Kerrotko vielä millainen kalasto ja kuinka suuri pumppu ja matto ko. akvaariossa on.
- - - pumpun kierrätysteho suhteessa matonpinta-alaan!
Akvaario on siis 200 litran allas, joka on toiminut vielä kuukausi sitten täysin Eheim 2209:n (3 modulia) varassa aivan loistavasti. Kolme viikkoa sitten asensin Eheim 2227 intervallisuodattimen jonka nimellinen pumppausteho on 1050 l/h, mutta toimintaperiaatteesta johtuen se tosiasiallisesti kierrättää vain noin 550 l/h.
Eli se pumpaustehosta. Altaan mitat ovat ulkopuolelta 120 x 40 x 45. Maton leikkasin sisäpuolen mittojen mukaan 38 x 41 kokoon (tekee 1558 neliöcm).
Laskennallisesti tarvittava maton koko on 1333 - 666 neliöcm.
Maton pinta-alasta lähtien pumppaustehon pitäisi laskennallisesti olla 467 - 934 l/h.
Laskennallinen virtausnopeus matossa on 5,88 cm/min.
Kalastosta sitten: altaassa uiskentelee kaksi huulirihmakalaa, yksi hunajarihmakala, 14 kirsikkabarbia, 4 leväbarbia, 3 piikkisilmää, 7 kuparimonnista ja 7 kultapäämonnista.
(Lienee syytä huomauttaa että tämän tyyppinen ja näin tehokas suodatin tässä altaassa on erittäin huono ratkaisu rihmakaloja ajatelleen, mutta kaikki muut tuntuu tykkäävän.)
Tämä on tilattu Aquaristic.netin verkkokaupasta. Raadonhaju on aika kuvaava noin ensi haistamalta, mutta tosiasiassa se lienee jokin myrkyttömän maton valmistuksessa käytetty biohajoava kemikaali (ehkä etikkahappo- tai typpihappojohdannainen). Tai sitten vain rahdissa mukaan tarttunut lemu kaikenmaailman rahtikonteista. Mitään näkyvää tai tavanomaisissa akvaariotesteissä ilmitulevaa ei matosta altaaseen vapaudu.
-----------------------
Tiitun viesti palautti mieleeni asian josta on pitänyt kommentoida jo monta kertaa. Odotan nimittäin suurella mielenkiinnolla Jukan sähkökatkotestiä. Maalaisjärki kun yrittää tällaiselle luonnon- ja yhteiskuntatieteiden rajapinnassa heiluvalle ikiopiskelijalle tolkuttaa että kypsynyt matto voi olla seisovassa vedessä vakava ongelma. Kuten Jukan esityksistä (tai muusta lähteestä) tiedämme, akvaarion virtsa-aineen ja muiden typpiyhdisteiden poisto on pääasiassa aerobinen prosessi jossa ammoniakki/ammonium muutetaan typpibakteerien toimesta ensin nitriitiksi ja nitraatiksi. Huonoissa olosuhteissa prosessi voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan ja tuottaa paitsi ei toivottua nitriittiä ja ammoniakkia, myös rikkivetyä. (Toisaalta jos anaerobinen prosessi on hallittu ja tapahtuu aerobisen prosessin jatkona ja lisäksi eikä yksinään, se voi parhaimmillaan jopa poistaa nitraattia vedestä pelkistämällä sitä typpikaasuksi joka liukenee huonosti veteen ja siksi haihtuu helposti.) Yhtä kaikki tehokas typpikierto vaatii runsaasti typpibakteereita; tilanne, joka esitetyn perusteella pitäisi kypsyneessä matossa vallita. Typpibakteerit taas kuluttavat happea siinä kuin kalat ja kasvitkin yöllä. Liete on siis bakteereita ja hajoavaa eloperäistä (kasvi ym.) ainesta. Tämä hajoaminen kuluttaa myös happea. Väittäisin siis että hyvästä veden hapetuksesta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia HMF-järjestelmää käyttävässä akvaariossa. Yksi biologisen veden ominaisuuksien mittari on biologinen hapenkulutus, joka em. perusteella lienee HMF-altaassa hyvin suuri. Jos sitten kävisi niin että ylläpitojärjestelmä romahtaisi eli vesi ei liiku eikä hapetu nuo kivat kaverit (bakteerit) kuluttavat suhteellisen nopeasti valtavan paljon enemmän happea vedestä kuin perinteisten suodatinten bakteerikannat. Jos tilanne vallitsee pitkään on odotettavissa hyvin nopea kriisi ensin hapen suhteen ja pian sen jälkeen nitriitin/ammoniakin suhteen.
Ja tämä ei sitten ollut tutkittua tietoa vaan maalaisjärjen käyttöä sanotun perusteella.
Lisäys: Jukka näyttääkin aiheeseen paneutuvan toisessa viestiketjussa!
