No jos nyt oikein tuumailee ja tutkiskelee, niin eikö värillinen naaras kuitenkin ole hieman pidemmälle jalostettu kuin väritön?
Ja mitä pidemmälle jalostettu, sen herkempi. Mitä ulkonäöllä saavutetaan, se sisikunnassa hävitään.
Mutta taas toisaalta: jos jalostat huonoissa / vaihtelevissa olosuhteissa värillisiä naaraita, jolloin huonot olot jättävät henkiin ensin kestävimmät ja sinä taas paritat vain oikean värisiä. Tuloksena on tuolloin huonoihin / vaihteleviin olosuhteisiin karaistuneita värillisiä miljoonakalanaaraita. Yleensähän jalostuksen tekevät ihmiset, jotka pitävät kalojaan myös hyvissä oloissa.
Toisaalta taas: kun olet saanut kalat värikkäiksi ja ne selviytyvät huonoissa oloissa, on niiden geeniperimä aika yksitoikkoinen. (Koska tuomasi uudet miljoonakalat taas eivät kestä heikompia olosuhteita.) Eli loppujen lopuksi yksitoikkoisen geeniperimän omaavat kalat ovat kuitenkin suhteellisen herkkiä. Yksi pikku tauti saattaa kaataa heti koko populaation.
Eli mikäköhän mun pointti oli? Emmätiä.

"No kyllä se oikeestaan on kaunis. Jos pimeessä katsoo ja siristää silmiä."