Taistelukalan hoito-ohjeita?

[Susanna]

Millaisissa oloissa taistelukala viihtyy?
Sen lisäksi, että vain yksi uros altaaseen ja lämmin, tasalämpöinen vesi (kuinka lämmin?).
Käyvätkö platyt, kiilakyljet ja partaimumonnit samaan akvaarioon?

Eiköhän kirjastostakin löydy tietoa, mutta joitain
pääasioita haluaisin tietää, että tiedän harkitsenko edes
niiden hankkimista. Jostain kuulin, että olisivat aika
vaativia, enkä aloittelijana viitsisi tuoda niitä kotiini kuolemaan.

[Pizku]

Netistä poimittua (http://www.hut.fi/~lsarakon/lajit/taistelu.html)

Eräs tunnetuimmista akvaariokaloista. Trooppisen Kaakkois-Aasian riisipeltojen ja ojien asukki. Varsinkin uros puolustaa luonnossakin erittäin aggressiivisesti reviiriään, ja tämän takia lajia on jo kauan kaytetty kotiseudullaan kalatappeluissa, kuten nimestäkin voi päätellä. Nykyinen huntueväinen akvaariokanta on saanut alkunsa näistä tappelijoista.

Koko: 5 cm

Vaatimukset: pH 6.0-8.0, lämpötila 25-30 astetta. Veden kovuus ei ole olennainen, mutta mieluiten alle 25 dH. Taistelukala pysyy hengissä jopa parin litran maljassakin, mutta viihtyy huomattavasti paremmin isommassa (väh. 20 l) akvaariossa, jossa on runsaasti kasveja.

Ruokinta: Kaikkiruokainen. Hiutaleet, pienet elävät tai pakastetut eläimet. Ei syö pohjalta.

Soveltuvuus: Ei voi pitää yhdessä aggressiivisten tai eviä näykkivien kalojen kanssa. Kahta koirasta ei voi pitää samassa akvaariossa, eikä pienessä akvaariossa kannata pitää edes koirasta ja naarasta.

Sukupuolierot: Koiras isoeväisempi ja värikkäämpi.

Lisääntyminen: Aika helppoa kotioloissakin. Koiras rakentaa pintakasvien sekaan kelluvan vaahtopesän, jonne pariskunta kutee. Kututapahtuma on usein hyvin aggressiivinen, ja evät voivat repeillä. Pariskuntaa on valvottava ja pahempien vammojen ilmaantuessa kalat on heti erotettava. Naaras poistetaan kudun jälkeen, koiras muutaman päivän päästä. Hyvin pienet poikaset syövät aluksi likoeläimiä ja ovat herkkiä ilman lämpötilan vaihtelulle. Kaikki kaupoista saatavat taistelukalat ovat viljeltyjä.


Riittääkö?



-----------
Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.

[millia]

Jostain kuulin, että olisivat aika
vaativia, enkä aloittelijana viitsisi tuoda niitä kotiini kuolemaan.

Ei pidä paikkaansa, helppojahan ne ovat. Lyhyt ikäisiä tosin.
Tämä ei ole varmaa tietoa, mutta luulen että ulkomailta tulleet kalat ovat suolavedessä kasvatettuja (amerikkalaiset ainakin varmuudella harrastavat suolalitkuja), joten kun sellaisessa marinadissa kasvaneen kalan laittaa makeaan veteen, saa se hetkessä ylleen kaiken maailman homeet ym. Eli kannattaa kysyä kotimaista perää olevia sinttejä.

[iekku]

Ei syö pohjalta.

Oma taistoni syö pohjalta, ja tykkää hirveästi mm. herneistä.

Uskaltaisikohan 450 litraiseen muuten ottaa taistolle tyttökaverin? Melko rauhalliselta äijältä on vaikuttanut, mitä nyt aluksi huulirihmoille pullisteli. Ja kai tuo aika vanhakin alkaa jo olla.

Viha on lyhytaikaista mielipuolisuutta.

[Liisa S]

Susanna:
Taisto on mahdottoman helppo kala ja tulee toimeen kaikkien nykyisten kalojesi kanssa. Mutta sinulla on sekä happaman että emäksisen veden kaloja kalastossasi. Onhan vetesi varmasti molemmille sopivaa? Platy on tässä se ratkaiseva tekijä eli muut tulevat toimeen platyvedessä, platy taas ei tyypillisessä perusvedessä. Ja se ei ole "partaimumonni" vaan partamonni. Ilman imua.

millia:
Taistoja ei kasvateta suolavedessä. Synnyttäviä kylläkin. Toisten lähteiden mukaan labyrinttikalat eivät edes kestä suolanlisäystä, mutta koska jenkit lykkäävät akvaarioihinsa suolaa (ja värjättyä soraa ja muovikasveja ja bloody parrotteja ja muuta roskaa) ja taistot silti elävät, laji luultavasti selviää lievästi suolaisessakin vedessä ongelmitta.

Eeva:
Miksei uskaltaisi? Ellei kyseessä ole aivan raivohullu kaveri, se pärjää ongelmitta yhdenkin naaraan kanssa. Tai sitten voit ottaa muutaman naaraan. Tuonkokoisessa luultavasti menisi jopa kaksi koirastakin, mutta ehkä ei kannata silti kokeilla. Mulla oli 300-litraisessa pitkään hyvin sopuisa pariskunta.

[millia]

Taistoja ei kasvateta suolavedessä. Synnyttäviä kylläkin. Toisten lähteiden mukaan labyrinttikalat eivät edes kestä suolanlisäystä, mutta koska jenkit lykkäävät akvaarioihinsa suolaa (ja värjättyä soraa ja muovikasveja ja bloody parrotteja ja muuta roskaa) ja taistot silti elävät, laji luultavasti selviää lievästi suolaisessakin vedessä ongelmitta.

Mä olen ollut tässä noin vuoden listservin Betta listalla ja yahoon Betta kerhoissa. Niistä olen lukenut tästä suolajupakasta. Siellä kokeneet kasvattajat suosittelevat kasvattamaan poikueet suolavedessä (luulisin että ovat kokeneita, koska mielipidemittauksissa ovat ilmottaneet omistavansa palttiarallaa parikymmentä aikuista taistelukalaa). Sieltä olen ton homejutunkin tempassut. Pari kertaa tullut homeenhoitosuosituksina suola plus 100 muuta lääkettä.

Nyt en onnistunut sitä kuvaa tänne tempaisemaan, mutta katsokaa kaikki yahoon Betta klubista, osiosta "Photos", kohta "0 Veiltail males", kuva nimeltä "yankee doodle beta". Siinä on meillä vielä vähän "oppimista".
Klubiin löydät tällä linkillä

http://clubs.yahoo.com/clubs/bettasplendens

[Susanna]

Kiitos vastauksista, ehdinkin jo löytää samoja tietoja netistä. Pariskunta on nyt hankittu, koiras otti heti oman paikkansa pitämällä tiukkailmeisen puhuttelun niille, jotka eivät ehkä heti huomanneet uutta asukkia. Ei se ketään näytä kiusaavan, ei naarastakaan, joka kuitenkin jostain syystä piileksii kerrassaan taitavasti. Niin taitavasti, että ehdin jo epäillä omaa järjenjuoksuani, että ehkä en nähnytkään sitä uiskentelemassa altaassa, vaan olen heittänyt sen roskiin kuljetuspussien mukana.

Sieltä se suodattimen takaa kuitenkin välillä käy uimassa mutkan, mutta palaa aika pian turvapaikkaansa. Akvaarioni (128l) on aika uusi, kasveja on useita ja ovat ihan hyväkuntoisia, mutta ei niiden voi sanoa vielä erityisemmin rehottavan. Piäisiköhän tässä seuraavaksi
1. odotella, että naaras tottuu uuteen kotiinsa ja rohkaistuu?
2. hankkia isompia kasveja, ettei tule piilopaikoista uupelo?
3. hankkia toinen naaras jakamaan koiraan huomio?

Ai niin, ja kyllä se on partaimumonni, imun kanssa.
Tai sitten eläinkauppa ja painotuotteet ovat väärässä.
Ehkäpä molemmat nimet ovat käytössä?

[millia]

Piäisiköhän tässä seuraavaksi
1. odotella, että naaras tottuu uuteen kotiinsa ja rohkaistuu?
2. hankkia isompia kasveja, ettei tule piilopaikoista uupelo?
3. hankkia toinen naaras jakamaan koiraan huomio?

Jos naaraalla ei nyt ole hätää, se ei tarkoita että niin olisi myös silloin kun koiras rakentaa kuplapesän. Äijät ovat raivohulluimmillaan juuri silloin, ovat niin reteitä rakennelmastaan. Seuraa tilannetta ja jos akvaariossa mennään vielä parin päivänkin päästä pitkin laseja, niin hommaa lisää piiloja. Kivikasa on hyvä, sellainen luolarakennelma ja toinen taistonaaraiden suosiossa oleva on punamelalehti. Mimmit naamioituu tosi loistavasti niiden varsien lomaan.

Eli jos tulee ongelmia -toinen naaras, melalehtiä ja kivikasa.

[Liisa S]

Susanna: kannattanee hankkia toinenkin naaras, jos tämä yksi ei saa tulla pois suodattimen takaa. Ja runsaasti pinnan tuntumassa lojuvia kasveja, esim. pitkäjuurisia kelluskasveja tai jotain karvalehden tapaista, joka kelluu lähellä pintaa.

Ja kyllä kauppiaasi on väärässä ja käyttämäsi kirjat nimistön osalta vanhentuneita. Se on ollut partamonni jo vuosikausia, ei enää "partaimumonni". Kun partamonneja on kymmeniä lajeja ja kun lajinimen ei pitäisi olla yli kolmiosainen yhdyssana, niin sen en kannata olla partaimumonni. Nyt voidaan noita kolmiosaisia muodostaa mukavammi eri lajeille: konnapartamonni, sokkelopartamonni, helmipartamonni (joka ei itse asiassa ole tällä hetkellä lajinimi vaan pienen lajiryhmän yhteinen nimi).

[Susanna]

Tyttö on nyt ilman mitään toimenpiteitä reipastunut huomattavasti ja uiskentelee rohkeasti missä haluaa, ruokakin maistuu. Eli kaipa se alkuajan piileskely olikin vain uuteen elinympäristöön ja veteen totuttelemista. Vaikka kyllä se urosta selvästi välttelee, joten taidanpa kehitellä sille muutamia piiloja seuraavan vedenvaihdon yhteydessä. Kiitos vinkeistä. Näyttävät muutenkin tykkäävän ahtaista paikoista. Ovat kyllä tosi mielenkiintoisia seurattavia, uros varsinkin on huvittava, kun sillä on tapana mennä tuijottamaan monneja ihan läheltä silmiin.

[millia]

Ovat kyllä tosi mielenkiintoisia seurattavia, uros varsinkin on huvittava, kun sillä on tapana mennä tuijottamaan monneja ihan läheltä silmiin.

Taistelukalat on kyllä siitä jänniä, kun ne laittaa uuteen ympäristöön, niin paikka on tutkittava millimetrin tarkkuudella. Samoin kaikki kumppanit tarkistettava, josko niistä olisi tappelukavereiksi. Välillä voi kai mennä pullistelemaan omalle heijastukselle ja sen jälkeen menettämään hermojaan, kun suodattimen ulostuloaukkoa ei pääse lähemmin tutkimaan.

Luulen, ettei naaraallasi ole hädän päivää. Fiksuna likkana se kyllä tietää, milloin äijää pitää paeta ja onnistuukin siinä lyhyemmillä evillään. Tarkkaile kuitenkin evien kuntoa. Jos niihin ilmaantuu repeämiä, paloja puuttuu tai niskasta on irrotettu suomuja, on aika mennä hommaamaan toinen naaras.

p.s. älä järjestä akvaarioosi liian ahdasta luolaa tms. taistelukalat voivat jumittaa itsensä sellaiseen, kun pöljät eivät aina tiedä omia rajojaan.

[Susanna]

Sopeuduttu on kaikin puolin mukavasti, mutta seuraavaksi sain huolestua koiraasta, jota muutaman päivä kotiuttamisen jälkeen alkoi evärutto vaivata. Evä oli mahan alapuolelta osin katkeillut ja haurastunut. Eläinkaupan myyja päätyi samaan diagnoosiin ja lääkekuuri on menossa. Myyjä neuvoi nostamaan kalan haavilla lähelle pintaa ja tiputtamaan tipan suoraan vaurioituneeseen kohtaan. Neuvo osoittautui melko lailla tarpeettomaksi taiston herpaantumattoman uteliaisuuden ansiosta. Kun lääkettä tiputtaa veteen, se nousee ihan piripintaan katsomaan mitä täällä TAPAHTUU?! Tekee näin ollen täsmähoidon aika helpoksi.

Ruoka kuitenkin maistuu ja muutenkin näyttää virkeältä, joten eiköhän se siitä. Kokeilin muuten tarjota hernettäkin, en nähnyt sen sitä kyllä syövän, mutta leuhkana se sitä kanniskeli ja heitteli ympäriinsä, yritti selvästi tehdä muut kateellisiksi. Kerran tarjosin suoraan pakkauksesta toukkia herkkuhyytelössä johon se iski kiinni semmoisella voimalla, että tuli mieleen, ettenpä haluaisi sormenpääni olevan sillä paikalla.. Kun se käsi sinne akvaarioon täytyy kuitenkin aika ajoin työntää, niin ajattelin kysyä onko kenellekään käynyt niin, että taistelija olisi hyökännyt käteen? Tuskin se nyt suurta vahinkoa saisi pikkuruisella suullaan aikaan, mutta kuitenkin... ajattelin ainakin lohen perkuun jälkeen pitää näppini erossa. Nimimerkillä "Bite the hand that feeds?!"

[millia]

.. Kun se käsi sinne akvaarioon täytyy kuitenkin aika ajoin työntää, niin ajattelin kysyä onko kenellekään käynyt niin, että taistelija olisi hyökännyt käteen? Tuskin se nyt suurta vahinkoa saisi pikkuruisella suullaan aikaan, mutta kuitenkin... ajattelin ainakin lohen perkuun jälkeen pitää näppini erossa. Nimimerkillä "Bite the hand that feeds?!"

Kerran nappas äijä kiinni. Se oli sellainen super-hyper-ultra-raivohullu kaveri, vähän liian aktiivinen niin pieneks kalaks. No, kerran kun putsasin sen yksiön pohjaa, en huomannut että äijä väijyi pusikossa, se varmaan vähän pelästy kun riuhdoin lappoa irti punamelalehdesä ja hyökkäs. Auts!
Ei se saanut aikaseksi edes punotusta, mutta kyllä kihelmöi vähän aikaa.

[Susanna]

Lueskelin noita viestejä ja yhdessä mainittiin, että taistelukala on lyhytikäinen. Mikä olis semmoinen keskiarvoikä? Sitten niistä piilopaikoista: näin yhdessä akvaariossa pienen saviruukun puolikkaan (semmoinen terrakotan värinen, tiedätte varmaan). Ajattelin, että siitähän sais hyvän luolan, jos vielä sais sen "päällystettyä" jollain sammaltyyppisellä kasvustolla. Mutta onkohan se ihan käyttökelpoista tavaraa vai voisko siitä liueta jotain veteen? Ainakin siinä kyseisessä akvaariossa oli ihan eläviä kaloja...

Pitääkin olla tarkkana kun akvaariota seuraavan kerran putsailee, ettei joudu hyökkäyksen kohteeksi. Sitä poikaa vaan on hankala pitää kaukana kun se haluaa aina seurata mitä puuhataan. Jospa se evien pörhistelyllä vähän varoittaisi etukäteen? Naaraalle se yrittää aina esitellä niitä. On ne kyllä hauskoja otuksia, ei olis kaloista uskonut. Musta on tullut jo lyhyessä ajassa oikea fani. Joskus kokemuksen kartuttua olis kiva kokeilla saisiko niillä poikasia aikaan.

[HelaKammo]

Lueskelin noita viestejä ja yhdessä mainittiin, että taistelukala on lyhytikäinen. Mikä olis semmoinen keskiarvoikä?

Muistan lukeneeni jostakin että alle kaksi vuotta. Omamme oli iso kokoinen jo tullessaan, ja kuoli vajaassa vuodessa. Varaudu siis siihen että ei elä kovin kauaa, me emme itse tienneet tuota lyhytikäisyyttä. Kirjat kun usein sanovat vaan rihmakalojen yleensä elävän 3-4 vuotta. Naaraat ovat ilmeisesti pidempi-ikäisiä.

Ajattelin, että siitähän sais hyvän luolan, jos vielä sais sen "päällystettyä" jollain sammaltyyppisellä kasvustolla.

Kokeile jaavansammalta, sidot pariksi viikokosi kiinni narulla, niin kiinnittyy. On varsin nopeaa kasvamaan.



HelaKammo

[iekku]

Taistelukalojen uteliaisuudesta: Imaisin äsken omani lappoputken läpi...Onneksi toisessa päässä oli sankko eikä viemäri. Selästä lähti rivi suomuja, saa nähdä miten käy..

Elämä on täynnä valintoja, enimmäkseen vääriä...

[fisufani]

Millaisissa oloissa taistelukala viihtyy?
Sen lisäksi, että vain yksi uros altaaseen ja lämmin, tasalämpöinen vesi (kuinka lämmin?).
Käyvätkö platyt, kiilakyljet ja partaimumonnit samaan akvaarioon?

Riippuu, kuinka iso akva sinulla on... Partikset tarttee ainakin 60 l. Kiilakyljet menee pienempään. Kuten Liisa S sanoikin jo, että veden pitäisi olla aika sopivaa kaikille...

Uskaltaisikohan 450 litraiseen muuten ottaa taistolle tyttökaverin? Melko rauhalliselta äijältä on vaikuttanut, mitä nyt aluksi huulirihmoille pullisteli. Ja kai tuo aika vanhakin alkaa jo olla.

Tottakai...



Fisufani

[Mari Kurki]

muutaman päivä kotiuttamisen jälkeen alkoi evärutto vaivata

Kauankos oli kulunut edellisestä vedenvaihdosta, ennenkuin kotiutit kalan?

T: Mari

[Susanna]

Enpä huomannut, että viestejä oli toisellakin sivulla. Nyt on aikaa kulunut niin paljon, etten muista, kuinka kauan edellisestä vedenvaihdosta oli. Mutta altaani on 128-litrainen, vaihdan osan vedestä n.2 vkon välein, kerran kuussa vaihdan enemmän ja imuroin pohjan ym. Ikäväkseni täytyy kertoa, että vaikka taistelijakoiraan evät paranivat ja olivat hyvän näköiset, tuli muita ongelmia. Kidukset olivat ihan mustat, en tiedä olivatko turvonneet mutta jotenkin selvästi esillä. Näytti vaikeuttavan hengitystä, kun piti niin usein käydä haukkaamassa happea. Loislääke ei auttanut, loppuajasta se vain makasi pohjalla, jolloin katsoin parhaaksi siirtää sen ajasta ikuisuuteen. .

Naaras on tämän jälkeen ollut varsinainen kuningatar. Hankin kaksi uutta kalaa (joista taidankin kirjoittaa uuden ihmettelyn, kun on vähän epäilyksiä..), joita se hätyytteli muutaman päivän, kunnes kai sai ne ymmärtämään, kuka täällä määrää. Aion hankkia uuden taistelijakoiraan, kunhan tulee sopiva tilaisuus. Haluaisin kyllä saada koko kalaston kerralla sellaiseksi, ettei sinne tarvi olla vähään aikaan lisäilemässä uusia kaloja, mutta se ei pikkukaupungissa tunnu onnistuvan, kun tarjonta on mitä on.

[millia]

Meillekin tuli toissa viikon lauantaina uusi taistelukala. Katselin Epilän Hallerissa, että ompas siinä taistelukalamimmillä vauhti päällä, lähemmin tarkasteltuna huomasinkin sitten, että tämä täti on kyllä setä. Ei muuta kuin sintti säkkiin (naaraan hinnalla) ja menoksi. Ensimmäiseksi pikku poju (mittaa n. 2-3 cm, evät vielä kasvamatta) kyyditti täysikasvuisia naaraitani ympäri akvaariota, pisti siis ämmät järjestykseen. Tiistaina töistä tultuani huomasin, että nyt on kyllä Doriksen evät vähän saaneet siipeensä ja ovat kumman supussa, vähän niin kuin sillä olisi kutupuuhat vaiheessa...no niin ne olivatkin, poju oli vikitellyt akvaarion suurimman ja äkäisimmän naaraan (pituutta mimmillä on jotakuinkin 6 cm). Oli muuten aika koomisen näköistä touhua!

[Susanna]

Minä taas hankin sitten uuden koiraan kun löysin hyvän värisen, kuvittelin jo mielessäni iloisia perhetapahtumia ja kauniita poikasia mutta mitä vielä! Pörhistely oli jo pussinkelluntavaiheessa aika näyttävää, kuitenkin molemminpuolista. Kun uusi kala päästettiin altaseen, oli tyttö se joka määräsi suunnan ja vauhdin. Aamupäivällä töistä tullessani kohtasi surullinen näky. Uusi taistelijakoiras kyyhötti paikallaan lyötynä, evät ihan riekaleina. Jälleen kerran oli armomurhan paikka. Mulla kun ei vielä ole toista akvaariota, mihin sen olisi voinut siirtää (hankintasuunnitelmissa on, joten ihan välttämättä kaipaa saarnoja siitä kuinka Ensiarvoisen Tärkeää on pitää kaloja ensin karanteenissa).

Olettekos ennen moisesta kuulleet? Kun koiras jahtaa, on naarailla sentään etunaan nopeus, mutta näin päin ei mitään toiveita? Tämän kokemuksen perusteella näyttää vahvasti siltä, että tytöstä tulee loppuelämäkseen kärttyinen vanhapiika. Ei oikein viitsi hankkia saman lajin edustajia, kun emäntä tuolla tavalla käyttäytyy. Jossakin on neuvottu erottamaan uudet taistelijat toisistaan lasilevyllä aluksi, ihmetyttää vain, että miten se vesi siellä sitten kiertää?

[Satu]

Kyllä meillä on taistoilla tiukka nokkimisjärjestys keskenään. Altaassa on aikuisia ja erikokoisia poikasia (koiraita ja naaraita). Muuta eroa en ole huomannut kuin, että voimakkain kala on The Boss ja muut sukupuoleen katsomatta tappelee keskenään. Pienimmät saa eniten turpaan ja suurimmat (ja kiukkuisimmat) vähiten.

Entinen The Boss oli suurikokoinen naaras, joka valitettavasti poistui tänään omine lupineen altaasta (peitinlasin kulmasta) ja uiskentelee nykyisin avarammilla ulapilla.

[Susanna]

Niin, haluttaisi kyllä hankkia enemmän taistelijoita, mutta edellinen kokemus kyllä arveluttaa, oli se sen verran pahan näköistä touhua. Ukkoparka olisi mitä todennäköisimmin kuollut saamiinsa vammoihin, eikä se elämänlaatu muutenkaan ole hääviä jos koko ajan pitää elää kauhun vallassa. Mietin sitä, että jos saisi samalla kertaa hommattua useamman, vaikka koiraan ja pari naarasta. Josko sitten olisi sellaista tasaisempaa nahinointia ja arvojärjestyksen etsintää? Epäilenpä vain, ettei tuo vanhapiika kovin hevillä luovu yksinvaltiudestaan ja sitä taas voi ehkä koiraan olla vaikea hyväksyä.

-----------------

Entinen The Boss oli suurikokoinen naaras

Nyt vasta huomasin tuon, että pomona on häärinyt naaras. Omanikin on melko iso, ihan koiraan kokoinen muuten, paitsi tietysti evät ovat lyhyemmät. Saisikohan siitä kuitenkin vielä seurapiirikelpoisen...? Enpä taida uskaltaa kokeilla, ennenkuin on toinen akvaario mihin tulokkaat voi siirtää turvaan jos emäntä alkaa taas riehumaan. Tai eläkööt se siellä vaikka yksinään, jos ei kerran seura kelpaa.

[millia]

Meillä on nykyään se iso naaras ottanut pomon paikan takaisin. Ilmeisesti uusi poju ei jaksanut koko aikaa sitä läksyttää, joten neito tuli siihen tulokseen että johtajan paikka on taas haussa. Mitään otteluita korkeimmasta pallista ei käyty ja molemmilla on akvaariossa oma pääty hallittavanaan, ruokailutilanteessa se on kuitenkin poju joka väistää.

Niin, kannattaisi varmaan sun hankkia pari naarasta lisää ennen kuin uutta koirasta. Saisi äkäpussi purkkaa kiukkuaan ensin niihin, ja ompahan enemmän kavereita ottamassa iskuja vastaan. Sitten kun on raivo vähän laantunut, harkita sitä koirasta. Onneksi taistelukalat eivät ole vielä tajunneet, että porukalla saisi kaverista hengen nopeammin, kaikki vaan ajattelevat omaa asemaansa.


Lopputulos on muuten uusien kalojen hankinnan jälkeen ihan sama kuin nyt. Näet akvaariossasi vain yhden vihaisen pikkukalan, loput on syvällä kasvien seassa piilossa.