Perhoskirjoahvenet

[mindy50]

Mullakin pari perhosta...tosin oon saman ongelman edessä...taitavat olla samaa sukupuolta...Välillä ku tuntuu että ne on hiukka erinäkösiä ni eiköhän seuraavalla lähemmällä tutkiskelulla näytä molemmat ihan samoilta.Ne ku on eka pari jota ostin ja kaupassa hieman oli vaikeeta huomata suokupuolta ku menettivät värin ja myyjä ei osannu sukupuolia kattoo ollenkaa!

[pehis]

Niin näistä perhosten sukupuolituntomerkeistä vielä: onko naaraalla niitä sinisiä pilkkuja siis kauttaaltaan sen mustan täplän alueella vai vainko sen reunamilla?

Mitä haluavat kuteakseen?

Yleensä kauttaaltaan, mutta saattaa tuokin tuntomerkki tietysti vaihdella joillain perhosilla... Itselläni on ainakin selkeästi vain naarailla niitä sinisiä laikkuja sen mustan täplän sisällä.

Elävä ruoka on tosi hyvä "kutuinnon" nostaja. Itse olen syöttänyt valkomatoja.
Kutevat mieluiten tasaiselle kivelle.

Ne ku on eka pari jota ostin ja kaupassa hieman oli vaikeeta huomata suokupuolta ku menettivät värin ja myyjä ei osannu sukupuolia kattoo ollenkaa!

Siinähän se vaikeus on. Pitäis valkata ne kalat, mitä haluaa, sieltä altaasta ensin, yrittää vielä pitää katse samoissa kaloissa ja sitten vasta pistää haavi veteen. Värit häviää vähän turhan hyvin, kun pelästyvät...
Paras tuntomerkki minusta on uroksen selkäevän pitemmät ensimmäiset "piikit". Tosin tuonkin erottaa parhaiten vasta vähän vanhemmilla kaloilla.

__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi

[mindy50]

Tsekkasin fisuja vähän paremmin ja huomasin että toisella on mustan laikun kohalla tai toisin sanoen ihan sisäreunoilla sinisiä pisteitä ja punertavampi massu ku toisella...ehkä sittenkin ois ukko ja akka...Kattelin vaan että Tikkurilassa oli selvä ero perhosten ulkonäössä...ostin samasta kaupasta lehtiksiä ja kutivat kahen viikon sisällä tulosta mun luo...tosin munat ei hedelmöittyneitä.

[timok]

Sitä aattelin kysyä, että kirjoissa lukee et tämä kala on tarkka vedelaadulle, piettääkö paikkaansa? Ja mitä suosittelisitte tankki kavereiks?

Näin se homma etenee valitettavasti?

[pehis]

Sitä aattelin kysyä, että kirjoissa lukee et tämä kala on tarkka vedelaadulle, piettääkö paikkaansa?

Pitää paikkansa, aika herkkä nitriitille ja nitraatille. Eli säännölliset vedenvaihdot ja ei mielellään vasta perustettuun akvaarioon perhosia.

Ja mitä suosittelisitte tankki kavereiks?

Meillä on ollut ainakin tetroja, monnisia, plekoja, kiekkoja...ym.
Tosin kutuaikana ainakin monniset ei välttämättä ole hyviä seuralaisia, kun ne ei älyä pysyä poissa perhosten reviiriltä ja perhosilla menee hermot...

__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi

[aku]

Tosin kutuaikana ainakin monniset ei välttämättä ole hyviä seuralaisia, kun ne ei älyä pysyä poissa perhosten reviiriltä ja perhosilla menee hermot

Sama juttu minun punakirjoahvenillani. Ne monniset aina vain tonkivat eteen päïn ja minulla usein myös punakirjoahventen kutukiven luo (tosin poikaset asuvat viereisessä valsneria puskassa) ja punakirjot tietysti hyökkäävät monnisia kohti ja monniset vain ''pompahtavat'' pois iskun tieltä eteen päin ja kun ne ovat poikasten luona uros punakirjo hirmustuu (sananmukaisesti) ja silloin lähtee monnisilta evät ja ne menevät noin 30 minuutiksi kannon alle vapisemaan.

Tosin eiväthän monniset tulleet poikasia syömään sillä ne eivät mahdu suuhun. mutta harmittaa kun viettomat monniset saavat turpiinsa ja lehtikalat saavat mässäillä vanhempien eksyneillä poikasilla (lehtikala on PAHIN MAHDOLLINEN poikasimuri sillä se osaa lähestyä poikasia hissukseen parin sentin päähän ja hyökätä terävällä liikkeellä niiden päälle ja syödä ne.

Kun ois mul aikaa ostoihin niin lompakosta puuttuu rahakin.

[Vilu]

Terve!

Meillä on nyt puolen vuorokauden ikäisiä perhoskirjoahvenen poikasia omassa altaassaan ja toistaiseksi ainakin vaikuttavat hyväkuntoisilta. Haluaisin kysyä teiltä, jotka olette perhosia onnistuneesti kasvattaneet, minkä ikäisille poikasille olette alkaneet antaa ruokaa ja millä olette niitä ruokkineet?

Muitakin hoito-ohjeita saa antaa, kaikki neuvot ovat tervetulleita.


Vilu

[pehis]

Haluaisin kysyä teiltä, jotka olette perhosia onnistuneesti kasvattaneet, minkä ikäisille poikasille olette alkaneet antaa ruokaa ja millä olette niitä ruokkineet?

Sitten kun poikaset lähtee uimaan, niin pikkuhiljaa aloittaa artemian syötön. Alussa aika varoen, kun poikaset ei vielä sitä paljoakaan syö ja ylijäänyt ruoka vaan pilaa veden.

Vedenvaihdot päivittäin. Itse laitoin poikasaltaaseen vaihtoveden n. puolet "pääaltaasta" ja puolet kraanasta. Pohja pitäisi saada puhtaaksi samalla syömättömästä ruuasta ja muusta moskasta. Ei välttämättä niin helppoa, kun poikaset meinaa "väkisin" imeytyä lappoletkuun, vaikka käyttäis ilmastimen letkua, mutta kyllä sen oppii kun aikansa harjottelee

__________________
Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi

[Vilu]

Selvä, yritellään näillä ohjeilla. Kiitoksia. Ruskuaispussi näyttää pienentyneen jo aika paljon, huomenna pitää ehkä jo ruokkia.

Vilu

[VetyVoima]

Mulla on pari kultaisia perhoskirjoahvenia. Naaraan vatsa on muuttumassa punaisempaan päin, mutta ei kovinkaan dramaattisesti. Onko kultaisesta värimuodosta kenelläkään kutukokemuksia? Katja H? Kuinka punaiseksi naaraan vatsa muuttuu ennen kutua? (Esim. verrattuna palettikalaan, ym..)

-Sale

Mun kalat ei osaa puhua. P*rkeleen valehteleva myyjä.

[KAri]

Vielä perhosista, mietinnässä perhosten hankinta itselleni. Fisut tulisivat (alussa) akvaan, jossa on myös nuoria (millin) poikasia. Perhoset kun ahven sukuun kuuluvat, niin pikkasen vaan peljättää, että syövät poikaset pois.
Mites on, onko perhoset "persoja" muille poikasille, eli kuinka suuri fisu keskikokoisen perhosen suuhun uppoaa?

Lauantainako kauppaan

-KAri-

[Mari Kurki]

Mites on, onko perhoset "persoja" muille poikasille, eli kuinka suuri fisu keskikokoisen perhosen suuhun uppoaa?

No kyllähän se taitaa niin olla, että melkein kala kuin kala syö
poikasia, jos on mahdollisuus ja jos suusta mahtuu.
Perhoskirjoahven ei tee tässä mitään poikkeusta, mutta noista millien
lapsista taitavat olla vaarassa lähinnä ne ihan vastasyntyneet.
Eri asia sitten on, että kannattaako pehmeän veden ja kovan veden lajeja
muuten laittaa samaan akvaan.

T: Mari

[der opa]

Laitetaan nyt tänne joukon jatkoksi myös omat löpinät perhosten kudettamisesta ja poikasten kasvattamisesta. Edellä olikin jo aika kattavasti perhosten hoidosta ja muutama hyvä linkki, mutta kerta kiellon päälle.

Itse hakkasin päätä seinään perhosten kanssa jonkin aikaa sitten. Useat ostamani parit sairastuivat parin viikon kuluttua hankkimisesta. Kun viimein sain ostettua kunnollisen parin ja pidettyä hoidon riittävän hyvänä alkoi kutujakin tulla.

Kalojen kutemaan saaminen on harvoin ongelma. Itselläni kalat kutivat vesiarvoilla pH 5-7,5 ja lämpö 25-30C, nitriitti ja nitraatti kuitenkin aina mahdollisimman vähäiset. Kutualustana olivat mm. pohjahiekka, akvaarion pohjalasi, suodattimen vaahtomuovipatruuna, kasvin lehdet, juurakot, jaavansammalmätäs, kukkaruukku ym. Kutuakvaarioiden sisustus on vaihdellut välillä täysin paljas - täysin umpeenkasvanut ja kaikkea siltä väliltä.

Kalat sai käytännössä kutukuntoon normaalilla pumppausruokintametodilla - eli pakasteruokaa pieninä annoksina niin monta kertaa päivässä kuin vain ehtii antaa ja kalat jaksavat syödä. Vedenvaihdot tietysti ruokintaan suhteutettuna.

Kuten monissa edellä olevissa viesteissäkin mainitaan, mäti homehtuu usein. Niin kävi tämänkin parin kohdalla kerta toisensa jälkeen. Kokeilin monenlaisia keinoja - erilaisia vesiarvoja, homeenestoaineita, turvetta, lämpötiloja ym, kunnes löysin reseptin joka ainakin silloin niillä kaloilla toimi hyvin.

Käytin kudettamiseen 40 ja 60 litran altaita, joissa ei ollut perhosparin lisäksi mitään muita kaloja. Käytännössä mistä tahansa kalasta kututankissa oli lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Jossain vaiheessa muut kalat häiritsivät kuitenkin kutemista tai mädin/poikasten hoitoa. Mikäli reviirikäyttäytymistä haluaa stimuloida ja saada kalojen hormonit hyrräämään, oli käytännössä parempi laittaa peili muutamaksi minuutiksi akvaarion lasia vasten. Kalat kyllä saivat riittävät kiksit pelkästä peilistä ja kudun käynnistyttyä peili oli helppo poistaa. Ensimmäisellä kerralla tankki oli täysin paljas yhtä kiveä lukuunottamatta, toisella kerralla se oli täysin sisustettu hiekkoineen ja kasveineen.

Parhaaksi keinoksi mädin homehtumisen estämiseksi toimi seuraava yhdistelmä:

- pH:n lasku hiljalleen apteekista ostetulla ja laimennetulla fosforihapolla arvoon 5-5,5 ennen kutua ja lämpö 26C. pH-arvon mittasin tippatestillä joten se ei välttämättä ole tarkka. Kuulostaa alhaiselta mutta toimi itselläni. Kannattaa kuitenkin aloittaa ylemmästä pH:sta ja laskea sitä tarvittaessa pikku hiljaa. Huom. ole varovainen ja huolellinen mikäli käytät happoa.

- Kekkilän lannoittamatonta turvetta sukkahousupussiin ja pussi akvaarioon. Värjää veden ruskeaksi.

- Homeenestoainetta akvaarioon ohjeen mukaan. Itselläni oli muistaakseni Tetran Fungistoppia yms silloin käsillä.

Tärkein em. keinoista oli mielestäni mutu-tuntumalla pH:n lasku. Muistakaan ei ainakaan haittaa ollut. Ensimmäisellä kerralla poistin emot kudun jälkeen ja laitoin ilmastinkiven mädin viereen. Toisella kerralla jätin emot akvaarioon. Molemmilla kerroilla munia oli noin 200 kpl ja kuoriutumisprosentti lähes 100%.

Poikasten lähtiessä uimaan ne EIVÄT pystyneet syömään vastakuoriutunutta artemiaa, vaan annoin teollista nestemäistä poikasravintoa ja kaurapuurossa kasvaneita mikromatoja. Nestemäinen ruoka pilaa vettä, mikromadot toimivat huomattavasti paremmin. Muutaman päivän kuluttua poikaset pystyivät syömään artemiaa joten siirryin hiljalleen siihen (tai siis kalat siirtyivät). Pölymäisestä poikasruoasta ne eivät juuri välittäneet. Artemian jälkeen poikaset saivat kasvettuaan erilaisia pienikokoisia pakasteruokia. Aina siirryttäessä suurempaan ravintoon pienimmät poikaset tahtoivat väkisin kuolla. Poikaset kannattaa ruokkia mahdollisuuksien mukaan useita kertoja päivässä ja aina ottaa illalla lapolla pohjalta ylimääräinen ruoka ja muu skeida pois. Samalla vettä tulee vaihdettua esim. 1/4 joka päivä. Vähensin hapon käyttöä asteittain (taas tahatonta komiikkaa?) ja nostin siten pH:n hiljalleen parin ensimmäisen viikon aikana kohti seitsemää.

Päivittäisillä 1/4 vedenvaihdoilla (myöhemmin isompaa tankkiin siirrettäessä harvemmin) ja säännöllisellä ruokinnalla kahdesta poikueesta kasvoi aikuiseksi noin 140+140 kalaa arviolta 200+200 mätimunasta. Mitään eroa kahden poikueen kasvussa en huomannut, toinen oli siis kasvatettu ilman vanhempia. Poikaset aloittivat itse kutemisen tasan kahden kuukauden ikäisinä, aika nopea aikuistuminen lajilla siis.