Harmovampyyripleko (Leporacanthicus joselimai)

Lorditar · Viesti Kirjoittaja **Lorditar** » 00:00, 15.12.2001

Onko jollakulla kokemuksia ko. plekosta? Mielestäni se on kauneimpia otuksia mitä olen koskaan nähnyt. Itselläni on pantterivampyyri (L.heterodon), ovatko hoidoltaan/tavoiltaan/kooltaan samankaltaisia (eli kokemukseni mukaan; helppo, kiltti, eikä kasva liian isoksi)?
Onko jotain erityistä, mitä tästä kalasta pitäisi tietää? Myös jos tulivampyyrista (L.triactis) on tietoa/kokemusta, kertokaa!
Noniin, vampyyritietäjät, teitä tarvitaan!

Jani · Viesti Kirjoittaja **Jani** » 11:59, 15.12.2001

Mulla on Leporacanthicus triactis eli tulivampyyripleko 600 L altaassani. On tosi rauhallinen mutta ei myöskään jää kenenkään jalkoihin. Tulee myös aina ruuan haistessa esille ja on muutenkin vilkas kala. Se siinä on ihmeellistä että edes isopurjeplekoni (joka vihaa kultajuovaplekoani) ei käy vampyyrini kimppuun koskaan. Ei myöskään partikset eikä vanha äkäinen tähtipartamonnini.

Eli sosiaalinen kala on ja koko sillä on aikuisena n. 35 cm. Minun yksilöni on nyt noin 11 cm ja voi pulskasti.
Hinta tuolla tulivampyyrillä on keskimäärin 400-470 mk eli aika arvokkaasta kalasta on kyse. Lisäksi ilmeisesti tulivampyyrin ulkonäkö muuttuu vanhempana siten että evien ja pyrstön oranssi väritys katoaa ja vain evien paksuimpiin ruotoihin ja "rasvaevään" jää lajille tunnusomaiset oranssimustat "three beacon kuviot" Toki silloinkin kala on kaunis. minun yksilölläni evät ovat vielä
enimmäkseen oranssit ja pidän peukkuja ettei väri kokonaan häviä

Tuosta joselimaista voin sanoa senverran että se on pienenä kauniimpi koska sillä on ne evien valkoiset täplät vielä jäljellä. aikuisella yksilöllä ne täplät häviävät ja mustat ihopilkut pienenevät. Ulkonäkö siis muuttuu ja uros on aikuisena naarasta hienompi. Muuten varmaan kala on niinkuin muutkin vampyyriplekot, kooltaan ja vaatimuksiltaan. Tänne Ouluun tuli yksi yksilö muutama päivä sitten mutta se oli vielä pussissa eikä kauppias ollut määritellyt kalalle hintaa.

prboy · Viesti Kirjoittaja **prboy** » 12:14, 15.12.2001

Lorditar kirjoitti:Onko jollakulla kokemuksia ko. plekosta? Mielestäni se on kauneimpia otuksia mitä olen koskaan nähnyt. Itselläni on pantterivampyyri (L.heterodon), ovatko hoidoltaan/tavoiltaan/kooltaan samankaltaisia (eli kokemukseni mukaan; helppo, kiltti, eikä kasva liian isoksi)?
Onko jotain erityistä, mitä tästä kalasta pitäisi tietää? Myös jos tulivampyyrista (L.triactis) on tietoa/kokemusta, kertokaa!
Noniin, vampyyritietäjät, teitä tarvitaan!

Harmo on helpoimpia uusia plekoja. Sitähän on jo viljelty Saksassa. Lue viljelyselostus kotisivultani. Se on vampyyrien pieniä lajeja pantterin kanssa, kun taas helmi ja tuli ovat isoja. Näiden lisäksihän on olemassa suurehko joukko L-numerovampyyreja. Minullakin on tällä hetkellä helmea muistuttavat L 240 ja L 241.

Opetelkaa muuten käyttämään kotisivuani. Sen L-numeroluettelossa (löytyy osastosta Nimet nimellä L-numerot) on mm. mainittu paras tämänhetkinen käsitys kunkin "numero"kalan maksimikoosta.

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 23:17, 15.12.2001

Lorditar kirjoitti:Onko jollakulla kokemuksia ko. plekosta? Mielestäni se on kauneimpia otuksia mitä olen koskaan nähnyt. Itselläni on pantterivampyyri (L.heterodon), ovatko hoidoltaan/tavoiltaan/kooltaan samankaltaisia (eli kokemukseni mukaan; helppo, kiltti, eikä kasva liian isoksi)?
Onko jotain erityistä, mitä tästä kalasta pitäisi tietää? Myös jos tulivampyyrista (L.triactis) on tietoa/kokemusta, kertokaa!
Noniin, vampyyritietäjät, teitä tarvitaan!

Vampyyriplekot ovat mielenkiintoisia. Niillä on todella roimasti persoonallisuutta. Koskaan ei voi tietää miten vampyyriyksilö käyttäytyy, mutta joitakin yleisiä ominaisuuksia on, kuten niiden tapa liikkua. Kaikki näkemäni vampyyriplekot liikkuvat hauskasti pomppien evillään, paitsi silloin, kun liikkuvat nopeasti paikasta toiseen. Ovat aika rauhallisia niin kauan, kun kukaan ei tule niiden reitille tai uhkaa niiden pesäkoloa. Raivostunut vampyyri on yksi kovimpia tappelijoita plekoista. yleensä kyllä antaa toisen samankokoisen plekon olla muutaman sentin päässä, joskin saattaa joskus tehdä eleitä siihen suuntaan, että "suksi kuuseen".
Minun vampyyrini eivät paljon piittaa ruoka-ajoista. Syövät kotiloita aivan koska huvittaa, ja ruokahalua ei välttämättä riitä muuhun ruokaan, mutta sekin on nähty, että kaikki kuivamuonakin on ainakin joskus maistunut. Katkarapu ja pakasteherne on ehdotonta herkkua. Nämä minun vampyyrit ovat mallia helmi, joskin toinen saattaa olla joku muu helmivampyyrin näköinen laji, koska se on jäänyt varsin pienikokoiseksi (12cm).

prboy · Viesti Kirjoittaja **prboy** » 09:52, 16.12.2001

Jäppinen kirjoitti:Vampyyriplekot ovat mielenkiintoisia. Niillä on todella roimasti persoonallisuutta. Koskaan ei voi tietää miten vampyyriyksilö käyttäytyy, mutta joitakin yleisiä ominaisuuksia on, kuten niiden tapa liikkua. Kaikki näkemäni vampyyriplekot liikkuvat hauskasti pomppien evillään, paitsi silloin, kun liikkuvat nopeasti paikasta toiseen. Ovat aika rauhallisia niin kauan, kun kukaan ei tule niiden reitille tai uhkaa niiden pesäkoloa. Raivostunut vampyyri on yksi kovimpia tappelijoita plekoista. yleensä kyllä antaa toisen samankokoisen plekon olla muutaman sentin päässä, joskin saattaa joskus tehdä eleitä siihen suuntaan, että "suksi kuuseen".
Minun vampyyrini eivät paljon piittaa ruoka-ajoista. Syövät kotiloita aivan koska huvittaa, ja ruokahalua ei välttämättä riitä muuhun ruokaan, mutta sekin on nähty, että kaikki kuivamuonakin on ainakin joskus maistunut. Katkarapu ja pakasteherne on ehdotonta herkkua. Nämä minun vampyyrit ovat mallia helmi, joskin toinen saattaa olla joku muu helmivampyyrin näköinen laji, koska se on jäänyt varsin pienikokoiseksi (12cm).

Juu, noita helmivampyyreja on ilmeisesti lukuisia. Minullakin oli yksi kala liki kymmenen vuotta eikä päässyt kunnolla 10 senttimetriin. Ingo Seidel mainitseekin, että mm. helmivampyyriplekon tyyppisarjassa (eli yksilöissä, jotka mainitaan tieteellisen kuvauksen yhteydessä) on yksi muu kuin helmivampyyri.

Kaikki kokeilemani vampyyrit ovat olleet minulla kilttejä. Tosin en ole kasvattanutkaan yhtään isoa yksilöä. Harmo pääsi juuri lopultakin isompaan akvaarioon. Se on siellä ollut alusta saakka aivan näkyvästi esillä. Koska sille on ollut käytettävissä vain rajallinen määrä ja aika kovakuorisia sikarikotiloita, se on syönyt koko ajan kaikkea tarjottua ruokaa. Erinomaisen suositeltava kala. Jos poikkeatte Turussa, ostakaa mukaan!

Erikoinen piirre vampyyreilla on hiekan pöllyttely. Olen havainnut sen jokaisella yksilölla. Eli ne pystyvät eviään värisyttämällä heittämään hiekan tieltään. Aivan hienossa hiekassa ne luultavasti kaivautuisivat näkymättömiin. Tai ehkäpä ne etsivät tällä tavoin kotiloita, kukapa tietää? Eli vampyyriplekoakvaariossa tulee ehdottomasti olla hienoa hiekkaa (ja tietysti myös kotiloita)!

Jani · Viesti Kirjoittaja **Jani** » 10:01, 16.12.2001

prboy kirjoitti:Erikoinen piirre vampyyreilla on hiekan pöllyttely. Olen havainnut sen jokaisella yksilölla. Eli ne pystyvät eviään värisyttämällä heittämään hiekan tieltään. Aivan hienossa hiekassa ne luultavasti kaivautuisivat näkymättömiin. Tai ehkäpä ne etsivät tällä tavoin kotiloita, kukapa tietää? Eli vampyyriplekoakvaariossa tulee ehdottomasti olla hienoa hiekkaa (ja tietysti myös kotiloita)!

Mulla taas kultajuovapleko harrastaa säännöllisesti tuota hiekan pöllyttelyä edelläkuvatulla tavalla. Joskus se menee jopa jotain kantoa tai miekkakasvia vasten ja lennättää hiekkaa...ikäänkuin joku teinipoika joka auton jarrut pohjassa haluaa polttaa kumia heheh

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 14:47, 16.12.2001

prboy kirjoitti:Juu, noita helmivampyyreja on ilmeisesti lukuisia. Minullakin oli yksi kala liki kymmenen vuotta eikä päässyt kunnolla 10 senttimetriin. Ingo Seidel mainitseekin, että mm. helmivampyyriplekon tyyppisarjassa (eli yksilöissä, jotka mainitaan tieteellisen kuvauksen yhteydessä) on yksi muu kuin helmivampyyri.

Kaikki kokeilemani vampyyrit ovat olleet minulla kilttejä. Tosin en ole kasvattanutkaan yhtään isoa yksilöä. Harmo pääsi juuri lopultakin isompaan akvaarioon. Se on siellä ollut alusta saakka aivan näkyvästi esillä. Koska sille on ollut käytettävissä vain rajallinen määrä ja aika kovakuorisia sikarikotiloita, se on syönyt koko ajan kaikkea tarjottua ruokaa. Erinomaisen suositeltava kala. Jos poikkeatte Turussa, ostakaa mukaan!

Erikoinen piirre vampyyreilla on hiekan pöllyttely. Olen havainnut sen jokaisella yksilölla. Eli ne pystyvät eviään värisyttämällä heittämään hiekan tieltään. Aivan hienossa hiekassa ne luultavasti kaivautuisivat näkymättömiin. Tai ehkäpä ne etsivät tällä tavoin kotiloita, kukapa tietää? Eli vampyyriplekoakvaariossa tulee ehdottomasti olla hienoa hiekkaa (ja tietysti myös kotiloita)!

Juu, allekirjoitan tuon hiekan pöllyttelyn, joskin tuota isompaa en ole yllättänyt kuin kerran noissa puuhissa. Merkillistä miten se voi pysyä lähes paikallaan, vaikka evät vispaa hullunlailla.

Jani · Viesti Kirjoittaja **Jani** » 15:32, 16.12.2001

Jäppinen kirjoitti: Juu, allekirjoitan tuon hiekan pöllyttelyn, joskin tuota isompaa en ole yllättänyt kuin kerran noissa puuhissa. Merkillistä miten se voi pysyä lähes paikallaan, vaikka evät vispaa hullunlailla.

Taitaa siis viimeinkin olla sellainen kala kyseessä jolta ei puutu pakki eikä edes käsijarru

Varmaankin kala on kehittäny tekniikan missä evien vispaus suoritetaan siten että evien liikkeiden eri suunnat kumoavat toisensa ja kala pysyy näennäisesti paikallaan. Tosin näyttää myös siltä että kala ikäänkuin jarruttaa kyntämällä naamaansa hiekassa. Onkohan tuo ele sitten jotain rinnan röyhistelyä, pelottelua vai mitä lie...mene ja tiedä...

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 17:05, 16.12.2001

Jani kirjoitti:Taitaa siis viimeinkin olla sellainen kala kyseessä jolta ei puutu pakki eikä edes käsijarru

Varmaankin kala on kehittäny tekniikan missä evien vispaus suoritetaan siten että evien liikkeiden eri suunnat kumoavat toisensa ja kala pysyy näennäisesti paikallaan. Tosin näyttää myös siltä että kala ikäänkuin jarruttaa kyntämällä naamaansa hiekassa. Onkohan tuo ele sitten jotain rinnan röyhistelyä, pelottelua vai mitä lie...mene ja tiedä...

Ja kun nyt päästiin aiheeseen, niin pitääpä taas laittaa tämä linkki, jossa puheenaiheena olevan operaation näkee käytännössä
http://sivut.koti.soon.fi/samijokela/mujumuik.avi
Todistettavasti toimii ainakin Windows media player seiskalla.

Lorditar · Viesti Kirjoittaja **Lorditar** » 22:33, 22.12.2001

Oikein hienoa, olen siis löytänyt kalaryhmän, joka kiinnostaa minua ja on myös minun ulottuvillani.
Oma pantterini muuten myös pöllyttelee hiekkaa rintaeviensä kanssa (ei pyrstöllä heiluttaen kuten täpläplekoni). Se syö kaikkea tarjottua (katkarapupelletti ja erilaiset plekojen nappiruoat)hyvällä, suorastaan ilmiömäisellä ruokahalulla paitsi kesäkurpitsaa, mikä oli kyllä aivan odotettavissakin. On vilkkaasti esillä muulloinkin kuin ruoka-aikana, ei vihaa ketään, käyttäytyy pikemminkin välinpitämättömästi täplää ja isopurjetta kohtaan(isopurjeella ja täplällä kyllä keskenään on välillä jotain sanomista). Itseasiassa se jakaa pesäkolon täplän kanssa!
Eli taidanpa käydä ostamassa itselleni joululahjaksi harmovampyyrin. Tänä vuonna ainakin saan mieleisen joululahjan (vaikkakin vähän jälkijunassa)!

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 22:02, 23.12.2001

Lorditar kirjoitti:Oikein hienoa, olen siis löytänyt kalaryhmän, joka kiinnostaa minua ja on myös minun ulottuvillani.
Oma pantterini muuten myös pöllyttelee hiekkaa rintaeviensä kanssa (ei pyrstöllä heiluttaen kuten täpläplekoni). Se syö kaikkea tarjottua (katkarapupelletti ja erilaiset plekojen nappiruoat)hyvällä, suorastaan ilmiömäisellä ruokahalulla paitsi kesäkurpitsaa, mikä oli kyllä aivan odotettavissakin. On vilkkaasti esillä muulloinkin kuin ruoka-aikana, ei vihaa ketään, käyttäytyy pikemminkin välinpitämättömästi täplää ja isopurjetta kohtaan(isopurjeella ja täplällä kyllä keskenään on välillä jotain sanomista). Itseasiassa se jakaa pesäkolon täplän kanssa!
Eli taidanpa käydä ostamassa itselleni joululahjaksi harmovampyyrin. Tänä vuonna ainakin saan mieleisen joululahjan (vaikkakin vähän jälkijunassa)!

Omat kokemukset ovat antaneet ymmärtää, että nimenomaan hypostomukset ovat kaikista aggressiivisimpia reviirikaloja. Mangoplekoa ja helmivampyyriä on väitetty agressiivisiksi reviirin puolustajaksi, mutta minun ainoa hypostomukseni yrittää koko ajan vallata akvaarion omaksi reviirikseen. Edes 10 senttiä pitempi tummaleväpleko ei saa olla rauhassa. Tällä kyseisellä äkäpussilla on rintaevien ensimmäisten piikkien paksuus puoli senttiä, mikä kertoo varmasti jotakin sen voimavaroista.

prboy · Viesti Kirjoittaja **prboy** » 13:25, 24.12.2001

Jäppinen kirjoitti:Omat kokemukset ovat antaneet ymmärtää, että nimenomaan hypostomukset ovat kaikista aggressiivisimpia reviirikaloja. Mangoplekoa ja helmivampyyriä on väitetty agressiivisiksi reviirin puolustajaksi, mutta minun ainoa hypostomukseni yrittää koko ajan vallata akvaarion omaksi reviirikseen. Edes 10 senttiä pitempi tummaleväpleko ei saa olla rauhassa. Tällä kyseisellä äkäpussilla on rintaevien ensimmäisten piikkien paksuus puoli senttiä, mikä kertoo varmasti jotakin sen voimavaroista.

Äkäisyys on paitsi lajikohtainen, myös yksilökohtainen ominaisuus. Lisäksi se riippuu kovasti kalan käytössä olevasta tilasta. Isoissa suvuissa kuten Hypostomuksissa on varmasti lähtijöitä jokaiseen junaan. Esim. yksikään yli kymmenestä pitämästäni Hypostomus-lajista ei ole minulla osoittautunut kovin kiukkuiseksi.

Aivan uskomaton riidanhaastaja oli "liitoplekona" myyty L-235. Sellaista tappelupukaria minulla ei ole ollut toista. Se ei vain kamppaillut koloista muiden kanssa, vaan hyökkäsi hirveällä vauhdilla heti toisen plekon kimppuun sen havaittuaan.

PS.

Hauskaa Joulua kaikille monnifaneille.

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 18:01, 24.12.2001

prboy kirjoitti:Äkäisyys on paitsi lajikohtainen, myös yksilökohtainen ominaisuus. Lisäksi se riippuu kovasti kalan käytössä olevasta tilasta. Isoissa suvuissa kuten Hypostomuksissa on varmasti lähtijöitä jokaiseen junaan. Esim. yksikään yli kymmenestä pitämästäni Hypostomus-lajista ei ole minulla osoittautunut kovin kiukkuiseksi.

Aivan uskomaton riidanhaastaja oli "liitoplekona" myyty L-235. Sellaista tappelupukaria minulla ei ole ollut toista. Se ei vain kamppaillut koloista muiden kanssa, vaan hyökkäsi hirveällä vauhdilla heti toisen plekon kimppuun sen havaittuaan.

PS.

Hauskaa Joulua kaikille monnifaneille.

Totta, syyllistyin anteeksiantamattomaan yleistykseen. Tosin johtopäätöstäni pohjusti muistikuva jostakin lukemastani tekstistä, jossa kyseinen yleistys oli jossakin määrin tehty hypostomuksista.

Tämä minun tunnistamaton hypostomukseni on käytökseltään aika tavalla tuollainen, mitä kuvailit. Jos se näkee itsensä kokoisen tai suuremman plekon ihan missä vaan, niin se syöksyy kuin hävittäjä suoraan kohti ja puree päähän ja läimii evillä. Sen jälkeen se ui pakenevan kalan perässä niin kauan kunnes kadottaa sen näkyvistä. Sitä ei olisi mahdollista tässä akvaariossa pitää, ellei se itse piileskelisi suurimman osan ajasta kantojen alla. Kun se on itse piilossa, se ei näe muita plekoja, ja ne saavat olla rauhassa.

Hyvät joulut!

Lorditar · Viesti Kirjoittaja **Lorditar** » 04:01, 13.01.2002

Noniin, joulun välipäivinä muutti Hgin Akvaariokeskuksesta n. 6cm pitkä harmovampyyripleko minun hoiviini
Sitä ei ole kuin kerran näkynyt, mutta lienee tuo piilottelu vielä näin aikaisessa vaiheessa aivan normaalia
(tosin pantterivampyyrini piilotteli alle 4 päivää).
Eli kiitoksia paljon neuvoista!

prboy · Viesti Kirjoittaja **prboy** » 10:25, 13.01.2002

Lorditar kirjoitti:Noniin, joulun välipäivinä muutti Hgin Akvaariokeskuksesta n. 6cm pitkä harmovampyyripleko minun hoiviini
Sitä ei ole kuin kerran näkynyt, mutta lienee tuo piilottelu vielä näin aikaisessa vaiheessa aivan normaalia
(tosin pantterivampyyrini piilotteli alle 4 päivää).
Eli kiitoksia paljon neuvoista!

Olen aika varma, että myös harmostasi tulee rohkea. Minulla kyseisen lajin yksilö on tottumisvaiheen jälkeen ollut yksi kaikkein rohkeimpia ja jatkuvasti esilläolevia plekoja. Se puuhasteli jotain koko ajan täysi esillä partamonnien tapaan.

NesteHukka · Viesti Kirjoittaja **NesteHukka** » 14:00, 13.01.2002

prboy kirjoitti: Olen aika varma, että myös harmostasi tulee rohkea. Minulla kyseisen lajin yksilö on tottumisvaiheen jälkeen ollut yksi kaikkein rohkeimpia ja jatkuvasti esilläolevia plekoja. Se puuhasteli jotain koko ajan täysi esillä partamonnien tapaan.

Hmm, minulla partikset katoavat näkyvistä tietyn koon saavutettuaan. Suurimmasta partiksesta on suurinpiirtein aavistus, että se on siellä jossakin hengissä. Joskus näkee suuren partispyrstön villiä heiluntaa jostakin kannon takaa.
Helmivampyyreitä näkee yleensä roikkumassa jossakin kannossa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Toisella on sellaisia ihmeellisiä kausia, että se saattaa mennä pari viikkoa hullunlailla ympäri akvaariota ja kaivaa pohjasorat ylösalaisin koko etulasin matkalta. Sitten se saattaakin muutaman kuukauden vaan roikkua taas kannossa. Huvittavaa näiden vampyyriplekojen monimuotoiset "roikkumiset". Eilen katseltiin miten vampyyri on kiinnittänyt itsensä kannon seinään. Se oli ainoastaan vasemman vatsaevän ja oikean rintaevän avulla kiilautuneena. Heilui siinä sitten virtauksessa.

Onnea harmovampyyrillesi. Vampyyriplekot ovat mielenkiintoisia ja hauskoja plekoja.

Lorditar · Viesti Kirjoittaja **Lorditar** » 07:17, 27.04.2002

Pakko oli tänne vielä kommentoida tämän asian tiimoilta.
Tuli juuri täyteen 4kk siitä, kun harmovampyyri muutti nykyiseen
kämppäänsä. Siitä en ennen viime viikkoa nähnyt kuin n.1½ kertaa
puolikkaan pyrstön. Vielä vähän aikaa sitten olin siinä uskossa, että
pikkuinen on jo vainaa. Ei sitä näkynyt taskulampullakaan, ei tullut
pimeällä syömään survaria. Kaksi muuta pientä (vielä tunnistamatonta)
plekoa sen sijaan kotiutuivat yli 2kk sitten mallikkaasti alle kahteen
viikkoon.
Viime viikolla Mikko-setä toi minulle lahjoituksena kolumbiantetroja, ja
kuljetuspusseja lillutellessani ja sedän kanssa höpötellessäni akvaarion
edessä en voinut uskoa silmiäni.

Harmohan se siinä keimaili! Ja vielä puoli
tuntia Mikko-sedän lähdön jälkeenkin kiukutteli katkarapupelletille! Sen
jälkeen se on joka päivä enemmin tai vähemmin kotikantonsa suojissa
tullut esille. Kesti siis 4kk hänen kotiutumisensa. Tämän éntrancensa
jälkeen ei ole noita kahta aiemmin mainittua pikkuplekoa juurikaan
näkynyt. Tainnut harmo pistää keltanokat järjestykseen.

Nyt kun olen voinut vihdoin katsella harmon väritystä, olen kiinnittänyt
huomiota niihin valkoisiin läiskiin. Kala on n.6cm pitkä, mutta siltä puuttuu
jo selkäevän kärjestä se valkoinen läiskä. En minä valita, kaunis se on
silti.