Tuliko tulisuuparille ero?

[mamaxxx]

Eli pariskunta asustelee tiikeribarbiparven kanssa 200l pöntössä,
ovat olleet mulla nyt vajaan vuoden.
Aiemmin olivat niin hyvää pataa, ja kutivatkin kolmisen kertaa,
tosin tuloksena yksi ainoa selvinnyt poikanen,
kun vanhemmille tuli heti poikasten "siirtely-vaiheessa" joka kerta riitaa, ja äiti ajettiin pois...
Nyt rouva piilottelee suurimman osan ajasta suodattimen takana,
välillä tuntuvat tulevan hetken taas toimeen, mutta sitten isäntä saa hepulin ja rouva kyytiä!
Onko kokemuksia, löytääkö pariskunta taas yhteisen sävelen,
vai mistä ylipäänsä on kysymys?

[pietu]

Ahvenien käyttäytyminen muuttuu, sen mukaan, missä vaiheessa niiden kutu on ollut tai on tulossa. Lajeittainkin taitaa olla isoja eroja; toiset pariskunnat tulevat paremmin toimeen. Myös parisuhde on kokemukseni mukaan tiiviimpää joillakin lajeilla.

Tulisuita minulla ei ole, mutta tällaisesta kausittaisesta eripurasta lienee kyse.

Toinen syy, joka on vain oma arveluni: voisiko eripura johtua siitäkin, ettei uroksella ole 'tappelukaverina', kuin oma tyttöystävä?

No, kolmaskin syy voi olla: akvaariohan ei koskaan ole liian iso...


Itse olen tykästynyt erityisesti chiclasoma temporaliksiin / smaragdikirjoahveniin. Pariskunta on aina yhdessä puolustamassa reviiriään. Omalla pariskunnalla on vain yksi päivä epäonnistuneen kudun jälkeen, jolloin uros häätää naaraan piiloon. Myös chichlasoma nigaraguensella / turkoosikirjoahvilla on tasavertainen parisuhde. (näistä mulla on nyt tuoreinta muistitietoa).

Vannekirjoahven on laji , joka ainakin minulla pitää naaraan kurissa.

On olemassa myös lajeja, jossa naaras pitää jöötä. Ainakin palettikala tuli yhtä äkkiä mieleen.

[mamaxxx]

Kun tätä on nyt jo jatkunut useamman viikon,
aiemmin olivat läheisiä ja uiskentelivat melkein aina yhdessä.
Alkaa säälittämään tuo rouva pikkuhiljaa

[Danny]

Olen samaa mieltä pietun kanssa siinä, että vihollisen puutteessa on ukko kääntynyt nyt akkaa vastaan. Tämä lienee itse asiassa aika yleistä tulisuilla ja sen sukulaisilla... Pahimmassa tapauksessa ukko saattaa tappaa akkansa.

Toinen pariskunta tai jopa 2 lisäparia tulisuita saattaisi tehota tuohon aggression jakautumisen avulla. Lisäpiilojen rakentelu voi sekin auttaa, poikasten varastaminen ukolta myös (tilanne rauhoittuu ainakin hetkeksi). Myös toisen lajin kirjoahven pariskunta voisi olla oiva kohde uhoamiselle...

[mamaxxx]

Olen haaveillut Seeprakirjo-parista, mutta eikös pönttö käy liian ahtaaksi?
Ja ne on kai yhtä agressiivisia, niin tulisko siitä sit hirveä verilöyly...

[Danny]

Tulisuut elävät ainakin luonnossa yhteisönä todella pienillä reviireillä (n. 30 cm halkaisijaltaan), joten sen puolesta voisi ajatella pitää useampaakin paria tuossa altaassasi... Saattaisi hirveän paljonhan sitten ei muita kaloja voi pitää... Hyvä kyllä on olla jokin parvi kaloja antamassa turvan tunnetta. Seeprakirjot ovat sitten ihan kaniineita lisääntymään, saattavat olla jopa liian äkäisiä tulisuille - muut voivat kertoa kokemuksiaan niistä.

[Mymmeli81]

Minun tulisuu-pariskunnalleni kävi samoin.
Koiras höykytti naaraan miltei henkihieveriin ja sai lähtöpassit.
Pariskunta asui 330-litraisessa altaassa muiden ahvenien kanssa.

Alkuun olivat tosi hyvää pataa toistensa kanssa, mutta sitten se alkoi. Koiras jahtasi naarasta koko ajan, ei antanut hetken rauhaa.
Naaras selvisi jupakasta, mutta lopetti kasvun siihen paikkaan. Nyt uiskentelee yksinään (kitukasvuisena) ja yrittää olla paras kaveri sinileukakirjoahvenien kanssa.

[Danny]

Kun noita Juan Miguel Artigas Azasin juttuja lukee tuolta Cichlid Room Companionista ja sen foorumista, saa sellaisen käsityksen että parasta tulisuulle ja sen sukulaisille olisi pitää niitä porukassa. Ovat sen verran sosiaalisia, että ilmeisesti hieman 'vinoutuvat' vain pariskuntana.

Ei kun siis koloniaa perustamaan!

[KirsiKirppu]

Täälläkin ukon agressiokohtaukset naarasta kohtaan loppuivat lähes täysin, kun mukaan astui kaksi uutta tulisuuta! Nyt tilanne: vanha pariskunta vs. uusi pariskunta