikolla olimme saunomassa ja lähetin pojan isille olohuoneeseen ja huikkasin perään jotta pue ja huolla! Saunoin kaikessa rauhassa, katselin telkkaria ja kävin vielä netissäkin parin tunnin visiitillä.Sitten olikin aika sammuttaa valot akvoista ja mennä maate...tai niin siis piti tehdä.

Tyhjä puolentoistalitran Cocispullo akvaariopöydällä ja kansilasi pois paikoiltaan, kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Herättelin ukon ja kysyin että ethän sinä kumminkaan kokonaista pulloa ole pojalle voinut antaa ja miehen ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa! Perheriidasta en sen enempiä kerro, mutta sen voin sanoa, että Cocis ei ole kovinkaan terveellistä suurina pitoisuuksina kaloille. Tähän mennessä kolme ahventa kuollut, kumma kyllä monnit eivät ole olleet moksiskaan...

Tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että toisaalta olen voinut itsekin aiheuttaa kalojen kuoleman, koska vettä vaihtaessani en tajunnut että lämmintä vettä ei ollut paljoakaan jäljellä (puulämmitys)ja loppuvesi olikin aika viileää. Eli aiheutin itse melkoista lisästressiä kaloille...