skare kirjoitti:Suomessa pitäisi olla sen verran toimiva sosiaalihuolto, ettei ruokaa saadakseen ole pakko varastaa. Kotiolot ja kasvatus toki vaikuttavat asiaan siten, että ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Sosiaalihuollon toiminnasta olen aivan samaa mieltä. Ongelmaksi muodostuu kenties ihmisten odotukset elintason suhteen. Ei sossu kuitenkaan ihan Ferraria alle lykkää.
Tässä tapauksessa (ja hirmu usein muutoinkin) on erittäin vaarallista osoittaa sormella kotioloja tai vanhempia. Toki junnujen isä on melkoinen persoona, mutta jos se seikka jätetään huomiotta on väittämäsi vähintäänkin rohkea. Elokuvaa en tosin ole nähnyt ja todellisuudesta tiedän vielä vähemmän, vaikka näiltä nurkilta pojat kuulemma ovat.
Kenties yhdistän myös liian nopeasti pari asiaa. Lauseessasi kun lukee peräkkäin kotiolot ja kasvatus. Jälkimmäinen nimittäin on asia joka koostuu hyvin monesta tekijästä, ei pelkästään vanhempien suorittamasta kasvatuksesta.
Kenellä siis on kasvatusvastuu? Kysymys on erittäin herkkä ja monisyinen, johon eri osapuolilla varmasti on erilaisia näkemyksiä.
Nykyisin kaveripiiri kasvattaa huomattavassa määrin ja mikäli siellä saa lennokkaan mallin toimia eri tilanteissa, niin saattaa olla seurauksena mm. eriasteista kriminalisoitumista.
Koulu myös kasvattaa, eikä varmasti kannusta varastelemaan tms. Harmillista kyllä, liian useat vanhemmat sysäävät kasvatusvastuuta kouluille, maaten itse kotona sossun elätettävänä (tai sitten eivät: ovat "kunnon ihmisiä", mutta silti ajattelevat leväperäisesti). Itsekin erinäisissä oppilaitoksissa työskelleenä olen tämän tilanteen pannut merkille. Surullistahan se on, mutta tilanne on äärimmäisen kiusallinen, kun oppilaitoksesta otetaan yhteyttä huoltajiin ja heidän välittämänsä viesti on suurinpiirtein luokkaa "Kasvattakaa te! Sitä vartenhan olette opiskelleet." Pistää hiljaiseksi. Usein siis tuntuu, että vastuu painaa ja että vastuulle ei myöskään ole aina tässä kiireisessä maailmassa aikaa.
Itse en ainakaan kahden lapsen huoltajana haluaisi ajatella niin, että vaikka parhaani ehdottomasti kasvatettavieni kanssa teen ja jos heistä sattuisi tulemaan jonkin sortin rikollisia, että minä olisin siihen syyllinen koska olen sattunut vaikuttamaan heihin heidän lapsuudessansa. Sitten tulisi joku ja toteaisi, että paremman puutteessa minua syytetään asioista, joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Pelottava ajatus. Mikäli aina löytyisi suora syy-seuraussuhde, olisi psykologiakin paljon helpompaa.
Riittänee kuitenkin tässä vaiheessa paatos.
-K-
"Paikallisia sadekuuroja... ja v***t!!" - Nooa, 4341 eKr