Hauskoja kalajuttuja!
Valvoja: Moderaattorit
-
- Aasian kirjeenvaihtaja
- Viestit: 840
- Liittynyt: 11:39, 08.08.2002
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki
Hauskoja kalajuttuja!
Kertokaahan kalatarinoita: mukavia, mieleenpainuneita hetkiä harrastuksenne taipaleelta!
Tässä minulla yksi:
Roiskuttajatetrojen huippuhetki
Jo muinaisina aikoina, viime vuosituhannella (1980-luvulla), Helsingin Akvaarioseuran muutamat aktiivset jäsenet kävivät keväisin lammikkoretkillä, pyydystelemässä eläviä "öttiäisiä" kalan ruoaksi.
Minäkin oli kerran mukana noilla reissuilla ja menimme muutaman harrastajan kanssa, jossain Helsingin lähistöllä olevalle pikkulammelle (kalaton). Paljon sieltä tulikin erilaisia pikkuotuksia: vesikirppuja, sulkasääsken toukkia, vesisiiroja, sukeltajantoukkia, korennontoukkia, kotiloita ja muita sellaisia. Suurimman osan niistä pakastin ja todella herkkua olivatkin mm. silloisille lehtikaloilleni.
Mielenkiinnon vuoksi laitoin pienen osa tätä lammikon eliöstöä pieneen, 25-litraiseen akvaariooni, jonka peitin hyttysverkolla. Siitä seurasikin kiintoisaa seurattavaa pitkäksi ajaksi.
Muunmuassa sulkasääsken toukat koteloituivat ja kuoriutuvat aikuisiksi. Aikuinen sulkasääski elää vain lisääntyäkseen, eikä syö mitään. Ne tekivätkin tehtävänsä ja niin minulla oli pian uusi sukupolvi sulkasääsken toukkia akvaariossani. Korennontoukat osoittautuivat erinomaisiksi levänsyöjiksi. Niitä oli kolme ja ne putsasivat koko akvaarion hyvin nopeasti.Siirat puolestaan käyytivät ravinnokseen kuolleita ja hajoavia lehtiä, joita laitoin akvaarion pohjalle.
Siellä oli myös muutama vesiperhosen toukka, jotka naamioivat itsensä kaikella mahdollisella, mitä akvaariosta löytyi. Nämäkin toukat kokivat täydellisen muodonvaihdoksen ja niistä tuli lentäviä hyönteisiä.
Samaan aikaan toisaalla, toisessa, varsinaisessa kala-akvaariossani (250 litraa)oli minulla muunmuassa kymmenen roiskuttajatetraa (Copella arnoldi), jotka olivat varsin viehättäviä ja vilkkaita tetrakaloja.
Kun nämä vesiperhoset kuoriutuivat koteloistaan päätin antaa ne ruoaksi näille roiskuttajatetroille. Tuumasta toimeen ja päästin ne tähän akvaarioon. Vedenpinnan ja kannen välissä oli jonkin verran tilaa niille jopa lennellä ja sekös riehaannutti täysin nämä roiskuttajatetrat. Ne kiisivät hullun kiilto silmissään ja hiillittömällä kiihkolla näiden vesiperhosten kintereillä.
Lopulta ne intoutuivat hyppimään niiden perään niin, että kansilasit kolisivat.
Viimein niiden hurja hurmos palkittiin ja jokainen vesiperhonen joutui näiden kalojen kitoihin.
Olin itsekin aivan innoissani sekä toisaalta onnellinen että pystyin tarjomaan jotain tällaista näille roiskuttajatetroille.
Nämä vesiperhoset saivat niissä pedon irti ja näin jokaisen niiden ilmeessä (jos näin voisi kaloista sanoa) jotain ainutlaatuista ja alkukantaista kiihkoa.
Tässä minulla yksi:
Roiskuttajatetrojen huippuhetki
Jo muinaisina aikoina, viime vuosituhannella (1980-luvulla), Helsingin Akvaarioseuran muutamat aktiivset jäsenet kävivät keväisin lammikkoretkillä, pyydystelemässä eläviä "öttiäisiä" kalan ruoaksi.
Minäkin oli kerran mukana noilla reissuilla ja menimme muutaman harrastajan kanssa, jossain Helsingin lähistöllä olevalle pikkulammelle (kalaton). Paljon sieltä tulikin erilaisia pikkuotuksia: vesikirppuja, sulkasääsken toukkia, vesisiiroja, sukeltajantoukkia, korennontoukkia, kotiloita ja muita sellaisia. Suurimman osan niistä pakastin ja todella herkkua olivatkin mm. silloisille lehtikaloilleni.
Mielenkiinnon vuoksi laitoin pienen osa tätä lammikon eliöstöä pieneen, 25-litraiseen akvaariooni, jonka peitin hyttysverkolla. Siitä seurasikin kiintoisaa seurattavaa pitkäksi ajaksi.
Muunmuassa sulkasääsken toukat koteloituivat ja kuoriutuvat aikuisiksi. Aikuinen sulkasääski elää vain lisääntyäkseen, eikä syö mitään. Ne tekivätkin tehtävänsä ja niin minulla oli pian uusi sukupolvi sulkasääsken toukkia akvaariossani. Korennontoukat osoittautuivat erinomaisiksi levänsyöjiksi. Niitä oli kolme ja ne putsasivat koko akvaarion hyvin nopeasti.Siirat puolestaan käyytivät ravinnokseen kuolleita ja hajoavia lehtiä, joita laitoin akvaarion pohjalle.
Siellä oli myös muutama vesiperhosen toukka, jotka naamioivat itsensä kaikella mahdollisella, mitä akvaariosta löytyi. Nämäkin toukat kokivat täydellisen muodonvaihdoksen ja niistä tuli lentäviä hyönteisiä.
Samaan aikaan toisaalla, toisessa, varsinaisessa kala-akvaariossani (250 litraa)oli minulla muunmuassa kymmenen roiskuttajatetraa (Copella arnoldi), jotka olivat varsin viehättäviä ja vilkkaita tetrakaloja.
Kun nämä vesiperhoset kuoriutuivat koteloistaan päätin antaa ne ruoaksi näille roiskuttajatetroille. Tuumasta toimeen ja päästin ne tähän akvaarioon. Vedenpinnan ja kannen välissä oli jonkin verran tilaa niille jopa lennellä ja sekös riehaannutti täysin nämä roiskuttajatetrat. Ne kiisivät hullun kiilto silmissään ja hiillittömällä kiihkolla näiden vesiperhosten kintereillä.
Lopulta ne intoutuivat hyppimään niiden perään niin, että kansilasit kolisivat.
Viimein niiden hurja hurmos palkittiin ja jokainen vesiperhonen joutui näiden kalojen kitoihin.
Olin itsekin aivan innoissani sekä toisaalta onnellinen että pystyin tarjomaan jotain tällaista näille roiskuttajatetroille.
Nämä vesiperhoset saivat niissä pedon irti ja näin jokaisen niiden ilmeessä (jos näin voisi kaloista sanoa) jotain ainutlaatuista ja alkukantaista kiihkoa.
Viimeksi muokannut aquaristo, 08:54, 27.11.2002. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
http://www.sunpoint.net/~ansus/sattumia.htm
Tuolta löytyisi pari mielenkiintoista tapausta akvaarioharrastuksen varrelta..
Tuolta löytyisi pari mielenkiintoista tapausta akvaarioharrastuksen varrelta..

"It's an addiction and it can't be fixed"
-
- Katalysaattori
- Viestit: 4264
- Liittynyt: 09:49, 30.05.2002
- Akvaarioseurat: HAF, HAS, SMAS, ja Ciklidistit
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Tämä ei liity kaloihin, mutta tapahtui siivotessani akvaariota.
Asuin vielä vanhempieni luona ja oli akvaariosiivouksen aika. 128 -litraista tyhjensin perinteisesti lapolla ja sangolla, josta kaadoin vedet vessaan. Siinä puuhastellessani hurahdin kaatamaan vedet oikein "voimalla" pyttyyn, jolloin kuului hauska slurpsahtava ääni (joo, mulla on aina ollut hassuja harrastuksia...
). Siinä kaataessani yht'äkkiä jotain ilmestyi pyttyyn!! Eikä se varmasti tullut ämpäristä. Kyykin pöntön viereen kurkkimaan mikä siellä kummittelee. Siellä oli äitini rakas ikivanha Kalevalan rintakoru!
Tietenkin kaivoin korun vessasta ja esittelin sen äidille. Ja mikä ilohuuto!! Hän oli kuulemma monta kuukautta aikaisemmin vetänyt vessaa ja rintakoru oli pudonnut samalla sinne ja huuhtoutunut pois. Ja hän oli ollut murheen murtama pitkän aikaa. Tosin minä en ollut kuullut asiasta, oli varmaan liian noloa
En tiedä miten vessat toimii, mutta koru oli jotenkin keikkunut vessan perukoilla koko ajan ja sitten huuhtoutunut takaisin kaataessani "slurpsis-vettä" pyttyyn. Hyvin hyvin perusteellisen pesun jälkeen äitini sai siis korunsa takaisin
Kaikenlaista hyvää on tuo akvaarioharrastus tuonutkin mukanaan!
Asuin vielä vanhempieni luona ja oli akvaariosiivouksen aika. 128 -litraista tyhjensin perinteisesti lapolla ja sangolla, josta kaadoin vedet vessaan. Siinä puuhastellessani hurahdin kaatamaan vedet oikein "voimalla" pyttyyn, jolloin kuului hauska slurpsahtava ääni (joo, mulla on aina ollut hassuja harrastuksia...

Tietenkin kaivoin korun vessasta ja esittelin sen äidille. Ja mikä ilohuuto!! Hän oli kuulemma monta kuukautta aikaisemmin vetänyt vessaa ja rintakoru oli pudonnut samalla sinne ja huuhtoutunut pois. Ja hän oli ollut murheen murtama pitkän aikaa. Tosin minä en ollut kuullut asiasta, oli varmaan liian noloa
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)

Koralli- ja kasvinisti. Minkäs sille voi.
-
- Junior Member
- Viestit: 121
- Liittynyt: 12:35, 17.10.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Luumäki
- Viesti:
Eeh...
Nyt tulee varmaan lynkkaus, kun uskaltaudun tämän jutun kirjoittamaan. Se ei varsinaisesti liity niinkään kalojen hoitamiseen kuin niiden pyydystämiseen - pilkkimällä.
Eli tähän ikään mennessä minulle on ehtinyt kertyä yksi ainoa kokemus pilkkimisestä. Eikä sen perusteella muita varmaan tulekaan. Isäni on innokas kalamies, ja sai yllättävän inspiraation viedä minut ja sisareni päiväksi järven jäälle istumaan. Surkeana ja palellen katsoin, kun molemmat seuralaiseni nykivät kalaa tasaiseen tahtiin ylös mökkijärvestämme - järvi on pieni, mutta syvin kohta on siinä 17 m luokkaa, vesi on kirkasta ja tulee pohjan lähteistä. Geeniperimä on ilmeisesti tehnyt kohdallani hyppäyksen ja siirtynyt suoraan sisareni käsiin. Hänellä täyttyi kontti hyvää vauhtia.
Aina välillä luulin tunteneeni nykäyksen, mutta siiman jatkona ei killunut minkään valtakunnan sinttiä, kun kiskoin (mikäs se nyt pilkkiessä olikaan) vieheen/syötin/pilkin avannosta. Sitten - pilkkini tarttui johonkin tosi lujaa kiinni. Siinä vaiheessa nyreissäni huusin isän paikalle ja valitin, että nyt se mokoma on jäänyt jo pohjaan jumiin...
Isä lähti juoksemaan avannolleni. Siinä vaiheessa, kun hän hengästyneenä ehti luokseni, siimani vapautui. Hän katsoi minua kohtalaisen huvittuneena ja kysyi, tuliko minulle mieleen, että ollaan keskellä järven selkää ja alla vettä se 17 metriä. Tuskin siellä alla ihan äkkiä on mitään, mihin pilkki jää kiinni - muuta kuin kaloja. Hölmistyneenä tästä vaihtoehdosta en osannut muuta kuin tuijottaa vuoronperään isää ja avantoa.
Että se kala jäi saamatta. Mutta voihan sitä kuvitella, millainen se olisi voinut olla.
Eli tähän ikään mennessä minulle on ehtinyt kertyä yksi ainoa kokemus pilkkimisestä. Eikä sen perusteella muita varmaan tulekaan. Isäni on innokas kalamies, ja sai yllättävän inspiraation viedä minut ja sisareni päiväksi järven jäälle istumaan. Surkeana ja palellen katsoin, kun molemmat seuralaiseni nykivät kalaa tasaiseen tahtiin ylös mökkijärvestämme - järvi on pieni, mutta syvin kohta on siinä 17 m luokkaa, vesi on kirkasta ja tulee pohjan lähteistä. Geeniperimä on ilmeisesti tehnyt kohdallani hyppäyksen ja siirtynyt suoraan sisareni käsiin. Hänellä täyttyi kontti hyvää vauhtia.
Aina välillä luulin tunteneeni nykäyksen, mutta siiman jatkona ei killunut minkään valtakunnan sinttiä, kun kiskoin (mikäs se nyt pilkkiessä olikaan) vieheen/syötin/pilkin avannosta. Sitten - pilkkini tarttui johonkin tosi lujaa kiinni. Siinä vaiheessa nyreissäni huusin isän paikalle ja valitin, että nyt se mokoma on jäänyt jo pohjaan jumiin...
Isä lähti juoksemaan avannolleni. Siinä vaiheessa, kun hän hengästyneenä ehti luokseni, siimani vapautui. Hän katsoi minua kohtalaisen huvittuneena ja kysyi, tuliko minulle mieleen, että ollaan keskellä järven selkää ja alla vettä se 17 metriä. Tuskin siellä alla ihan äkkiä on mitään, mihin pilkki jää kiinni - muuta kuin kaloja. Hölmistyneenä tästä vaihtoehdosta en osannut muuta kuin tuijottaa vuoronperään isää ja avantoa.
Että se kala jäi saamatta. Mutta voihan sitä kuvitella, millainen se olisi voinut olla.
Empä tiedä onko tämä nyt niinkään hauska, mutta kerrompa kuitenkin.
Olin imuroimassa ja olin justiinsa tulossa siihen huoneseen jossa akvaario on. Aloitin imuroinnin ja huomasin "lehden" akvaarion vieressä. Ihmettelin että mistä siihen lehti on lentänyt, kun ei ole ikkunatkaan auki? Sitten yhtäkkiä lehti alkoi hyppiä ja pomppia!!! Huomasin että hei tuohan on kirsikkabarbi! Nopeasti kala takaisin akvaarioon ja imurointia jatkamaan!![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Olin imuroimassa ja olin justiinsa tulossa siihen huoneseen jossa akvaario on. Aloitin imuroinnin ja huomasin "lehden" akvaarion vieressä. Ihmettelin että mistä siihen lehti on lentänyt, kun ei ole ikkunatkaan auki? Sitten yhtäkkiä lehti alkoi hyppiä ja pomppia!!! Huomasin että hei tuohan on kirsikkabarbi! Nopeasti kala takaisin akvaarioon ja imurointia jatkamaan!
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Kesällä -94 päätin muuttaa akvaarioni sisustusta ja nappasin enempiä ajattelematta altaan isoimman kannon pois vedestä ja kannoin sen kylpyhuoneeseen odottamaan uusia suunnitelmia. Jonkin ajan (tuntui muutamalta minuutilta, mutta tuskinpa sentään) kuluttua alkoi kylpyhuoneesta kuulua läiskettä ja yksi helminahkamonnihan siellä sätki lattialla.
Raukka oli ollut kannon sisällä päiväunilla, mutta oli nyt ilmeisen hereillä. Siinä paniikissa unohtui kaikki ohjeet kuivilla olevan kalan palauttamisesta akvaarioon ja nappasin sen vain nopeasti haaviin ja lähdin vauhdilla kohti allasta. Kala oli nyt vedessä, mutta pahasti rintaevänsä piikistä haaviin takertuneena. Tilanteen nyt hiukan rauhoituttua päätin, että helpointa on antaa kalan itsensä irrottautua haavista. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ontui sekä monnin itsensä että minun osaltani.
Haavista irrottautuminen ei käynytkään yhtä helposti kuin olin ajatellut ja valosta kovin piittaamaton monni sai massiivisen paniikkikohtauksen ja näytti sotkeutuvan haaviin entistä pahemmin, joten päätin omassa paniikissani irroittaa kalan "hinnalla millä hyvänsä". Lyhyt versio: kala pääsi irti haavista, mutta rintaevän 1. ruodon kärki s-mutkalle taipuneena.
Nyt 8 vuotta myöhemmin, monni elelee edelleen tyytyväisenä evän mutkineen kaikkineen, joten huono omatuntoni vapautuksen rajuudesta alkaa pikkuhiljaa helpottaa.![Embarrased [:I]](./images/smilies/icon_redface.gif)
Raukka oli ollut kannon sisällä päiväunilla, mutta oli nyt ilmeisen hereillä. Siinä paniikissa unohtui kaikki ohjeet kuivilla olevan kalan palauttamisesta akvaarioon ja nappasin sen vain nopeasti haaviin ja lähdin vauhdilla kohti allasta. Kala oli nyt vedessä, mutta pahasti rintaevänsä piikistä haaviin takertuneena. Tilanteen nyt hiukan rauhoituttua päätin, että helpointa on antaa kalan itsensä irrottautua haavista. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ontui sekä monnin itsensä että minun osaltani.
Haavista irrottautuminen ei käynytkään yhtä helposti kuin olin ajatellut ja valosta kovin piittaamaton monni sai massiivisen paniikkikohtauksen ja näytti sotkeutuvan haaviin entistä pahemmin, joten päätin omassa paniikissani irroittaa kalan "hinnalla millä hyvänsä". Lyhyt versio: kala pääsi irti haavista, mutta rintaevän 1. ruodon kärki s-mutkalle taipuneena.
Nyt 8 vuotta myöhemmin, monni elelee edelleen tyytyväisenä evän mutkineen kaikkineen, joten huono omatuntoni vapautuksen rajuudesta alkaa pikkuhiljaa helpottaa.
![Embarrased [:I]](./images/smilies/icon_redface.gif)
Tästä ei ole kovinkaan kauaa, kun akvaariota siivotessa nostin "mangrove"-juurakon lavuaariin pois tieltä. Hetkeä myöhemmin huomasin lavuarissa sätkivän selkäuimarin. Siinä säikähdyksessä unohtui eväpiikit ja kaikki ohjeet. Käsin se sitten akvaarioon tuli siirrettyä. Onneksi ei tullut haavoja käteen tai mitään ja kalakin selvisi hengissä. 

"Kalanhoitoa"
Tässä omat tarinani, joilla äitini jaksaa hauskuttaa vieraita aina kun tulee puhe nykyisistä akvaarioistani..
Eli kaikki tapahtumat sijoittuvat siihen aikaan kun vanhemmillani oli akvaario. Itse olin ehkä 3 vuotias. Olin innokas auttamaan kaikessa ja niinpä autoin aina akvaarion hoidossa.
1) Siihen aikaan kaloille raastettiin jotain kummallista ruokaa pienellä raastimella. Olin tiedustellut mitä raastimella tehdään ja minulle oli selitetty asia. Siispä raastin löytyi seuraavana päivänä akvaariosta.. Miten ne kalat muuten voisivat raastaa ruokansa!! Häh?
2) Kalat tarvitsevat ruokaa. Kaadoin siis hurmiossa juuri avatun hiutaleruokapurkin n. 150 litraiseen akvaarioon. Äiti pääsi vaihtamaan vettä.
3) Sain lahjaksi koristesaippuoita. Kalat haluavat myös kylpeä, kuten minäkin. Laitoin siis saippuat akvaarioon kalojen iloksi. Äiti pääsi vaihtamaan vettä ja minulta takavarikoitiin saippuat..
4) Kalat kakkaavat. Niinpä yksi pala kerrallaan tiputtelin kokonaisen wc-paperirullaan akvaarioon. Paperi liiskaantui ihanasti kasveihin yms, mutta olipahan kaloilla mihin pyyhkiä... Äiti pääsi vaihtamaan vettä. (Tätä tarinaa hän kertoo kiroilleen.. Kokeilkaapa!)
Jostain käsittämättömästä syystä vanhempani päättivät luopua akvaariosta pian näiden tapahtumien jälkeen (kaikki tapahtui varmaan 2kk sisään).
Onneksi tätini kerkesi käydä kylässä ja heittää teatraalisesti juuri ostetun design-huopahatun akvaarion päälle. Harmi vaan, että akvaariossa ei ollut kansilaseja.
Nykyään kalankasvatus metodini ovat kehittyneet hieman, mutta voi olla että luovun akvaarioista "ihan vain varmuuden vuoksi" ennen kuin jälkikasvua alkaa pukkaamaan..?!
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Eli kaikki tapahtumat sijoittuvat siihen aikaan kun vanhemmillani oli akvaario. Itse olin ehkä 3 vuotias. Olin innokas auttamaan kaikessa ja niinpä autoin aina akvaarion hoidossa.
1) Siihen aikaan kaloille raastettiin jotain kummallista ruokaa pienellä raastimella. Olin tiedustellut mitä raastimella tehdään ja minulle oli selitetty asia. Siispä raastin löytyi seuraavana päivänä akvaariosta.. Miten ne kalat muuten voisivat raastaa ruokansa!! Häh?
2) Kalat tarvitsevat ruokaa. Kaadoin siis hurmiossa juuri avatun hiutaleruokapurkin n. 150 litraiseen akvaarioon. Äiti pääsi vaihtamaan vettä.
3) Sain lahjaksi koristesaippuoita. Kalat haluavat myös kylpeä, kuten minäkin. Laitoin siis saippuat akvaarioon kalojen iloksi. Äiti pääsi vaihtamaan vettä ja minulta takavarikoitiin saippuat..

4) Kalat kakkaavat. Niinpä yksi pala kerrallaan tiputtelin kokonaisen wc-paperirullaan akvaarioon. Paperi liiskaantui ihanasti kasveihin yms, mutta olipahan kaloilla mihin pyyhkiä... Äiti pääsi vaihtamaan vettä. (Tätä tarinaa hän kertoo kiroilleen.. Kokeilkaapa!)
Jostain käsittämättömästä syystä vanhempani päättivät luopua akvaariosta pian näiden tapahtumien jälkeen (kaikki tapahtui varmaan 2kk sisään).
Onneksi tätini kerkesi käydä kylässä ja heittää teatraalisesti juuri ostetun design-huopahatun akvaarion päälle. Harmi vaan, että akvaariossa ei ollut kansilaseja.

Nykyään kalankasvatus metodini ovat kehittyneet hieman, mutta voi olla että luovun akvaarioista "ihan vain varmuuden vuoksi" ennen kuin jälkikasvua alkaa pukkaamaan..?!
-
- Advanced Member
- Viestit: 1892
- Liittynyt: 17:48, 20.11.2001
- Akvaarioseurat: TAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Lempäälä
Enpäs tiedä onko niin hauska, mutta kerran meinasi mennä kalja väärään kurkkuun, kun huomasin, että leijuhiekkasuodattimen yläosassa vähän hiekan leijupinnan yläpuolella nytkytti pari partiksenpoikasta!
Olivat menneet vastavirtaan ulostuloputkea.
Oli hieman hankala saada ne pois sieltä, ja en viitsinyt alkaa odottamaan, että tulevat sieltä omia aikojaan. Suodattimessa kun saattaa happi olla aikalailla kulutettu.
Yksi leväbarbi kerran uiskenteli kesäkurpitsakaulurissa, kun päätti uida sellaisen läpi, ja otti mahasta kiinni.
Tummaleväplekosta minulla on hauska videopätkä. Pleko meni jostakin 8 sentin reiästä pää alastpäin ruokaa etsimään. Sitten näkyy pitkän aikaa kun pyrstö vispaa villisti eri suuntiin siitä reiästä (kannon päällä). Tuskallisen pitkän ajan näytti, ettei se pääse sieltä pois, koska alakautta mutka olisi ollut liian jyrkkä, ja ikimaailmassa en uskonut että se pääsisi peruuttamalla ulos. Tämä kuitenkin oli juuri se tapa, jolla se sitten sieltä nousi.
Olivat menneet vastavirtaan ulostuloputkea.
Oli hieman hankala saada ne pois sieltä, ja en viitsinyt alkaa odottamaan, että tulevat sieltä omia aikojaan. Suodattimessa kun saattaa happi olla aikalailla kulutettu.
Yksi leväbarbi kerran uiskenteli kesäkurpitsakaulurissa, kun päätti uida sellaisen läpi, ja otti mahasta kiinni.
Tummaleväplekosta minulla on hauska videopätkä. Pleko meni jostakin 8 sentin reiästä pää alastpäin ruokaa etsimään. Sitten näkyy pitkän aikaa kun pyrstö vispaa villisti eri suuntiin siitä reiästä (kannon päällä). Tuskallisen pitkän ajan näytti, ettei se pääse sieltä pois, koska alakautta mutka olisi ollut liian jyrkkä, ja ikimaailmassa en uskonut että se pääsisi peruuttamalla ulos. Tämä kuitenkin oli juuri se tapa, jolla se sitten sieltä nousi.

Kaikki eivät ehkä tiedä: Ctrl pohjassa vierittää hiiren rullaa, niin saa zoomattua kuvia jos ei muuten. Jean Subuffet: "For me, insanity is super sanity. The normal is psychotic. Normal means lack of imagination, lack of creativity"
-
- Senior Member
- Viestit: 561
- Liittynyt: 12:04, 07.07.2002
- Paikkakunta: Susiraja, SAS ry
- Viesti:
Matkustin viime keväänä koirieni kanssa junalla Ouluun ystäviä tapaamaan. Koska Oulun akvaariokauppiaat eivät olleet mankumisesta huolimatta suostuneet tilamaan sinipallokaloja, vein omasta parvestani ystävilleni tuliaisiksi pariskunnan. Kalat matkustivat hyvin pussitettuina omassa pikku termoskassissaan.
Lemmikkivaunussa antauduin keskusteluun erään kissanomistajan kanssa. Oulun asemalle saapuessamme minulle tuli kiire keräillä koirat ja kassit ja pussit, ja olinkin siinä tohinassa unohtaa kalakassin hattuhyllylle. "Helkkari, meinasi pallokalat unohtua!" manasin ja peruutin takaisin kassia hyllyltä kurkottamaan. Kissanomistaja tuijotti minua hetkisen hiljaa, ja hyvin hämmästyneellä äänellä sitten tiedusteli "Otatko sä aina kalatkin matkoille mukaan?".
Lemmikkivaunussa antauduin keskusteluun erään kissanomistajan kanssa. Oulun asemalle saapuessamme minulle tuli kiire keräillä koirat ja kassit ja pussit, ja olinkin siinä tohinassa unohtaa kalakassin hattuhyllylle. "Helkkari, meinasi pallokalat unohtua!" manasin ja peruutin takaisin kassia hyllyltä kurkottamaan. Kissanomistaja tuijotti minua hetkisen hiljaa, ja hyvin hämmästyneellä äänellä sitten tiedusteli "Otatko sä aina kalatkin matkoille mukaan?".
Nuorimmainen lapseni(1 ½v) on vasta nyt alkanut kiinnostua akvaarion "hoidosta". Eilen katseli tarkkaan kun lusikoin banaania akvaarioon. Eipä tullut mieleen, että samalla opetteli kalojen syöttämistä. Vessassa käydessäni hän oli lusikoinut omaa ruokaansa akvaarioon. No siivoukselta vältyin, kun ruokana sattui olemaan lohipataa ja kalat ahneesti söivät ne pois. Oli parempaa kuin antamani banaani. 

Tuttuni oli 5 v. käynyt salakavalasti täyttämässä kupuaan vanhemmilla olevasta akvaariosta eli kalat suoraan suuhun ja :idea: eikun syömään. Sen jälkeen allas tiettävästi hävitettiin.
Omat lapset ovat toistaiseksi olleet suhtkoht hyvin käyttäytyviä altaan suhteen. Mitä nyt välillä löytyy pikkuautoja, pinnejä, purkkaa yms. "joka kalan" viihdykkeitä altaasta.
Omat lapset ovat toistaiseksi olleet suhtkoht hyvin käyttäytyviä altaan suhteen. Mitä nyt välillä löytyy pikkuautoja, pinnejä, purkkaa yms. "joka kalan" viihdykkeitä altaasta.
Ikuisuus on aina läsnä. Elämme sitä nyt. -C. Gilman
Heh.. Tuosta muistuikin elävästi mieleen kun aikoinaan muutaman vuoden ikäinen pikkuveljeni pyrki kunnioitettavaa tarmokkuutta osoittaen täyttämään silloisen akvaariomme ja kaloja sisältävät Ilves-tölkit pikkuautoilla. 8)Mitä nyt välillä löytyy pikkuautoja, pinnejä, purkkaa yms. "joka kalan" viihdykkeitä altaasta.
"It's an addiction and it can't be fixed"
Tästä tuli mieleen vastaava, mutta vähemmän hauska tapaus.Yksi leväbarbi kerran uiskenteli kesäkurpitsakaulurissa, kun päätti uida sellaisen läpi, ja otti mahasta kiinni.
Olin laittanut akvaarion pohjalle kukkaruukun kyljelleen lojumaan "luolaksi". Luola oli ihan mukava ja toimiva, kunnes eräänä aamuna löysin mustatetranaaraan ruukun pohjareikään juuttuneena. Ilmeisesti se oli yrittänyt uida vauhdilla innokkaita kosiskelijoita ruukun läpi pakoon. Onneksi sain tetran irrotettua ruukusta ja ruukun reunoista tetralle tulleet naarmutkin paranivat.
Tuossa viime kesänä starttailin äidin 200 litraista akvaariota uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Kun akvaarion elottomat sisustuselementit oli akvaarioon laitettu ja se minua suurinpiirtein tyydytti lähdin ostelemaan kasveja paikallisista akvaarioliikkeistä. Into oli mitä suurin, sillä käyttööni annettu budjetti oli varsin mukava.
Ensimmäisestä liikkeestä tarttui matkaani kohtalainen valikoima erilaisia kasveja. Nerokkaasti priorisoin kasveja, joita minulta ei omista akvaarioistani löydy ja toiveena oli tietysti saada niistä joskus pistokkaita. Samalla reissulla kävin vielä citymarketista hakemassa valaisimelle uuden sytyttimen ja hieman silikoonia...
Kun tulin kotiin kasvipussini kanssa, oli äidillä jo ruoka pöydässä joten ajattelin pitää pientä taukoa ennen kuin alkaisin istutella kasveja akvaarioon.
Ruoan jälkeen (noin 2h kasvien ostamisesta) aloin istutella kasveja akvaarioon. Anubias pussia avatessani ihmettelin pientä mustaa möykkyä anubiaksen keskellä. en kuitenkaan kiinnittänyt siihen erityisen suurta huomiota vaan otin kasvin käteeni ja aloin irrotella taimia toisistaan. Järkytys ja säikähdys oli varsin suuri, kun huomasin taimien välissä olevan pienen monnin! Ensimmäinen reaktio oli se, että eihän se millään voi olla hengissä. Tarkemman tarkastelun jälkeen kala kuitenkin paljastui olevan vielä hengissä. Ei muuta kuin kala kiireellä akvaarioon.
Tänä päivänä ko. monni, joka sittemmin paljastui kampaokamonniksi, on voimissaan. Se on kasvanut erityisen nopeasti ja tuntuu viihtyvän uudessa kodissaan. Suunnitelmissa on ollut vaihtaa ainakin osa akvaarion pohjasta sen mieliksi hiekaksi.
Ja se ihmettely vielä. Pussissa, jossa kala oli, oli vettä noin 1/5 osa desilitraa. Siis erityisen vähän. Vielä tänäkin päivänä ihmetyttää se, miten tuo kala saattoi selvitä hengissä tuosta matkasta.
Ensimmäisestä liikkeestä tarttui matkaani kohtalainen valikoima erilaisia kasveja. Nerokkaasti priorisoin kasveja, joita minulta ei omista akvaarioistani löydy ja toiveena oli tietysti saada niistä joskus pistokkaita. Samalla reissulla kävin vielä citymarketista hakemassa valaisimelle uuden sytyttimen ja hieman silikoonia...
Kun tulin kotiin kasvipussini kanssa, oli äidillä jo ruoka pöydässä joten ajattelin pitää pientä taukoa ennen kuin alkaisin istutella kasveja akvaarioon.
Ruoan jälkeen (noin 2h kasvien ostamisesta) aloin istutella kasveja akvaarioon. Anubias pussia avatessani ihmettelin pientä mustaa möykkyä anubiaksen keskellä. en kuitenkaan kiinnittänyt siihen erityisen suurta huomiota vaan otin kasvin käteeni ja aloin irrotella taimia toisistaan. Järkytys ja säikähdys oli varsin suuri, kun huomasin taimien välissä olevan pienen monnin! Ensimmäinen reaktio oli se, että eihän se millään voi olla hengissä. Tarkemman tarkastelun jälkeen kala kuitenkin paljastui olevan vielä hengissä. Ei muuta kuin kala kiireellä akvaarioon.
Tänä päivänä ko. monni, joka sittemmin paljastui kampaokamonniksi, on voimissaan. Se on kasvanut erityisen nopeasti ja tuntuu viihtyvän uudessa kodissaan. Suunnitelmissa on ollut vaihtaa ainakin osa akvaarion pohjasta sen mieliksi hiekaksi.
Ja se ihmettely vielä. Pussissa, jossa kala oli, oli vettä noin 1/5 osa desilitraa. Siis erityisen vähän. Vielä tänäkin päivänä ihmetyttää se, miten tuo kala saattoi selvitä hengissä tuosta matkasta.
Kiirestä pääsee parhaiten eroon istumalla alas hetkeksi. Toimii erityisen hyvin rautatieasemalla.
Just äsken puhdistin akvaa ja samalla muuttelin vähän järjestystä ja siinä samalla nostin hetkeksi aikaa sellaisen ruukun kuiville. Ruukku on palettien"koti", ne kutevat aina sinne ja muokkaavat sen ympäristöä kokoajan.
No tietenkii kun laitoin ruukun takaisin niin sen sisään jäi ilmaa( tai sellainen ilmatasku kattoon)
No nyt sit paletti mamma puhdistaa ja järjestelee sitä mökkiään mieleisekseen ja tietenkii se ilma siellä haittaa sitä, niin se kuljettaa sitä ilmaa pois.
On varsin hauskaa seurata kun se menee mökkiin sisään ja kohta tulee ulos ja puhaltelee ilmakuplia joita sit muut kalat jahtaavat.
Melkein näyttäs kuin se jo tekis sellaisia renkaita niillä ilmakuplilla puhaltaessaan
No tietenkii kun laitoin ruukun takaisin niin sen sisään jäi ilmaa( tai sellainen ilmatasku kattoon)
No nyt sit paletti mamma puhdistaa ja järjestelee sitä mökkiään mieleisekseen ja tietenkii se ilma siellä haittaa sitä, niin se kuljettaa sitä ilmaa pois.
On varsin hauskaa seurata kun se menee mökkiin sisään ja kohta tulee ulos ja puhaltelee ilmakuplia joita sit muut kalat jahtaavat.
Melkein näyttäs kuin se jo tekis sellaisia renkaita niillä ilmakuplilla puhaltaessaan

Kaikilla asioilla on taipumus järjestyä,ellei otetaan apuun tarkkuus,voima ja nopeus.
-
- Advanced Member
- Viestit: 2243
- Liittynyt: 14:37, 18.04.2002
- Akvaarioseurat: SMAS, Suomen merivesiakvaariot (Facebook)
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Jussianin kaltainen tarina:
Olin ostanut 3 laatikkoa kiviä uutukaiseen merivesiakvaariooni. Kuljetuslaatikot on jotain 20x20x40? kooltaan. Niiden pohjalla on yleensä vajaa sentin vettä.
Purkaessani yhtä laatikoista , huomasin pohjalla raidallisen madon. Mittaa sillä oli viitisen senttiä ja paksuutta lyijykynän verran. Silloin jo heräsi ajatus, josko se olisi mureena. En siihen uskonut, mutta heitin madon altaaseen ja se ui innolla kivien sekaan.
9kk myöhemmin iltasella akvaariota katsellessa yllätykseksi näin kalan seuraavan kerran. paksuutta oli tullut muutaman lyijykynän verran ja pituutta 15 senttiä!
Aikamoinen sissi! Kala oli selvinnyt vähässä vedessä reissun Indonesiasta Hyvinkäälle. Sitten vielä 9kk ravintonaan pelkästään kivissä elävät madot ja muut öttiäiset.
Olin ostanut 3 laatikkoa kiviä uutukaiseen merivesiakvaariooni. Kuljetuslaatikot on jotain 20x20x40? kooltaan. Niiden pohjalla on yleensä vajaa sentin vettä.
Purkaessani yhtä laatikoista , huomasin pohjalla raidallisen madon. Mittaa sillä oli viitisen senttiä ja paksuutta lyijykynän verran. Silloin jo heräsi ajatus, josko se olisi mureena. En siihen uskonut, mutta heitin madon altaaseen ja se ui innolla kivien sekaan.
9kk myöhemmin iltasella akvaariota katsellessa yllätykseksi näin kalan seuraavan kerran. paksuutta oli tullut muutaman lyijykynän verran ja pituutta 15 senttiä!
Aikamoinen sissi! Kala oli selvinnyt vähässä vedessä reissun Indonesiasta Hyvinkäälle. Sitten vielä 9kk ravintonaan pelkästään kivissä elävät madot ja muut öttiäiset.
-
- Advanced Member
- Viestit: 1302
- Liittynyt: 19:02, 04.12.2002
- Akvaarioseurat: TAS
- Sukupuoli: Nainen
siivosin kerran akvaariota ja kun olin ottanut päälyslasit pois, avainkirjoahven Avis loikkasi altaasta lattialle. Pelästyin että onko se vielä hengissä, kun pudotusmatkaa oli yli metri. Yhtäkkiä se alkoi loikkia ja sätkiä ja yritin saada sitä käsillä kiinni, kunnes Avis hyppäsi lattialla olleeseen sandaaliin, no otin kalan sitten sandaalista ja laitoin takaisin akvaarioon. Avikselle ei onneksi käynyt kuinkaan. 

-
- Advanced Member
- Viestit: 1892
- Liittynyt: 17:48, 20.11.2001
- Akvaarioseurat: TAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Lempäälä
Meillä hyppäsi leväbarbi suoraan akvaarion huolto ämpäriin, joka oli tuossa akvaarion edessä. Ei sitten muuta kun kaadettiin ämpärin sisältö takaisin akvaarioonvhk kirjoitti:siivosin kerran akvaariota ja kun olin ottanut päälyslasit pois, avainkirjoahven Avis loikkasi altaasta lattialle. Pelästyin että onko se vielä hengissä, kun pudotusmatkaa oli yli metri. Yhtäkkiä se alkoi loikkia ja sätkiä ja yritin saada sitä käsillä kiinni, kunnes Avis hyppäsi lattialla olleeseen sandaaliin, no otin kalan sitten sandaalista ja laitoin takaisin akvaarioon. Avikselle ei onneksi käynyt kuinkaan.

Kaikki eivät ehkä tiedä: Ctrl pohjassa vierittää hiiren rullaa, niin saa zoomattua kuvia jos ei muuten. Jean Subuffet: "For me, insanity is super sanity. The normal is psychotic. Normal means lack of imagination, lack of creativity"
Kerran kun vaihdoin vettä kääpiökynsisammakkoaltaasta, otin sammakot toiseen ämpäriin. Ja vähän vettä kun oli ja hiekkaa osaksi vedenpinnan yläpuolella, yhtäkkiä Kille-sammakko kiipesi hiekalle ja hyppäsi suoraan käsiini. Yritin sulkea käsiäni, mutta sammakko oli nopeampi ja hyppi lattialla sekunnin murto-osassa.
Olin ihan hädissäni, mutta onneksi avustava siskoni pysäytti sen kulun, ja otin sen kiinni.
90-luvun puolivälissä siskoillani oli akvaario. Kerran yksi taistelukala hyppäsi akvaariosta suoraan lämpöpatterin väliin. Se oli siellä tiettävästi aika kauan. Se oli ihan kuiva koppura, mutta kaikesta huolimatta he siirsivät sen akvaarioon. Hetken päästä se uiskenteli virkeänä muiden kalojen seurassa ja eli vielä vuoden päivät!
Kerronpa tässä vielä toisenkin jutun siskojeni akvaariosta. Kerran yksi keltabarbin poikanen joutui vedenvaihdon yhteydessä lavuaariin. Se pääsi valahtamaan viemäriin. Isäni avasi hajulukon ja siellä se uiskenteli!


90-luvun puolivälissä siskoillani oli akvaario. Kerran yksi taistelukala hyppäsi akvaariosta suoraan lämpöpatterin väliin. Se oli siellä tiettävästi aika kauan. Se oli ihan kuiva koppura, mutta kaikesta huolimatta he siirsivät sen akvaarioon. Hetken päästä se uiskenteli virkeänä muiden kalojen seurassa ja eli vielä vuoden päivät!

Kerronpa tässä vielä toisenkin jutun siskojeni akvaariosta. Kerran yksi keltabarbin poikanen joutui vedenvaihdon yhteydessä lavuaariin. Se pääsi valahtamaan viemäriin. Isäni avasi hajulukon ja siellä se uiskenteli!

~Kaitsu~
Kun oma Mörkö-monnini "imuttaa" etu/sivulasissa ja sitä menee katsomaan, se kääntyy nähdäkseen toisella silmällään tulijan kunnes suu on aivan vinossa. Kun siirtyy niin, ettei se enää näe tyyppiä, se kääntyy enemmän, ja vielä enemmän, ja vielä ja vielä ja vielä enemmän kunnes vaihtaa puolta ja sama toistuu (kunnes monni hermostuu, häpeää kai pulleaa vatsaansa kun ei salli sitä tuojoteltavan)
.
Mustatetroillani on tavattoman huonot pöytätavat, ne roiskivat puolet akvaarion vesistä lattialle ennenkuin ruoka on ehtinyt edes veteen...

Mustatetroillani on tavattoman huonot pöytätavat, ne roiskivat puolet akvaarion vesistä lattialle ennenkuin ruoka on ehtinyt edes veteen...