Torstaina akvaarioni sitten otti ja hajosi. Naapuri oli tehnyt jotain remonttia, joka oli täristellyt kämppääni siihen malliin että ulkosuodattimen suihkuputki oli myöskin tärähtänyt ja roiskutti kotiin tullessa vettä akvaarion ulkopuolelle, erityisesti huonekalulevyiseen jalustaan. Hätätyhjennystä tehdessäni huomasin, että akvan pohjan saumat eivät olleet kestäneet alustan vääntyilyä, vaan olivat nekin alkaneet vuotaa. Vesivahinko kuitenkin jäi "vain" kolmeenkymmeneen litraan, ja kosteusmittaajan käynnin jälkeen se näyttää jääneen pienimmäksi ongelmaksi.
Akvaarion romahtaminen oli uhkana, joten vesi lähti altaasta ennätysvauhtia ja kalat joutuivat pikapikapikaa ämpäreihin. Koska tilani ovat pienet, "hengityskykyiset" monniset ja taistelukala saivat viettää yön ämpäreissä

, loput pääsivät kylpyammeeseen

jonne sain järjestettyä ulkosuodattimen pyörimään. Ja perään rutosti Aquasafea... Ja ei, en siinä hötäkässä ehtinyt edes kuurata ammetta kunnolla, ja lämmitinkin oli rikki, mutta yhtä kaikki jopa perhoskirjoahvenet ja katkarapu selvisivät aamuun asti. Sitten ne pääsivätkin kauppaan evakkoon, ja lopuille haettiin sieltä vara-akvaario. Luonnollisesti, näiden seikkailujen jälkeen sinne ei ollut enää juurikaan laittaa alkuperäistä vettä.
Tällä hetkellä tilanne on mitenkuten hallinnassa, kalat ovat kalpeita mutta kuitenkin eläviä. Pari asiaa kuitenkin huolestuttaa: ensinnäkin, monien kalojen kidukset punoittavat kylpyammeseikkailun jäljiltä, eivät tainneet tykätä hyvää sampoonjämistä...Parannuskeinoja? Toinen pelottava asia on nitriittipiikki, jonka muodostumista odotan kauhulla. Bactozymiä on laitettu altaaseen, mutta en ihan täysin luota sen ihmeitätekevään vaikutukseen. Ja kolmanneksi pelkään etteivät kasvit oikein viihdy vara-altaani pinnalla kellumassa kuukautta (hiekkaa altaassa on vain pari senttiä, eivätkä esim. miekkakasvit pysy siinä alkuunkaan).